Raspberry Pi 5 on minikokoinen tietokone joka pyörittää nyt useaa omaa verkkosivuani
Taustaa
Viime perjantaina hankin itselleni Verkkokauppa.comista Raspberry Pi 5 -tietokoneen joka on varustettu 8 GB muistilla. Kone irtosi 119,99 euron hintaan joten mistään tuhottoman hinnakkaasta vekottimesta ei siis ole kyse.
Hinnat on kyllä Raspberry Pi -laitteissa noussut merkittävästi vuosien mittaan ja pienikokoisia tietokoneita saa varsinkin käytettynä huokeampaan hintaan, mutta halusin mieluummin Raspberry Pin joka saa virtansa USB-C piuhalla kuin tietokoneen joka tarvitsee erillisen muuntajan jonka liitäntä on milloin minkäkinlainen. Muutaman kymmenen euron ero on muutenkin kokonaisuuden kannalta täysin irrelevantti, virrankulutus Raspberry Pi:ssä on vähäinen ja koko on kätevän pieni että sen sai viskattua johtolaatikkoon piiloon.
Syy tämän laitteen hankintaan oli se, että halusin siirtää muutamia omia verkkosivujani DigitalOceanin serveriltä omaan kotiin kustannussäästöjen vuoksi, sekä tietenkin siksi että on joskus ihan mukava vain puuhastella omaksi ilokseen kaikkea linux-säätämistä että ei ammatillinen osaaminen pääse myöskään unohtumaan.
Mitkään noista sivuista eivät ole kovinkaan kriittisiä, eli jos raspberry pi ottaa ja sammuu, kotona katkeaa nettiyhteys, tulee sähkökatko tai joku tekee palvelunestohyökkäyksen ja kaataa sivut niin vaikka nuo sivustot olisivat viikon tai kaksi poissa verkosta niin maailma jatkaa rullaamistaan samalla tapaa kuin ennenkin.
Pidemmällä tähtäimellä tarkoitus on siirtää myöskin tämä blogi pyörimään tuossa samaisessa koneessa, mutta se vaatii hieman enemmän säätämistä ja testaamista tämän blogin teknisesti monimutkaisemman rakenteen vuoksi.
Teknisellä monimutkaisuudella tarkoitan siis sitä että tämä sivusto käyttää MariaDB tietokantaa sekä PHP:tä, kun taas nuo aikaisemmin mainitsemani ja jo siirtämäni sivut ovat kaikki staattisia verkkosivuja. Jotta tämän sivuston saa joskus siirrettyä vaatii se tietokantapalvelimen asennusta ja konfigurointia joka vaatii hieman edemmän viitseliäisyyttä jotta sen voi tehdä kutakuinkin tietoturvalliseksi.
Tekniset ratkaisut
Raspberry Pi 5 on kooltaan aavistuksen suurempi kuin pitkät tulitikut
Yksi asia mikä kotona oman serverin pyörittämisessä tulee vastaan on tietoturva. Nykyään minkä tahansa laitteen kun laittaa Internetiin ja siinä on portteja auki on siellä kohta myös botteja sekä ihmisiä etsimässä tietoturva-aukkoja.
Tietoturvan osalta voi mennä monenlaisella ratkaisulla aina hällä väliä -asenteesta foliohattuiseen vainoharhaisuuteen ja kaikkeen siltä ja väliltä. Itse valitsin jotain näiden kahden ääripään väliltä.
Sivustot pyörivät Dockerissa, eli jos joku pääsee hakkeroimaan sivustolle sisään esimerkiksi Nginx-verkkopalvelimen remote execution -hyökkäyksen kautta niin varsinainen isäntäkone ei niin helposti ole vielä tietoturvansa osalta uhattuna.
Lisäksi kotona ei ole mikään muu tietokone koko aikaa päällä ja nettipiuhan päässä, joten sisäverkon muihin laitteisiin yhidstämisen yrittäminen tuolta koneelta on suhteellisen turhaa.
Tietenkin jokainen laite mikä pääsee Internetiin on potentiaalinen uhka muulle maailmalle mikäli joku sen onnistuisi kaappaamaan omiin tarkoituksiinsa joten omien laitteiden tietoturvasta on tärkeää pitää silti huolta.
Kannettava CD-soitin on jälleen ollut kovalla käytöllä
Lyhyesti
Viime viikon puolella palasin jälleen takaisin käyttämään vanhempaa teknologiaa – tarkemmin sanoen kannettavaa CD-soitinta, Mp3-soitinta sekä matkapuhelinta joka ei ole älypuhelin. Vajaa viikko on nyt näitä laitteita tullut käytettyä (koska viikko alkaa sunnuntaista) ja kokemukset ovat olleet hyvät.
Olen muutama vuosi takaperin aikaisemmin tehnyt samanlaisen aikahypyn menneisyyteen teknologian osalta, mutta tällöin matkapuhelimen käytön kanssa vastaan tuli haasteita jotka selvisi vasta käytön yhteydessä.
Tällä kertaa aikaisemmista kokemuksista viisastuneena hankin matkapuhelimen johon käy samanlainen SIM-kortti kuin iPhoneen, joten nyt jos tulee oikeaa tarvetta älypuhelimen käytölle voin SIM-kortin ottaa Nokialaisesta ja laittaa sen hetkellisesti iPhoneen ja myöhemmin tarpeen mentyä ohi voin SIM-kortin taas vaihtaa takaisin palikkapuhelimeen.
Nykyään yhteiskunnassamme on älypuhelin lähes välttämättömyys moniin eri asioihin, mutta onneksi omassa elämässäni todelliset tarpeet älypuhelimelle ovat suhteellisen vähäiset ja sellaiset että voin tehdä haluamani toiminnot kotona ollessani langattoman verkon äärellä ilman että joudun kuljettamaan älypuhelinta joka paikkaan.
Käytännössä toimintamalli puhelimen osalta on siis sellainen että pidän iPhoneni käytössä, mutta ilman SIM-korttia. Kotona työpäivän aikana puhelin on yhdistyneenä langattomaan verkkoon jolloin suurin osa asioista joita älypuhelimella teen on mahdollista toteuttaa tuona aikana. Työpäivän jälkeen sammutan kotoa langattoman verkon jonka jälkeen olen poissa älypuhelimen ääreltä.
Todellisia tarpeita vaiko vain tottumusta?
Älypuhelimella voi tehdä nykyään vaikka mitä ja se on olennainen ja jopa välttämätön tai vähintäänkin lähes välttämätön väline monessa eri käytössä. Monet älypuhelinten käyttötavoista ovat kuitenkin sellaisia että ne ovat enemmänkin käytännöllisiä ja elämää helpottavia kuin todellisia tarpeita, ainakin omassa henkilökohtaisessa elämässäni. Toisilla ihmisillä tarpeita voi olla aidosti enemmän, mutta itselläni niitä on suhteellisen vähän.
Nettipankki ja vahva tunnistautuminen on yksi niistä asioista joissa älypuhelinta tulee käytettyä paljon. Esimerkiksi kun netistä tilaa jotakin on yleensä aina tarve vahvistaa tilaus pankkitunnuksilla. Nettipankkia tulee monesti käytettyä tietokoneella, mutta monesti on tullut kuitenkin pankkitilin saldo tarkistettua matkapuhelimella.
Navigointi on luultavastikin suurin ja tärkein käyttötapa missä älypuhelimelle on aidosti ollut useasti tarvetta. Ilokseni sain huomata että iOS:ssä (Applen puhelinten käyttöjärjestelmässä) on tätä nykyä ominaisuus että karttoja voi ladata offline-käyttöä varten valmiiksi eikä tämän takia puhelintaan ole tarvetta pitää enää verkossa.
Koetin tätä offline-karttatoimintoa tänään kun kävin valokuvaamassa. Pistin kotona langattoman verkon hetkellisesti päälle, latasin kartalta tiettyjä alueita puhelimeen ja sammutin sen jälkeen langattoman verkon. Kun lähdin ajamaan kuvauspaikalle pystyin autossa käyttämään iPhonea navigaattorina tavalliseen tapaan (ainakin ilman ääntä, en koettanut toimiiko äänet kun en niitä normaalisti käytä kuitenkaan) joten iOS:n kehityksen myötä tärkein ominaisuus onnistuu nykyään tehdä ilman SIM-korttia puhelimessa kun vain on etukäteen varautunut lataamalla haluamiaan alueita kartalta puhelimeen. Tämä on erittäin suuri helpotus!
Uusi mp3-soitin. Soitin on pieni ja kevyt ja se painaa ainoastaan 39.1 grammaa.
Navigoinnin ja nettipankin lisäksi eniten käyttämäni asiat älypuhelimella ovat luultavamminkin pikaviestimet eli WhatsApp, Telegram ja Signal. Näiden kautta tulee ihmisiin pidettyä yhteyttä.
Jokaista näistä voi kuitenkin käyttää tietokoneella ja niin olen tehnyt jo useamman vuoden ajan muutenkin, joten erona näiden käyttöön on jatkossa ainoastaan se, että työpäivän jälkeen en ole WhatsAppissa, Telegrammissa tai Signalissa tavoitettavissa niinä aikoina kun en ole tietokoneen äärellä ellei tietenkin erikseen tule sovittua jonkun kanssa jotain muuta jolloin on tarve olla niiden äärellä.
Normaalisti olen ainakin jossain vaiheessa iltaa kuitenkin tietokoneen äärellä, joten ero viestien lukemisen nopeudessa on iltaisin luultavamminkin vain muutamia tunteja enemmän kuin aikaisemmin.
Älypuhelimella on ollut tapana myös käyttää Instagrammia, mutta sitäkin voin käyttää iltaisin tietokoneella ollessani. YouTubea katson monesti myöskin tietokoneelta enkä kännykältä joten tämänkään suhteen kovin suurta muutosta ei tapahdu.
Lounaspaikoissa työaikana ruokatauolla käytän matkapuhelimellani ePassia, mutta sitä varten on olemassa työpuhelin jossa kyseinen ohjelma on asennettuna.
Yksi mikä voi koitua jossain vaiheessa haastavaksi ilman älypuhelinta on parkkeeraaminen uusiin paikkoihin, joten voi olla että tämänkaltaisiin potentiaalisiin paikkoihin mennessä kuljetan iPhonea mukana repussa ilman SIM-korttia ja otan mukaan vekottimen millä saan SIM-kortin pidikkeen auki jotta voin nokialaisesta laittaa SIM-kortin älypuhelimeen hetkellisesti. Tämä on tietenkin spekulaatiota ja vasta tulevaisuus näyttää tuleeko tällaisia haasteita, mutta muistelisin että joillain parkkipaikoilla on pakko ladata jokin erillinen sovellus että autonsa saa sinne jättää. Toivottavasti näin ei ole ja muistelen vain väärin.
Musiikin kuuntelua tulee myös jonkin verran älypuhelimella tehtyä, mutta käytäntö on osoittanut että 99 % musiikista jota kuuntelen älypuhelimella tapahtuu autossa. Jostain syystä kuuntelen harvoin älypuhelimen kautta musiikkia kotona ollessa. CD-soittimella ja Mp3-soittimella olen vajaassa viikossa kuunnellut musiikkia merkittävästi enemmän kuin luultavasti monen kuukauden aikana olen älypuhelimen kautta kotona ollessa kuunnellut musiikkia. Jostain syystä yksinkertaisempi laite johtaa ainakin itselläni merkittävästi aktiivisempaan käyttöön.
Mitä hyötyä tästä kaikesta on?
Uusi puhelimeni, Nokia 3210.
Yksi kysymys mikä joillekin saattaa mieleen nousta tätä lukiessa on miksi – mitä järkeä on siirtyä pois tai vähintäänkin radikaalisti vähentää älypuhelimen käyttöä ja siirtyä käyttämään useampaa erillistä laitetta sen sijaan että käyttäisi yhtä laitetta joka tekee kaiken.
Syy on elämän yksinkertaistaminen. Yksinkertaiset laitteet jotka tekevät vain yhden asian ovat helpompia ja mukavampia käyttää ja ne ovat aina jatkossakin sellaisia.
Erillinen CD-soitin ja erillinen Mp3-soitin ovat huomenna ja tulevaisuudessakin juuri samanlaisia kuin ne ovat tänään. Ne eivät ole yhteydessä internetiin joten niihin ei voi tulla päivitystä mikä rikkoisi ne tai muuttaisi niiden toimintalogiikan toisenlaiseksi. Niihin ei myöskään voi tulla minkäälaista käyttöehtojen muutosta jotka itseni olisi pakko hyväksyä jotta jatkossakin voisin niitä käyttää.
Kun omistan levyt fyysisesti ja laitan ne itse mp3-soittimelleni tiedän että voin niitä kuunnella huomennakin ilman että joudun jonakin päivänä havahtumaan siihen että joku taho on päättänyt nostaa musiikkipalvelun hintoja. Suoratoistopalveluissa kuten Spotify ja YouTube hinnat ovat nousseet, mutta kerran ostettu levy on ja pysyy itselläni eikä sen kuuntelu maksa rahallisesti alkuinvestoinnin jälkeen enää mitään.
Oma levykokoelmani on useita satoja levyjä joista osa on ostettu jo joskus 2000-luvun alussa eli 24 vuotta sitten. Britney Spearsin – …oops! I did it again oli ensimmäinen täydellä hinnalla ostamani CD-levy ja ostin sen Joensuun Anttilasta. Hinta on varmaankin ollut tuohon aikaan 120 markkaa tai niitä main eli noin 20 euroa.
Levyä olen kuunnellut vuosien mittaan monesti eikä sen kuuntelemisesta ole joutunut maksamaan yhtään enää sen jälkeen kun sen olen ostanut. Sen käyttö on lisäksi myös tänään yhtä yksinkertaista kuin se oli 24 vuotta sittenkin – levy hyllystä, levynkansi auki, levy soittimeen, kuulokkeet korville (jos ei kuuntele kaiuttimista) ja painaa vain Play. Kaikki tämä onnistui silloin ja onnistuu yhä ilman että joutuu tekemään yhtäkään ohjelmistopäivitystä, käyttäjäehtojen hyväksyntää, luottokorttietojen antamista, mainosten kuuntelemista tai muuta musiikkikokemusta huonontavaa toimenpidettä. CD-levyt ja Mp3-soittimet ovat yksinkertaisia ja toimivia.
Sama pätee matkapuhelimeenkin. Sillä voin soittaa, sillä voin laittaa tekstiviestit ja tällä Nokia 3210:lla voin ilmeisesti myös aivan pakottavan tarpeen ilmetessä käyttää nettiäkin. Koska näyttö on pieni ja kirjoittaminen on hidasta on käyttökokemus sen verran huono että puhelimella ei tule netissä roikuttua tarpeettomasti.
Uriah Heepin …very ‘eavy very ‘umble odottamassa siirtoaan Mp3-soittimelle.
Älypuhelimen vaihto palikkapuhelimeen on pohjimmiltaan samaa syytä vaikkakin eri tavalla eli elämän yksinkertaistamista. Jotkut asiat ovat kyllä ilman älypuhelinta vaikeampia, merkittävästi vaikeampia tai ehkä jopa mahdottomia nykyisessä maailmanajassa joten sen takia tarkoituksenani on pitää jatkossakin iPhone olemassa että voin siihen tarpeen mukaan laittaa SIM-kortin ja käyttää sitä silloin jos ilman älypuhelinta ei selviä jostain tilanteesta.
Yksinkertaistaminen voi tästä perspektiivistä katsoen tuntuakin erikoiselta ajatukselta sillä monet asiat vaativat enemmän vaivaa. Yksinkertaisuus ei kuitenkaan ole helppoutta, vaan monimutkaisuuden puutetta. Jokin asia voi vaatia enemmän vaivaa ja työtä, mutta olla silti merkittävästi yksinkertaisempaa kuin vaivallisesti helpompi vaihtoehto.
Tämän voi miettiä esimerkiksi siten että tehtävänä olisi kaivaa 50 metriä pitkä matala oja. Vaihtoehdot miten tämän voisi toteuttaa olisi ottaa lapio kouraan ja alkaa kaivamaan 50 metrin pituudelta ojaa tai vuokrata kaivinkone ja tehdä sillä oja.
Kaivinkoneella työn tekeminen on varmasti helpompaa vaivannäöllisesti koska se ei kuluta fyysisesti niin paljoa aikaa ja energiaa kuin lapiolla tuon ojan kaivaminen, mutta se on silti merkittävästi monimutkaisempaa kuin lapio-vaihtoehto. Se että kaivurin saa paikalle vaatii järjestelyitä ja valmisteluita eli esimerkiksi soittamisia, ajan sopimisen ja aikataulujen yhteensovittamisen kaivinkoneen kuljettajan kanssa jne. Sen lisäksi on mahdollista että hommaan ajateltu kaivinkone ei mahdukaan kaivamaan pihassa, se on liian iso tulemaan tontille alun alkaenkaan, maasto on sellaista että siellä ei saa käyttää kaivinkoneita tai mitä tahansa muuta.
Jos kaikki onnistuu ilman ongelmia on työ kyllä merkittävästi kevyempi tehdä kaivinkoneella, mutta yksinkertaisuutta jos elämäänsä haluaa on lapiolla ojan kaivaminen parempi vaihtoehto.
Tarpeetonta monimutkaistamista
Piuhalliset EarPodsit on tarpeeksi hyvät mp3-soittimen kanssa
Nykyisen maailman jatkuvasti lisääntyvä ongelma omasta katsantokannastani katsoen on sen tarpeeton monimutkaistaminen helppouden ja käytännöllisyyden nimissä.
Netistä löytyy monia palveluita joista voi katsoa vaikkapa elokuvia, mutta jokaiseen näistä täytyy tietenkin normaalisti tehdä käyttäjätunnus ja salasana ja monesta niistä ymmärrettävistä syistä täytyy myös maksaa. Tämä vaatii taas yhtä lisävaihetta eli luottokorttitietojensa liittämistä palveluun.
Yhden yksittäisen palvelun osalta tämä ei ole mikään ongelma eikä asia ole vaikea. Kuitenkin palveluita joihin täytyy rekistöröityä tai joihin täytyy hakea jonkinlainen ohjelma älypuhelimeensa nykyisessä ylidigitalisoituneessa maailmassa alkaa olemaan jo sen verran paljon että väkisinkin tulee mieleen onko maailma todella mennyt tämän asian suhteen paremmaksi?
Rekisteröitymisen lisäksi monessa palvelussa (joita joutuu esimerkiksi töiden vuoksi käyttämään) joutuu virittelemään myös monivaiheisen tunnistautumisen. Osassa toimii tekstiviesti, osassa sähköposti, osassa pitää asentaa esimerkiksi Google Authenticator, mutta lisäksi on myös palveluita joissa pitää erityisesti käyttää Microsoftin Authenticatoria. Monessa palvelussa voi käyttää onneksi mitä vain autentikaattoria itse haluaa kaksivaiheisessa tunnistautumisessa, mutta kaikissa ei joka heti lisää monimutkaisuuden määrää elämässä sillä tämä vaatii monen eri authentikointisovelluksen asentamista älypuhelimeen.
Monen sovelluksen ongelma on myös niiden käyttöehdot ja muutokset niihin. Ensin käyttäjän on pakko ottaa jokin sovellus käyttöön että voi kirjautua sisään johonkin haluamaansa palveluun ja myöhemmin tuo pakotettuna tullut ohjelma muuttaa käyttöehtojaan entistäkin huonompaan suuntaan. Usein käyttäjällä on realistisena vaihtoehtona vain hyväksyä ehdot ja jatkaa sovelluksen käyttöä koska ilman sitä palveluun X tai Y ei voi enää muuten kirjautua lainkaan.
Digitaalinen maailma on vuosien mittaan monimutkaistunut aivan suhteettoman paljon. Ei se edelleenkään ole itselleni vaikea maailma ja asiat osaan kyllä tehdä kuten ennenkin, mutta enenevissä määrin erilaisten verkkopalveluiden jatkuva asteittainen huonontaminen turhauttaa sen verran paljon että palaan enenevissä määrin vapaa-ajallani takaisin 2000-luvun alkuun teknologian käyttötavan osalta.
Paluu 2000-luvun alkuun teknologian käytön osalta tarkoittaa itselleni tässä siis sitä, että käytän Internetiä ensisijaisesti vapaa-ajallani vain pöytätietokoneella ollessani. Tällöin Internetillä ja sen palveluilla on oma aikansa ja paikkansa eikä ne ole jokaisessa asiassa elämässäni kaiken aikaa läsnä.
Samoin kun katson leffaa, katson sen mitä luultavamminkin levyltä. Kun kuuntelen musiikkia kuuntelen sitä mitä todennäköisimmin CD:ltä tai Mp3-soittimelta tai jos haluan netistä kuunnella niin teen sen ollessani tietokoneen äärellä. Kun haluan viestitellä ihmisille WhatsAppissa tai muussa pikaviestimessä teen sen tietokoneella ollessani. En ole jatkuvasti pikaviestinten kautta tavoitettavissa, mutta ei itseni tarvitsekaan olla – jos jollakin on oikeasti asiaa voi hän aina soittaa tai lähettää tekstiviestin.
Kun työpäivä on ohi, sammutan langattoman verkon ja pidän sen poissa päältä siihen saakka että on seuraava työpäivä tai oikea tarve. Tämä poistaa suoraan elämästä turhanpäiväisen hetken mielijohteesta tapahtuvan googlesta asioiden tarkistamisen. Jos asia on oikeasti tärkeä tarkistettava teen sen sitten kun olen tietokoneen äärellä eli toimin aivan kuten ennen älypuhelinten rantautumista yhteiskuntaan.
Aina joskus on hyvä huomata että kun jotain ei tiedä, ei sitä heti ole tarvetta saada selville. Jos asia on tärkeä, sen kyllä voi tarkistaa myöhemminkin ja jos ei, sen unohtaa muutenkin.
Nykyinen älypuhelinkulttuuri missä Internet on käden ulottuvilla heti ruokkii vain ihmisten kärsimättömyyttä ja lisää tarpeetonta kiireen tuntua, joten on ainakin itseni aika astua siitä syrjään ja palata takaisin todellisuuteen missä Internetille on oma aikansa ja paikkansa, mutta se aika ja paikka ei ole kaiken aikaa jokaisessa paikassa.
Olen postannut tänne blogiin aikaisemmin jo muutaman tekstin liittyen Leica D-Lux (Typ 109) -kameraan ja omia kokemuksiani siitä. Tänään kameran kanssa on tullut yhteistä taivalta kuukausi täyteen joten on hyvä hieman kirjoittaa kuukauden käytön jälkeen kokemuksia.
Kuukauden käytön perusteella tämä kamera on yhä ollut loistava ja olen käyttänyt sitä merkittävästi enemmän ensimmäisen kuukauden aikana kuin monia muita aikaisemmin omistamiani kameroita. En tarkoita tällä edes sitä, että olen käyttänyt tätä enemmän kuukauden aikana kuin muita aikaisempia kameroita olen käyttänyt niiden ensimmäisen kuukauden aikana, vaan sitä, että olen tätä käyttänyt kuvamäärässä mitattuna enemmän kuin monia muita kameroitani yhteensäkään niiden koko käyttöaikana.
Olen kuukauden aikana ottanut tällä kameralla 6721 kuvaa. Jos katson Lightroomista kaikista tallessa olevista kuvista listauksen kameroiden mukaan, olen tällä kameralla ottanut kuvia jo niin paljon että kamera on itselläni viidenneksi eniten käyttämäni kamera. Tällä en tarkoita siis suhteellista kuvamäärää käyttöaika huomioon ottaen, vaan absoluuttista kuvamäärää. Kuukauden sisällä olen tällä ottanut siis niin paljon kuvia, että se on itselläni jo nyt viidenneksi eniten käyttämäni kamera vaikka huomioin kaikki kuvat mitä 20 vuodelta itselläni on tallessa (vuoden 2014 kuvista on tosin jäljellä tallessa vain yksi kuva).
Jos katson Lightroomista eniten käyttämäni kamerat ja paljonko niillä olen ottanut ensimmäisen kuukauden aikana kuvia, on tämä kamera selkeästi eniten käyttöä kokenut kamera.
Kautta aikojen omistamistani kameroista eniten olen kuvannut Fujifilm X-T 2:lla. Sen ensimmäisen kuukauden aikana otettuja kuvia löytyy 6839 kappaletta, joka on tietenkin enemmän kuin Leicalla ottamani 6721 kappaletta. Kuitenkin erona on se, että noista Fujin kuvista todellinen määrä kuvia on vain puolet siitä, sillä olen ottanut kuvan kahdessa eri formaatissa, RAWina sekä JPEG:nä.
Määrä ei ole aivan täysin puolet koska jossain vaiheessa olen ottanut vain JPEG-kuvina, mutta yhteensä RAW-kuvia Fujifilm XT2:lla on ensimmäisen käyttökuukauden aikana ollut 3818 kappaletta joka on lähimpänä todellista kuvamäärää mitä sillä ensimmäisen kuukauden aikana olen kuvannut. Leicalla olen ottanut ainoastaan JPEG-kuvia koko kuukauden ajan ja niitä on kertynyt siis jo 6721 kappaletta eli kuvien määrä suhteessa käyttöaikaan on ylivoimaisesti suurinta ollut tämän kameran kanssa.
Näistä tilastoista pystynee päättelemään jotain siitä kuinka paljon kameraa olen kerennyt käyttämään ja siitä varmasti voi nopeasti tehdä valistuneen ja oikeansuuntaisen veikkauksen että kamera on ollut itselleni poikkeuksellisen mieluinen.
Mistä tavallista suurempi kuvamäärä johtuu?
Lohjan kirkko
Koska kuvausmäärä on ollut tavallista suurempaa on hyvä hieman avata miksi näin on. Vastaus tähän on niinkin yksinkertainen kuin se, että olen vain pitänyt tästä kamerasta niin paljon että olen lähtenyt tämän kanssa tekemään erillisiä kuvausreissuja merkittävästi enemmän. Syy ei siis ole siinä että olisin kuvannut sarjakuvausta jonka vuoksi kuvien määrä olisi suuri, eli en ota yhdestä kohteesta kerralla kymmentä kuvaa pitämällä nappia pohjassa. En tosin tiedä onko tässä kamerassa edes mahdollista minkälainen sarjakuvaus alun alkaenkaan.
Monen kameran kanssa olen kyllä vuosien mittaan tehnyt erinäisiä kuvausreissuja milloin minnekin lähialueelle aina siellä missä olen asunut. Tämän kanssa näiden kuvausreissujen määrä on vain ollut selkeästi tavallista suurempaa.
Kuukauden sisällä olen käynyt tekemässä kuvausreissuja ainakin Lohjalle, toisen kerran Lohjalle ja Virkkalaan, Mäntsälään, Järvenpäähän, Pornaisiin, Karkkilaan, Espooseen Bodomille, Tuusulaan, Hyvinkäälle, Vantaan Korsoon, Paippilaan, Keravalle ja minne lie muualle. Lisäksi näiden matkojen varrella on tullut pysähdyttyä kuvailemaan erinäisiin matkalle osuneisiin kohteisiin. Ainakin olen laajentanut samalla lähialueiden tuntemusta.
Lisäksi kaksi erillistä tapahtumaa on ollut joissa olen kuvannut kohtalaisen paljon yksittäisenä päivänä – yhdet häät ja yksi sapatti jolloin seurakunnassani oli tavallista enemmän väkeä käymässä.
Kuvaustapani on kokenut muutoksen
Lintuja Espoossa Bodom-järvellä
Yksi mielenkiintoinen asia mitä tämän kameran kanssa on käynyt on se, että kuvaustapani on kokenut muutoksen.
Olen normaalisti kuvannut kameran LCD-näytöltä ja alussa myös tämänkin kameran kanssa niin tein, mutta muutamien ensimmäisten päivien jälkeen olen vaihtanut EVF:ään (eli pieneen ruutuun josta katsotaan yhdellä silmällä takanäytön sijaan) ja olenkin sen jälkeen kuvannut lähes kaikki kuvani sen kautta.
Toinen mitä tämän kameran myötä on itselläni kuvaustavoissani muuttunut on tarkennustapa. Yleensä aina kaikkien digitaalisten kameroideni kanssa olen suosinut automaattista tarkennusta, mutta jostain syystä olen tämän kohdalla siirtynyt käyttämään manuaalista tarkennusta samaan tapaan kuin filmikameroilla. Mitään rationaalista syytä tälle en heti keksi sillä kameran automaattitarkennus toimii hyvin, joten kyseessä on puhtaasti fiilispohjainen ratkaisu joka on tuntunut hyvältä.
Näiden tapojen lisäksi olen kuvannut tähän mennessä yhä vain ainoastaan JPEG-muotoisia kuvia. Toisin sanoen, jos otan kuvan mustavalkoisena, se on ja pysyy mustavalkoisena enkä voi sitä jälkikäsittelyssä vaihtaa värilliseksi. Jos ottaisin RAW-kuvan (tai RAW + JPEG) voisin mustavalkoisena kuvaamani kuvankin vaihtaa värilliseksi. Olen kuitenkin kuvannut ainoastaan JPEG-muodossa.
Verkkokauppa.comin läheisyydessä illalla
Syy tähän on luultavastikin se, että en ole jaksanut välittää kuvien editoinnista. En halua istua koneella kuvankäsittelyä tekemässä kuville joita kuvailen omaksi ilokseni, joten keskityn siihen että kuvasta tulee mahdollisimman hyvä – tai ainakin toiveideni ja tavoitteideni mukainen – jo suoraan kamerassa. Jos en saa kuvaa näyttämään hyvältä kamerassa on se vain merkki siitä että kuvaustaitoni tarvitsevat lisää kehitystä.
Ehkä tähän muutokseen että kuvaan vain JPEG-kuvia voi olla myös se, että keväällä ja kesällä kuvasin filmikameralla eikä siinäkään ole voinut asioita muuttaa ainakaan mustavalkoisesta filmistä värilliseksi sen jälkeen kun kuva on otettu joten olen jo tottunut siihen ajattelumalliin. It is, what it is ja sillä mennään.
Olen tulostanut paljon
Jonkin kosken läheisyydessä ollut silta
Filmikameroiden kanssa kun olen itse kehittänyt filmit on tulostaminen ollut olennainen osa omaa prosessiani. Kuitenkin digitaalisten kameroiden kanssa tällaista toimintatapaa ei ole itselleni kehittynyt ennen kuin tämän kameran kanssa. Olen lähes jokaisena kuvauspäivänä tulostanut kuvia paperille ja kuukauden aikana kuvia on paperille päätynyt luultavasti jo yli 200 kappaletta.
Alussa olen tulostanut kuvia Canon Selphy CP1300:lla, mutta tämän kuun aikana hankin edullisen Epson EcoTank ET-2860 tulostimen jonka jälkeen olen tulostanut kuvani sillä. Kunhan saan aikaiseksi koetan kirjoittaa tulostimesta jonkinlaisia kokemuksia, mutta lyhyesti tiivistäen tulostin on äärimmäisen kustannustehokas ja laadullisesti ilahduttavan hyvä myös valokuvien tulostamiseen.
Valokuvapaperilla kuvat näyttävät “tarpeeksi hyvältä” eli sellaiselta että luultavasti kukaan “tavan ihminen” (lue: eli jokin muu kuin valokuvaaja joka on pikkutarkka värien toiston suhteen) ei osaa sanoa niistä mitään erityisen huonoa. Musteiden hinnat on EcoTankissa niin edulliset että yhdelle kuvalle jää musteiden osalta hintaa ainoastaan muutamia senttejä jos sitäkään joten käytännössä ainoa mitä joutuu edes miettimään on tulostuspapereiden hinta. Näitä itselläni on varastossa entuudestaan vielä satoja papereita joten aivan ensimmäisenä nekään ei ole loppumassa.
Jokin pelto jossain lähialueella kuvausreissulta palatessa. Olen ottanut jonkin verran myös värikuvia.
Olen myös aloittanut tekemään kuvistani zinejä eli pienimuotoisia tee-se-itse lehtiä joka on ollut erittäin mukava uusi alue opittavaksi. Jos saan aikaiseksi kirjoitan myös tästäkin lisää jossain vaiheessa.
Tiivistettynä voisin sanoa että tämän kameran myötä toimintamallini ovat muuttuneet niin kuvaamisen suhteen (manuaalitarkennus, EVF ja JPEG) kuin myöskin jälkitoimien suhteen (tulostamista lähes jokaisena päivänä). On kiintoisaa havaita kuinka työkalun eli kameran vaihto voi muuttaa omia toimintamalleja hyvinkin merkittävästi.
Olen alkanut löytämään omaa tyyliäni
Jokin pelto jossain
Kuukauden aikana on tullut tunne että olen alkanut löytämään selkeämmin omaa valokuvaustyyliäni. Tällä tarkoitan siis sitä, että olen selvemmin alkanut huomaamaan että jos mikään ulkoinen taho ei määritä reunaehtoja, millaisia asioita kuvaan ja miten.
Iso ja merkittävä syy on tähän edellisessä kappaleessa mainitsemani tulostaminen, sillä mitä enemmän olen kuvausreissujen jälkeen paperille kuvia tulostanut, sitä selkeämmin niistä on ollut havaittavissa toistuvia teemoja niin aiheissa kuin tyyleissäkin. Aina ennen tulostamista tulee tehtyä valintoja mitä kuvista haluaa tulostaa ja jos usein päädyn samankaltaisiin teemoihin, sitä selvemmäksi se itselleni on muovautunut mitkä asiat on sellaisia jotka itseäni kiinnostavat valokuvauksellisesti.
Tietenkin tulostamisen määrään on vaikuttanut myös kuvauslaitteisto. Koska olen kuvannut paljon, on paljon ollut myös kuvia mistä valita mitä haluan tulostaa eli oman kuvaustyylin selkeytymiseen on syynä sekä kamera että myöskin tulostaminen. Jos kuvaa harvoin on vaikeaa löytää omaa tyyliään, mutta jos kuvaa paljon ja tulostaa paljon alkaa helposti itse havaitsemaan oman tyylinsä siitä millaisia kuvia on ottanut ja etenkin mitkä niistä vielä karsimisen jälkeen on paperille saakka päätyneet.
Mustavalkoinen profiili on aivan mahtava
Kävelysillan kaide Hyvinkäällä
Kuukauden aikana olen rakastunut tämän kameran mustavalkoiseen Dynamic Black & White -profiiliin. Suurin osa kuvista joita kuvaan on otettu sillä ja se on tuntunut sopivan lähes kaikkeen mitä kuvaan. Painotus kuitenkin sanalle lähes. On selkeästi tilanteita joissa mustavalkoisuus ei palvele tarkoitustaan (omassa kuvauksessani ja omaan tyyliini), jolloin kameran yläosassa oleva A-painike jolla asetukset saa heitettyä automaatille on ollut erinomainen apu.
Tämä A-painike vaihtaa asetukset siten että kamera toimii kuin pokkari jossa on tietty värillinen profiili ja aukkokin tulee valittua automaatin toimesta vaikka sen olisi objektiivista vaihtanut käsipelissä muuksi. Suurimmassa osaa tapauksia sen painaminen on itselleni ollut toimivampi vaihtoehto kuin se, että valitsen tyylin valikosta naputtelemalla takaisin värilliseksi. Tämän olen huomannut kuukauden aikana erittäin näppäräksi painikkeeksi.
Dynaaminen mustavalkoisuus ei ole erityisen hyvä ollut omaan makuuni silloin kun olosuhteet ovat erittäin valoisat – vähän samaan tapaan kuin mustavalkoinen filmi ei ole erityisen miellyttävä itselleni jos päivä on ollut todella kirkas. Kaikissa muissa olosuhteissa onneksi tämä profiili on tuottanut omaan silmääni miellyttävää jälkeä. Tummat alueeet ovat selkeästi tummia ja vaaleat alueet ovat selkeästi vaaleita joten kontrastit ovat tässä varsin voimakkaat. Tietenkään se ei kaikkia miellytä, mutta itselleni tämä on ollut mitä miellyttävin profiilli sillä pidän vahvoista kontrasteista.
Tämä on mahtava kamera
Hautausmaata Pornaisen kirkon vieressä
Kuten jo blogin alussa mainittujen otettujen kuvien määrästä voi päätellä, olen ollut tähän ostokseen poikkeuksellisen tyytyväinen. Olen kuvannut tällä kameralla enemmän kuvia kuin millään kameralla aikaisemmin ensimmäisen kuukauden aikana, joten tämä jo itsessään kertoo paljon siitä kuinka paljon olen kamerasta pitänyt.
Kamera joka on saanut itseni haluamaan lähteä kuvausreissuille ja kävelemään kilometrikaupalla työpäivien jälkeen moniin eri paikkoihin on myöskin vahva merkki siitä että tässä kamerassa on “sitä jotain”. Se tuntuu kouraan mukavalta, sen kuvan laatu on itseäni miellyttävä ja se saa itseni liikkumaan ja etsimään uusia paikkoja kuvata joten tämä kamera on ollut paljon parempi ostos kuin olisin voinut edes kuvitella.
On tietenkin tärkeää mainita, että en usko että tämä olis hyvä ostos jokaiselle, sillä kuvaustavat ja aiheet ovat erilaisilla kuvaajilla täysin erilaiset. Itse kuvaan monesti kohteita jotka eivät liiku nopeasti joten en kovinkaan usein tarvitse nopeaa sarjakuvausta. En myöskään kuvaa kohteita jotka ovat erityisen kaukana, joten en myöskään tarvitse mahdollisuutta vaihtaa objektiivia jotta voisin kuvata kauempana olevia kohteita.
Monet kuvat olen ottanut myöskin hyvässä valossa joten jos tapanasi on kuvata paljon hämärässä ei tämä välttämättä myöskään silloin ole paras mahdollinen kamera.
Jokainen kamera on aina kompromissi erilaisten asioiden suhteen. Paino ja käytettävyys yhdistettynä hyvään akkukestoon ja esteettisesti miellyttävään kuvanlaatuun ovat olleet tämän kameran valttikortteja itselleni. Ehkä juuri niiden syiden takia tämä kamera on kuvavusmäärissä itselleni päätynyt jo yhdessä kuukaudessa viidenneksi eniten käyttämäni kameran listalle.
Ensimmäinen runokirjani, Sanomattomia sanoja on nähnyt vihdoin päivänvalon
Jo vuosia on ollut jossakin ajatuksena taustalla pyörimässä että jonakin päivänä kirjoitan runokirjan, mutta kuten yleensä asioissa ei mikään tule tapahtumaan ennen kuin ne laittaa tapahtumaan. Vihdoin ja viimein viime vuoden puolella tartuin toimeen ja aloitin työstämään sisältöä tähän runokirjaan ja alkuvuodesta jo materiaalit tähän sain valmiiksi.
Sen jälkeen kun materiaalit oli kirjoitettu meni vielä kuukausia, kenties puolisen vuotta siihen että teos päätyi fyysiseksi paperipainokseksi saakka. Syitä pitkään aikaan materiaalien valmistumisen ja lopullisen teoksen julkaisun välillä oli monia ja monia viestejä kirjapainon kanssa tuli käytyä.
Kansitaiteet tuli alustavasti tehtyä itse, mutta painossa sitten auttoivat ja muokkasivat sen painatukseen sopivaan lopulliseen muotoon.
Runot ovat monessa tapauksessa aiheeltaan kristillisiä ja niissä onkin useita viittauksia Raamatun teksteihin, mutta mukana on toki myös perinteisempiä rakkausrunoja sekä muita yleispäteviä ihmisyyden aiheita.
Runokirjaa on painettu pieni 25 kpl määrä ja sellaisen voi halutessaan tilata 20 euron + postikulujen hintaan laittamalla sähköpostia osoitteeseen aleksi.rasanen @ runosydan.net.
Viikko sitten kirjoitin ensikokemukset Leica D-Lux (Typ 109) -kamerasta (lue täältä). Tuo teksti perustui 117 otettuun kuvaan muutaman tunnin aikana, mutta nyt kun käyttöä on edes hieman pidempään kirjoitan vielä muutamia sanoja lisää miltä laite on tuntunut.
Viikossa kuvia olen ottanut hieman päälle 1200 ja tulosteeksi niistä on päätynyt 93 jos nopeasti oikein laskin, eli ainakin laite on ollut ahkerassa käytössä. On hyvä huomauttaa että tämä määrä kuvia on määrällisesti enemmän kuin normaalisti kuvaan, mutta eilen kävin Lohjalla seurakuntaveljen kanssa kuvaamassa ja tänään kävin tori.fi:ssä myymäni audiolaitteen viemässä Mäntsälään jolloin käytin tilaisuuden hyväksi ja kävin samalla reissulla katsomassa millainen paikka Mäntsälä on.
Näiden lisäksi olen myös lähtenyt töiden jälkeen useana päivänä ulkoiluttamaan kameraa, joten ainakin tämän hankinnasta on ollut selkeää hyötyä liikunnan lisääntymisen näkökulmasta katsoen. Tämä luultavastikin on uutuuden viehätyksestä johtuvaa intoa, mutta mikä tahansa ostos joka saa liikkumaan enemmän ulkona on luultavasti hyvä hankinta ainakin jossain määrin terveyttään ajatellen.
Se on hyvä ja tekee mitä tarvitsee
Viikon käytön perusteella olen ollut tyytyväinen. Se on tehnyt kaiken sen mitä siltä olen odottanutkin, sen akkukesto on ollut hyvä ja poikkeuksellisesti se on jostain syystä myös innoittanut itseäni siirtymään pääsääntöisesti manuaaliseen tarkentamiseen ja EVF:n käyttöön.
Automaattitarkennus toimii hyvin ja nopeasti. Oma manuaalinen tarkennukseni ei ole yhtä nopea eikä yhtä tarkka, mutta se on tuntunut mukavammalta tavalta toimia. Lisäksi olen myös kuvannut lähipäivät EVF:ää käyttäen joten kokemus on ollut lähempänä sitä mitä se on ollut filmikameran kanssa kuvaamisessa.
Dynaaminen mustavalko on profiilina ollut miellyttävä, mutta joissain valaistusolosuhteissa sen kontrasti on ollut liiallisen voimakas. Joissain tapauksissa EV-kompensaatio on tuonut parannusta tähän ja EV-kompensaation rulla on kätevässä paikassa että sitä voi pyöritellä kohtalaisen vaivattomasti samalla kun katselee etsimestä rajaustaan.
Värikuvia olen ottanut luultavasti vähemmän kuin mustavalkoisia, mutta tämä johtuu yleisesti omasta mieltymyksestäni kuvata mustavalkoista kuvaa, ei siitä että kameran väreissä olisi ollut mitään moitittavaa. Tässä mieltymyksessäni kuvata mustavalkoisia kuvia on kuitenkin selkeitä eroja eri kameroiden välillä, sillä esim. Canon R50:llä en ole juuri koskaan tainnut ottaa mustavalkoisia kuvia. En tiedä onko tämän kameran mustavalkoinen profiili vain niin paljon itseäni miellyttävämpi, onko se helpommin ja vaivattomammin valittavissa käyttöön vai mistä tämä johtuu, mutta tällä olen kuvannut paljon mustavalkoisia tuotoksia.
Värikuvien kanssa olen toisinaan tarkoituksellisesti ylivalottanut kuvia EV-kompensaatiorullan avulla jolloin väreistä on saanut “laimeamman” joka on ainakin jonkinlaisissa olosuhteissa tuonut tyylillisesti miellyttävän lopputuloksen. Tätä kannattaa ainakin koettaa mikäli tätä kameraa itselleen hankkii.
En ole vieläkään koettanut kameran RAW-kuvia eli kamerasta ulos tuleva JPG on ollut omiin tarpeisiini hyvä sellaisenaan.
Ensikokemuksissa kirjoitin siitä kuinka objektiivissa olevasta rullasta tuli vahingossa zoomailtua tahtomattaan kuvaa. Tämä ei ole ollut enää ongelma itselleni, sillä olen käyttänyt nyt rullaa manuaalitarkennukseen. Ennen sitä kuitenkin löysin myös valikosta asetuksen jolla tuon zoomauksen sai rullasta pois eikä zoomaamista vahingossa enää tapahtunut vaikka käytti automaattista tarkennusta.
Negatiiviset puolet
Viikon käytön perusteella on vaikeaa sanoa paljoa negatiivista asioista, koska yleensä ne huomaa vasta pidempään käyttäneenä. Kuitenkin muutamia asioita jotka voisivat olla paremmin on tullut vastaan.
Yksi asia mikä voisi olla parempi on dynaamisen mustavalko -filtterin taipumus tehdä liiallisen kontrastikasta kuvaa. Tämä voi olla myös käyttäjälähtöinen ongelma, mutta en ole ainkaan vielä keksinyt keinoa kuinka tätä voisin estää. EV-kompensaatiorulla korjaa joissain tapauksissa näitä, mutta ei kuitenkaan aina joten tätä täytyy tutkia jatkossa lisää.
Toinen liittyy kameran fyysisiin mittoihin. Kun kamera roikkuu rannehihnassa on itselläni tapana myös samalla pitää laitteesta sormilla kiinni jotta se ei pääse putoamaan maahan jos rannehihna pettää. Sormien välissä kameraa roikottaessa ote ei pääse olemaan kovin tiukka, ehkä kameran suhteellisen ohuuden vuoksi. Tämä onneksi ei ole mitenkään suuri ongelma ollut eikä tätäkään tule vastaan jos ei kameraa roikota samalla tapaa kuin itse olen roikottanut. Ehkä jatkossa vain luotan rannelenkin kestävyyteen jolloin tämäkin haaste poistuu.
Manuaalitarkennuksen näkökulmasta ajateltuna en pistäisi pahakseni vaikka EVF olisi fyysisesti suurempi, mutta kyllä tälläkin onneksi pärjää.
Yksi ominaisuus mitä tähän kaipaisin (en tosin tiedä löytyykö tällainen jo valikosta joten pitää myöhemmin selvittää) olisi EVF:n sammuttaminen ilman että kameraa sammuttaa. Olisi kätevää jos voisi kameran pitää päällä ja EVF sammuisi pois päältä silloin kun en itse siitä katso, sillä tämä luultavasti säästäisi myös akkua kun pieni näyttö olisi päällä vain tarvittaessa. Täytynee tarkistaa kameran virransäästöasetukset myöhemmin tämän osalta mikäli jotain tähän liittyvää olisi mahdollista säätää.
Yksi negatiivinen aspekti on kameran valikot. Valikot ovat pitkiä ja toimintoja tarpeettoman paljon josta tulee tuntuma että laitetta on suunnitellut insinöörit eikä valokuvaajat, mutta onneksi valikoissa ei joudu aikaansa juuri koskaan käyttämään joten arkielämään tämä ei ole tuonut mitään haasteita.
Loppusanat
Viikon kokemusten perusteella ostos on ollut hyvä. Mikäli nykyisellä tietämyksellä olisin laitetta ostamassa päätyisin yhä tämän ostamaan. Sen pieni koko, mukava käytettävyys, suhteellinen kepeys, jonkinlainen zoomi ja erinomainen kuvanlaatu ovat toimineet hyvin omiin kuvaustarpeisiini.
