Author: stargazers

  • Kuukausikatsaus maaliskuuhun

    Ilta Vantaalla

    Maaliskuu haihtui historian havinaan ja huhtikuu saapui joten tavalliseen tapaan on aika kirjoittaa lyhyt retrospektiivi menneeseen kuukauteen. Varsinaisesti mitään suurta uutta ja ihmeellistä ei tapahtunut eli tavalliset arjen peruspilarit ovat omilla paikoillaan. Töitä tuli tehtyä, pelejä tuli pelailtua, erilaisia oluita maisteltua ja ravintoloita testailtua, leffoja tuli katseltua ja ihmisiä nähtyä. Normaalia arkea siis.

    Viime kuun puolella tuli poikkeuksellisen monta päivää vietettyä Tampereella suhteessa normaaliin arkeen. Yksi reissu sielä oli kolme päivää josta tänne blogiinkin mainitsin ja lisäksi tuli yksi päivän reissu heitettyä sinne muutaman duunikaverin kanssa palaveriin. Mukavaa vaihtelua normaaliin arkeen.

    Useampia pelejä tuli pelattua viime kuun puolella läpi eri konsoleilla läpi. Xbox Onella perlasin Life is Strange: Before the Storm sekä Call of Duty: WWII:en ja lisäksi Playstation 4:llä Ratchet & Clankin josta kirjoitan arvostelun myöhemmin tänne blogiin mikäli saan aikaiseksi.

    Nyt johtolaatikot on nätisti piilossa televisiotason takana

    Viime kuun puolella sain vihdoin myös olohuoneesta laitettua johtoja hieman nätimmäksi televisiotason takaa eli enää johtolaatikko ei ole televisiotasolla television takana vaan nyt niitä on määrällisesti kaksi ja molemmat ovat lattialla tason takana piilossa. Sivuviistosta kuvattuna laatikon näkee mutta normaalilta katselupaikalta niitä ei erota. Vielä tämä pientä hiomista kaipaa ja televisiotason taakse switchiä jotta yhden verkkojohdon voisi ainoastaan vetää televisiotason takaa pois ja saisi silti kaikkiin laitteisiin kiinteän netin, mutta tällä hetkellä se vaatii vielä käyntiä Gigantissa tai Verkkokauppa.comissa jotta saisi sieltä haettua gigabitin switchin.

    Myös makuuhuoneessa tuli järjesteltyä uusiksi sillä kaveri on viskaamassa mikserin aivan lähipäivinä meikäläiselle joten siirsin iMacin takaisin makuuhuoneeseen ja varasin yöpöytänä aiemmin toimineen pöydän mikseriä varten tietokonepöydän viereen. Laitan myöhemmin ehkä kuvan makarista kunhan ensin olen saanut sen mikserin ja viritellyt kaikki johdot paikoilleen. Pistorasiat ja langaton nettiyhteys ja sen kuuluvuus valitettavasti asettaa haasteita aina sisustukseen ja järjestelyyn. Kaverilta tosin sain pitkän verkkokaapelin mutta tämän virittely olohuoneesta makuuhuoneeseen asti vaatii ajatusta miten sen tekisi mahdollisimman siististi. Ehkä jonakin päivänä sen saan aikaisesi viritellä fiksusti.

    Kuva iltalenkiltä

    Kelit on myös parantunut Vantaalla ja useampana päivänä ja/tai iltana tuli käytyä myös kävelylenkki heittämässä. Löysin täältä mukavan n. 20-25 min kestävän ympäri kiertävän kävelylenkin jota useamman kerran kerkesin jo kiertämään. Kunhan säät parantuu täytynee lisätä lenkkien määrää koska lenkeistä tulee mukavan freessi olo 🙂

    Painon pudotus on junnannut kutakuinkin samoissa lukemissa mutta pientä tiivistymistä kropassaan silti havaitsee. Tällä kertaa teen poikkeuksellisesti että jätän laittamatta tänne kuukauden keskiarvon ilmoittamisen sillä jo aikaisemmin olen arvellut että aivan kuin vaaka ei antaisi täysin luotettavia tuloksia sillä esimerkiksi toisinaan iltapaino on ollut vähemmän kuin aamupaino vaikka yöllä en ole juonut kuin mukillisen vettä joten se ei käy järkeen. Massaa ei synny tyhjästä eikä painoa yössä tule itseksiään joten on luultavasti kyse ollut mittausvirheestä.

    Tänään aamulla mittasin aamupainon kolmeen kertaan ja jokaisella kerralla sain täysin eri tuloksen eikä heitto ollut 100 g tai 200 g vaan kilon luokkaa joten on sanomattakin selvää että sikäli mikäli vaa’an antamat tulokset heittävät peräkkäisillä mittauksilla yli kilon ei kuukauden keskiarvostakaan ole iloa jos mittavirheen marginaali on näin suhteeton. Aamupaino oli tänään (luultavasti) kuitenkin 98.7 kg eli samoja painoluokkia yhä ollaan kuin aiemminkin.

    Täytynee jatkossa alkaa pitämään vaakaa eri lattialla mitatessa koska on mahdollista että mittavirhettä tulee siitä että vaaka on hieman epätasaisella pinnalla joka tietenkin vaikuttaa tulokseen.

    Firman toimistolla tuli iltaa istuttua

    Kaiken kaikkiaan maaliskuu oli mukava kuukausi johon mahtui tarpeeksi aktiviteettiä. Kuten blogipostauksista on huomannut on useampia vakiopostauksia jäänyt välistä mutta tähän on yksinkertaisesti syynä että ei ole ollut aikaa aina kirjoittaa postauksia sillä elämässä on vähemmän yllättäen aina muutakin tekemistä. Esimerkiksi kokkailukeskiviikkopostaukset on jäänyt välistä kun olen käynyt enemmän ulkona syömässä ja/tai olen ollut menossa jossain että en ole kerennyt tehdä mitään uutta ja erilaista ruokaa ja olen kokkaillut kotona vain ruokia joista olen aikaisemminkin jo kirjoitellut. Jospa tämän kuukauden aikana kerkeän taas hieman saada rytmiä arkeen paremmin että kerkeän kokkailemaan uusiakin ruokia ja kerkeän niistä tänne blogiinkin postailla 🙂

    Mukavaa alkanutta kuukautta!

  • Leffalauantai: Bloodrayne II: Deliverance

    Billy the Kid olikin vampyyri

    Bloodrayne II: Deliverance (IMDB) on toiminnallinen vampyyrikauhuelokuva vuodelta 2007 jonka pääosaroolissa Raynenä nähdään norjalainen Natassia Malthe. Aikaisemman BloodRayne-elokuvan tapaan ohjauksesta on vastannut Uwe Boll.

    Tarinallisesti BloodRayne II: Deliverance sijoittuu villin lännen maisemiin Deliverancen kylään missä asiat selvitellään reikäraudoilla sanallisten solvauksien sijaan – tai näin paikalle saapuva reportteri on paikasta ajatellut kunnes totuus pienen paikan rauhallisesta elämästä selviää eikä kiintoisaa tekstiä villistä lännestä taida tästä kyläpahaisesta irrota.

    Rauha kylässä kuitenkin järkkyy kun Billy the Kid kumppaneineen saapuu paikan päälle ja alkaa teurastamaan kylän aikuisia ja samalla ryöstämään kylän lapsia itselleen ruoaksi. Kylään on tekeillä rautatie jonka vuoksi Billy on päättänyt ottaa paikan haltuunsa sillä junaradan tulon myötä on kylä strategisesti hyvä paikka toimia kerätessä itselleen vampyyriarmeijaa.

    Rayne (Natassa Malthe)

    Kylään saapuu myös Rayne joka ei hyvällä katso lapsien sieppaamista vampyyrien ruoaksi ja kantaväestön lahtaamista Billy the Kidin toimesta ja niinpä hän tulee jakamaan oikeutta kyläläisten keskuuteen. Kaikki ei kuitenkaan mene mutkattomasti ja kohta Rayneä ollaankin jo vetämässä kaulakiikkuun kylän sheriffin toimesta.

    Rayne ei kuitenkaan vielä joudu kohtaamaan maallisen vaelluksensa loppua ja niinpä hän hankkii apulaisia joiden kanssa he käyvät taistoon Billy the Kidin riistoa vastaan pelastaakseen kyläläiset pahan ikeestä.

    Elokuvan juoni oli isommassa mittakaavassa ajateltuna ainoastaan välttävää tasoa. Juoni rullasi mukavasti eteenpäin ilman tarpeettomia junnaamisia joka oli hyvä puoli mutta valitettavasti kääntöpuolena paikoitellen elokuvan tapahtumista ei ottanut selkoa. Uusia hahmoja ilmestyi ja heidän roolinsa ja merkityksensä jätti avoimeksi kysymyksiä keitä henkilöt ovat ja miksi he tähän ilmestyivät mukaan kuvioihin.

    Paheellinen pappismies

    Myös välissä kuvatut lyhyet maisemapätkät jolla ilmeisesti pyrittiin luomaan mielikuvaa tapahtumapaikoista jätti hieman irtonaisen ja päälle liimatun tuntuman. Muutamasta kohtauksesta jäi ajatus että maisema oli ainoastaan jättikokoinen taulu jota on kuvattu sillä maiseman tyyli oli hyvin erilainen muuhun tapahtumapaikkaan nähden. Samoin muutaman kerran ohi vilahtavat kaksi intiaania tuntui täysin keinotekoiselta ja tarpeettomalta lisältä villin lännen maisemamielikuvaa rakentaessa.

    Lisäksi itseäni häiritsi tässä elokuvassa kameran käyttö ja ennen kaikkea sen heilunta hyvin monessa kohtauksessa. Paikoitellen tuntui että kuvatessa ei ole ollut täysin selvää visiota mitä ja ketä halutaan korostaa kohtauksessa ja yleistuntumaksi jäi näistä kohtauksista ainoastaan epävarma levottomuus kameran heiluttelusta.

    Yleisesti näyttelytyö oli perustasoa ja siten edes kohtalaisesti toimivaa mutta silti paikoitellen kohtaukset ja niiden näyttelytyöt olivat absurdiuden reunamia koettelevia teennäisiä tilannekuvauksia vailla minkäänlaista tunnetta ja aitoutta.

    Veri maistuu myös Raynelle

    Vaikkakin elokuva pyörii itseäni kiehtovassa vampyyritematiikassa jätti Bloodrayne II: Deliverance itseni tästäkin huolimatta kohtalaisen kylmäksi. Elokuvassa on hyvätkin hetkensä mutta kokonaisuudessa on paljon parantamisen varaa jotta tätä voisi suositella juuri kenellekään muulle kuin vampyyrielokuvista nauttiville.

    Vampyyrielokuvana tämä on ihan katsottava kerran tai kahdestikin vaikkakaan mistään mestariteoksesta ei voi puhua edes B-luokan vampyyrifilminä mutta pelkkänä elokuvana Bloodrayne II: Deliverance on mitäänsanomaton filmi joka kärsii keskinkertaisuuden lisäksi elokuvateknisistä ongelmista.

    Arvosana: 4/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 8 516 annettuun ääneen”]2,7/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Bryggeri vuosi sata

    Bryggeri vuosi sata

    Bryggeri vuosi sata on Helsinkiläisen Bryggeri-panimon valmistama olut jota aikoinaan sai Alkosta mutta jota enää en sivuilta löytänyt. Lisätietoja panimosta löytää heidän kotisivuiltaan osoitteesta http://bryggeri.fi/.

    Vuosi sata on tyypiltään Doppelbock, sen alkoholitilavuus on 10 %, väri on 77,9 EBC ja katkerot 27,0 EBU.

    Pullon avattua tuoksu on kotikaljamainen ja lasiin kaadettua esiin nousee ruismaisia aromeita. Vaahto on todella vähäistä ja olisin kaivannut hieman enemmänkin vaahtoa pintaan.

    Maku on kiitettävän pehmeä ottaen huomioon oluen 10 % vahvuisen alkoholitilavuuden. Kuitenkin maku oli valitettavasti omaan makuuni hieman tylsä ja siitä nousi vahvemmin fiilis kotikaljasta kuin mitä muista maistamistani oluista on tullut. Maultaan se on hieman makea mutta kokonaisuutena silti jättää suuhun vetisen tunnelman.

    Omaan makuuni tämä ei ollut mikään paras olut, mutta ihan mukiin menevä kuitenkin. Jälkimakuna nousee vahvan alkoholimäärän tuomat prosentit suuhun mutta ei kuitenkaan ikävällä tapaa mutta kuitenkin siten että sen selvästi erottaa.

    Musiikiksi sopii mm. Bat for Lashes – Laura ja Dia Frampton – Crave.

  • Ruokapaikat: Iguana (Mannerheimintie)

    Hampurilaisateria Iguanassa

    Tämänkertainen ruokapaikkakokeilu sijoittuu Helsingissä Mannerheimintiellä sijaitsevaan Iguanaan. Iguana on aikaisemmin itselleni tullut tutuksi lounasaikaan syödessäni mutta tällä kertaa lähdin kaverin kanssa koettamaan ateriaa á la cartena.

    Valikoimista löytyy esim. pastoja, salaatteja, tacoja, fajitoja ja purilaisia joista itse valitsin pääruoaksi hampurilaisaterian ja alkupalaksi mozzarellatikkuja. Ruokalistat ja muuta tietoa ravintolasta löytää heidän verkkosivuiltaan osoitteesta http://www.iguana.fi/.

    Tilaus oli varsin mutkatonta. Menimme sisälle ja kävelin suoraan tiskille ja sanoin mitä halusin sillä olin päättänyt että haluan testata Beef burger -hampurilaisaterian. Kaveri tutkaili vielä ruokalistaa josta sitten saimme ajatuksen testata myös alkupaloja siinä samalla.

    Läpileikkaus hampurilaisateriasta

    Kovin pitkään pöydässä ei joutunut odottamaan kun alkupalat jo tulivat pöytään. Mozzarellatikut olivat hyviä ja toimivia ilman mitään yllätyksiä eli ne maistuivat sille mille mozzarellatikut yleensäkin.

    Pääateriana ollut hampurilainen tarjoiltiin ranskalaisten perunoiden kanssa. Perunat maistuivat sille mille lähes aina eli tavallisia ravintolan ranskalaisia perunoita joissa ei ole mitään ihmeellistä sanottavaa.

    Hampurilainen itsessään oli tavallista tuttua ja turvallista tasoa ilman kovin suurta yllätystä. Pihvi oli kypsää ja pekoni reilusti käristettyä, sämpyläosuus maistui tavalliselle eikä kokonaisuudessa ollut mitään erikoista. Omaan makuuni tämä toimi ihan hyvin mutta maku ei hirveämmin eronnut muiden perusravintoloiden hampurilaisista.

    Ravintola sisältä kuvattuna

    Palvelu paikassa oli tavallista hyvää tasoa josta ei ollut mitään negatiivista sanottavaa. Paikka on tunnelmaltaan ihan mukava ja viihtyisä jossa voi hyvinkin käydä myös toisenkin kerran.

    Kokonaisuutena Mannerheimintien Iguana on perus toimiva ravintola josta saa asiallisen ja täyttävän aterian yleiseen hintatasoon nähden normaalilla hinnalla. Beef Burger -ateria irtosi 16,10 euron hintaan.

  • Kokeilussa: Go’morron kahvi

    Go’morronia myydään mm. tämanlaisessa pussissa

    Verkkokaupassa käydessäni viime viikolla tuli sieltä ostettua itselleni uudenlaista kahvia, Go’Morronia. Go’Morronin on valmistanut Kaffa Roastery joka on Helsingissä sijaitseva paahtimo jolla on laajempikin valikoima erilaisia kahveja joista voi käydä lukemassa lisää heidän verkkosivuiltaan osoitteesta https://www.kaffaroastery.fi.

    Pavut Go’Morroniin tähän pakettiin on tullut 50 % Indonesiasta ja toiset 50 % Etiopiasta mutta tätä on myynnissä heidän omassa verkkokaupassaan erilaisillakin sekoituksilla.

    Paahtoaste on 3/5 kuten blogipostauksen kuvasta voi myös havaita. Maku on pehmeä ja vähähappoinen, kevyt ja maukas. Lähiaikoina olen juonut pääosin tummia kahveja mutta välillä tämänkaltainen pehmeämmällä otteella valmistettu kahvi tuo hyvää tasapainoa kahvien maailmaan. Pehmeästä ja vähähappoisesta olemuksestaan ja miellyttävästä maustaan johtuen tätä on helppoa kiskaista kuppi ja heti perään kyytipojaksi vielä toinenkin mokoma.

    Toimiva ja hyvä kahvi jos haluaa vaihtelua tummemmille kahville.