Koska viime perjantaista saakka olen ollut karanteenissa on kotona ollessa vihdoin löytynyt aikaa monenlaiseen teknisempään säätämiseen. Eilen illalla innostuin ruveta virittelemään vuosia vanhan Raspberry Pi 2:n hyötykäyttöön kaapissa seisottamisen sijaan.
Virittelin illan ja yön aikana (koska silloin on parhaat ajat datailla!) Raspberry Pihin Linuxin SD-kortille, asentelin siihen Nginxin eli web-serverin ja sen jälkeen vielä virittelin Pin kaappiin verkkopiuhan päähän. Siellä se nyt rullailee ja on helposti käytettävissä SSH:lla. Tarkoitus olisi vielä lisätä se kiinni julkiseen Internetiin jolloin voisi satunnaisia pieniä huvikseen värkättäviä webbisivuja pyöritellä omassa “konesalissa” yleisesti käytettävien maksullisten virtuaaliserverien sijaan 🙂
Laitteen näyttöön en vielä ole saanut viritettyä minkäänlaista kuvaa, mutta eiköhän tässä lähipäivinä senkin saa jollain muotoa käyttöön.
Mukavinta tämänkaltaisissa projekteissa on erityisesti se että ne muistuttavat vielä siitä miksi IT-alalle on alunperin edes tullut lähdettyä. Matalahkon tason säätämistä, konffaamista ja skriptaamista. Nykyisin pilvipalvelut, virtuaalikoneet ja kaikki muut antavat kyllä mukavia mahdollisuuksia ns. oikeisiin kaupallisiin verkkosivustoihin ja niiden pyörittämiseen mutta samalla ne abstraktoituvat niin tunteettomiksi ja merkityksettömiksi laitteiksi että niistä vain katoaa se “fiilis”, tekemisen meininki ja säätämisen ilo.
Jollain tapaa nykyiset virtuaaliratkaisut yms. eivät enää tunnu tietotekniikalta sellaisena kuin mihin lapsena innostuin, vaan niistä on lähinnä tullut käyttöesineita ja bisnestä. Vähän samalla tapaa kuin suurin osa nykyisistä autoistakin on kyllä hyviä, hienoja ja parempia kuin 80-luvulla mutta samalla niistä on kadonnut kaikki se persoonallisuus ja omalaatuisuus ja tekemisen meininki.
Näissä projekteissa on kiintoisaa myös se että näiden kanssa pääsee itse matalammalle tasolle säätämään asioita eikä laite ole vain salaperäinen musta laatikko jonka hallinta on jossain rapakon takana olevassa konesalissa ties kenen hallussa ja jota ei pääse itse käsin kopeloimaan jos mieli jostain syystä niin tekisi. Oma serveri kotona leikkiprojekteihin on mukava olla koska silloin kaikki hallinta pysyy itsellä juuri siten kuin sen haluaa 🙂
Kuten korona-aikana on yhteiskunnassa nyt tapana ollut, laitetaan virukselle altistuneita karanteeniin. Tällä kertaa karanteeni sattui omalle kohdalle ja viime perjantaista asti olen viettänyt karanteenia kotona hönöttäen.
Viime perjantaina sain kuulla kaverilta että hän on saanut positiivisen testituloksen. Soitin omalle työterveyshoitajalle että mitenkä kuuluisi toimia. Hänen kanssa aiheesta juttelin tovin ja sen jälkeen myös työterveyslääkäri soitti myöhemmin itselleni takaisin. Selvisi että koska olen altistunut itsekin seuraa siitä 10 päivää kotona oleskelua ilman sosiaalisia kontakteja.
Myöhemmin kuulin että eräällä toisellakin kaverilla oli tullut positiivinen koronatestitulos ja häneltä oli kysytty kaikki keiden kanssa hän oli ollut sunnuntaista lähtien. Allekirjoittanut kuului myös tuohon joukkoon sillä olin hänen kanssa sunnuntaina valokuvailemassa, mutta mistään viralliselta taholta ei ole tullut tekstiviestiä saati soittoa siitä että olen altistunut koronalle.
Ilmeisesti Uudellamaalla alkaa olemaan sen verran paljon tapauksia että jäljityspalvelut ja ilmoittamiset on ruuhkautuneet pahoin koska viikkoa aikaisemman sunnuntain sekä nyt viime viikon keskiviikosta ei ole kummastakaan ilmoitettu virallista kautta mistään karanteenista. Onneksi kaverit kuitenkin itse ilmoittivat että olen tiennyt pysyä kotona enkä ole lähtenyt tartuttamaan ketään.
Katsellaan kuinka karanteeni sujuu loppuun saakka, mutta ainakin ensimmäiset päivät on menneet todella helposti ilman hirveää hinkua lähteä muutenkaan minnekään. Onneksi kotona on sen verran mukavasti asiat että täällä viihtyy omissa oloissaan 😀
Jaakko Pakkasvirran ohjaama Kesäkapina (IMDB) on vuonna 1970 julkaistu yhteiskunnallisiin asioihin kantaaottava draamaelokuva. IMDB on listannut elokuvan myös kategoriaan komedia, mutta en tästä kyllä komediallisia vivahteita ainakaan itse löytänyt. Pääosarooleissa nähdään Titta Karakorpi, Hannu Oravisto, Petra Frey sekä Eero Melasniemi.
Elokuva kertoo nuoresta valokuvamallista Susannasta (Titta Karakorpi) joka viettää kesää yhdessä veljensä, ystävänsä sekä tämän poikaystävän kanssa. Porukka käy reissussa maaseudulla näkemässä toisenlaista elämää ja samalla reissullaan myös keskustelevat yhteiskuntapolittisia kysymyksiä.
Veli (Hannu Oravisto)
Kesäkapina oli tavallisuudesta erottuva mielenkiintoinen elokuva. Sen ohjaustyyli ja kerrontatapa oli miellyttävä poikkeama siihen mitä olen tottunut näkemään. Tarina eteni monissa lyhyissä erilaisissa tapahtumakohtauksissa, välissä oli väliotsikoita ja paikoitellen myös dokumentaarityylistä selostusta ja keinotekoisia mainoksia joilla elokuvan pohjalla olevaa poliittista sanomaa tuotiin hyvin esiin.
Pidin elokuvan kantaaottavuudesta, vaikkakin monista siinä nähdyistä ja kuvatuista kärjistetyistä ja jopa naiiveista näkemyksistä olenkin toista mieltä. Silti vaikka omat näkemykseni eivät olekaan samalla linjalla oli silti tämänkaltainen elokuva raikas tuulahdus tasaisen tuttuihin elokuvatyyppeihin.
Monilta osiltaan tämä elokuva on selkeä poikkeama siitä mitä normaalisti on tullut nähtyä ja sen poikkeuksellinen tyyli toimii hienosti. Se on paikoin hyvinkin suoraviivainen kertoessaan erinäisiä näkemyksiä katsojalle mutta se ei silti ainakaan itseäni käynyt missään vaiheessa häiritsemään vaikka en samalla tapaa itse ajattelisikaan.
Hyvin tehty ohjaus, mielenkiintoisia kamerakulmia sekä tarpeeksi paljon tilaa katsojalle itselleenkin tulkita erinäisiä asioita joita ei niin selkeästi selitetä teki tästä erinomaisen filmatisoinnin joka ainakin itselleni sijoittui yhdeksi parhaimpien näkemieni kotimaisten elokuvien joukkoon.
Mallaskosken panimon Kronos Rum Barrel Aged Barley Wine on erikoisolut (barley wine). Alkoholipitoisuus oluessa on 14,0 %, katkeroita siitä löytää 41.0 EBU ja kantavierrettä 27.9 °P. Olutta myydään Alkoissa tilausvalikoiman tuotteina, vaikkakin omani löysin suoraan Koivukylän Alkon hyllystä. Lisää tietoja löytää Alkon nettisivulta (katso täältä).
Pullo on tyylikäs, vaikkakin hieman hankala valokuvattava 😀 Tuoppiin kaataminen on vaivatonta sillä olut ei kuohua juuri lainkaan. Väri on tummaan kääntyvä ruskea jota ainakin Alkon sivulla on kuvattu kastanjanruskeaksi joten ehkä se on sitten oikeampi kuvaus sävystä.
Tuoksu oluessa on voimakkaan maltainen ja aavistuksen viinimäinenkin. Suutuntuma on pehmeä, erittäin täyteläinen ja runsas. Maku on miellyttävän maltainen ja yrtikäs. Erinomainen makukokemus jossa vahva alkoholitilavuus ei kuitenkaan nouse liiallisen korostuneeksi maussa.
Musiikkina tämän kanssa menee hyvin darkwave-vivahteiset kappaleet, mm. Diary of Dreams – Hiding rivers tai Diorama – Gasoline.
Applen tie yksityisyyden tiellä on pian vain kaunis muisto historiassa
Eilen päivällä kävin hakemassa uuden puhelimen. Vuosien iPhonen käytön jälkeen puhelimeksi valikoitui eilen irkissä käytyjen keskusteluiden jälkeen OnePlus 8T joka on Android-käyttöjärjestelmällä varustettu puhelin.
Kuten ainakin osa itseni livenä tuntevista tietää en ole erityisen suuri Android-fani eikä asiaa auta lainkaan se että Googlen palvelut on integroitu siihen kiinteänä osana. Ei niissä palveluissa varmaankaan teknisesti mitään vikaa ole, mutta Googlen tapa kerätä dataa käyttäjistään massiivisia määriä tökkii itselläni todella pahasti. En luota Googleen ja pidän sen toimintaa monin paikoin yhteiskunnallisesti haitallisena ja moraalisesti arveluttavana.
Valitettavaa kyllä Apple on lähipäivinä ilmaissut myös aikomuksistaan alkaa skannata käyttäjiensä kuvia iCloud-kuvapalvelusta. Ajatus minkä perusteella Apple sitä aikoo ruveta tekemään on hieno ja ajatuksen tasolla hyvä, sillä lapsiin kohdistuvat sopimattomat teot on tuomittavia tietenkin kaikilla tavoin (lue uutinen asiasta) ja sellaisia tekevät rikolliset kuuluvat vankilaan.
Teknisesti kuitenkin tämänkaltaisten takaporttien luominen hyvienkin aikeiden perusteella ja sen verukkeella käyttäjien laajamittainen massavalvonta on asia jota en vain voi pitää oikeana. Kuten sanottua, “Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla”.
Monet tietoturva-asiantuntijat ovatkin aiheesta puhuneet varsin negatiiviseen sävyyn, eikä syyttä. Mikäli jokaista kuvaa jonka käyttäjät ottavat ja siirtävät iCloud-pilvipalveluun aletaan automaattisesti skannaamaan ja vertaamaan johonkin salaiseen mustaan listaan ja raportoimaan viranomaisille mikäli salaisella mustalla listalla olevan kuvan tarkistussumma täsmää käyttäjän pilveen siirtämän kuvan kanssa ollaan huolestuttavalla polulla.
Tässä tapauksessa mihin sitä nyt sanotaan käytettävän ei toki ole ongelmaa kuin ainoastaan rikollisille jotka siirtävät pilvipalveluun sairasta materiaalia – olettaen tietenkin että tuo lista on oikeasti sitä mitä sen sanotaan olevan, mutta salainen kuva-arkisto jonka pohjalta valvontaa lähdetään tekemään ja jonka perusteella ihmisiä ilmiannetaan mahdollisesti myös virkavallalle on lähtökohdiltaan jo niin epämääräinen ja arveluttava että tämä herättää väkisinkin epäilyksiä siitä että tämänkaltaista järjestelmää ei tulla jatkossa käyttämään ainoastaan tähän tarkoitukseen.
Tämänkaltaisen teknisesti toteutettavan toimintamallin hyväksyminen antaa aivan liian suuren mahdollisuuden diktatuurille ja sensuurille. Entä jos Apple päättääkin jatkossa että he alkavat myös skannaamaan “äärioikeistolaista materiaalia”, “terrorismia” tai “yhteiskunnalle muuten vaarallista materiaalia”? Kuka määrittää sen rajan? Kuka määrittää mikä on sellaista materiaalia?
Entä maat joissa vaikkapa uskonnon levittäminen on kiellettyä, aikooko Apple esim. antaa jokaiselle maalle hallinnolle omat salaiset listat kuvista johon Applen puhelimet sitten vertaavat käyttäjien ottamia kuvia ja raportoivat viranomaisille? Tämä olisi erittäin kätevä tapa ainakin hallitukselle kerätä suoraan tietoa ketkä käyttäjät jakavat vaikkapa hallituksen vastaista viestintää kuvissaan jne.
Tietenkin nämä skenaariot ovat kaukaisia uhkakuvia, mutta Ylen uutisessa kerrotaan myös seuraavaa joka herättää yleisesti huolta Applen tietoturvan tasosta: “Jos vastaavuus havaitaan, Applen työntekijä tarkastaa kuvan.“. Tästä on nopeasti pääteltävissä se, että mikäli Applen työntekijät pystyvät kuvat tarkistamaan on heillä oltava myöskin siis pääsy kuviin. Minne unohtuikaan kaikki hienot puheet yksityisyydestä, käyttäjien datan salaamisesta yms.? Kauniita mainospuheita selkeästi eikä käyttäjien yksityisyydellä tunnu olevan enää merkitystä.
Onneksi nämä muutokset tulevat ensialkuun vasta Yhdysvaltoihin ja myöhemmin luultavasti laajemminkin, mutta luotto siihen että näin todellisuudessa ei olisi jo (että jokainen käyttäjän kuva skannataan) on suhteellisen vähäinen.
Mutta miksi sitten tämä puhelin?
LineageOS:ää asentamassa
Ennen kuin Apple lähtee tietoturvapolitiikkansa kanssa aivan laukalle päätin antaa mahdollisuuden Androidille jotta näen onko Applelle mitään realistista vaihtoehtoa omassa käytössä.
En kuitenkaan lähtenyt ns. tavalliseen Androidiin (koska en luota Googleen sitäkään vähää) vaan avoimen lähdekoodin Android-versioon jossa ei ole mukana Googlen ohjelmistopakettia. Käytännössä siis pistin puhelimeen LineageOS:n joka on kustomoitu Android-versio. Tämän Android-version asennusmahdollisuus oli itselläni tärkein kriteeri ja irkistä onneksi sain neuvoja että tähän puhelimeen sen asennus on mahdollista ja niinpä sitten kävin tämän puhelimen hakemassa.
Eilen illalla värkkäsin puhelimeeni tuon LineageOS:n joten tästä on hyvä lähteä sitten kokeilemaan miltä tuntuu kustomoitu Android ilman Googlen palveluita.
Kunhan olen puhelinta jonkin aikaa käyttänyt kirjoitan tänne blogiin omia kokemuksiani.
