Kotimaisen Fat Lizardin panimon 101 California Pale Ale on 5,4 % vahvuinen pale ale joka panimon omien sivujen mukaan on klassinen 80-lukulainen kalifornialainen pale ale.
Tölkki on lihavan liskon panimolle ominaista tunnistettavaa tyyliä. Toimivaa ja selkeästi hyllystä bongattavissa muiden panimoiden tuotosten joukosta.
Vaahtoaminen on maltillista eikä vaahto kestä kauaa pinnalla. Väri oluessa on kaunis ja hieman haaleaan kupariin kallistuvainen. Tuoksu on miellyttävä makeudessaan.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Kulausta ottaessa huomaa helposti pientä terävyyttä ja mausta löytää kyllä katkeroita vaivatta, mutta maun hedelmäinen kepeä olemus pitää maun oluessa nautittavana ja tasapainoisena. Katkerot ei myöskään liiaksi vaivaa jälkimaussa vaan pysyvät sopivasti suussa jättämättä kuitenkaan liian väkevää tuntua peräänsä.
Kokonaisuutena miellyttävän makuinen olut, etenkin kesäiseen iltaan oivallinen seuralainen. Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti vanhempaa poppia kuten esim. Cyndi Lauper – Time after time tai Paula Abdul – Straight Up.
Käytössäni on ollut hieman yli vuoden ajan QNAPin TVS-882 NAS (lue täältä) ja se on rullaillut mukavasti useamman kiintolevyn voimin. Yksi SSD-levy on varattu virtuaalikoneille, yksi levy on ollut yksinäisenä kovalevynä ilman raidausta missä on ollut asennettuna QNAPille saatavia ohjelmia ja loput neljä kiinni ollutta levyä on ollut kahtena RAID-1 ryhmänä.
NASiin heittämäni levyt ovat olleet vanhoja ja vuosia käytössä olleita joten vähitellen yksi niistä sanoi työsopimuksensa irti kokonaan. Koska levyjen vaihto, tiedostojen kopiointi asemalta toiselle backuppia varten jne. ottaa hyvän tovin päätin kerralla ostaa kaikkiin ei-SSD-levypaikkoihin uudet levyt samaan aikaan jotta koko operaation saa parin päivän aikasyklillä toivon mukaan toteutettua.
Levyiksi valikoitu Seagaten IronWolf-levyt joissa yhdessä levyssä on 4 TB tilaa. Koska jokainen levy on tarkoitus raidata tulee operaation jälkeen NASille 12 TB levytilaa käyttöön joka riittää pidemmäksikin aikaa ellei mitään ihmeitä tapahdu (lue: jos videokuvailu lähde aivan lapasesta).
Valokuvia NASille on kertynyt muutaman teran verran, mutta viimeisen parin vuoden aikana kasvutahti on ollut selkeästi nousujohteista ja kuvia kertyi viime vuonna yli 200 GB verran. Uusimpana innostuksenani on ollut videokuvailu (lue kamerasta täältä) jolla kuukaudessa on tullut kuvattua jo yli 200 GB verran materiaalia. Tätä taustaa vasten levyjä on hyvä laittaa laitteeseen valmiiksi jos tahti ei hidastu merkittävästi lähikuukausien aikana 😀
Levynvaihtoprosessi on vielä vaiheessa, mutta pari levyä on jo NASiin tullut heitettyä paikalleen. Vähitellen kun varmuuskopioinnit on mennyt voi vaihtaa vielä kolmannekin levyn ja antaa RAIDien korjata itsensä jonka jälkeen toivottavasti jo ensi viikolla pääsee puljaamaan loputkin levyt koneeseen kiinni 🙂
Viime viikonloppuna olin reissussa seurakuntaporukan kanssa Mikkelin suunnalla. Perjantaina suuntasimme Vantaalta matkaan Mikkeliin ja sunnuntaina aamulla yhdeksältä lähdimme paluumatkalle, joten hieman erilainen viikonloppu tuli vietettyä.
Koska Mikkelissäkin on adventtikirkko kävimme porukan kanssa paikan päällä. Yksi meidän reissussa mukana olleista seurakuntaveljistä kertoi edessä myös Oikos-projektista jossa hän on mukana (katso täältä) ja millaisia Jumalan ihmeitä on siellä on saatu kokea. Myös yksi kappale tuli hänen toimestaan edestä soitettua ja laulettua jossa lisäksi myös allekirjoittanut ja mukana ollut seurakuntasisko oli mukana laulamassa. Oli ihan mielenkiintoista vaihtelua sekin!
Jumalanpalvelus meni suhteellisen samankaltaisesti kuin muissakin käymissäni adventtikirkoissa. Oli soittoa ja yhteislaulantaa, rukousta ja sen jälkeen saarna/puhe. Lopuksi vielä oli Raamatun Sanoma -vihkon läpikäyntiä ja siitä jonkinlaista keskustelua koko seurakunnan kanssa. Jos adventiestien käyttämä Raamatun Sanoma -vihko ei ole tuttu, löytää sen luettavana täältä.
Mukavan näköinen kirkko ja seurakunta, toivon mukaan sinne Jumala lähettää herätystä ja kutsuu sinne paljon myös nuortakin väkeä 🙂
From Dusk Till Dawn 2: Texas Blood Money (IMDB) joka suomeksi on käännetty ainoastaan alkunsa osalta ja tunnetaan nimellä Hämärästä aamunkoittoon 2: Texas Blood Money on vuonna 1999 julkaistu toiminnallinen vampyyrielokuva. Sen on ohjannut Scott Spiegel ja sen pääosarooleissa nähdään Robert Patrick, Bo Hopkins, Duane Whitaker, Muse Watson, Brett Harrelson, Raymond Cruz sekä Danny Trejo.
Nimestään huolimatta tällä elokuvalla on tekemistä edellisen From Dusk Till Dawnin (lue arvostelu) kanssa ainoastaan ohuesti miljöön ja yhden yksittäisen hahmon osalta eikä tämän katsominen vaadi pohjalle edellisen osan tuntemista.
Tarinassa kerrotaan viidestä rikollisesta jotka lähtevät Meksikoon tarkoituksenaan toteuttaa pankista suuren valuuttamäärän nostaminen omatoimisen aseistuksella avustetun pikakassan kautta. Paikan päälle saavuttua rikolliset vähitellen huomaavat että poliisivoimat ovat heidän pienin murheensa ja ryöstökeikka muovautuu eloonjäämistaisteluksi jota käydään vampyyreitä vastaan.
Kauniistakin naisesta voi tulla vampyyrinä vähemmän viehättävä näky
Elokuvasarjan edellisen osan tapaan tässä mennään tyylilajinsa osalta samankaltaisissa vesissä kahlaillen. Tasapaksu tarina, överiksi vedettyä räiskintää – vaikkakin vähemmän splatter-tyylillä kuin edellisessä osassa – sekä suhteellisen vaisu kokonaisuus. Viihdyttävä oikeanlaisessa mielentilassa, mutta kokonaisuutena jättää kylmäksi.
Siinä missä sarjan ensimmäiseen osaan oli saatu nimekkäitäkin näyttelijöitä houkuteltua näyttelijäkaartiin ei tämän elokuvan kohdalla aivan yhtä suuria tähtiä ole lähtenyt mukaan. Eipä siinä, tunnetummat näyttelijät tätä filmiä silti tuskin keskinkertaisesta olisi saanut sen korkeammalle korotettua.
Oli tässä elokuvassa keskinkertaisuuden lisäksi kuitenkin jotain poikkeuksellisen hyvinkin onnistunutta, sillä monin paikoin ohjauksessa oli käytetty omaperäisiä kuvakulmavalintoja jotka myös toimivat hyvin. Tämänkaltaista rohkeaa kokeilua soisi näkevänsä kamerakulmien käytössä useamminkin, vaikkakin on helppoa myös ymmärtää miksi sellaista ei kovin usein nähdä. Villit ja tavallisuudesta poikkeavat kameratyöskentelyt on usein hit and miss -tasoa joissa jälkimmäinen tahtoo ottaa kaksintaistelussa useammin voiton.
Kokonaisuutena From Dusk Till Dawn 2 on keskinkertainen vaikkakin viihdyttävä filmatisointi joka toimii sopivasti aivot nollilla -hetkiin. Vampyyrielokuvana tämä ei erityisesti iske allekirjoittaneen vampyyrileffamieltymykseen, mutta toiminnallisena lajityyppinsä lapsena kestää katselun kerran tai vaikka toisenkin.
Kotimaisen Fat Lizardin panimon Ankle Slapper on 5,2 % vahvuinen American Pale Ale ja sen IBU-arvo on 35. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa, mm. Vantaan Ilolan ABC:n Alepassa.
Tölkki on Fat Lizardin tölkkien yleiseen tyyliin sopeutuva ilman suurempia ihmeitä. Toimiva ja pelkistetty, vaikkakin helposti samankaltaisten muiden tölkkien kanssa mahdollisesti epähuomiossa toiseen saman panimon olueen sotkettavissa.
Oluesta löytää raikkaan ja makean pihlaisen aromin joka pysyy pitkään tuopissa. Tuoppiin kaato on vaivatonta sillä kovin suurta vaahtoavuutta ei ole vaikka railakkaammalla kippaamisella tämän tuoppiin kaadoin, vaikkakin aivan koko tölkki ei tuoppiin uponnut kun kuitenkin sen verran vaahtoa kertyi pintaan. Väri on kauniin kuparinen ja miellyttävä.
Suutuntuma on raikas ja siinä on häivähdys tropiikkia. Rento ja kesäinen olut joka makean hedelmäisyytensä vuoksi etenkin terassijuomaksi sopisi hyvin. Olut on myös valittu panimon sivujen mukaan myös Suomen Paras Olut 2019 -kilpailussa parhaaksi APAksi.
Musiikkina tämän kanssa nauttii mieluusti iloista ja kesäistä tunnelmaa, etenkin kasarifiiliksissä, mm. Bananarama – Cruel Summer tai Culture Club – Karma Chameleon.
