Aleksin Blogi

Category: Hifistelyt

  • Kokeilussa: Dali Ikon 2

    Dali Ikon 2 -kaiutinpari on kohtalaisen kookas ilmestys

    Yleistä

    Tämänkertaisena kaiutintestinä on tanskalaisen DALIn Ikon 2 -kaiutinpari. Aikaisempaa kokemusta kyseisen valmistajan kaiuttimista ei ollut, mutta tori.fi:n kautta nämä itselleni kulkeutuivat päikseen vaihdossa toisiin kaiuttimiin.

    Ikon 2 -sarjan kaiutinpari on omaan visuaaliseen silmääni sanalla sanoen kohtalaisen ruma. Ne kyllä ajavat asiansa ja eivät suhteettomasti häiritse silmää, mutta varsinaisena sisustuselementtinä näitä ei kyllä mieluusti katsele. Lisäksi itseäni yllätti hieman kaiuttimien kookas olemus.

    Aikaisemman hyllykaiutintestin tapaan testisetuppina toimii Pro-Ject MaiA S2 -vahvistin johon ääni tulee Spotifystä PC:ltä. Televisio toimii tietokoneen kakkosnäyttönä ja ääni menee television digitaalisen ääniulostulon kautta vahvistimelle josta se sitten tulee kaiuttimille, joten DACinakin toimii siis samainen vahvistin.

    Miltä Dalit kuulostavat

    Testikappaleet

    Lyhyesti Dali Ikon 2:n voi tiivistää sanoihin rento, hengittävä ja tasapainoinen. Testilistan ensimmäisenä soiva Sarah Connorin From Sarah With Love soi miellyttävästi ja sen pehmeän mielyttävä bassokuvio pääsee hyvin esiin tukottamatta kuitenkaan muuta äänialuetta. Akustisen kitaran näppäilyt soivat kirkkaasti ja puhtaasti ja muutoinkin kokonaisuutena kappale sointi on maltillisen hillittyä ja nautittavaa kuunneltavaa.

    Heti seuraavana soiva Ur so gayn Unplugged-versio ei sekään jätä kylmäksi. Rytmikään rennosti soljuva musiikki laittaa jalan heilumaan musiikin tahtiin ja toisto on puhdasta ja miellyttävää vailla yllätyksiä. Myöskin Britney Spearsin Till the world ends soi toimivasti, vaikkakin bassotoisto kaipaisi aavistuksen lisää auktoriteettiä ja napakkuutta jotta kappale lähtisi lentoon kaipaamallaan tavalla. Ei tämä huonolta kuulosta, mutta silti jotain jää puuttumaan. Mikäli ekvalisaattorin käyttö ei kuulijalle kuulu musiikin häpäisyn kategoriaan on tämä luultavasti korjattavissa oleva puute.

    Nightwishin Oceanbornin ajoilta nopeutta, menoa ja meininkiä pöytään tykittävä Devil & The Deep Dark Ocean osoittaa hyvin Dalin erottelevan ja tasapainoisen soinnin. Vaikka rummuissa on vauhtia kuin piripäisessä ADHD-potilaassa sokeriövereissä pysyy Dalin sointi silti erottelevana ja napakkana mukana puurouttamatta äänikenttää. Myöskin Wilskan spiikkaukset erottuvat kuulijalle suhteellisen vaivattomasti eivätkä ne huku äänikenttään epämääräiseksi puuroksi.

    Diana Krallin The Girl In The Other Roomissa kaiuttimien läsnäolon tuntu ja stereokuva pääsevät hyvin koetukselle eikä Dalit jätä tältä osa-alueelta kylmäksi. Läsnäolon tuntu on hyvä ja helposti voi keskittyä kuuntelemaan musiikkia eikä kaiuttimia.

    Kornin Love Songin akustinen veto, Chisun Sama nainen ja Indican Nirvanaan soivat jokainen nautittavasti vailla vaikeuksia eikä Daft Punkin Instant Crush jätä sekään paljoa kaipaamaan, ainoastaan aavistuksen tiukempaa otetta bassopäähän. Luultavasti sitäkään ei tulisi kaivattua ellei olisi tätä jo aikaisemmin kuunnellut toisenlaisilla kaiuttimilla jossa bassotoisto on omaa korvaani miellyttävämpi. Erottelevuus ja tasapainoisuus on hyvin läsnä myös tätä kuunnellessa joten kyllä näillä musiikista voi helposti nauttia.

    Päätösraitana soiva Birdyn Strange Birds soi kauniin soinnukkaasti, lennokkaasti ja tasapainoisesti myös kovemmalla äänenvoimakkuudella kuunneltuna. Toivottavasti naapurit pitävät tästä kappaleesta yhtä paljon kuin itse pidän 🙂

    Loppupäätelmät

    Dali Ikon 2 -sarjan kaiutinpari on erinomainen valinta kun äänenlaatu on tärkeä kriteeri. Ulkoisesta kauneudesta (kuten siitä äänelaadustakin tietenkin) voi olla montaa mieltä, mutta omaa silmääni ulkonäkö ei erityisemmin miellytä. Jollain tapaa kaiuttimien yläosasta tulee mieleen pölynimurin suodattamien ja Darth Vaderin maskin kombinaatio eikä se ole mitenkään kaunis näky. Onneksi makuja on monia ja näihinkin saa etusuojat, joten tämä tuskin on kovin monelle kaiuttimia ostavalle mikään kynnyskysymys.

    Ääni soi puhtaasti ja rennosti kautta linjan luoden musiikin kuuntelusta miellyttävän kokemuksen. Ainoa mitä itse jäin paikoitellen kaipaamaan oli aavistuksen tiukempi bassopään toisto, mutta missään vaiheessa se ei niin paljoa häirinnyt että erityisen paljon mitään olisi tuntenut menettäneensä.

    Dalit eivät missään vaiheessa ärsytä eikä aiheuta tuntemusta siitä että äänet pitäisi vääntää pois huonon äänenlaadun vuoksi, joten kyseessä on kelpo kaiuttimet.

    Uutena Dali Ikon 2 parihinta on pyörinyt ilmeisesti 550 Englannin punnan tietämissä eli noin 600 euron kieppeillä.

  • Kokeilussa: Monitor Audio Bronze BR 2

    Testilaitteisto on aikaisemmista kaiutintesteistä poikkeava

    Esipuhe

    Olen käyttänyt Monitor Audio Bronze BR2 -kaiuttimia jo yli vuoden surround-järjestelmässäni, mutta vihdoin sain tartuttua härkää sarvista ja laittaa kaiuttimet musiikin kuuntelua varten testiin.

    Tällä kertaa ja jatkossa luultavasti muutenkin hylly/jalustakaiuttimien kohdalla kuuntelusetuppi on aikaisemmista poikkeava. Aikaisemmin olen kuuntelut tehnyt NAIMin laitteistolla, mutta jatkossa luultavasti pienemmät kaiuttimet jotka ovat tietokoneeni setuppiin sopivat ja siten siis työpöydälle mahtuvat testaan niitä tietokoneen ääressä käyttäen Pro-Ject MaiA 2 -vahvistinta käyttäen Spotifyä äänilähteenä.

    Testikappaleet

    Testissä käyttämäni kappaleet löytyvät yllä olevasta kuvasta jota klikkaamalla sen sisällön näkee isompana joten tekstin voi lukea merkittävästi helpommin. Käytännössä kappaleet ovat lähes samat kuin aikaisempien kaiutintestien osalta muutamaa muutosta lukuunottamatta.

    Soittolistan löytää suoraan myös Spotifystä (katso täältä).

    Ensituntumia

    Etusuojan kanssa Monitor Audio Bronze BR2 -kaiuttimien ulkonäkö on suhteellisen tylsä ja tasapaksu, mutta ilman suojia paljastuu alta ainakin omaan silmääni miellyttävän näköinen kaiutinpari. Tumma puu yhdistettynä mustan ja alumiinin värikenttään on visuaalisesti toimiva ja tasapainoisen näköinen ratkaisu monenlaiseen sisustukseen.

    Testikappaleita kuunnellessa on nopeasti helppoa huomata suhteellisen potkiva alapää äänikentässä. Nopeutta ja napakuutta bassotoistossa kuitenkin löytyy ja esimerkiksi Nightwishin kappaleessa Devil and the Deep Dark Ocean pysyy toisto rytmikkäästi mukana. Kaiuttimen sijoittelusta ja omasta mieltymyksestä riippuen basso voi tuntua paikoitellen tarpeettomankin dominoivalta ja levottomalta vähänkään kovempaa luukuttaessa tämänkaltaista musiikkia, mutta maltillisemmalla äänenpaineella ainakaan omassa kuuntelussa alapään toisto ei käynyt liiaksi rasittamaan vaikka mukavuusalueen rajoilla paikoitellen liikutaankin.

    Helpommin lähestyttävää, pehmeämpää ja miellyttävämpää bassotoistoa tarjoillaan onneksi kepeämmän musiikin kentällä eikä ylikorostuneisuudesta ole puhettakaan. Esimerkiksi From Sarah with Love soi kauniisti ja rennosti, tasapainoisesti ja hengittävästi unohtamatta kuitenkaan alapäätoistoa minnekään. Basson ääniaallot soljuvat eteenpäin vaivattomasti kuin kaarnavene keväisessä purossa ja se antaa soundille miellyttävän pehmeyden ollen samaan aikaan kuitenkin erotteleva.

    Kornin Love Song (Unplugged-versio) soi sekin miellyttävästi. Se on rento ja helposti kuunneltava ja osoittaa hyvin että Bronze BR2 on myös kaiutin joka kykenee myös erottelevaan äänikenttään. Instrumentteja ja taustalauluja on helppo erottaa myös Jonathan Davisin vokaalien takaa eikä pakka lähde leviämään vaan pysyy napakasti kuosissaan.

    The Girl in the Other Roomissa Diana Krallin vokaaleiden on läsnäolon tuntua ja etenkin tämänkaltaisessa kevyessä musiikissa BR2:n stereokuva pääsee hyvin oikeuksiinsa.

    Soittolistan viimeisenä soiva Birdyn Strange Birds soi sekin kautta linjan erottelevana, läsnäolevana ja tasapainoisena unohtamatta myöskään ottaa bassotoistoa seuraukseen rumpujen tullessa kuvaan mukaan. Erinomainen kappale joka ei tule häpäistyksi tälläkään kaiutinparilla.

    Loppupäätelmät

    Musiikin kuunteluun hankittujen kaiuttimien kohdalla yleensä tärkein kysymys on se, nauttiiko niillä musiikin kuuntelusta vaiko ei. Monitor Audio Bronze BR2 -kaiuttimet ovat omaan korvaani kaiuttimet joilla musiikista on helppo nauttia ja antaa musiikin viedä mukanaan.

    Sointi on tasapainoista ja erottelevaa, äänikenttä on sopivan rento vaikkakin alapääsoundissa helposti löytyy myös tiukkaa napakkuutta kappaleiden sitä tarjoillessa (mm. Daft Punkin Instant Crushissa).

    Kokonaisuutena nämä ovat kuuntelemisen arvoiset kaiuttimet monelle erilaiselle kuulijalle. Omalla kohdallani nämä kuitenkin palasivat kuuntelun jälkeen takaisin surround-setuppiin johon ne alunperin myös hankin.

  • Kokeilussa: Bose Soundlink Revolve Plus

    TL;DR Äänenlaadultaan miellyttävä kaiutin joka ainakin allekirjoittaneella on parvekkeella musiikin kuuntelussa toiminut enemmän kuin hyvin monella erilaisella musiikilla.

    Yleistä höpinää kaiuttimen tarpeesta

    Pari päivää takaperin kirjoitin täällä blogissa parvekkeelle hankkimastani pöydästä ja parista tuolista. Parvekkeella iltaa istuessa havaitsin nopeasti että musiikkia olisi mukavaa kuunnella siinä samalla ja toki näin teinkin – ensin joitain vuosia takaperin hankkimillani Applen AirPodeilla (lue täältä) jotka ovat yhä muutenkin aktiivisessa käytössä sekä toisella kertaa suoraan puhelimen kaiuttimen kautta.

    Nappikuulokkeilla ääni on hyvä, mutta jotenkin samalla tavalla partsilla illan istumisessa ei pääse tunnelmaan jos on samalla napit korvilla. Samoin niitä ei voi käyttää jos kaverin kanssa iltaa istuessa haluaa musiikkia kuunnella.

    Puhelimen (iPhone 11 Plus) oma kaiutin sitä vastoin toistaa kyllä keskiäänet tarpeeksi hyvin että taustamusiikissa sellainen välttää paremman puutteessa jos mitään muuta ei ole saatavana ja äänenvoimakkuus on todella hiljainen. Korvani on kuitenkin vuosien mittaan tottunut jo paljon parempaan ja koska parempaa äänenlaatua on saatavana nykyisillä Bluetooth-kaiuttimilla en nähnyt mitään syytä olla etsimättä tarkoitukseen paremmin sopivaa äänentoistolaitetta.

    Katselin Verkkokauppa.comista erilaisia Bluetooth-kaiuttimia joita oli heti saatavana ja lopulta päädyin Bose Soundlink Revolve Plus -malliin. Internetissä tätä oli kehuttu, akkukesto pitäisi olla tarpeeksi hyvä ja hintakaan ei ollut mahdoton. Pistin yöllä paketin pikaisella kotiinkuljetuksella tulemaan ja seuraavana iltana tuote jo kotiin saapuikin.

    Käyttöönotto

    Paketista laitteen otettuani havaitsin että akku oli nollassa prosentissa eikä se käynnistynyt ennen lataukseen laittamista. Mukana toimitettiin Micro USB -kaapeli sekä seinäpulikka joten laitteen sai nopeasti imemään itseensä elinvoimaa valtakunnan sähköverkosta. Latausta ei tarvinnut montaa minuuttia tehdä kun laitteen sai jo käyntiin ja pääsi testailemaan millaisesta kaiuttimesta on kysymys.

    Mikäli aikaisemmin on joitakin Bluetooth-kaiuttimia käyttänyt on myös tämän tapauksessa käyttö hyvin samankaltaista ja ainakin allekirjoittaneelta käyttöönotto sujui ilman ohjekirjan tutkimista. Ensimmäisellä kaiuttimen käynnistyksellä piti valita kieli kaiuttimen puheääneen. Oletuksena kaiutin ehdotti englantia jonka sai kuitattua laitteen multi function -painikkeella, eli napilla mikä on äänenvoimakkuuden lisäämisen ja vähentämiseen tarkoitettujen painikkeiden välissä.

    Kun kieli oli valittu meni kaiutin paritusmoodiin jonka jälkeen menin iPhonen Bluetooth-asetuksiin ja etsin sinne läheisiksi laitteiksi ilmestyneen kaiuttimen, klikkasin sitä ja pian laite olikin jo parittunut puhelimen kanssa. Mikäli käytössä on NFC-paritusta tukeva puhelin pitäisi kaiuttimen päällä olevaa Bose-logoa puhelimella tökkäämällä paritus käydä vielä helpommin. iPhonessa tietääkseni tätä ominaisuutta ei ole enkä jaksanut kokeilla onko vaiko ei, joten sen toimivuudesta en osaa sanoa valitettavasti mitään.

    Äänenlaatu

    Kuuntelin ensimmäisenä iltana kaiutinta jo laitteen ollessa latauksessa, mutta en usko että tämä on vaikuttanut ääneen mihinkään suuntaan. Kuuntelutesti tuli tehtyä siten, että kaiutin oli keittiössä sivupöydällä ja itse istuin noin puolentoista metrin päässä keittiön pöydän ääressä katse suunnattuna kaiutinta päin. Kaiutin ei ollut mitenkään lähellä seinää vaan etäisyyttä oli kymmeniä senttejä jotta bassot ei erityisesti päässyt korostumaan.

    Ensimmäisenä kappaleena laitoin soimaan KLS yhtyeen rauhallisen akustisen kappaleen Pieni ihminen. Äänenlaatu kuulosti ilahduttavan hyvältä ja erottelevalta ja kappaleeseen vuotanut metronomin nakutuskin erottui musiikin seasta hyvin. Seuraavaksi testiraidaksi lähti soimaan Birdyn kappale Strange birds joka sekin kuulosti raikkaalta ja hengittävältä, suorastaan ilahduttavan hyvältä.

    Seuraavaksi kappaleiksi valikoitui Epica – Immortal Melancholy, Antimatter – Epitapth, Within Temptation – Stand my Ground (live), Lissie – Hero, Britney Spears – Change your mind (No Seas Cortes), Entwine – Bleeding for the cure sekä Maustetytöt – Mä loistan kuin hämärä.

    Testikappaleet olivat siis pääpiirteittäin suhteellisen rauhallista fiilistelymusiikkia koska kuuntelin näitä myöhään illalla. Jokainen kappale kuitenkin toimi hyvin ja monessa tapauksessa erinomaisesti – niin hyvin että “normaalille ihmiselle” (lue: ei yyberhifistille) tätä kaiutinta uskaltaisi melkein suositella kodin ainoaksikin kaiuttimeksi.

    Kaiutin on mukavan pieni parvekkeelle

    Koska kaiutin tuli kuitenkin hankittua parvekkeella kuuntelua varten oli seuraavana vuorossa koeajo sen tärkeimmässä kuunteluympäristössä eli parvekkeella. Siellä istuessa laitoin Spotifystä soimaan saksalaisen goottimetallia veivaavan Lacrimas Profunderen uusimman täysipitkän albumin Bleeding the Stars (lue täältä). Albumi soi alusta loppuun asti miellyttävän kuuloisena – tasapainoisena, rentona ja helposti lähestyttävänä ilman häiritseviä korostuksia.

    Eniten Bosen kaiuttimen valinnassa mietitytti mielikuvani valmistajan kaiuttimien tavassa kääntyä liiallisenkin bassovoittoiseen suuntaan. Ilahduttavasti bassotoisto oli tämän kaiuttimen osalta ainakin hillittyä sellaisilla äänenvoimakkuuksilla joilla itse kuuntelen. Bassot erottuvat kyllä tarpeeksi hyvin että ääni saa lihaa luidensa ympärille mm. Britney Spearsin poppikappaleissa, mutta kuitenkaan ei niin paljoa että äänen muu ulottuvuus hukkuisi basson alle.

    Seuraavana päivänä kuuntelin myös lisää musiikkia jotta arvio äänenlaadusta ei jäisi ainoastaan ensikuuntelukokemuksiin. Tällöin luukutukseen lähti ukrainalaisen extreme goth metallia tai dark metallia soittavan Mizantropia–yhtyeen täydellinen metallilevy Oblivion (lue täältä). Tämänkin kaiuttimen kautta levy kuulosti erinomaiselta eikä missään vaiheessa äänessä käynyt mikään ärsyttämään. Sointi on miellyttävää ja letkeää myös niissä kohdissa missä yhtyeen vokalisti Ekateryna Sinegina laittaa metalivaihteen silmään ja antaa rääkynävokaalien päästä ilmoille niin että vähemmän metallimusiikkia rakastavilla kylmät väreet voivat lähteä valumaan selkää pitkin.

    Loppupäätelmät

    Bose Soundlink Revolve Plus vaikuttaa ensimmäisten päivien kokemuksien perusteella erinomaiselta kaiuttimelta jolla on mukavaa kuunnella niin kepeämpää kuin hieman raskaampaakin musiikkia.

    Kaiuttimen päällä on painikkeita yleisiin toimintoihin

    Kaiuttimen kautta Nirvanan Smells like teen spirit kuulostaa aivan yhtä hyvältä ja tasapainoiselta kuin KLS:n kepeä akustinen tunnelmointi kappaleessa Pieni ihminen tai muutoin kepeä Casting Crownsin Slow fade. Metallissa Mizantropia ja goottirokissa Lacrimas Profundere soivat iloisesti kautta linjan eikä popin sarallakaan Britney Spearsin ja Katy Perryn soidessa kaiutin jätä kaipaamaan käyttötarkoituksessaan parempaa ääntä.

    Kokonaisuutena kaiutin vaikuttaa siis hyvältä ja miellyttävältä laitteelta. Se on sopivan pieni jotta sen saa helposti kuljetettua huoneesta toiseen (parvekkeelle ja takaisin sisälle) eikä laite erityisen rumakaan ole. Päällä olevat painikkeet ovat omaan makuuni kyllä hieman rumaan päin kallellaan, mutta kokonaisuutena kaiutin on sellainen että sitä jaksaa katsella.

    Ennen ostoa kantokahva vaikutti kuvissa hieman rumalta, mutta käytössä onneksi kantokahva ei ole häirinnyt ja olen oikeastaan jopa kallistunut pitämään siitä.

    Vaikka kaiuttimen ostin sokkona ja entuudestaan sitä kuulematta en ole ostoa katunut. Jos näiden oston jälkeen hankkimieni kuuntelukokemusten perusteella olisin ostopäätöstä tekemässä voisin helposti tämän tuotteen valita uudemmankin kerran.

  • Mac Ministä hifisoitin

    Mac Mini löysi tiensä hifiräkkiin. Johdot ovat vielä kaoottisesti. Pölyäkin on.

    Jo jonkin aikaa olen miettinyt erinäisiä tapoja kuinka voisin parhaiten yhdistää verkkolevylläni olevat musiikit kotini hifi-setuppiin siten että niiden kuuntelu olisi käytännöllistä ja helppoa eikä mitään aateekoon ja intternetin säätämistä että musiikit edes saa kuulumaan.

    Yksi ratkaisu on ollut laittaa iPad Mini -tabletti kiinni telineen alimmassa osassa olevaan NAIM DACiin USB-liitännällä ja soittaa musiikit Roon-nimisellä ohjelmistolla. Tämä on ollut toimiva tapa, mutta ongelmana on ollut tietenkin se että toisinaan tabletin akku voi olla vähissä jolloin laite onkin pitänyt laittaa lataukseen.

    Lisäksi nyt kun olen kotona vaihtanut verkkokonfigurointeja on verkkolevy eri VLANissa ja Roon vaatii enemmän tai vähemmän säätämistä että sen saisi toimivaan fiksusti.

    Viikonloppuna yöllä valvoessa tuli mieleeni että kaapissanihan on vuosia sitten ostamani Mac Mini odottamassa sitä että laitan sen myyntiin tai otan uudelleen käyttöön johonkin projektiin. Lisäksi tuo Mac Mini on sen verran vanha että kuulokeliitäntä on oikeanlaisella adapterilla digitaalinen ääniulostulo ja sitä kautta se sopii suoraan heittämällä NAIM DACiin.

    Kaivoin Mac Minin kaapista, virittelin sen olohuoneeseen näyttöön kiinni, asensin siihen Audirvanan ja laitoin sen käynnistymään automaattisesti käynnistymisen yhteydessä, konfiguroin Mac Minin ja verkkolevyn välisen nettiyhteyden toimintaan jonka jälkeen koneen sai viskattua ns. headless-koneeksi makuuhuoneen hifi-setuppiin.

    Käytännössä Macissä on kiinni nyt ainoastaan virtajohto ja ääniulostulo. Musiikin hallinta tapahtuu Audirvanan appilla tabletilla, kännykällä tai vaihtoehtoisesti etäyhteyden kautta tietokoneella näytön jakoa käyttäen. Normaalissa musiikin kuuntelussa tietenkin käytän tablettia jonka avulla etsin haluamani levyn.

    Etua tässä ratkaisussa verrattuna tabletin kiinni laittamiseen USB:llä on tietenkin se, että musiikit eivät tule tabletin kautta eikä tabletin akun loppuminen kesken levyn sointia vaikuta lainkaan. Lisäksi voin käyttää parempaa softaa ja mikäli tietokoneen ja verkkolevyn yhteyden kanssa tulee jossain välissä jotain haasteita voin ottaa kopion koko musiikkikirjastostani Mac Minin kovalevylle ja soittaa niitä lokaalisti.

    Nyt lyhyen hetken aikaa tällä setupilla kuunneltuna on ratkaisu vaikuttanut toimivalta eikä ongelmia ole ilmennyt. Tästä on siis hyvä jatkaa hifi-setupin hiomista pykälä kerrallaan aina vain parempaan 🙂

  • Kokeilussa: NAIM CD5x CD-soitin

    NAIM CD5x levykelkka avoinna

    Viime vuoden puolella ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi käytetyn NAIM CD5x cd-soittimen kun hifi-liikkeestä sellaisen onnistuin löytämään. Annoin vanhan Rotelin A14 -vahvistimen vaihdossa ja maksoin vielä hieman välirahaa ja saimme kaupat tehtyä.

    Muutamia levyjä kotona kuunneltuani alkoi kuitenkin käytetyn laitteen kanssa olemaan ongelmia ja laite tuli vietyä huoltoon. Huollossa soittimeen vaihdettiin uusi lukupää ja tammikuun puolella sain soittimen takaisin. Joulukuussa tosin soittimen vasta huoltoonkin vein ja välissä oli tietenkin joulun pyhät, uudet vuodet ja muut vastaavat jotka aiheuttivat hieman odottamista. Yhtä kaikki, soitin tuli takaisin huollosta koneistonsa osalta kuin uutena ja levyjä on päässyt sen jälkeen kuuntelemaan.

    Soittimen takapaneelista löytyy ulosvienti audiolle RCA-liitännällä sekä NAIMin omalla DIN-liitännällä. Hankin tähän myös DIN-kaapelin jolla sitten soittimen olen yhdistänyt vahvistimeeni (lue täältä vahvistimesta). Kuten monen muunkin NAIMin soittimen tapaan ei tässäkään ole jostain syystä lisätty digitaalista ääniulostuloa jota kautta soittimen voisi yhdistää erilliseen DACiin. Onneksi asialla ei ole kovin suurta haittaa sillä soittimen oma äänenlaatu on omaan makuuni ainakin erinomainen.

    Soittimella on tullut pyöritettyä eri genren musiikkia ja artisteja on mennyt aina Amon Armarthista Lily Alleniin ja olenpa tällä soittanut mitä tahansa on musiikki kuulostanut rennolta ja rytmikkäältä, helposti nautittavissa olevalta.

    Useamman levyn tapauksessa on tullut bongattua myös uusia elementtejä levyltä, esimerkiksi aikaisemmin kuulematta jääneitä laulutuplauksia. Tämä tietenkin voi hyvinkin olla seurausta myös itselleni ja korvilleni vielä suhteellisen uusista kaiuttimista joita en ole vielä satoja tunteja kerennyt kuuntelemaan, mutta oli miten oli, hyvältä on musiikki kuulostanut ja sepähän se pääasia.

    Mielenkiintoisesti Dark Tranquillityn The Gallery -albumilla kappaleen Edenspring pellit ei ole koskaan aikaisemmin kuulostanut yhtä korvaa miellyttävältä, erottuvilta ja hyvin tilaansa haltuunsa ottavilta. On ilahduttavaa huomata aina yhä uudestaan ja uudestaan että vanhatkin klassikot löytävät aina syvempää ulottuvuutta laitteiston päivityksien myötä.

    Ensikuunteluiden jälkeen kokemukset ovat olleet positiiviset. Ainoa mikä tämän soittimen tapauksessa itseäni hieman mietityttää on se, että miltähän tästä seuraava malli mahtaisi kuulostaa tai tämä sama erillisen lisävirtalähteen kanssa. Ehkäpä näitäkin variaatiota jonakin päivänä pääsen vielä testaamaan. Siihen saakka onneksi musiikista nauttimisen matkaa voi taittaa tämän soittimen kanssa ilman että tarvitsee äänenlaatua harmitella.