Franziskaner Weissbier dunkel on saksalaisen Munichissa sijaitsevan Spaten-Franziskaner-Bräun panema tumma vehnäolut. Vahvuutta oluessa on 5,0 % ja katkeroita 8.0 EBU. Olutta on saatavana niin Alkoissa kuin myös hyvin varustelluista ruokakaupoista.
Olutta avatessa havaitsee kauniin karamellimäisen tuoksun joka valitettavasti lasiin kaadettua katoaa nopeasti havaitsemattomaksi. Olut ei lasiin kaadettaessa vaahtoa juuri lainkaan vaikka suhteellisen vauhdikkaasti oluen tuoppiin kaadoinkin.
Franziskanerissa on puolitäyteläinen suutuntuma miellyttävän pehmeällä otteella. Koostumukseltaan se on suhteellisen samea olut. Maku on karamellimäinen ja siinä on jopa hieman siirappista tuntumaa banaaninvivahteisessa maussaan.
Kaikki maistamani Franziskanerit ovat olleet niitä oluita joita mielelläni suosittelen ihmisille jotka haluavat kokeilla jotain helposti lähestyttävää “erikoisolutta” jos haluaa lähteä peruslagereista laajentamaan omaa makumaailmaansa muihinkin suuntiin.
Musiikkina sopii mm. Our Father josta löysin videon missä sitä lauletaan Paaville sekä Rita Oran tulkinta kappaleesta What child is this.
Tämänkertaisena ruokapaikkatestauksena on Koivukylässä osoitteessa Hakokuja 2 sijaitseva Ravintola Cairo Deli. Ulkoa paikka näyttää grilliltä ja sitä se myös iltaisin/öisin taitaa ollakin mutta kävin täällä töiden jälkeen sisällä katsomassa minkälainen paikka on kyseessä.
Ruokalistalta löytyy pizzoja, purilaisia, falalelejä, kebabia mutta lisäksi myös salaatteja, mezzoja ja shawarmaa. Lisäksi erikseen on valikoima grillistä tulevia aterioita. Tarkemmin valikoimaa voi katsoa Pizza Onlinen sivuilta.
Oma valintani oli kebab-paikalle tai sen kaltaiselle ravintolalle tuttuun tapaan kebab jossain muodossaan. Tällä kertaa se oli rullakebab. Hieman yllättäen rullakebab tarjoiltiin ranskalaisen perunoiden kanssa, en muista että muualla olisin moiseen törmännyt aikaisemmin vuosien mittaan, yleensä kebab syödään ranskalaisilla, salaatilla, riisillä tai muuta vastaavaa mutta rullakebab on aina oma valintansa jossa kaikki on normaalisti tungettu sen sisälle ja lautasella yleensä ei ole mitään muuta.
Odottamassa ateriaa
Sisältä paikka oli pieni ja sisälsi ainoastaan muutamia istumapaikkoja. Eipä siinä mitään, hyvin sinne mahduin istumaan viikolla töiden jälkeen joskus puolen kuuden maissa. Aterian tilaaminen oli normaalia ja suoraviivaista, eli tiskille, sanon mitä haluan ja menen istumaan pöytään. Pitkään ateriaa ei täälläkään joutunut odottamaan.
Ranskalaiset perunat olivat hyvän makuisia ja niiden kanssa tarjoiltu dippi oli varsin mukava lisuke makuun. Rullakebab oli myöskin hyvää tasoa ja erottui koostumukseltaan monen muun paikan vastaavasta ateriasta. Kebabrullan kuoriosa oli keskimääräistä ohuempaa ja enemmän jopa hieman lettumainen kuin monien muiden paikkojen kebabrullien kuoret ovat olleet. Pidin kyllä tästä. Samoin kebabrulla ei ollut tarpeettoman suuri vaan sellainen pieni ja tiivis ateriaksi sopiva annos eli sellainen millä nälkä lähtee eikä kuitenkaan tule liikaa syötyä.
Ravintola/grilli Cairo Deli ulkoa
Hintataso ravintolalla on normaalia keskitasoa eli kebabrulla juustolla oli 8,90 eur. Palvelu paikassa oli perus hyvää tasoa eli sellainen mistä en keksi mitään pahaa sanottavaa.
Kokonaisuutena Cairo Deli oli hyvä ja kokemisen arvoinen paikka jossa mielellään käyn testaamassa jotain muutakin. Ainoa mikä ei omaan makuun iskenyt oli toki paikan pienuus, mutta jos etsinnässä on ainoastaan toimivaa ruokaa helposti ja edullisesti on Cairo Deli ainakin tämän kokeilun perusteella varteenotettava vaihtoehto jatkossakin.
Tuttu ja turvallinen nuudeli-kasviskombo hieman varioituna versiona
Kokkailukeskiviikon tämän kerran ateriana on nuudeleita ja kasviksia jota kombotin ruokakerman kanssa. Aikaisemminkin olen toki vastaavankaltaisia kokkaillut mutta ruokakermaan en ole tätä aikaisemmin testannut joten oli mielenkiintoista testata mitä tästä tulee.
Kokkailu alkoi perinteiseen tapaan eli pannu levylle, levy päälle, voita/margariinia pannulle ja pilkkomaan paprikaa. Ennen paprikan pilkkomisen aloittamista kerkesi vielä napsauttaa vedenkeittimeen vettä kiehumaan nuudeleita varten.
Kun vesi oli kiehunut viskasin nuudelit kattilaan mausteineen. Sen jälkeen viskasin pilkotut paprikat pannulle lämpenemään ja rupesin pilkkomaan tomaatin lautaselle valmiiksi. Samaan syssyyn viskoin valmiiksi raejuuston ja salaattijuuston lautaselle odottamaan ruoan valmistumista.
Maustettu ruokakerma toimi hyvin tähän ateriaan
Nuudeleiden oltua kattilassa imeytymässä kiehuneeseen veteen oman aikansa viskasin kattilan sisällön paistinpannulle paprikoiden seuraksi. Halusin paistaa myös nuudeleita hieman paprikoiden seurana. Pian heitin perään myös maustettua ruokakermaa antamaan lisämakua sekä tölkillisen ananasta.
Joitain minuutteja ruoan valmistuttua pannulla nakkasin ruokaa pannulta lautaselle ja muistin että kurkkua puuttuu lautaselta ja pilkoin sitä hieman tomaatin seuraksi. Lopussa viskasin vielä hieman juustoraastetta aterian päälle ja melkein samantien myös heivasin ne siitä pois sillä juustoraaste oli nähnyt parhaat päivänsä ja havaitsin tämän vasta kun olin viskannut sitä aterian päälle. Heh. Onneksi se ei kerennyt sulamaan joten sen sai nopeasti pois.
Ateria odottamassa vielä ananaksen lisäämistä
Kokonaisuutena aterian maku oli hyvä ja se oli myös täyttävää. Helppoa kotiruokaa jota tulen luultavasti tekemään ainakin jonkinlaisella variaatiolla jatkossakin. Ruokakerma oli hyvä idea tämänkaltaiseen ruokaan antamaan hieman vaihtelua perinteiseen ennalta arvattavaan tutun turvalliseen makuun.
Kuten muutamia päiviä sitten mainitsin kuukausikatsauksessa virittelin makuuhuonetta uuteen uskoon jotta saan sinne mahtumaan isomman sängyn kun kaverillani oli sellainen ylimääräisenä.
Aikaisempi sänkyni on ollut muistaakseni 80 cm leveä mutta ainakin sen verran kapea että selällään makaillessa kädet on pitänyt pitää vatsan päällä tai todella tiukasti kiinni kropassa että ne eivät tipahda sängyn laidalta ulos. Uusi sänky taitaa olla jotain 140-160 cm väliltä.
Perjantaina tein kotoa käsin töitä sillä kaveri viskasi päivällä pakulla sängyn, pöydän ja työtuolin. Luantaina kävin sitten hakemassa sitten paikallisesta Citymarketista sänkyyn uuden päiväpeiton, uudet tyynyliinat, pussilakanan ja aluslakanan. Oli kyllä yllättävän hankalaa löytää oikean kokoisia pussilakanoita ja aluslakanoita kun ei ollut täysin varma kuinka paljon suurempia niiden on oltava suhteessa sänkyyn. Samoin en myöskään muistanut mitata sängyn pituutta joten arvaamalla otin sitten sopivat.
Sänky on kyllä tuntunut mukavalta. Sellaiselta että siinä on kiva pötkötellä aamulla ilman että pitää hötkyillä ylös jalkeille. Saapa nähdä tuleeko muutoksia normaaliin heräämiskulttuuriini tämän myötä että alan makailemaan sängyssä pidempään kuin on välttämätön tarve 😀
“Viisaat miehet ymmärsivät, että luonnollinen maailmamme on vain kehno jäljitelmä paratiisista. Tämän maailman tarkoituksena on olla pelkkä takuu toisesta, täydellisemmästä maailmasta. Jumala loi maailman siksi, että ihmiset pystyisivät näkyväisen kautta ymmärtämään Hänen henkisiä opetuksiaan ja suurenmoista viisauttaan. Minä kutsun sitä Teoksi.” (s. 143)
Luin jokin tovi takaperin loppuun brasilialaisen kirjailija Paulo Coelhon tunnetuimman teoksen, Alkemistin. Kirja on alunperin julkaistu brasiliassa jo vuonna 1988 joten mistään tuoreesta teoksesta ei ole kyse. Ensimmäisen kerran teos on Wikipedian mukaan julkaistu suomessa vuonna 1995 WSOYn kustantamana jolloin teos on julkaistu nimellä Santiagon unelmat.
Alkemistissa kerrotaan Santiago-nimisestä nuoresta paimenesta joka haaveilee erilaisesta elämästä. Hän tapaa mystisen kuninkaan jonka puheista vaikuttuneena hän lähtee etsimään aarrettaan. Aarteen etsimiseen mahtuu monenlaisia vaiheita eikä asiat mene useinkaan parhaalla mahdollisella tavalla. Santiago kuitenkin päättää jatkaa aarteensa etsimistä vastoinkäymisistä huolimatta sillä hän ymmärtää että aarteen löytäminen on hänen elämän tiensä joka hänen täytyy kulkea.
Tarina itsessään on hyvin suoraviivainen ja helppolukuinen kertomus. Se ei kirjalliselta tyyliltään ole kovinkaan rikasta tai monipuolista tekstiä ja sen vahvuudet kirjallisuudessa löytyvät enemmänkin sen tarinasta ja varsinkin sen henkisiä aspekteja sisältävästä merkityksestä ja tulkinnallisuudestaan.
Alkemisti on vahvasti hengellistä aspektia sisältävä teos ilman erityistä paatoksellisuutta. Kuten kaverini poikaystävä aikonaan totesi on Coelho henkisen maailman Pirkka ja tätä teosta lukiessa sellainen mielikuva kyllä hieman välittyi sillä se ottaa eri uskonnoista ja uskomuksista vivahteita ja pukee ne tavalliselle tuulipukukansalaiselle sopivaan muottiin. Tässä on toki hyvänä puolena se että ihmisiä yhä kiinnostaa hengellisyys ainakin jossain muodossa luettuna mutta samaan aikaan Alkemisti kuitenkin tasapainottelee omaan makuuni ehkä hieman liiallisen paljon populistisen henkisyyden ja kliseisyydeen rajoilla.
Kokonaisuutena Alkemisti on ihan luettava ja suhteellisen viihdyttävä teos mutta omaan makuuni se ei kuitenkaan yltänyt parhaaksi Coelhon tuotokseksi. Omaan makuuni Veronika päättää kuolla toimi paremmin, tosin vaikutusta voi olla silläkin että sen olen lukenut vuosia sitten ja jos sen nykyisin lukisin voisin siitä saada erilaisen mielikuvan kuin aikoinaan. Mene tiedä.
