Leffalauantai: The Divergent Series: Insurgent (Outolintu-sarja: Kapinallinen)

Outolinnun jatko-osassa nähdään Shailene Woodley joka itsessään on jo hyvä syy katsoa tämä elokuva

Muuttopöhinät on isoimmalta osaltaan takana joten on aika vähitellen palata tuttuihin kuvioihin ja teemoihin eli myös leffalauantaihin. Tämänkertainen elokuva on The Divergent Series: Insurgent (IMDB) joka menee tyyliltään jonnekin science fictionin, seikkailun ja toiminnan välimaastoon.

Elokuva on vuodelta 2015, sen on ohjannut Robert Schwentke ja pääosaroolissa Trisinä nähdään aikaisemman osan tapaan Shailene Woodley. Muissa osissa nähdään mm. Theo James sekä Kate Winslet.

Kuten elokuvan nimestä voi päätellä on The Divergent -elokuvia useampia, Divergent (2014), The Divergent Series: Insurgent (2015) sekä The Divergent Series: Allegiant (2016). Tätä kirjoittaessa tekeillä on myös The Divergent Series: Ascendant.

Pahiksen roolissa Jeaninena nähdään Kate Winslet

Kuten aikaisemmassa Divergent-elokuvassa, myös tässä pyöritään yhteiskunnassa jossa ihmiset on jaoteltu ja eroteltu omiin lokeroihinsa heidän luonteenpiirteidensä mukaan. Ihmistyyppejä on useita, mm. uskaliaita ja tunnollisia mutta mukaan on eksynyt myös divergenteiksi kutsutut ihmiset jotka ovat selkeästi näistä jokaista ja joita sen vuoksi pidetään uhkana yhteiselle järjestykselle ja rauhalle.

Päähenkilönä nähtävä Tris (Shailene Woodley) on tällainen vaarallinen divergentti. Ikävä kyllä divergenttejä ei yhteiskunnassa liiemmälti arvosteta ja heitä etsitään ja otetaan kiinni Jeaninen (Kate Winslet) ja hänen kätyreidensä toimesta. Pääpahiksen ainoana motiivina divergenttien vangitsemiselle ei ole suinkaan yhteiskuntarauhan ylläpito vaan hänen omat intressinsä. Jeaninella on hallussaan artifakti jonka avaamiseen kykenee vain divergentti.

Artifaktin aukaisuyrityksessä useampi divergentti on jo vaihtanut hiippakuntaa pilven reunalle ja Jeanine on saanut huomata että jokainen divergentti ei ole keskenään yhdenvertainen. Jotkut on enemmän divergenttejä kuin toiset ja täydellisen divergentin etsintä jatkuu jotta artifaktin sisältö saataisiin selville.

Aseet matkassa tuo hieman turvallisuuden tunnetta tällekin porukalle

Itse pidin tästä elokuvasta. Sen juoni oli omaan makuuni toimiva ja viihdyttävä, se ei tarjonnut mitään suuria yllätyksiä mutta hieman perinteisiä ennalta arvattavuuksia kyllä mukaan mahtui. Se rullaili rempseästi eteenpäin kuin mummo lumessa ja arvattavista elementeistä huolimattaan se tarjosi mukavan tasapainoisen viihdeannoksen rentoon aivot puolittaiseen lepotilaan -tyyliseen leffakokemukseen.

Pidin elokuvassa sen science fiction elementeistä ja niiden käytöstä sopivissa mittasuhteissa. Myös elokuvan visuaalinen puoli oli kokonaisuutena omaan mieltymykseeni toimiva ja erikoistehosteet olivat perus toimivaa tasoa eli niistä tuli tunne että ne tukivat tarinaa eikä tarinaa oltu rakennettu tukemaan niitä.

Erikoistehosteet toimivat hyvin kun niitä ei suhteettomasti syötetä

Vaikkakin Insurgent on monin osin keskinkertainen elokuva annan tälle hieman paremman arvosanan, sillä omat henkilökohtaiset leffamieltymykseni nostaa tämän arvosanaa. Ja voiko elokuvalle jossa on Shailene Woodley edes antaa huonoa arvosanaa? 😉

Arvosana: 7/10 (IMDB: 6,3/10)

Leffalauantai: Hotel Transylvania

118-vuotispäivänä vampyyri alkaa jo aikuistumaan

Tämänkertaisen leffalauantain elokuvaksi valikoitui vuodelta 2012 oleva komediapainotteinen kokoperheen animaatioelokuva Hotel Transylvania (IMDB). Kuten nimestäkin saattaa arvata on tämäkin elokuva jonkinsorttinen vampyyrielokuva vaikkakin mitään brutaaliutta ei tässä elokuvassa nähdä. Hyvä niin, sillä humoristiset vampyyrielokuvat on hyvä pitää erillään aikuisille suunnatuiden vampyyrielokuvien tematiikasta. Pääosien ääninäyttelijöinä kuullaan Adam Sandleria, Andy Sambergia sekä Selena Gomezia.

Historiassa on tapahtunut hirveyksiä jonka vuoksi kreivi Dracula on menettänyt rakastettunsa ja saanut katkerasti tuntea että ihmisiin ei voi vampyyrit luottaa, sillä ihmiset haluavat jostain syystä päästää vampyyrit päiviltä. Tämän vuoksi kreivi on rakennuttanut linnan kauas piiloon kaikesta ja tehnyt siitä turvallisen hotellin kaiken sorttisille hirviöille. Linnaan on selvinnyt mukana myös Draculan tytär Mavis joka on aivan pieni vauva heidän muuttaessa mutta joka alkaa vähitellen olemaan aikuisen vampyyrin iässä ja hänen 118-vuotissyntymäpäiviä päästäänkin viettämään elokuvan aikana.

Bändi svengaa kuin kuollut hirvi katuojassa

Dracula on kertonut kaikille hotellin vierailleen aina ihmisten pelottavuudesta ja kamaluudesta. Hotellin sijainniksi on valittu paikka minne ei ihmisjalka pitäisi koskaan onnistua tietään löytämään, mutta näin tällä kertaa vahingossa pääsee kuitenkin käymään. Jonathan on rinkan kanssa reissaileva nuori joka sattuu paikan päälle hotelliin jossa vasta perillä hänelle valkenee että nähdyt hirviöt ovat todellisia eikä menossa ole naamiaiset.

Dracula haluaa päästä hänestä eroon mahdollisimman pian, mutta valitettavasti kuviot eivät mene täysin putkeen ja hänen tyttärellään Maviksella sattuu iskemään kipinää Jonathanin kanssa. Isäpapalla riittää siis paljon harmaita hiuksia aiheuttavia pulmia ratkottavakseen tyttären aikuistumisen kynnyksellä.

Draculan tyttären Maviksen ääninäyttelyn takaa löytyy pop-laulaja Selena Gomez

Pidin tästä elokuvasta todella paljon. Se oli mukavan rennolla otteella tehty lämminhenkinen animaatioelokuva jossa mukaan on saatu huumoria, kauneutta, söpöilyä ja sympatiaa mukavan tasapainoisessa paketissa.

Vaikkakin elokuva on luultavasti suunnattu enemmän perheen pienempää väkeä silmälläpitäen on tässä paljon elementtejä jotka enemmän aukeaa kenties vasta vanhemmalle katsojalle. Draculan toiminta ja tahto suojella aikuistuvaa tytärtään maailman pahuudelta saa koomisen absurdeja piirteitä. Vaikka tahto on hyvä ei sillä aina taata onnistuneita lopputuloksia. Joskus jokaisen vampyyrin on päästettävä lapsensa koettamaan omia siipiään maailman merillä. Kenties lapsensa lentäminen pesästä satuttaa lopulta vähemmän kuin onnettomana olevan siipirikon poikasen näkeminen oman linnansa vankina.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,1/10)

Leffalauantai: Out for blood

Harvassa elokuvassa olen nähnyt yhtä koomisen näköistä vampyyriä

Out for blood (IMDB) on tämänviikkoisen leffalauantain leffa. Kuten nimestä voi jo arvata on tälläkin viikolla kyseessä siis vampyyrielokuva.

Out for blood on kauhutoimintaelokuva vuodelta 2004 jonka on ohjannut Richard Brandes. Pääosissa nähdään Kevin Dillon, Vanessa Angel sekä Jodi Lyn O’Keefe.

Elokuva menee lähemmäs kategoriaa B-luokan leffa ja se kannattaa suhteuttaa niihin raameihin kun sitä katsoo. Olin nähnyt tämän elokuvan joskus hyvin kauan sitten asuessani Hammaslahdessa (eli yli 10 vuotta sitten) ja muistelin tätä katsomaan ruvetessa että tässä elokuvassa oli koomisen näköinen vampyyri. Muistin hyvin sillä tälläkin kertaa pääpahisvampyyri aiheutti koomisuudellaan hilpeitä tuntemuksia joten kovin vakavalla otteella tätä leffaa ei kannata ottaa.

Vade retro, satana!. Tosin aivan niissä teemoissa ei tässä elokuvassa pyöritty.

Tarinassa poliisi Hank Holten (Kevin Dillon) kokee jonkinmoista kriisiä eronsa vuoksi. Poliisilaitoksellakaan asia ei jää huomioitta ja hänelle annetaan tutkittavaksi nuoren Laylan (Jodi Lyn O’Keefe) katoamista jotta hän saisi exänsä Susanin (Vanessa Angel) mielestään ja jotain ryhtiä elämäänsä kun olisi muutakin tekemistä kuin stalkata exäänsä.

Tutkimusten aikana selviää että Laylan katoamiseen liittyvät syyt alkavat pyörimään vampyyritematiikan ympärillä. Kuinka ollakaan Hankin exä Susan on kirjoitellut kirjoja vampyyreistä ja niinpä Hank koettaa saada Susanilta apua ongelmaan. Alussa häntä ei tietenkään uskota, mutta vähitellen kuvio alkaa aukenemaan Susanillekin että nyt on tosi kyseessä.

Tarina etenee ja Hankin mielenterveyttä aletaan epäilemään enemmän tai vähemmän. Onko vampyyrit totta kuten Hank väittää vai onko kaikki vain alkoholia liikaa nauttivan poliisin harhaa?

Henki on halpaa kun väännetään tikusta asiaa

Kokonaisuutena pidän tästä elokuvasta kaikesta sen (potentiaalisesti tahattomasta) koomisuudestaan huolimatta. Se on mukavan rento ja rempseä vampyyrielokuva joka viihdyttää vampyyrielokuvan ystävää. Muille ihmisille tämä voi mennä siihen kategoriaan että ei kannata aikaansa tuhlata, mutta vampyyrielokuvien faneille on tämä näkemisen arvoinen pätkä.

Elokuva on mukavan suoraviivainen eikä siinä ole turhan syvää ulottuvuutta millään tasolla. Se on viihdyttävä pätkä jossa aivot saa levätä.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 4,0/10)

Leffalauantai: Shadow of the Vampire

Toisinaan myös vampyyrit lukevat kirjoja

Tämän kertaiseen leffalauantaihin päätyi pitkästä aikaa vampyyrielokuva, tarkemmin ottaen vuonna 2000 julkaistu Shadow of the Vampire (IMDB). Se on E. Elias Merhigen ohjaama draama/kauhuelokuva jonka pääosaroolissa nähdään Willem Dafoe.

Shadow of the Vampire on elokuva joka kertoo vampyyrielokuva Nosferatu kuvauksista. Pääosaroolia Nosferatuna esittää mystinen Max Schreck, mies joka tuntuu ottavan roolinsa vähän turhankin aidon tuntuisesti. Elokuvan tuotantoryhmässä yksi henkilö kyllä tietää että Max on aito ja oikea vampyyri, mutta ei hän sitä muille tietenkään kerro. Elokuvan kauvaukset menevät kutakuinkin mallikkaasti haasteista huolimatta mutta viimeinen kuvattava kohtaus onkin hieman toisenlainen kuin mitä osasin odottaa joten jätetään elokuvan loppu spoilaamatta.

“Ei Max, pinkki joogatrikoo ei sovi sinulle”

Tämä elokuva oli mielenkiintoinen. Se otti hieman toisenlaisen lähestymistavan vampyyrielokuviin ja se oli merkittävästi enemmän old school -henkinen vampyyrielokuva kuin uudemmat vampyyrifilmit yleensä. Vaikka elokuva on vuodelta 2000 olisi kuvaustyylistä ja tuotannosta voinut kuvitella tämän valmistuneen joskus 1970-luvun aikana. Myös maltillinen musiikin käyttö loi mielikuvaa vanhemmasta elokuvasta kuin mitä todellisuudessa oli kyse.

Pidin tuotannollisten osuuksien lisäksi myös elokuvan tasapainottelusta koomisuuden ja vakavasti otettavan vampyyrielokuvan välillä. Siinä on elementtejä kummaltakin puolelta enkä täysin varmaksi osaa sanoa onko tämä tarkoituksellista vai tahatonta. Kuitenkin kyllä tämän aivan uskottavaksi vampyyrileffaksi pystyy laskemaan vaikka paikoitellen roolisuorituksien teatreaalisuudesta voisi muutakin ajatella.

Iltapalan aika

Shadow of the Vampire on toimiva filmi vampyyrielokuvien ystäville. Jokaisen joka pitää vamyyrileffoista kannattaa tämä katsoa, mutta mikäli sen genren elokuvat ei lähtökohtaisesti iske lainkaan voi tämänkin jättää suosiolla kaupan hyllylle.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,9/10)

Leffalauantai: OtherLife

Mielen vankilassa ensimmäistä päivää

Tämän viikon leffalauantain leffaksi valikoitui eilen serkkuni kanssa katsottu science fiction -leffa OtherLife (IMDB). Elokuva on tuore, vuodelta 2017 ja se löytyi NetFlixistä. Elokuvan on ohjannut Ben C. Lucas ja pääosissa nähdään Jessica De Gouw sekä T.J. Power.

Elokuvassa kerrotaan tarinaa firmasta joka rakentaa ainetta jonka avulla ihminen pääsee siirtymään jonkinsorttiseen virtuaalitodellisuuteen. Ainetta laitetaan silmään jonka jälkeen lähdetään tripille. Vaikkakin tuotteen markkinat on selvästi viihteellisessä käytössä sekä virkavallan apuna vankilatuomioita jaettaessa pääkodarina toimiva Ren (Jessica De Gouw) tekee kehitystä palauttaakseen koomassa makaavan veljensä takaisin tähän todellisuuteen antamalla hänelle vaihtoehtoisen tapahtumakulun mieleen.

Dannyn (Thomas Cocquerel) trippi ei mene putkeen

Renin poikaystävä Danny menee ottamaan Renin huomaamatta ominpäin annoksen tuota ihmeainetta jonka jälkeen hän menehtyy. Valitettavasti se ei ole hyväksi tuotteen kehitykselle ja Reniä uhkaa vankeustuomio. Renin yhtiökumppani Sam (T. J. Power) kuitenkin saa soviteltua virkavallan kanssa että Ren laitetaan tripille sovittamaan vankeuttaan eristysselliin. Todellisessa maailmassa vankeus kestää minuutin, mutta virtuaalimaailmassa vuoden.

Trippi menee pieleen ja todellisuus ja virtuaalimaailma alkavat saamaan arveluttavia piirteitä. Mikä on lopulta todellista ja mikä ei? Onko Ren edes tripillä vai huijataanko häntä?

Yhteistyökumppani Sam (T. J. Power)

OtherLife oli mielenkiintoinen science fiction elokuva joka saa miettimään tulevaisuuden uhkakuvia. Se saa pohtimaan mahdollisuuksia joita virtuaalimaailmoilla voidaan tehdä niin hyvässä kuin pahassa. Jos vangille annetaan 300 vuoden vankeustuomio, olisiko oikein laittaa hänet tuntemaan että hän todella joutuu olemaan 300 vuotta vankeudessa ja erityksissä? Entä onko parempi uppoutua virtuaalimaailmaan joka on parempi ja kauniimpi kuin nykyinen maailma jossa elämme? Miksi emme loisi itsellemme kauniimpaa todellisuutta?

Pidin tästä elokuvasta. Se oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, vaikkakin hieman ahdistava toisinaan. Mikäli Black Mirror -sarja on tuttu ja siitä piti on tätä elokuvaa helppoa suositella.

Arvosana: 8/10/ (IMDB 6,3)