Aleksin Blogi

Author: stargazers

  • Leffalauantai: X-Men

    Rogue (Anna Paquin)

    X-Men (IMDB) on vuonna 2000 julkaistu toiminnallinen supersankarielokuva jonka on ohjannut Bryan Singer. Pääosarooleissa nähdään Patrick Stewart, Hugh Jackman, Ian McKellen, Famke Jenssen, Anna Paquin sekä Halle Berry.

    Tarinassa kerrotaan kuinka poliitikot ovat huolissaan mutanttien olemassaolosta. Senaatissa ollaan pian käymässä äänestystä jossa pohditaan pitäisikö mutanteista kerätä tiedot rekisteriin. X-Men mutanttiryhmän johtaja professori Charles Xavier (Patrick Stewart) on idealisti joka tahtoo ihmiskunnalle hyvää heidän ennakkoluuloistaan huolimatta, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa Eric Lensherrin (Ian McKellen) mutanttijoukosta jotka haluavat enemmän valtaa.

    Wolferine (Hugh Jackman) ja Rogue (Anna Paquin) lyöttäytyvät X-Men-ryhmän matkaan vain huomatakseen pian olevansa tärkeässä osassa pahaa tahtovien mutanttien vallanhimoisessa suunnitelmassa.

    Logan eli Wolferine (Hugh Jackman) sekä Storm (Halle Berrry)

    Olin katsonut tämän elokuvan kerran aikaisemmin ja ensimmäisellä katselukerralla olin pitänyt elokuvasta jonkin verran. Ilahduttavasti toisella katselukerralla pidin tästä enemmän kuin ensimmäisellä katselukerralla, luultavasti siksi että näiden välissä on tullut katsottua useampiakin muita supersankarielokuvia jotka ovat antaneet perspektiiviä enemmän tämän lajityypin tuotoksiin.

    Supersankarielokuville tavalliseen tyyliin X-Men on suoraviivainen toimintaseikkailu ilman sen suurempia ihmeitä eli sen tarina on ohut eikä siitä suurempaa syvyyttä löydy etsimälläkään. Hahmoissa ei nähdä juuri minkäänlaista kehitystä eikä tarina varsinaisesti sykähdytä missään vaiheessa. Se vain on mitä on ja se rullaa eteenpäin yhtä iloisesti kuin mummo myrskyssä rollaattorinsa kanssa.

    Vaikka kuvaukseni saattaa antaa negatiivisen kuvan tästä elokuvasta tai supersankarielokuvista yleisestikin, on hyvä mainita että en laske noita piirteitä huonoiksi elementeiksi tämän tyylilajin elokuvissa. Supersankarielokuvat lukeutuvat itselläni kepeisiin viihde-elokuviin enkä niiltä erikoisemmin edes halua sen suurempaa syvyyttä, tarkoitusta tai merkitystä. Viihdyttävyys itsessään on itseisarvo.

    Pidin tästä elokuvasta. Se on tarinaltaan mukavan mutkaton, sen toiminnalliset kohtaukset ovat toimivia ja elokuvan rytmi on hyvä. Tarinalle annetaan tilaa muotoutua kohden loppuhuipennusta eikä toiminta varasta liikaa huomiota kokonaisuudelta. Mikäli supersankarielokuvat lainkaan kiinnostavat on tämä toimiva omassa lajityypissään.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 574 470 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Rinkuškiai Seno Rusio

    Liettualaisen Rinkuškiain panimon Seno Rusio on 5.4 % vahvuinen premium lager jota myydään 0.568 ml tölkissä. Olutta löytyi ainakin Vantaan Rekolan K-Marketista, mutta saatavuudesta muualla ei ole mitään käsitystä.

    Tölkki on suoraviivainen ja tyylikäs joka jostain syystä (kenties typografiansa vuoksi) toi mieleeni stempunk-henkisyyden.

    Tölkin aukaistua löytää maukkaan ja imelän hieman ruismaisenkin tuoksun joka säilyy hyvin tuopissa pitkään mukana. Tuoppiin kaataminen vaatii malttia sillä vaahtoavuus on runsasta hitaammallakin kaatokädellä varustetuille nauttijoille. Tuopissa oluen meripihkaiseen sävyyn taipuva väri pääsee kauniisti oikeuksiinsa.

    Suutuntuma on lempeän pehmeä ja keskitäyteläinen vaikkakin lähentelee jo täyteläisyyden rajoja. Maku on imelä, maltainen ja siirappinen. Mikäli makumieltymyksiin imelät oluet ei iske ei tämä aivan ensimmäiseksi suositukseksi tule annettua, mutta mikäli makeat oluet kolahtaa on tämä kokeilemisen arvoinen.

    Musiikkina tämän kanssa menee hyvin iloinen ja kevyt kelttipoljento, mm. Lynn Hilary Rebecca Winckworth An Maidrin Rua The Little Red Fox tai Celtic Woman – Isle of Innisfree

  • Kokkailukeskiviikko: Riisinuudeleita ja mustapapupihvejä

    Helppo ja nopea kotiruoka lautaselle laitettuna vailla suurta estetiikan tajua

    Lyhyesti tästä ja tulevista kasvisruokapostauksista

    Joitakin viikkoja (vai jopa kuukausi?) takaperin puhelimessa rupatellessa tuli keskustelua siitä että olen yhä ollut kasvisruokailulinjalla. Preferoin mieluummin ilmaisua lihattomalla ruokavaliolla, koska monessakaan ateriassani ei ole kasviksia ollut juuri sen enempää kuin ennenkään ja kasvisruokavalio usein tuntuu antavan mielikuvan että ateria koostuu salaateista, perunasta, porkkanasta ja muista sellaisista mitkä eivät siltikään kovin usein aterioihini kuulu.

    Puhelinkeskustelun aikana tuli puheeksi että mitä minä sitten syön, joten vihdoin ja viimein sain aikaiseksi tänne blogiinkin kirjoittaa ensimmäisen postauksen helpoista ja nopeista lihattomista aterioista. Tarkoitus on kirjoittaa jatkossa useampiakin postauksia joissa myös painopiste on samalla tapaa sellaisissa aterioissa joita on realistista laittaa kotona ilman kovin suurta vaivaa, ts. sellaista missä ei tarvitse olla kovin motivoitunut kokkailemaan mutta jolla pääsee edes alkuun lihattomien ruokien valmistuksessa.

    Mustapapupihvejä ja riisinuudeleita

    Pihvit lämpenemässä pannulla

    Kaupassa myydään valmiina pakettina ainakin Hoviruoka-brändin alla mustapapupihvejä (katso täältä). Näitä myydään joissain K-ryhmän kaupoissa (katso täältä) sekä joissain S-Ryhmän kaupoissa joten saatavuus on luultavasti aika hyvä muuallakin päin Suomea. Omani ostin Ilolan ABC:ltä.

    Pihvit otetaan paketista pois ja nakataan pannulle. Pistin pannulle pohjalle toki ensin margariinia että pihvit eivät köntsähtäisi kiinni pannuun. Lämmitysajaksi sanotaan noin minuutti per puoli, mutta en aikaa ottanut vaan fiilispohjalta niitä lämmittelin.

    Samaan aikaan heitin kattilaan riisinuudelit ja mausteet, lisäksi viskasin hieman tulista chilimaustetta ja kaadoin kiehuvat vedet kattilaan ja jätin riisinuudelit kattilaan hautumaan muutamaksi minuutiksi.

    Muutaman minuutin kun nuudelit olivat pehmenneet kiehuvassa vedessä annostelin nuudelit lautaselle ja viskasin pihvit siihen seuraksi jonka jälkeen ateriaa pääsi jo nauttimaan.

    Maku on ihan toimiva, vaikkakin pihvit ovat kohtalaisen kuivia. Näiden kanssa sopisi hyvin jokin kastike sekä raikas salaatti, mutta koska salaatteja tai kastiketarpeita ei sattunut kaapissani olemaan niin ketsupin kanssa tämä tuli nautittua. Helppo, nopea, edullinen ja makunsa osalta ihan asiallinen arkiruoka joka toimii ketsupin kanssa helposti kokeiltavana lihattomana ateriana.

  • Lyhyet ensikokemukset Xbox Series X:stä

    Xbox Series X ja Assassin’s Creed Valhalla

    Kiven alta kaivaen

    Muutama viikko takaperin onnistuin vihdoin ja viimein hankkimaan Gigantista Xbox Series X -pelikonsolin. Kuten monet pelimaailmaa tavalla tai toisella seuraavat tietävät on konsolin saatavuus ollut – ja on yhä – heikkoa Suomessa sekä muuallakin maailmassa.

    Ensimmäiset erät tulivat ja menivät ja Verkkokauppa.com, Elisa, CDON ja lähestulkoonsa kaikki muutkin paikat myyvät yhä ainoastaan eioota. Giganttiin näitä on tipahdellut ilmeisesti lähes joka päivä myyntiin, mutta yhtä nopeasti ne ovat myös sieltä uloskin kannettu. Muutama viikko takaperin huomasin että Vantaan Gigantissa näitä oli saatavana ja soitin onko niitä vielä jäljellä ja siinä vaiheessa oli kaksi kappaletta varastosaldona. Pari tuntia myöhemmin kun olisin palaverin jälkeen päässyt tuotetta hakemaan oli nettisivulta jo tuotteet kadonneet eli ne oli ostettu pois.

    Itä-Helsingin Itiksellä sivusto näytti että näitä olisi varastossa joten suuntasin sinne siinä toivossa että boxin saisin edes sieltä. Varauksia näille ei valitettavasti pystynyt tekemään joten ostoreissun joutui jättämään arvauksien varaan tuottaako se tulosta vaiko ei. Itikseltä Series X onneksi löytyi ja samalla reissulla matkaan tarttui myös Assassin’s Creed -pelisarjan uusin lapsi Valhalla.

    Käyttöönotto

    Series X:n ohjain oikealla, Xbox One X:n ohjain vasemmalla

    Muutaman unboxing-kuvan saattelemana konsoli tuli kaivettua paketista ja tökättyä kaapeleihin. Onneksi virta-, Ethernet- ja HDMI-liittimet ovat samanlaiset kuin edellisen generaation Xbox One X:ssä joten johtorumbaa ei joutunut kovin paljoa tekemään televisiotason kanssa. Vanha konsoli irti piuhoista ja uutta konsolia tilalle, virrat päälle ja menoksi.

    Käyttöönotto oli yhtä helppoa kuin aina, eli ohjeita seuraamalla selviää ilman että on tarvetta olla ylemmän asteen insinööritutkintoa taustalla. Suoraviivainen ja käyttäjäystävällinen kokemus toisin sanoen. Ensimmäisten muutamien gigojen päivityksien jälkeen oli konsoli jo taisteluvalmiudessa.

    Assassin’s Creed Valhalla sisään ja peli asentumaan. Konsoli tunnisti että peliin on saatavana päivitys jolla Series X:n tehot pääsevät oikeuksiinsa joten tietenkin laitoin senkin päivittymään. Onneksi kyseessä oli pienikokoinen (sarkasmivaroitus) päivitys ja siitä selvisi noin 62 gigan kokoisella latauksella. Ilman päivitystä peli kosahti jo alkuvideon päättymisen kohdassa joten vasta illalla myöhään tuli peliä päästyä pelaamaan.

    Ensimmäiset kokemukset

    Assassin’s Creed – Valhalla

    Ensimmäiset kokemukset Xbox Series X:stä ovat olleet positiiviset. Laite on hiljainen, Valhalla näyttää kauniilta, ruudunpäivitys on sulavaa ja etenkin valoefektien kohdalla on helppoa huomata tehojen kasvua aikaisempaan sukupolveen. Iltahämärä metsässä missä auringon viimeiset valonsäteet hyväilevät maata ennen sen vaipumista unen lempeään huomaaan on näyttävää katsottavaa. Toinen mistä tehon kasvun huomaa on tarkempi piirtoetäisyys paljon kauemmaksi kuin aikaisemmin ilman että ruudunpäivitysnopeus joutuisi kärsimään.

    Uudistunut ohjain on tuttu ja turvallinen mutta silti selkeästi parannus aikaisempaan. Aikaisemmassa ohjaimessa ei varsinaisesti mitään vikaa ole ollut, mutta Series X:n ohjaimen ristikko tuntuu mukavammalta kourassa. Lisäksi itseäni on ilahduttanut erillinen nappi kuvankaappauksien ottamiselle sillä kuulun niihin pelaajiin jotka pitävät kuvankaappauksien napsimisesta pelaamisen aikana. Osittain syynä on tietenkin se että tänne blogiin aina kirjoittelen välillä myös arvosteluita peleistä, mutta muutenkin on mukavaa ottaa kuvankaappauksia eri vaiheista pelimaailmoita.

    Koska ainoa kokemus tähän mennessä pelaamisesta tällä konsolilla on Assassin’s Creed Valhallasta en osaa sanoa mitään kuinka hyvin pelistä toiseen vaihtamiset käyvät käytännön elämässä, mutta varsinainen latausaika peliä käynnistäessä on ainakin tarpeeksi nopeaa että ei ainakaan itselleni iske tympääntyminen latausaikojen vuoksi.

    Loppusanat

    Ilta-aurinko laskemassa vuoren taa

    Muutaman viikon kokemuksien perusteella Xbox Series X on ollut hyvä ostos. Toki kokemuksia on vasta yhden pelin osalta (pelaan sen ensin loppuun ennen kuin aloitan muita isompia pelejä), mutta sen perusteella on jo helppoa huomata kehitystä aikaisempaan konsolisukupolveen.

    Luultavasti jatkossa uusien pelien ilmaantuessa tehoja aletaan vasta ottamaan irti aivan toden teolla joten mielenkiinnolla odotan kuinka näyttäviä pelejä jatkossa tullaan näkemään. Ensikokemukset lupaavat ainakin hyvää ja erityistä kiitosta Microsoftille täytyy antaa siitä että konsoli on yhä säilynyt hiljaisena ja siten miellyttävänä käyttökokemusta ajatellen.

  • Leffalauantai: Fanboys

    Hutch (Dan Fogler)

    Kyle Newmanin ohjaama vuonna 2009 julkaistu elokuva Fanboys (IMDB) on toiminnallinen komedia jonka pääosarooleissa nähdään Dan Fogler, Jay Baruchel, Kristen Bell, Sam Huntington sekä Chris Marquette.

    Tarinassa kerrotaan lapsuudestaan asti yhdessä kasvaneesta Star Wars -nörttikaveriporukasta. Eräissä kotibileissä aiemmin samoissa porukoissa pyörinyt mutta nyt jo aikuismaisempaan käytökseen kasvanut Eric (Sam Huntington) törmää vuosien jälkeen vanhat kaveruksensa jotka yhä ovat syvällä Star Wars -fanikulttuurissa. Aikaisemmin hyvien ystävien Linusin (Chris Maquette) ja Ericin välillä ei enää ole paljoa keskusteltavaa elämän polkujen johdatettua heidät erilleen, mutta muiden kaverusten kerrottua Ericille Linusin kuolemanvakavasta sairaudesta saa se Ericin haluamaan korjata välinsä.

    Kaveriporukka on lapsesta asti suunnitellut reissua missä he ajavat maan halki George Lucasin Skywalker Ranchille ja murtautuvat sinne jotta saisivat nähdä Star Wars: Episode I – The Phatnom Menacen ennen sen julkaisua. Koska Linusin aika käy vähiin päättää kaveriporukka tehdä vielä yhdessä ikimuistoisen matkan näkemään kauan odotettua Tähtien sotaa.

    Eric (Sam Huntington)

    Nimensä osalta elokuva on poikkeuksellisen rehellinen ja kuvaava kertomaan millaisiin tunnelmiin ja maailmoihin filmi katsojansa johdattelee. Nörttiporukka jonka intohimona on Star Wars -elokuvat ja kaikki sen universumin nippelitiedot on aihepiiri jonka sisälle elokuvassa sukelletaan, joten aivan jokainen katsoja ei tästä paljoa irti tule saamaan.

    Aikuiset ihmiset jotka ovat yhä uppotuneena fanikulttuuriin pikkulapsen innolla on aihe joka helposti herättää tuntemuksia johonkin suuntaan. Olipa sitten katsojan mielestä kyseessä intohimoinen rakkaus jotakin aihepiiriä kohtaan jonka vuoksi ihmiset ovat valmiita tekemään suuriakin asioita, elämän realiteettien kohtaamista pelkäävien eskapistien surullista rimpuilua todellisuutta vastaan tai kenties jotakin aivan muuta on sinänsä katsomisen kannalta suhteellisen irrelevanttia. Se miten paljon näkemästään sitten nauttii saattaa toki hakea muotonsa omien käsitteiden kautta.

    Fanituskulttuurin väreillä maalatun pinnan alle tarinaan olennaisempana liittyy kuitenkin kohtalaisen tavallinen kasvutarina missä erilleen kasvaneet ystävät löytävät jälleen toisensa ja yhteisen intohimonsa kohteen, omille teilleen lähtenyt uskaltaa kohdata omat haaveensa ja lakata elämästä muiden toivomaa elämää omien unelmiensa kustannuksella eikä yhtä mitäänsanomattoman tuntuista rakkaustarinaakaan ole unohdettu.

    Kokonaisuutena Fanboys on elokuva jonka voi katsoa kerran tai pari, mutta ei se missään vaiheessa itseäni päässyt erityisemmin innostamaan. Leffanörttifanitus ei ole aiheena kovin lähellä sydäntäni eikä tämänkään elokuvan kuvaus siitä maailmasta sen mielenkiintoisempaa onnistunut rakentamaan. Tasapaksu ja kliseinen kasvutarina vailla minkäänlaista syvyyttä saa Fanboysin hukkumaan keskinkertaisten elokuvien laariin.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 56 288 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])