Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: The Notebook

    Allie (Rachel McAdams) halaamassa äitiään

    The Notebook (IMDB) joka tunnetaan suomessa myös nimellä The Notebook – rakkauden sivut on vuonna 2004 julkaistu romanttinen draamaelokuva jonka on ohjannut Nick Cassavetes. Pääosarooleissa nähdään Rachel McAdams, Ryan Gosling, Gena Rowlands sekä James Garner. Elokuva pohjautuu Nicholas Sparksin vuonna 1996 julkaistuun esikoisteokseen Kuuntele vain muistojasi (Wikipedia).

    Hoitolaitoksessa on vanha dementoitunut nainen jolle paikan toinen asukas lukee nuoresta parista kertovaa rakkaustarinaa. Tarina kertoo kuinka erilaisista yhteiskuntaluokista tulevat nuoret kohtaavat toisensa tytön ollessa vanhempineen viettämässä kesälomaa pienessä kaupingissa. Välit lämpenevät aina rakkaudeksi asti joka ei miellytä tytön vanhempia sillä vanhemmat tahtovat tyttärelleen arvoisansa puolison.

    Kesäloman päätyttyä tiet eroavat vuosien ajaksi kunnes tiet kohtaavat jälleen yhteen. Rakastavaisten tarinaa kuunnellessaan dementiasta kärsivä vanha rouva alkaa muistamaan vähitellen kuulleensa tämän tarinan joskus ennenkin.

    Noah (Ryan Gosling)

    Romanttisten draamaelokuvien ystäville Nicholas Sparks saattaa olla tuttu nimi jo entuudestaan sillä hänen kirjojensa pohjalta on tehty useampia romanttisia draamoja kuten mm. A walk to remember (Muistojen polku), Message in a bottle (Viesti mereltä) sekä Safe heaven. Olen itse nähnyt muutamia Sparksin kirjoihin pohjautuvia teoksia ja ne jokainen on ollut itselleni hyvin toimivia eikä tämäkään tehnyt poikkeusta.

    The Notebook on koskettava tarina elämän mittaisesta suuresta rakkaudesta mikä raivaa kaikki matkalle tulevat esteet. Päämärätietoinen nuori Noah (Ryan Gosling) iskee silmänsä Allieen (Rachel McAdams) ja taistelee tiensä tämän elämään. Fiinimmeissä piireissä kasvanut Allie lämpeää vähän kerrallaan Noahin iskuyritykselle kunnes lopulta nuori rakkaus pääsee valloilleen jättäen jälkensä pysyvästi kumpaankin.

    Monessa mielessä The Notebook on suoraviivainen ja ennalta arvattava romanttinen draamaelokuva mitä katsoessa ei kovin paljoa joudu pohtimaan kovin syvällisiä ajatuksia. Sitä kautta se on kuitenkin erinomainen omassa lajityypissään – tarpeeksi suoraviivainen että aivot voi jättää narikkaan mutta samalla tarpeeksi koskettava jotta se saattaa luoda tarpeen pyyhkiä silmäkulmia kesken elokuvan.

    Vaikka tämän tyylilajin elokuvat ovat yleensä suhteellisen kliseisiä ja monessa mielessä korneja – kuten tämäkin – on ne silti elokuvia joilla on paikkansa. Jos ei muualla niin ainakin allekirjoittaneen katselulistalla. Romanttisten elokuvien ystäville tämä on näkemisen arvoinen filmatisointi, mutta mikäli romanttiset elokuvat eivät juuri puhuttele on turvallista jättää tämäkin katsomatta.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 543 059 annettuun ääneen”]7,8/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Don’t Tell Mom the Babysitter’s Dead (Apua! Lapsenvahti kuoli – eihän kerrota äidille?)

    Christina Applegate nähdään Swellin roolissa jonka harteille tulee perheestä huolehtimisen rooli äidin kesäloman ajaksi

    Don’t Tell Mom the Babysitter’s Dead (IMDB) joka suomennettuna kulkee nimellä Apua! Lapsenvahti kuoli – eihän kerrota äidille? on vuonna 1991 julkaistu komedia. Sen on ohjannut Stephen Herek ja sen pääosarooleissa nähdään Christina Applegate, Joanna Cassidy, John Getz, Keith Coogan ja John Charles.

    Viisi sisarusta jäävät keskenään kesäksi kotiin kun heidän äitinsä lähtee lomareissulle – tai niin he luulevat. Vähän ennen äidin lähtöä heille valkenee todellisuus siitä että äiti on palkannut heille lapsenvahdin. Lapsenvahti on vanha rouva joka heti äidin mentyä matkaan alkaa laittamaan lapsia tiukkaan ruotuun. Swell (Christina Applegate) aikoo pienimpien sisarusten kanssa käydyn keskustelun jälkeen mennä tekemään lapsenvahdille selkeäksi että pompottelu loppuu siihen paikkaan, mutta sanaisen arkkunsa aukaistua Swell havaitsee että pian on sanaisen arkun sijaan aika aukaistakin jo astetta puisempaakin arkkua sillä lapsenvahti on kuollut.

    Lapset miettivät miten heidän pitäisi toimia, mutta vastoin viisainta valintaa he päätyvät laittamaan lapsenvahdin kirstussa hautaustoimiston ovelle. Kesä on tarkoitus viettää keskenään, mutta pian lapset huomaavat että äidin lapsenvahdille antamat rahat onkin kadonneet ja rahat on lopussa jo ennen alkua. 17-vuotias naisen alku Swell tarttuu toimeen ja alkaa etsimään työtä jotta voisi pitää pienemmistä sisaruksistaan huolta kesän ajan.

    Kenny (Keith Coogan) on Swellin pilveä pössyttelevä renttu pikkuveli jota kiinnostaa ainoastaan rock ‘n roll

    Don’t Tell Mom the Babysitter’s Deadin julkaisusta on jo muutaman kuukauden yli 30 vuotta, mutta elokuva ei onneksi ole ajan rattaissa päässyt kuluttamaan särmäänsä. Sen tarinan syvin olemus teini-iän huolettomasta vastuuttomuudesta kohden aikuistumisen maailmaa on olemukseltaan ajaton, vaikkakin elokuvan keskiluokkainen amerikkalainen elämäntyyli viidellä lapsella varustettuna ei enää nykyisen ajan maailmankuvaan sellaisenaan kovin luontevasti sulaudu.

    Lapset ovat kasvaneet eroperheessä eikä äidin auktoriteetin kunnioittaminen kaikilta osin tunnu olevan sitä tasoa mitä lapsilta soisi odottavan. Kuten elämässä yleensäkin liian useat tärkeät asiat otetaan itsestäänselvyytenä joiden arvo nähdään vasta olosuhteiden muututtua. Äidin ollessa lomalla Swell hakeutuu työhön rahapulassa pitääkseen pienemmistään huolta. Lisääntyneiden vastuiden ja työn tekemisen kautta opittuaan rahan arvon alkaa hänestä löytymään pian jo samanlaisia piirteitä kuin äidistäänkin. Rahaa ei riitä automaattisesti jokaiseen asiaan vaan taloudellisia asioita joutuu myös miettimään.

    Elämässä tuuliajolla oleva teini-ikäinen veli Kenny (Keith Coogan) ei kanna huolia tai murheita sisarustensa huolehtimisesta ennen kuin hän kantapään kautta joutuu huomaamaan mitä omasta vastuuttomasta käytöksestä voi seurata. Pieneksi jääneen onnettomuuden jälkeen ja siskon avun tarpeen vuoksi myös Kenny alkaa saamaan elämäänsä jonkinlaista suuntaa polulla joka vie kohden aikuisuutta.

    Tyylilajiksi tälle elokuvalle on annettu komedia ja siinä on kyllä useita hupaisia vivahteita, mutta mistään kovin useassa kohtaa naurattavasta elokuvasta ei silti ole kysymys. Omassa määritelmässä tämä menisi lähemmäksi koko perheen elokuvaa jossa on humoristisia vivahteita eikä niinkään varsinainen komedia. Olipa tyylilaji mikä hyvänsä, on tämä viihdyttävä elokuva jonka katsoo mieluusti kerran tai vaikka useammankin – jos ei muista syistä niin vähintäänkin Christina Applegaten vuoksi.

    Arvosana: 6,3/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 31 756 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])

  • Kokeilussa: Easterneuropeanmovies.com

    Valikoimaa voi selata maittain

    Elokuvia katsellessa saattaa aina toisinaan tulla tilanteita vastaan jolloin haluaisi nähdä “jotain aivan muuta” kuin mitä normaalisti tulee katseltua. Hollywood-elokuvat edustavat itselläni enemmistöä katsomistani elokuvista, mutta aina joskus haluaa nähdä jotain täysin toisenlaista tavaraa. Mielenkiintoisia vaihtoehtoja perus elokuvien rinnalle on vanhat elokuvat – Hollywoodista tai muualta – sekä tietenkin eri maissa tehdyt elokuvat.

    Suomessa Yle Areena tarjoaa hyvän valikoiman elokuvia (katso täältä) jotka menee tähän “jotain aivan muuta” -elokuvien kategoriaan tarjoten usealta eri vuosikymmeneltä elokuvia useasta eri maasta. Amazon Primessä, HBO Maxissa yms. myös löytää ainakin jossain määrin vanhoja elokuvia vaikkakin suhteellisen suppeasti, mutta fiilispohjalta arvioiden nämä ovat vahvasti jenkkipainotteisia. Sekään ei ole huono asia, mutta niihin hetkiin kun haluaa katsoa muiden maiden elokuvatuotantoa on hyvä tiedostaa että muitakin vaihtoehtoja löytyy.

    Yksi tällainen maksullinen sivusto on Easterneuropeanmovies.com (katso täältä) josta nimensä mukaisesti löytää itäeurooppalaisia elokuvia eri vuosikymmeneltä. Valikoimassa on bulgarialaisia, tsekkoslovakialaisia, virolaisia, saksalaisia, unkarilaisia, liettualaisia, puolalaisia, romanialaisia, ukrainalaisia sekä jugoslavialaisia elokuvia.

    Elokuvista vanhimmat on 1930-luvulta, vaikkakin tältä vuosikymmeneltä löytyy tätä kirjoittaessa ainoastaan 4 elokuvaa. 1940-luvulta löytyy 3 elokuvaa mutta 1950-luvulta löytyy jo 31 elokuvaa. Kokonaisuutena elokuvia ja tv-ohjelmia löytyy yli 600 kpl ainakin sivuston sähköpostilla saamani mainoksen mukaan.

    Valikoimassa olevissa filmeissä on saatavana tekstitykset englanniksi ja usein myös monella muullakin kielellä, mutta suomeksi tekstitettyjä löytyy ainoastaan 5 kpl. Käytännössä englanti on se kieli jota on hyvä osata mikäli näitä aikoo katsoa tekstityksien kanssa.

    Yksittäisen elokuvan tiedot ovat selkeät. Elokuvan latausvaihtoehdot löytää sivun alalaidasta kuvankaappauksen ulkopuolelle jääneeltä alueelta.

    Itselleni monipuolisen ja laajan valikoiman sekä englanninkielisten tekstityksien lisäksi tärkeänä ominaisuutena oli myös mahdollisuus ladata elokuvat ennen katsomista. Reissussa ollessa luokattoman huonon Saunalahden 5G-yhteyden takana (lue täältä) mahdollisuus ladata elokuvat kokonaisuudessaan ennen katsomista on enemmän kuin tervetullut ominaisuus sillä muutoin katsomisesta ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä monina hetkinä tulisi mitään jatkuvan pätkimisen takia.

    Matkassani on ollut mukana myös minivideotykki Optoma ML1050ST+ (lue täältä) jossa on sisäänrakennettuna microSD-muistikorttipaikka. Easterneuropeanmovies.com sivulta ainakin muutamat lataamani elokuvat ja niiden tekstitykset ovat olleet suoraan oikeassa formaatissa (.m4v jonka nimesin .mp4) videotykin näkökulmasta joten tietokoneella muistikortille kopioidut elokuvat on voinut katsoa tekstityksineen päivineen ilman tarvetta kytkeä tietokonetta tai chromecastia tai mitään muutakaan tykkiin elokuvien katsomista varten.

    Halloweenin aikana oli sivustolla tarjous jossa elinikäisen tilauksen sai hintaan 80 USD normaalin 100 USD sijaan johon tarjoukseen sitten itse tartuin. Sivustolla myydään päivän, viikon ja kuukauden mittaisia tilauksia tämän elinikäisen tilauksen lisäksi, joten mikäli tämäntyyliset elokuvat kiinnostavat on tätä mahdollista testata edullisellakin hinnalla, alkaen 5 USD/pv.

    Kokonaisuutena sivusto on vaikuttanut valikoimansa ja teknisen toimivuutensa osalta asialliselta. Elokuvien ja tekstityksien lataaminen on ollut helppoa samoin kuin valikoiman selaaminen ja rajaaminen esim. aikakauden tai maan mukaan. Kokeilemisen arvoinen palvelu on siis kyseessä elokuvia harrastaville, ainakin tämän lyhyen käyttökokemuksen perusteella.

  • Leffalauantai: The Queen

    Pääministeriksi vasta valittu Tony Blair (Michael Sheen) vaimoineen tapaamassa kuningatar Elisabet II:ta (Helen Mirren)

    The Queen (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu historiallinen ja biografinen draamaelokuva jonka on ohjannut Stephen Frears. Pääosarooleissa nähdään Helen Mirren, Michael Sheen sekä James Cromwell.

    Britanniaa ja koko läntistä maailmaa ravisuttanut auto-onnettomuus joka johti prinsessa Dianan menehtymiseen vuonna 1997 toimii The Queen elokuvan juonen taustakuviona. Vain muutamaa kuukautta ennen Dianan menehtymistä Britannia on saanut uuden pääministerin Tony Blairin (Michael Sheen) joka on tullut valituksi kansan suuren suosion saattelemana.

    Dianan menehtymisen ja siitä seuraavien tapahtumien vuoksi konservatiivinen monarkia Elisabet II:n (Helen Mirren) johdolla joutuu hankalan tilanteen äärelle huomatessaan maailman ympärillään muuttuneen. Liberaalimpaa ja modernimpaa kansakunnan ääntä edustava Blair nauttii kansan suosiota samaan aikaan kun perinteikkäämmistä arvoista kiinni pitävä hovi joutuu ahtaalle traditioiden ja moderniempien arvojen tuulien puhaltaessa toiseen suuntaan.

    Kuningatar Elisabet II (Helen Mirren) joutuu muuttuneen maailman odotuksien ja perinteisten arvojen väliseen ristituleen.

    The Queen on poliittisesti merkittävän tragedian ympärille rakennettu elokuva joka onnistuu hienolla tavalla näyttämään niin politiikan ja median väliset haasteet kuin myös konservatiivisen arvomaailman ja uudistushenkisemmän näkökulman luomat ristiriidat.

    Päähenkilöt Tony Blair ja kuningatar Elisabet II ovat monessa mielessä hyvin erilaisia toisistaan. Kuningattaren elämässä ja hänen sosiaalisissa tilanteissaan vallitsee tiukan muodolliset arvot. Häntä kuuluu puhutella oikeanlaisella tavalla, vieraillessa ei ole soveliasta kääntää hänelle selkäänsä ja monia muita erilaisia muotoseikkoja on huomioitava jotta kohtaaminen menee etiketin mukaisella tavalla.

    Uusi valittu pääministeri Blair sitä vastoin ohjaa ihmisiä kutsumaan häntä tuttavallisemmin etunimellään Tony eikä hänen arvonimellään pääministeri. Siinä missä kuningatar on henkilö jota katsotaan kansan keskuudessa hieman ylöspäin on Blair sen sijaan maanläheinen kansakunnan ääntä paremmin ymmärtävä ihminen joka uskaltaa avoimemmin tuoda ilmi tuntemuksiaan kansaa puhuttelevammalla tapaa.

    Vaikka kuningatar ja hänen tapansa toimia edustavat traditiota ja tyylikästä arvokkuutta on se kansan silmissä pian toisenlaisissa tilanteissa jo sopimatonta, jäykkää ja tunteetonta käytöstä. Median ja kansakunnan odotukset toimia vastoin traditioita on omiaan luomaan kuningattarelle ja hoville haasteita sopeutua ympäröivään maailmaan johon nuorempi Blair tuntuu sulautuvan merkittävästi paremmin.

    Pidin siitä kuinka arvojen ja odotuksien välisiä ristiriitoja tuodaan esiin sekä siitä kuinka uudistushenkisempää kansakunnan ääntä puhuva Blair kuitenkin osaa nähdä myös kuningattaren ja hovin jäykän tyylin taakse ohi median ja kansalaisten luomien paineiden. Myöskin kuningattaren ymmärrys muutostarpeesta on kuvattu onnistuneesti eikä missään vaiheessa kummankaan osapuolen eturintaman edustajasta Blairista tai Elisabetista luoda yksiulotteista kuvaa. Kummankin kasvua ymmärtämään toista näkökulmaa onnistutaan tuomaan hyvin asteittain esiin siinä missä samanmielisten näkemyksien jakajien paikoin naiivinkin mustavalkoinen jäykkyyden kuvaus ei sekään hienovaraisuudessaan jää silti huomaamatta.

    Elokuva päätyi Suosituksia-listalleni (katso täältä).

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 107 552 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Thor

    Thor (Chris Hemsworth) yhdessä legendaarisen Mjölnir-vasaransa kanssa voimiensa tunnossa

    Thor (IMDB) on vuonna 2011 julkaistu Marvelin toiminnallinen fantasiaseikkailu. Sen on ohjannut Kenneth Branagh ja sen pääosarooleissa nähdään Chris Hemsworth, Anthony Hopkins, Tom Hiddleston sekä Natalie Portman.

    Skandinaavisen mytologian maailmasta tarinansa ammentava Thor kertoo ylijumala Odinin pojasta Thorista. Odin (Anthony Hopkins) aikoo kruunata Thorin (Chris Hemsworth) kuninkaaksi, mutta ennen kruunaamista kesken juhlan jääjättiläiset onnistuvat pääsemään Asgardiin yrittämään hakea heidän voimanlähteenä toimivaa Muinaisen talven lipasta. Thor lähtee ystävineen jääjättiläisten alueelle Jotunheimiin taistelemaan eikä tämä ratkaisu ole politiikkaa ja rauhaa suosivalle Odinille mieleen. Thorilta otetaan hänen voimansa pois ja hänet karkotetaan ihmisten keskuuteen.

    New Mexicossa tutkimuksia tekevä ryhmä kohtaa Thorin ja pian perässä samalta alueelta löytyy myös Mjölnir. Tutkijaryhmä saa havaita että omaperäisen oloinen mystinen ilmaantunut mies saattaa sittenkin olla legendaarinen Thor joka hän väittää olevansa.

    Astrofyysikko Jane Foster (Natalie Portman) hämmästyy nähdessään Thorin todellisessa olemuksessaan

    Mytologioista ja niiden maailmoihin sijoitetuista tarinoista kiinnostuneille Marvelin Thor voi olla hieman hankala tapaus. Tarina, hahmot ja tematiikka on kyllä kiehtovaa samoin kuin elokuvan toteutus, mutta samalla sen vahvasti amerikkalainen action-vivahteinen Hollywood-ote saattaa hieman tuntua mielenkiintoisten legendojen tunnelman latistajalta ja kaupalliseen muotoon puristetulta häpäisyltä.

    Marvelin monien muidenkin elokuvien tyyliin myös tämä on kepeän humoristisella ja rennolla otteella sävelletty. Siinä on pintapuoleisesti mukana kaikkea kliseistä ja siirappista mikä tuntuu olevan tämän tyylilajin ominaispiirre. Mukaan mahtuu supersankari, ennalta arvattavaa kasvutarinaa, pintapuoleista romantiikkaa tai flirttailua siihen suuntaan ja tietenkin näyttäviä efektejä ja taisteluita.

    Helposti lähestyttävää suoraviivaista supersankarielokuvaa etsivälle Thor on mukavan mukiinmenevä elokuva. Pidin kyllä itse tästä koska se on kaikessa kliseisyydessään ja ennalta-arvattavista piirteistään johtuen juuri sitä mitä tällaiselta elokuvalta odotankin – kepeää viihdettä jonka parissa saa viettää mukavan parituntisen.

    Ei tämä mikään mestariteos ole, mutta omassa lajityypissään viihdyttävä tuotos se kyllä on.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 786 192 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])