Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: A few good men (Kunnian miehiä)

    Daniel Kaffee (Tom Cruise) ajamassa päämiestensä puolia

    A few good men (IMDB) eli Kunnian miehiä on vuonna 1992 julkaistu draama/trilleri. Ohjaajana on ollut Rob Reiner ja pääosarooleissa nähdään Demi Moore, Tom Cruise, Jack Nicholson sekä Kevin Bacon.

    Guantamo Bayssä kaksi merijalkaväen sotilasta antaa virallisen protokollan vastaista kurinpitoa yhdelle huonommin joukossa pärjäävälle sotilaalle jotta saisi tämän skarppaamaan ja paremmin ruotuun, mutta toimenpiteen seurauksena sotilas menehtyy siinä saamiinsa vammoihin.

    Sotilaat saavat puolustusasianajajakseen menestyksekkäistä sovitteluista tunnetun mutta oikeussaleja välttäneen asianajajan Daniel Kaffeen (Tom Cruise). Danielin valinta tehtävään ei miellytä JoAne Gallowaytä (Demi Moore) sillä Danielin asenne ja kyvykkyys selvittää asioiden todellinen tila ei vakuuta häntä. JoAnne ja Sam Weinberg (Kevin Pollak) osoitetaan kuitenkin Danielin avuksi tapausta selvittämään.

    Daniel saisi soviteltua syytetyille kohtalaisen hyvältä kuulostavan sopimuksen mutta sotilaat eivät halua sovittelua vaan he tahtovat totuuden. Tunnetun asianajajaisänsä maineen varjossa elänyt Daniel joutuu vähitellen astumaan ulos varjoista ja olemaan asianajaja joka joskus on valmis menemään tapauksien selvittämisessä loppuun saakka.

    JoAnne Galloway (Demi Moore) ei ole valmis luovuttamaan ilman totuuden esille tuloa

    Verkkaisesti eteenpäin kulkevat oikeussalidraamat ovat elokuvia joissa tarinan ja dialogin merkitys nousee suurempaan rooliin kuin monen muun lajityypin elokuvassa. Tietenkin kaikissa elokuvissa kummallakin on merkitystä, mutta toimintaelokuvassa tyylikkäillä ja menevillä kohtauksilla voidaan saada keskinkertaisesta tarinasta toimiva elokuva toisin kuin tämänkaltaisissa elokuvissa missä koko toimivuus ja mielenkiinto kiteytyy hyvin rakennettuun tarinaan. Onneksi A few good men onnistuu erinomaisesti niin tarinassa kuin sen toteuttamisessakin.

    Juoni on selkeä, suoraviivainen ja toimiva sopivilla tarinaa tukevilla uskottavilla yllätyksillä joita matkan varrella ilmenee. Mielenkiintoisen tarinan lisäksi mielenkiintoista on seurata tarinan keskiössä olevan Cruisen roolihahmon kehittymistä missä hän kasvaa oppimaan kunnian merkityksen. Siinä missä alussa hänessä on ylimielistä poikamaista koppavuutta on hänessä lopussa jo havaittavissa suoraselkäisyyttä miehekkyyttä. Helppoihin voittoihin ja sitä kautta vaikeiden tilanteiden välttelyyn tottuneena hän vihdoin joutuu kohtaamaan itsensä ja asemansa suhteessa omaan isäänsä ja hänen maineensa luomiin odotuksiin.

    Cruisen näyttelytyö on erinomaista ja uskottavaa kautta linjan. Rauhallinen mutta myös samalla ylimielinen olemus välittyy katsojalle yhtä uskottavasti kuin hänen tunteikas kiivastumisensa oikeussalissa painostaessa todistajalta tunnustusta haluamaansa asiaan. Myös Moore ja Nicholson ovat alusta loppuun saakka varmoja suorittajia joten tarina pääsee oikeuksiinsa myös roolisuoritusten kautta.

    A few good men on erinomainen elokuva. Sen tarina on mielenkiintoinen ja toteus on onnistunut joten tämä on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 255 959 annettuun ääneen”]7,7/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: American Psycho (Amerikan Psyko)

    Patrick Bateman (Christian Bale) ja kirves ovat tappava yhdistelmä

    American Psycho (IMDB) eli suomalaisittain Amerikan Psyko on vuonna 2000 julkaistu kauhu/rikosdraama jonka on ohjannut Mary Harron. Pääosissa nähdään Christian Bale, Justin Theroux, Josh Lucas, Reese Witherspoon sekä Willem Dafoe.

    Patrick Bateman (Christian Bale) on nuori, varakas ja menestyvä investointipankin työntekijä. Menestyksen ja hyvinvoinnin taakse kätkeytyy kuitenkin synkempi puoli jonka olemassaolosta eivät hänen läheisensä tiedä. Vähän kerrallaan Patrickin pimeän puolen hedonistinen ja väkivaltainen puoli alkaa nousemaan esiin kunnes epäterveiden ajatusten ja todellisuuden välit sumenevat ja eskaloituvat aina henkirikoksiin saakka.

    Tapettuaan miehen kirveellä ja hävitettyään hänen ruumiinsa tulee kuvioihin mukaan myös poliisi selvittämään kadonneen miehen arvoitusta.

    Donald Kimball (Willem Dafoe) tutkii kadonneen miehen tapausta

    American Pyscho on kiintoisalla tapaa rakennettu kuvaus psykopaatista jonka sairaat ajatukset alkavat vähän kerrallaan ottamaan enenevissä määrin yliotetta terveiden ajatuksien raameista kunnes ne saavuttavat jo muiden henkeä ja terveyttä uhkaavat mittasuhteet. Kiintoisinta on kuitenkin se, että katsojana ei voi lopulta edes olla varma mikä on ainoastaan Patrickin sairaan mielen tuotosta ja hänen fantasioitaan ja mikä on tapahtumaa joka todellisuudessakin on tapahtunut.

    Tyynen pinnan ja hienostuneen käytöksen alla kytevä vapautumistaan odottava mielenvikaisuus joka nousee pintaan hetkellisinä pyrähdyksinä on onnistuneesti tuotu esiin Balen erinomaisella roolisuorituksella.

    Vaikkakin pääasiallisesti huomio kiinnittykin Patrickiin on myös hänen lähipiirinsä kautta mielenkiintoista peilata hänen käytöstään ja luonnettaan. Ystäviensä elitistinen pyrkimyksensä tyylikkyyteen pienimmissäkin yksityiskohdissa kiteytyy hienosti kohtauksessa missä miehet esittelevät käyntikorttejaan toisilleen. Paperilaadun, sävyn, kortin painon ja typografian tyylikkyys saavat mielenkiintoiset mittasuhteet erityisesti Patrickin mielessä.

    Kokonaisuutena pidin tästä elokuvasta. Sen päähenkilön rooli on hienosti rakennettu ja toteutettu ja Balen roolisuoritus on hienoa katsottavaa. Juoni on mielenkiintoinen ja myöskin ajatuksia ja kysymyksiä hyvällä tapaa herättävä sillä se antaa katsojalleen kyllä selkeitä mielikuvia mitä on käynyt, mutta samalla se jättää avoimeksi useitakin kysymyksiä jotka saavat miettimään onko tulkinnat tapahtumista sittenkään sellaisia kuin ne itse on ensin kuvitellut.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 555 551 annettuun ääneen”]7,6/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Skyscraper

    Dwayne Johnson nähdään sankarillisen isän roolissa

    Skyscraper (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu toiminnallinen trilleri jonka on ohjannut Rawson Marshall Thurber. Pääosissa nähdään Dwayne Johnson, Neve Campbell sekä Chin Han.

    Miljonääri Zhao Long Ji (Chin Han) on rakennuttanut maailman korkeimman pilvenpiirtäjän, mutta sen ylimpiin kerroksiin rakennetut asuinrakennukset eivät ole vielä saaneet vakuutuksia eikä siten sinne ole ihmiset päässeet vielä muuttamaan. Will Sawyer (Dwayne Johnson) on turvakonsultti joka saa tehtäväkseen tutkia rakennuksen turvajärjestelyt ja antaa sille hyväksyntänsä jotta se saisi vakuutukset ja se voitaisi ottaa kunnolla käyttöön.

    Willille annetaan tabletti jota kautta hänellä on pääsy rakennuksen turvajärjestelmiin. Hän joutuu kuitenkin petoksen vuoksi ryöstetyksi ja tabletti joutuu vääriin käsiin eikä siinä olevat biometriset tunnisteet estä rikollisia ohittamasta turvajärjestelyitä. Pian rakennuksessa roihuaa tulipalo eikä kaappauksen vuoksi turvajärjestelmät toimi enää toivotulla tavalla.

    Rikollisten aiheuttaman tulipalon keskelle on jäänyt myös Willin oma perhe jota hän lähtee sankarillisen isän tavoin pelastamaan oman henkensäkin uhalla.

    Screameista tuttu Neve Campbell nähdään Willin vaimon roolissa

    Sankari joka lähtee pelastamaan perhettään pahoilta tyypeiltä pilvenpiirtäjästä on helppo mielessään yhdistää toimintaelokuvien klassikkoon Die Hardiin (lue täältä), eikä syyttä sillä yhtymäkohdat Skyscraperin ja Die Hardin välillä on helppoa havaita. Tämä ei ole tietenkään ole huono asia, sillä hyvin usein elokuvia on helppoa yhdistää johonkin aikaisempaan samankaltaiseen filmatisointiin. Kenties huonoin piirre yhtymäkohdista tulee siinä että elokuvaa katsoessa ja sitä arvioidessa tahtomattaankin sitä vertaa tavalla tai toisella aikaisemmin näkemäänsä filmatisointiin.

    Will on entinen FBI:n pelastustiimin johtaja joka on saanut myöhemmin elämässään itsellensä perheen ja oppinut sen tärkeyden, joten hän on valmis antamaan oman henkensäkin uhalla kaiken jotta voisi pelastaa lapsensa ja vaimonsa vaaran uhatessa. Tästä perspektiviistä katsoen kyseessä on perinteinen sankaritarina mistä huokuu maskuliinista energiaa ja tervettä traditionaalista miehen mallia. Harmillista kyllä tarina on silti ainoastaan tavallisen keskinkertaista tasoa, niin hyvässä kuin huonossakin. Siinä ei ole mitään uutta ja se on tällaisenaan suhteellisen kliseinen, mutta kaikesta huolimatta se on tarpeeksi viihdyttävä että sen pohjalle saa rakennettua vähintäänkin keskinkertaisen elokuvan.

    Toteutus on modernia ison budjetin tasoa. Efektit on tyylikkäitä, ohjaus ja näyttely on tasaisen varmaa tasoa eikä siitä löydä mitään suurempia puutteita. Se on keskinkertaisuudessaan asiallisesti toimiva ja viihdyttävä toimintaelokuva joka ei elokuvalliselta anniltaan säväytä erityisen paljoa mihinkään suuntaan, mutta viihteelliseltä anniltaan tarjoaa kaiken sen mitä siltä odottaakin. Se antaa katsojalleen suoraviivaista toimintaa ja ennalta arvattavaa sankaritarinaa perinteisillä kliseillä maustettuna.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 119 006 annettuun ääneen”]5,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Ying xiong (Hero)

    Hetkeä ennen ymmärrystä

    Ying xiong (IMDB) joka tunnetaan suomessakin englantilaisella nimellä Hero on Yimou Zhangin vuonna 2002 julkaistu toiminnallinen draama. Sen pääosissa nähdään Jet Li, Daoming Chen, Maggie Cheung sekä Ziyi Zhang.

    Nimetön nimellä tunnettu mies (Jet Li) on kutsuttu kuninkaan palatsiin ansaitsemaan palkkio hänen urotekojensa vuoksi. Hän on eliminoinut kolme soturia jotka ovat yrittäneet aikaisemmin salamurhata kuninkaan. Aikaisemmin salamurhien kohteeksi joutuneella kuninkaalla on palatsissaan tapa että vierailijat eivät pääse 100 askelta lähemmäksi häntä. Kuitenkin Nimettömän tekemien sankaritöiden vuoksi hän saa tulla vähitellen kymmenen askeleen päähän kuninkaasta.

    Kuningas tahtoo tietää jokaisen kukistetun soturin kohdalta kuinka Nimetön on heidät päihittänyt taisteluissa, sillä jokainen heistä on ollut todella kova vastus isommallekin ammattilaissotureista koostuneelle joukolle. Nimetön kertoo omat versionsa tarinasta mutta aivan kaikki ei ole välttämättä ollutkaan niin kuin hän on kertonut.

    Palatsin ulkopuolella odottaa kuninkaan armeija

    En ole oikeastaan koskaan päässyt sisälle kiinalaisiin toiminnallisiin taisteluelokuviin eikä ne ole erikoisemmin antanut itselleni mitään. Ehkä tästä syystä en ole niitä juurikaan katsonut sillä ne eivät vain ole millään tapaa itselleni iskenyt.

    Tämän elokuvan katsottuani mielipiteeni tästä lajityypistä muuttui täysin – siinä missä Black Swan (lue täältä) henkeäsalpaavana mestariteoksena avasi aikoinaan silmäni näkemään sen kuinka suuri taidemuoto elokuva visuaalisena taiteena voi olla, aukaisi Ying xiong silmäni näkemään tämän lajityypin aivan eri tavoin kuin aikaisemmin. Tämä on mestariteos jossa on niin paljon onnistumisia niin monella eri saralla että monen muunkin lajityypin tekijät saisivat ottaa oppia.

    Tarinan rakentaminen ja katsojalle sen eri näkökulmien aukeaminen on verkkaista mutta suoraviivaista. Juoni on yksinkertainen ja toimiva, mutta sen suurempi merkitys on merkittävästi mielenkiintoisempi kuin sen pintapuoleinen kertomus.

    Erityisesti itseäni tässä elokuvassa puhutteli erinomaisesti käytetyt hidastukset, visuaalisesti kaunis tyyli, hienot musiikit ja balanssi. Varsinkin balanssi on sellainen mistä toivoisi monien eri tyylilajien tekijöiden ottavan mallia, sillä verkkainen maalaileva tyyli yhdistettynä taistelukohtauksien intensiivisempään otteeseen antaa painoarvoa taisteluiden merkityksellisyydelle.

    Lisäksi taisteluissa paljon käytetyt hidastukset tunnelmaan sopivan musiikin kanssa loivat tunnelman missä taistelu itsessään ei lopulta olekaan kaiken tarkoitus vaan merkityksellisempää on sen filosofinen merkitys josta tarinan edetessäkin puhutaan.

    Värien käyttö on onnistunutta

    Hahmot ja heidän väliset dialoginsa, tarina ja sen kuvauksessa heijastuva yleinen tarditionaalisten arvojen kulttuuri on myöskin miellyttävää vaihtelua monien läsimaalaisten elokuvien yleisestä individualistiskeskeisestä arvopohjasta.

    Toki myös Hollywood-elokuvissakin on kyllä toisinaan erittäin hienosti onnistuttu kuvaamaan suuremman tarkoituksen näkökulmaa (esim. The Last Samurai eli Viimeinen samurai -elokuvassa), mutta tapa miten tässä se tuntuu heijastuvan kautta linjan jokaiseen hahmoon eikä niinkään ainoastaan seurauksena kasvutarinasta on miellyttävää katsottavaa.

    Kasvutarinaa tähänkin on onnistuttu kyllä saamaan useammankin eri hahmon osalta. Moni oppii kostoa ja miekkaa suuremman asian puolin ja toisin.

    Vaikka Ying xiong onkin mielestäni mestariteos omassa lajityypissään, on se silti sellainen myöskin oman lajityyppinsä viitekehyksen ulkopuolella ja siten myös ansainnut paikkansa Suosituksia-sivulla (katso täältä).

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 179 765 annettuun ääneen”]7,9/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Star Wars: Episode 2 – Attack of the clones (Tähtien Sota: Episodi 2 – Kloonien hyökkäys)

    Mestari Yodalla ei ikä paina ja valomiekka pysyy yhä kourassa

    Star Wars: Episode II – Attack of the clones (IMDB) joka on suomeksi käännetty hyvinkin suoraviivaisesti ja järkevästi muotoon Tähtien Sota: Episodi 2 – Kloonien hyökkäys on vuonna 2002 julkaistu toiminnallinen sci-fi/fantasiaelokuva jonka on ohjannut George Lucas. Pääosarooleissa nähdään Hayden Christensen, Natalie Portman sekä Ewan McGregor.

    Senaattori Padmé Amidala (Natalie Portman) joutuu salamurhayrityksen kohteeksi joten Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) sekä hänen oppipoikansa Anakin Skywalker (Hayden Christensen) laitetaan suojelemaan häntä.

    Selvittäessään salamurhaajan henkilöllisyyttä Obi-Wan päätyy kaukaiselle Kaminon planeetalle missä hänelle selviää että Tasavallalle on rakennettu massiivista droidiarmeijaa. Droidiarmeijan takaa löytyy entinen jedimestari, keisari Dooku (Christopher Lee).

    Anakin Skywalker (Hayden Christensen) sekä Padmé Amidala (Natalie Portman)

    Tähtien Sota -saagan toinen episodi on edellisen episodin tapaan tarinansa osalta paljon politiikkaa, korruptiota sekä jonkin verran näyttäviä taisteluita. Varsinainen isomman kuvan juonikuvio jättää ainakin itselleni aavistuksen mitäänsanomattoman tunnun eikä sen syvemmästä merkityksestä saa kunnolla kiinni. Kuitenkin tämän episodin itselleni kiinnostavinta antia juonellisesti oli Anakinin sekä Padmén suhteen kehittyminen aina romanssiksi saakka.

    Vaikka kaiken taustalla tapahtuva juonikuvio ei itseäni säväytäkään on tämä kaikesta huolimatta mielenkiintoinen episodi. Mielenkiintoisimmat aspektit löytyvät Anakinin hahmossa, sillä hänen temperamenttinsa sekä kykenemättömyytensä tunteidensa hillitsemiseen ovat hyvin rakennettuja ja antavat jo esimakua siitä kuinka myöhemmissä episodeissa hänen osaltaan tulee käymään. Christensenin ja Portmanin roolisuoritukset ovat hyvin toimivia.

    Taistelukohtaukset ovat toimivia eikä erikoistehosteet ole menettäneet liikaa tehoaan vuosien saatossa. Silti tässäkin tyylikkäin anti taisteluissa nähdään loppupuolella mestari Yodan ja kreivi Dookun välisessä valomiekkailukohtauksessa.

    Kokonaisuutena tämä on hyvä ja toimiva elokuva, mikäli Star Wars -sarja kiinnostaa lainkaan. Sillä on olennainen ja toimivasti tehty paikka kokonaiskuvassa Anakinin hahmokehityksessä siihen mitä hänestä myöhemmin tulee. Mikäli kuitenkin tämän katsoo vain yksittäisenä elokuvana ilman taustatietoa aiemmista tapahtumista tai ilman aikomusta katsoa myöhempiä episodin osia jättää tämä helposti kylmäksi. Siinä on kyllä viihdyttäviä kohtauksia joista saattaa jotain saada irti yksittäisenkin elokuvan katsojana, mutta päästäkseen paremmin tähän uppoutumaan on tämä hyvä nähdä osana kokonaisuutta eikä irtonaisena osana vailla muiden osien rakentamaa viitekehystä.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 682 751 annettuun ääneen”]6,6/10[/simple_tooltip])