Aleksin Blogi

Category: Elokuvat

  • Leffalauantai: Lady Bird

    Lady Bird (Saoirse Ronan)

    Lady Bird (IMDB) on Greta Gerwigin käsikirjoittama ja ohjaama kepeitä komediallisiakin elementtejä sisältävä draamelokuva vuodelta 2017. Sen pääosarooleissa nähdään Saoirse Ronan, Laurie Metcalf, Tracy Latts sekä Benie Feldstein.

    Elokuvan tarinassa kerrotaan Sacramentossa asuvasta 17-vuotiaasta teinitytöstä Christinestä jota kuitenkin puhutellaan hänen keksimällään Lady Bird -nimellä. Hänellä on viimeinen high school -vuosi menossa jota hän käy paikallisessa katolisessa koulussa jonka jälkeen onkin aika suunnata elämää kohden collegea.

    Harmillisesti haaveet haettavista collegeista ovat törmäyskurssilla äitinsä Marionin (Laurie Metcalf) toiveiden kanssa, sillä opiskelu joissain näissä halutuissa oppilaitoksissa on kallista, se ei ole taannut hyvää uraa tai työpaikkaa Lady Birdin veljelle Miguelillekaan (Jordan Rodrigues) eikä Lady Birdin isän työttömyys ja sen myötä perheen hieman niukahko toimeentulo myöskään auta äitiä olemaan kannustavampi tyttärensä haaveita kohtaan.

    Marion McPherson (Laurie Metcalf)

    Vaikka tarina lyhyesti kerrottuna kuulostaakin suhteellisen tylsältä ja mitäänsanomattomalta on ilahduttavaa että varsinainen toteutus on kuitenkin merkittävästi kiinnostavampi. Muutenkaan tämän elokuvan mielenkiintoisuus ja puhuttelevuus ei tule suoranaisesti sen juonesta vaan sen kuvaamista kasvutarinoista, ihmissuhteista ja niiden haasteista sekä ennen kaikkea oman paikkansa etsimisestä ja löytämisestä elämän paikoitellen kivikkoisillakin poluilla.

    Lady Bird on 17-vuotias ja ikänsä puolesta jo lähestymässä aikuisuuden kynnystä. Hän kaipaa erilaista elämää kuin mitä on saanut elää vanhempiensa ja perheensä kanssa jonka seurauksena hän joutuu kohtaamaan elämän ristiriitaisuuksien luomat kasvukivut. Samaan aikaan kun hän haluaa irtaantua omille poluilleen ja lähteä kotiseuduiltaan kauas pois satuttaa se samalla hänen perhettään, luo riittämättömyyden ja kiittämättömyyden tunteita ja aiheuttaa tappeluita kotona.

    Myös ihmissuhderintamalla tapahtuu muutoksia, uusia poikaystäviä tai poikaystäväehdokkaita ilmaantuu ja muiden uusien kavereiden seuraan hakeutuessa vanhat kaverit jäävät vähemmälle huomiolle ja välit alkavat viilentyä.

    Lady Bird ja Danny (Lucas Hedges)

    Lady Bird on monella tapaa erinomainen elokuva. Sen tarina on toimiva, hahmot ja heidän kasvutarinansa ovat mielenkiintoisia ja kokonaisuus pysyy alusta loppuun saakka hyvin kasassa. Se antaa kyllä katsojalleen tarpeeksi palapelin osia jotta niistä on helppoa kasata eheä kuva mutta se ei kuitenkaan missään vaiheessa rakenna koko kuvaa katsojalle valmiiksi katsottavaksi.

    Elokuva päätyi myös Suosituksia-sivulleni.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 193 438 annettuun ääneen”]7,4/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Bring it on: Again (Anna palaa 2)

    Whittier (Anne-Judson Yager)

    Bring it on: Again (IMDB) joka suomessa tunnetaan nimellä Anna palaa 2 on vuonna 2004 julkaistu komedia. Sen on ohjannut Damon Santostefano ja sen pääosarooleissa nähdään Anne-Judson Yager, Bree Turner sekä Faune Chamber Watkins.

    Tarinassa kerrotaan uuteen kouluun saapuvasta Whittieristä (Anne-Judson Yager) joka haluaa päästä koulun cheerleader-ryhmään. Hän pääsee mukaan joukkueeseen mutta saa pian siellä jo havaita cheerleadereiden valtahierarkian, toksisen kulttuurin ja sen kaltaiset sosiaaliset ympyrät joihin hän ei selkeästikään luonnollisesti kuulu. Whiettierillä on hyvät edellytykset päästä ryhmässä merkittävimpään rooliin asti, mutta hän ei kuitenkaan pysty tietyn rajan jälkeen enää olemaan epärehellinen itselleen ja niinpä hänen ja cheerleader-ryhmän tiet eroavat.

    Whittierin kanssa ryhmästä lähtee myös hänen kämppiksensä Monica (Faune Chambers Watkins) ja pian he yhdessä ovat kasaamassa omaa cheerleader-ryhmää. Tilanne näyttää kuitenkin pahalta kun ystävät saavat huomata kaikkien osaavien olevan jo mukana toisessa ryhmässä. Lopulta he saavat värvättyä joukkoihinsa kuitenkin väkeä koulun taideryhmistä ja muista vähemmän urheilullisista oppilaista.

    Entisen cheerleader-joukkueen ja vasta kasaan hankitun uuden haastajan välille syntyy vastakkainasettelua joka lopulta huipentuu karsintaan jossa selvitetään kumpi joukkue pääsee edustusjoukkueeksi kilpailuihin.

    Tina (Bree Turner)

    Monessa mielessä Bring it on: Again on juonikuvioiltaan tuttua ja turvallista ja siten ennalta arvattavaa high school -ympäristöön sijoittuvaa komediaa jonka kaltaisia on nähty monet kerrat aikaisemminkin. Tästäkin huolimatta omaan makuuni tämä erottui selkeästi positiivisesti edukseen, sillä siinä missä monet high school -maailmaan sijoittuvat elokuvat luottavat enemmän seksiin ja alkoholiin jonka ympärille juoni rakentuu lähdettiin tässä tarinaa kuljettamaan urheilullisen teeman ympärille joka oli mukavaa vaihtelua.

    Pidin elokuvan koreografioista ja jostain syystä luultavasti ensimmäisiä kertoja tämän tyylin elokuvia katsoessa on tullut edes mietittyä kuinka raskas ja taitoa vaativa laji cheerleadaus oikeasti on. Tämä on sinänsä mielenkiintoista sillä mitenkään poikkeavalla tätä aspektia elokuvassa ei tuotu ilmi, mutta jostain syystä se herätti itseni sitä ajattelemaan.

    Henkilöhahmot ja heidän sosiaaliset kuvionsa ovat high school -elokuvista tuttua kauraa. Mukaan mahtuu kaikkien palvoma huutosakin johtaja joka on luonteeltaan ylimielinen ja koppava mutta silti suosiossa, hännystelijät jotka pyörivät hänen ympärillään, urheilijat joilta ruuti jäisi keksimättä sekä tietenkin epäsuositut nörtit joiden hahmot on luotu sellaiseksi että vähän hitaampikin katsoja ymmärtää syyt miksi kyseiset hahmoluokat eivät nauti suurinta mahdollista suosiota koulujensa käytävillä. Lisäksi mukana on myös kiltti tyttö joka osaa olla kuitenkin sopivan kova mutta reilu tarpeen niin vaatiessa.

    Varsinaisesti mitään uutta elokuva ei katsojalleen tarjoa, mutta jos pitää hyvän mielen kevyestä komediasta jota katsoessa voi lepuuttaa aivojaan on tämä lajityypissään viihdyttävä tuotos.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 9203 annettuun ääneen”]4,5/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Blind Dating

    Danny (Chris Pine)

    Blind Dating (IMDB) on James Keachin ohjaaman vuonna 2006 julkaistu romanttinen komedia. Pääosarooleissa nähdään Chris Pine, Eddie Kaye Thomas, Anjali Jay sekä Jane Seymour.

    Juonikuviossa kerrotaan sokean miehen Dannyn (Chris Pine) elämästä ja hänen halustaan löytää elämäänsä nainen. Veljensä Larry (Eddie Kaye Thomas) järjestää hänet useammallekin sokkotreffille mutta niiden lopputulema ei ole sitä mitä Danny toivoisi. Ehkäpä osittain siksi että osa Larryn järkkäämistä treffeille tulleista naisista ovat maailman vanhimman ammatin harjoittajia eikä Larryn ensisijaisena tavoitteena ole ainoastaan päästä läheiseen kontaktiin naisten kanssa ainoastaan fyysisesellä vaan myös henkiselläkin tasolla. Toisena syynä on myös se, että Danny on jo kiinnostunut intialaistaustaisesta Leezasta (Anjali Jay) jonka kanssa rakkaussuhde joutuu kuitenkin kulttuurillisten erojen vuoksi hankaluuksiin.

    Ihmissuhdekuvioiden lisäksi tarinassa Danny saa myös tilaisuuden osallistua kokeellisen leikkaukseen jossa hänen aivoihinsa asennetaan siru johon silmälaseihin asennettava kamera kommunikoi ja lähettää kuvaa. Tämän leikkauksen myötä hänelle avautuu mahdollisuus päästä näkemään maailmaa edes mustavalkoisena ja hieman sumeana mutta kuitenkin siten että selviäminen arjessa onnistuisi paremmin.

    Leeza (Anjali Jay)

    Elokuvaa katsoessa on juonikuviosta helppoa löytää hyvin paljon samankaltaisuuksia Val Kilmerin tähdittämään vuoden 1999 elokuvaan At First Sight jossa on myös sokea mies joka saa näkökykyään takaisin lääketieteen keinoin ja jossa kaikki ei mene näön osalta kuten toivoisi menevän mutta missä rakkaustarina kuitenkin ottaa paremmin tuulta purjeisiinsa.

    Kepeänä viihteenä Blind Dating toimi itselleni asiallisesti. Se on rento ja kepeä elokuva jossa on sopivasti helposti lähestyttävää huumoria, vähemmän yllättävä sivujuonikuvio luomassa vähän päätarinaan lisävivahteita jonka jälkeen sitten loppua kohden hakeudutaankin niihin romanttisten komedioiden tutuille ja turvallisille laduille missä lasketellaan kohden maalia jossa onnellinen loppu häämöttää. Ei siis mitään uutta eikä ihmeellistä vaan tuttua ja turvallista hyvän mielen rentoa romanttista komediaa josta on helppoa pitää mikäli romanttiset komediat toimivat lainkaan.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 11 483 annettuun ääneen”]6,1/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Charlie’s Angels (Charlien enkelit)

    Enkelit yhdessä pomonsa kanssa

    Charlie’s Angels (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty loogisesti muotoon Charlien enkelit on vuonna 2000 julkaistu komediallinen toimintaseikkailu. Sen on ohjannut McG joka tunnetaan paremmin mm. useista KoRnin musiikkivideoiden ohjauksesta. Pääosarooleissa nähdään Drew Barrymore, Lucy Liu, Cameron Diaz sekä Bill Murray.

    Charlien enkelit on alunperin ollut televisiosarja jota on tuotettu vuosien 1976 ja 1981 välisenä aikana ja myös tämä vuoden 2000 elokuva nojaa samaan kantavaan teemaan. Tarinassa on kolme naista jotka työskentelevät salaperäiselle miljonäärille Charlie Townsendille joka antaa heille aina välikätenä toimivan John Bosleyn (Bill Murray) kautta erinäisiä toimeksiantoja joissa heidän älylle ja taistelutaidoilleen on kysyntää.

    Tämänkertaisessa toimeksiannossa rikolliset ovat kaapanneet tietokoneneron ja saaneet sitä myöten myös käsiinsä hänen tekemän ohjelmiston. Charlie antaa enkeleileen tehtäväksi löytää tuo koodari ja palauttaa myös ohjelmisto sen omistajille. Tehtävän edetessä naiset kuitenkin saavat havaita että ohjelmiston vääriin käsiin joutumisella on paljon suurempiakin vaaroja kuin miltä se ensiksi vaikuttaa.

    Drew Barrymoren näyttelemä Dylan Sanders on yksi Charlien enkeleistä

    Omaan makuuni Charlien enkelit oli omassa lajityypissään erittäin hyvä elokuva. Pidin kuinka se onnistuu olemaan rento ja huumorintäyteinen kaiken taistelun ja toiminnan vastapainona ilman että kumpikaan tyyleistä kärsii tai pilaa tunnelmaa.

    Pidin myös selkeästi korostetun stereotyyppisistä miesten ja naisten olemuksien humoristisesta kuvauksesta; Charlien enkelit ovat kauniita naisia jotka käyttävät naisellisia avujaan häikäilemättä hyödykseen flirttailun jalon taidon kautta ja onnistuvat siten saavuttamaan tavoitteitaan kauniisiin naisiin heikkoina olevien miesten viettien viedessä ja huomion herpaantuessa tehtäviensä tekemisen kannalta epäolennaisuuksiin. Jotenkin tuntuu että jos vuonna 2019 tämänkaltaista sukupuolirooleihin ja niihin nojaaviin stereotypioihin yrittäisi elokuvassa tehdä huumoria olisi sosiaalisessa mediassa noitaroviot roihuamassa.

    Elokuvan julkaisusta on jo kulunut 19 vuotta ja erikoistehosteista on monin paikoin se helppoa myös havaita. Onneksi mitkään tällaiset piirteet eivät vieneet elokuvan viehätysvoimaa pois.

    Kokonaisuutena Charlie’s Angels oli elokuva jonka katsoi mielellään ja joka kyllä kestää useammankin katselun. Se on helppo, rentouttava ja varsin viihdyttävä toimintafilmi jonka katsomisessa ei tarvitse liiemmälti käyttää aivokapasiteetia miettien sen suurempia ihmeitä, sen kuin vain pistää leffan pyörimään ja antaa viihteen viedä mukanaan.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 165 741 annettuun ääneen”]5,5/10[/simple_tooltip])

  • Leffalauantai: Office Christmas Party (Firman pikkujoulut)

    Carol (Jennifer Aniston)

    Office Christmas Party (IMDB) joka suomessa on nähty myös nimellä Firman pikkujoulut on komedia vuodelta 2016 jonka on ohjannut Josh Gordon ja Will Speck. Pääosarooleissa on mm. Horrible Bosses -elokuvista tuttu Jason Bateman, Deadpoolissa nähty T. J. Miller, Frendeistä ja Horrible Bosses -elokuvista tuttu Jennifer Aniston sekä X-Men Apocalypsessäkin nähtävä Olivia Munn.

    Juonessa kerrotaan IT-firma Zenotekistä jonka CEO:na toimiva Carol (Jennifer Aniston) ei ole tyytyväinen firman nykyiseen tulokseen. Hän aikoo laittaa toimipisteen kiinni mikäli firman CTO:na toimiva veljensä Clay (T. J. Miller) ei onnistu saamaan isoja kauppoja suuren asiakkaan kanssa parin päivän aikana. Carol myös ilmoittaa että toimiston suunnitellut pikkujoulut täytyy perua vastoin Clayn ja kumppaneiden ilmoituksia ja järkkäilyitä tapahtuman eteen.

    Koska elokuvan nimikin antaa osviittaa pikkujoulut kuitenkin järjestetään vastoin Carolin tahtoa. Clayllä on kuitenkin ylevänä ajatukesna kutsua tärkeän asiakkaan edustaja Walter (Courtney B. Vance) katsomaan pikkujoulujen meininkiä siinä toivossa että asiakas näkisi kuinka hieno meininki firmalla on ja saisi sen myötä myös hierottua kaupat pelastaakseen toimipisteen tulevaisuuden ja työntekijöidensä työpaikat.

    Bileiden meininki alkaa hitaan ja maltillisen alun jälkeen ottamaan elon merkkejä kiihtyen kohden hillitöntä dokaamista ja joraamista saavuttaen lopulta sen pisteen kun humalaiset toimistotyöntekijät pääsevät erinäisten ruumiinosiensa kopiokoneella kopioinnin vauhtiin ja siitä vielä paljon pidemmälle kauas kohtuuden suomista rajoista.

    Pikkujoulujen meininki meinasi lähteä väellä lapasesta

    Office Christmas Party on suoraviivainen ja helposti lähestyttävä aivot nollille -tyylin komedia jonka vahvuuksia ei kannata lähteä kaivamaan ainakaan juonen omaperäisyydestä tai yllättävyydestä. Juoni on perinteinen sankaritarina jonka loppuratkaisun tietää jo samassa vaiheessa kuin ongelmankin. Toiselta konttorilta tuleva ilkeä CEO uhkaa laittaa firman kiinni heikon kannattavuuden vuoksi ja on enää pari päivää aikaa saada hänet muuttamaan mielensä. Katsojan ei liene ole kovin vaikeaa arvata miten loppuratkaisussa käy.

    Onneksi tämän tyylin elokuvissa vetovoima ja viihdearvo löytyy aivan muista piirteistä. Lähtökohtaisesti pidän tämän tyylin elokuvissa siitä että ne vetävät bilettämisen meiningin niin reilusti överiksi että se saavuttaa absurdiudellaan jo koomiset mittasuhteet. Ilahduttavasti näissäkin pikkujouluissa niin tapahtui ja humoristisia aspekteja irtoaa niin vahvasti stereotyyppisistä hahmoista ja heidän todellisen persoonansa esiin kuoriutumisesta, hahmojen koomisista hämäristä persoonallisuuksista kuin myös reilusti yli kohtuullisuuden rajojen vedetyistä toimenpiteistä joita konttorin johtajat ovat valmiita tekemään pelstaakseen alaistensa työpaikat.

    Tekniseltä puoleltaan elokuvassa ei ole mitään valittamista ja se on lajityypissään varsin tuttua kauraa. Näyttelytyö on perinteisen hyvää mitä tämän tasoluokan näyttelijöiltä osaa odottaakkin joten ei mitään poikkeavaa senkään suhteen.

    Clay (T. J. Miller) ja Josh (Jason Bateman)

    Omaan makuuni Office Christmas Party oli viihdyttävä elokuva joka kestää useammankin katselukerran. Tämä on kuitenkin niitä elokuvia että sitä varten täytyy olla virittäytyneenä oikealle taajuudelle missä liiallisesti ei aivotoiminta pääse häiritsemään puhtaan viihteellistä elokuvakokemusta.

    Tarinan kokonaishumoristisuus toimii vaikkakin yksittäiset läpät siellä täällä olivatkin lähinnä vaivaannuttavan huonoja. Tästäkin huolimatta kokonaiskuva elokuvasta vääntyy positiivisen puolelle.

    Mikäli elokuvan katsomiselle ei keksi muita syitä niin ainahan sen voi katsoa jo siksi että siinä on mukana aina yhtä tyylikäs Jennifer Aniston jonka vuoksi voi katsoa leffan kuin leffan vaikka useampaankin otteeseen.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 54 709 annettuun ääneen”]5,6/10[/simple_tooltip])