Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: Million Dollar Baby

    Frankie (Clint Eastwood) ja Maggie (Hilary Swank)

    Vuonna 2005 parhaan elokuvan Oscar-palkinnon voittanut Million Dollar Baby (IMDB) on vuonna 2004 julkaistu draamaelokuva jonka on ohjannut Clint Eastwood. Sen pääosarooleissa nähdään Hilary Swank, Clint Eastwood sekä Morgan Freeman.

    Tarinassa kerrotaan Maggie Fitzgeraldista (Hilary Swank) joka tahtoo menestyä nyrkkeilyssä. Maggie pyytää menestyvän nyrkkeilijän Big Willie Littlen (Mike Colter) kulmamiehenä ja valmentajana toimivalta Frankielta (Clint Eastwood) että hän ryhtyisi valmentamaan myös häntä, mutta Frank ei lämpene idealle sillä hän ei tahdo syystä tai toisesta valmentaa naisia. Maggie kuitenkin tulee Frankien salille treenaamaan aina vain uudestaan ja uudestaan kunnes hän lopulta hän saa Frankien suostumaan valmentajakseen.

    Frankien valmennuksen ja oman päämäärätietoisuutensa avulla huonoista kotioloista ponnistanut Maggie saavuttaa voiton toisensa perään kunnes vihdoin päästään taistelemaan jo merkittävästi suuremmistakin palkinnoista.

    Maggie Fitzgerald (Hilary Swank)

    Pintapuoleisesti katsoen ainakin alkuosa Million Dollar Babystä on erinomaisesti toteutettua nyrkkeilyelokuvaa missä päämäärätietoisuuden avulla saavutetaan suuria unelmia, mutta kuten luultavasti lähes poikkeuksetta jokaisen erinomaisen elokuvan kohdalla nin myös tässä merkitys ulottuu paljon tätä syvemmälle.

    Tarinan keskiössä on Maggie jonka tarinaa avataan elokuvan edetessä pienin askelein. Hänen perhetaustansa on hänen omien puheidensa kautta peilaten kohtalaisen huono eikä muutamat näytetyt kohtaukset perheen kanssa myöskään katsojalta tuota mielikuvaa murenna. Elokuvassa suuressa roolissa toimivaa Frankietäkään ei liian paljoa katsojalle avata, mutta kuitenkin sopivan paljon jotta katsojan on helppoa rakentaa mielikuva hänen persoonastaan ja hänen toiminnastaan saatujen palapelien palojen perusteella.

    Pidin tämän elokuvan kohdalla erityisesti tavasta kuinka hahmojen persoonat ja motiivit avautuvat vähän kerrassaan ja kuinka kasvutarinat ovat aidosti koskettavia ja puhuttelevia. Ensisijaisesti Frankin tehtävänä on valmentaa Maggieta nyrkkeiijänä mutta kuitenkin samaan aikaan hän valmentaa itseäänkin, sillä jotkin taistelut joudutaan käymään kehän ulkopuolella. Tätä taustaa vasten Million Dollar Baby onkin kahden hyväksyntää kaipaavan ja epävarman elämäänsä pakenevan ihmisen viimeinen taistelu jossa voittopalkintona on vastustajista vaikeimman – itsensä – kohtaaminen ja voittaminen.

    Mielenkiintoinen, ajatuksia herättävä moniulotteinen koskettava tarina mielenkiintoisella hahmokehityksellä yhdistettynä hienosti toimivaan ohjaukselliseen tyyliin tekee tästä elokuvasta mestariteoksen joka pääsi myös suoraan Suosituksia-sivulleni.

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 638 327 annettuun ääneen”]8,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Hacksaw Ridge (Hacksaw Ridge – Aseeton sotilas)

    Desmond Doss (Andrew Garfield) pelastamassa sotamiestä rintamalla.

    Hacksaw Ridge (IMDB) joka suomalaisittain tunnetaan myös nimellä Hacksaw Ridge – Aseeton sotilas on Mel Gibsonin ohjaama historiallinen tositapahtumista kertova sotaelokuva vuodelta 2016. Pääosarooleissa nähdään Andrew Garfield, Teresa Palmer, Luke Bracey sekä Vince Vaughn.

    Elokuvassa kerrotaan Seitsemännen päivän adventistista Desmond Dossista joka värväytyy sotajoukkoihin. Kristillisen vakaumuksensa vuoksi hän ei kuitenkaan ole valmis ottamaan asetta vaan hän tahtoo palvella taistelukentällä lääkintämiehenä. Kutsunnoissa hän on saanut käsityksen että tästä ei pitäisi tulla ongelmia, mutta armeijaan saavuttua hän saa havaita että uskollisuus vakaumukselleen on paikoitellen vaikeaa sillä muut eivät aseetonta sotilasta katso hyvällä.

    Desmond joutuu vakaumuksensa vuoksi konflikteihin tupalaistensa kanssa ja lopulta hän joutuu myös sotaoikeuteen aseista kieltäytymisensä vuoksi. Vaikeista tilanteista huolimatta Desmond pääse lopulta Hacksaw Ridgen taisteluihin missä hän pelastaa toiminnallaan kymmenien miesten hengen. Wikipedian tietojen mukaan Desmond Doss pelasti yksin vihollisen tulessa 12 tunnin aikana 75 miehen hengen (katso täältä).

    Dorothy Schutte (Teresa Palmer)

    Hacksaw Ridge on mielenkiintoinen poikkeus perinteisten sotaelokuvien joukossa, sillä se nostaa perinteisten sankariroolien sijaan esille sen että sodassa voi olla sankari myös se joka ei tartu aseeseen ja riistä toisen ihmisen henkeä.

    Pidin kuinka selkeästi Desmondin kristillinen vakaumuksen tärkeys tuotiin esiin ilman että siitä olisi rakennettu liiallisen kaunisteltua tai tarpeettoman kurjisteltua kerrontaa. Desmond saa vakaumuksensa vuoksi oman osansa ihmisten pilkasta ja hän saa kohdata epäoikeudenmukaista kohtelua uskonsa vuoksi, mutta usko kuitenkin kantaa yli vaikeidenkin hetkien tullen lopulta siunaukseksi monille.

    Ohjauksellisesti elokuva on tyylikästä katsottavaa, vaikkakin sotaelokuvien tavalliseen tyyliin se voi olla herkemmille vastenmielistäkin katsottavaa sillä Gibson ei tarpeettoman paljoa filmatisoinnissaan säästele näyttäessään sodan vastenmielisiä puolia. Mikäli irti revenneet raajat tai veren ja sisäelimien näkeminen taistelukentällä aiheuttaa vastenmielisyyttä valkokankaalla katsottuna on hyvinkin mahdollista että tämä elokuva ei tule nousemaan suosikkeihin.

    Pidin tästä elokuvasta paljon. Se on toimiva sotaelokuva joka taistelun kylmyyden keskeltä löytää kuitenkin ihmisyyden äänen. Se kuvaa hienosti kuinka aito usko joka on hionut luonteen lujuutta kantaa läpi vaikeidenkin paikkojen.

    Todellisessa elämässä Desmond Doss sai toiminnastaan taistelukentillä ensimmäisenä aseistakieltäytyjänä Yhdysvaltojen armeijan korkeimman sotilasansiomitalin Medal of Honorin.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 436 892annettuun ääneen”]8,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: The Invisible Man

    Cecilia Kassin roolissa nähdään Elisabeth Moss

    The Invisible Man (IMDB) on vuonna 2020 julkaistu draama/mysteeri/kauhu jonka on ohjannut Leigh Whannell. Pääosarooleissa nähdään Elisabeth Moss, Aldis Hodge, Storm Reid, Michael Dorman sekä Oliver Jackson-Cohen.

    Elokuvan alussa Cecilia (Elisabeth Moss) pakenee siskonsa avustuksella kotoaan kontrolloivaa ja väkivaltaista miestään. Cecilia pääsee turvaan ystävänsä Jamesin (Aldis Hodge) sekä hänen tyttärensä Sydneyn (Storm Reid) luo. Cecilia on turvapaikassaankin vainoharhainen ja pelokas, kunnes selviää että hänen entinen miehensä Adrian (Oliver Jackson-Cohen) on riistänyt oman henkensä eikä hänestä ole enää vaaraa.

    Adrianilta on jäänyt iso perintö myös Cecilialle ja elämä näyttää kääntyvän valoisampaan suuntaan. Vähitellen Cecilian elämässä alkaa tapahtumaan kuitenkin omituisia asioita joka saa hänet epäilemään että Adrian ei ole kuitenkaan todellisuudessa kuollut kuten on kerrottu.

    James Lanier (Aldis Hodge)

    Kauhuelokuvia missä kuolleet tai kuolleeksi oletetut palaavat haudan takaa joko piinaamaan tai riivaamaan elävien kirjoissa olevia ihmisiä mahtuu lajityyppiinsä lukemattomia määriä, mutta The Invisible Man näyttää että tähänkin tarinaan voidaan löytää vielä mielenkiintoisia tulokulmia jotka poikkeavat tavallisuudesta. Tapa kuinka näkymättömän Adrianin onnistuu yhä piinata Ceciliaa ja hänen läheisiään on sci-fiä, mutta uskottavaa sellaista. Teknologian kehitys luo hienoja mahdollisuuksia, mutta samalla myös uudenlaisia uhkakuvia.

    Tarinassa katsojalle avataan tarpeeksi selkeästi kuinka asiat tapahtuvat, mutta se jättää silti toivomisen varaa motiiveiden ja tarkoitusperien suhteen. Olennainen kysymys “miksi Adrian toimii näin?” ei avaudu katsojalle lainkaan. Vaikka tämän jättäisi huomioimatta, on tarinassa silti useampia piirteitä jotka saavat sen valumaan keskinkertaisen elokuvan kastiin. Kauhuelokuvissa henkilöiden toiminta ei yleisestikään edusta rationaalisen ajattelun terävintä kärkeä, mutta valitettavasti se aina tavalla tai toisella itselläni aiheuttaa lähinnä turhaantumista.

    Cecilian käytös selittäessään uskomuksiaan muille on kohtalaisen typerä. Hänellä on useampia todisteita tai vähintäänkin sellaisia asioita joilla hän voisi saada muutkin miettimään hänen väitteidensä uskottavuutta hänen kannaltaan edullisemmassa valossa, mutta hän päättää tietenkin jättää todisteet näyttämättä ja jatkaa muille ainoastaan höyrypäisen kuuloisia selostuksiaan siitä kuinka Adrian on elossa.

    Tekniseltä toteutukseltaan ja näyttelytyöltään elokuva oli perus varmaa tasoa vailla sen suurempia ihmeitä. Kauhuelokuvien suurimpia kliseisiä piirteitä ei tainnut olla kertaakaan joka oli ilahduttavaa vaihtelua. Kaikista hyvistä piirteistäänkin huolimatta jäi tämä elokuva omassa arvosteluasteikossani keskinkertaisten elokuvien kategoriaan.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 167 218 annettuun ääneen”]7,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Passengers

    Aurora Lane (Jennifer Lawrence)

    Passengers (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu romanttinen sci-fi-draama jonka on ohjannut Morten Tyldum. Pääosarooleissa nähdään Jennifer Lawrence sekä Chriss Pratt.

    Tarina kertoo kuinka maa-planeetalta on lähetetty avaruusalus kohden uutta asumiskelpoista planeettaa. Aluksen kyydissä on 5000 matkustajaa ja heidän on tarkoitus olla horroksessa koko 120 vuoden pituisen matkan verran. Kaikki ei mene kuitenkaan suunnitelmien mukaan ja Jim Preston (Chris Pratt) havaitsee tulleensa herätetyksi unestaan horroskapselista liian aikaisin. Herääminen ei ole valitettavasti tapahtunut viikkoa, kuukautta tai edes vuotta liian aikaiseen vaan matkaa uudelle planeetalle on jäljellä vielä 88 vuotta.

    Vuoden päivät yksin avaruusaluksessa android-baarimikon kanssa aikaa vietettyään Jim päätyy epätoivoiseen tekoon ja herättää itselleen matkakumppaniksi aikaisemmin tuntemattoman kirjailijan Aurora Lanen (Jennifer Lawrence). He tutustuvat toisiinsa lähemmin, mutta totuuden valjetessa omasta ennenaikaisesta heräämisestään käyvät Auroran ja Jimin välit niin kylmäksi että raketin ulkopuoleinen avaruuskin alkaa vaikuttamaan lähes lämpimältä vaihtoehdolta.

    Jim Preston (Chris Pratt)4

    Passengers on mielenkiintoinen ja tyylillä toteutettu sci-fi joka näyttää että kiinnostavan elokuvan voi luoda pienemmälläkin näyttelijäkaartilla sillä tarina pyörii pääsääntöisesti Jimin, Auroran sekä android-baarimikko Arthurin (Michael Sheen) ympärillä.

    Juoni on kaikessa yksinkertaisuudessaan mielenkiintoinen. Sen draamalliset, romanttiset ja toiminnalliset osuudet on jokainen toteutettu tyylikkäästi ja tasapainoisesti eikä mikään tunnu teennäiseltä. Näyttelijävalinnat on osuvia ja tämänkin filmatisoinnin kohdalla on helppoa havaita että Jennifer Lawrence on näyttelijöiden kovapalkkaisinta kärkikastia aivan ansaitusti. Tapa miten Lawrence osaa eläytyä rooleihinsa ja välittää tunteitaan myös katsojalle on mitä ilahduttavinta katsottavaa.

    Pidän monista moderneista sci-fi leffoista ja siitä kuinka visuaalisesti näyttäviä ja ääniltään erinomaisia ne ovat eikä tämäkään tee näissä poikkeusta.

    Kokonaisuutena Passengers on viihdyttävä ja tyylikäs moderni sci-fi joka onnistuu olemaan tarpeeksi kevyt ollakseen helposti lähestyttävän viihteellinen mutta jossa on kuitenkin tarpeeksi tunnetta ja tunnelmaa jotta sen katsoo mieluusti useampaankin kertaan. Allekirjoittaneelle tämä oli toinen katselukerta ja toisella katselukerralla arvosana tuli aikaisempaa kolme pistettä paremmaksi.

    Arvosana: 9/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 350 074 annettuun ääneen”]7,0/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Ball of Fire (Jään tänne yöksi)

    Sugarpuss O’Shea (Barbara Stanwyck)

    Ball of Fire (IMDB) joka suomeksi tunnetaan nimellä Jään tänne yöksi on vuonna 1941 julkaistu romanttinen komedia. Sen on ohjannut Howard Hawks ja pääosissa nähdään Barbara Stanwyck ja Gary Cooper.

    Tarinassa kerrotaan kahdeksasta professorista jotka ovat kirjoittamassa ensyklopediaa. Heidän arkensa on tasaisen varmaa puurtamista ilman sen suurempia ihmeitä. Eräänä päivänä slangia käsittelevää osuutta kirjoittanut professori Bertram Potts (Gary Cooper) havahtuu huomaamaan että hänen kirjoittamansa osuudet ovat kaukana siitä sanastosta mitä tavalliset ihmiset arjessa käyttävät. Hän päättää lähteä kaupungille kuuntelemaan ihmisten keskusteluita ja sanankäänteitä jotta saisi slangia käsittelevät tekstinsä nykyisyyttä vastaavaksi.

    Etsiessään henkilöitä tutkimustaan varten hän pyytää myös tanssija Sugarpuss O’Sheaa (Barbara Stanwyck). Hän ei vaikuta innostuneelta, mutta päättää professorin yllätykseksi myöhemmin yöllä vielä tulla professoreiden majapaikkaan. Todelliset motiivit hänellä on kuitenkin aivan muualla, mutta tunteiden astuttua peliin suunnitelmat eivät enää vaikutakaan niin hyviltä kuin alunperin.

    Talossa asuvia vanhempia professoreita

    Ball of Fire on luokiteltu romantiikan ja komedian kategorioihin ja kumpaakin lajityyppiä tästä kyllä löytyy vaikkakin ero nykyaikaisten romanttisten komedioiden kanssa on huomattava.

    Itsestään selvyytenä tekniset eroavaisuudet ovat huomattavat, mutta myös filmatisoinnin kautta heijastuva maailmankuva paljastaa suuren eron ympäröivästä yhteiskunnasta. Siinä missä keskimäärin lähes poikkeuksetta nykyaikaisissa romanttisissa(kin) elokuvissa seksuaalinen kanssakäyminen nähdään normaalina osana ihmisten tutustumisvaihetta oli tämän elokuvan konservatiivinen ja nykyisin länsimaalaisittain kenties jäykäksikin miellettävä hienotunteisempi tunteiden ilmaisu johon ei suudelmaa suurempaa läheisyyttä kuulu miellyttävän mukavaa vaihtelua nykyisin nähtäviin perusoletuksiin.

    Tarina on kiintoisa ja siinä on sopivasti huumoria käymättä missään vaiheessa liiallisesti ainoastaan komedialliseksi joten romanttiset aspektitkaan eivät jää liian pieneen osaan. Myönnettäköön että pidän silti romanttisissa elokuvissa enemmän moderneista elokuvista sillä niiden kuvaukset romantiikasta ovat monesti liikuttavampia ja aidomman tuntuisia kuin näissä vanhemmissa saman kategorian filmatisoinneissa.

    Kokonaisuutena Ball of Fire oli omaan makuuni toimiva elokuva lajityypissään. Se on kepeä ja humoristinen, siinä on ennalta odotetun kaltainen onnellinen loppu ja kaikki tavalliset elokuvalliset aspektit on hyvin hallussa. Kenties eniten itseäni kuitenkin näissä vanhoissa elokuvissa viehättää niiden yhteiskunnallisen kulttuurin kuvaus jossa on hillittyä arvokkuutta joka kuitenkin kätkee alleen suuria tunteita.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 10 995 annettuun ääneen”]7,8/10[/simple_tooltip])