Joku tovi takaperin kirjoitin olohuoneeseen hankkimastani uudesta televisiotasosta (lue täältä). Televisiotason vaihtumisen myötä myös lattiakaiuttimet siirtyivät pois olohuoneesta ja jäljelle jäi ainoastaan elokuvien katsomiseen optimaalisemmat kaiuttimet. Olohuoneessa olevat Monitor Audion Bronze BR2 -kaiuttimet on kyllä hyvät myös musiikin kuuntelussa, mutta eivät kuitenkaan yhtä hyvät kuin mitä tämän blogin alun kuvassa näkyvät Bowers & Wilkinsin 704s2:t.
En halunnut näistä kaiuttimista kuitenkaan luopua sillä niiden äänenlaatu on erinomainen ja niillä musiikin kuuntelu on nautinto joten päätin lopulta tehdä makuuhuoneeseen tilaa stereosetuppia varten. Jotta stereosetuppi olisi myös omaan silmääni siisti myös sisustuksellisesti tarvetta oli myös laitetelineelle. Koska laitetelineet maksavat uutena normaalisti hunajaa ja mansikoita eikä tähän hätään ollut budjettia pistää siistimpään telineeseen rahaa käännyin vanhan ystäväni tori.fi:n puoleen.
Torissa joku myi kuvassa näkyvää Apollo 3 Shelf -laitetelinettä hintaan 50 eur ja 20 eur lisää kun heitin hän vielä toimitti telineen alaovelle asti. Ei lainkaan paha. Teline on kyllä hieman kärsinyt ja kulahtanut, mutta tähän hätään se ajaa varsin hyvin asiansa – se on tarpeeksi siisti, se on oikean kokoinen, se on jämäkkä ja siihen mahtuu kaikki hifilaitteeni ilman ongelmia.
Johdot pysyvät nätisti johtokotelossa ja poissa silmistä
Runko on tehty metallista ja päällä olevat levyt ovat irtonaisia eli ne lähtevät pois ilman mitään työkaluja suoraan nostamalla. Telineessä on metalliset piikit joiden päällä puiset levyt pysyvät ongelmitta varsinkin kun painoa laitteissa on sen verran paljon että osat eivät pääse heilumaan. Vaikka epätodennäköisenä skenaariona koko puulevyn onnistuisi saamaan tiputettua piikkien päältä pois ei levy ja tavarat sen päältä silti ole vaarassa vähässä kummassa lattialle tipahaa sillä levyn alla on kuitenkin metalliputket X:n muodossa eli tavallisella käytöllä minkäänlaista realistista uhkaa moiseen ei ole.
Kuten kuvista voi havaita tuli tason alle laitettua matto. Syynä tähän on se, että telineessä on pohjassakin terävät piikit jonka päällä teline seisoo. Ehkä näillä on tarkoitus vähentää resonointia tai jotain, mene tiedä. Parempi kuitenkin on heittää pohjalle matto jotta lattiaan ei kovin pahoja jälkiä pääsisi syntymään. Onneksi en kuitenkaan asu vuokra-asunnossa joten aivan niin tarkkaan ei tarvitse asian kanssa kuumotella, mutta mukavampi se on pitää oma koti kauniina ja hyvässä kunnossa.
NAIM audion räkki täynnä tavara, mutta ei vinyylisoitinta
Viime viikolla perjantaista sunnuntaihin oli hifi-messut Helsingissä jossa myös itse lähdin pyörähtämään saatuani sinne lipun AV-lehden tilauksen myötä. Mukaan lähti myös työkaverinikin joten yksin ei tarvinnut käydä katsomassa ja ihmettelemässä mitä kaikkea hifi-maailmaan mahtuu tätä nykyä.
Suurimpana ja silmiinpistävämpänä trendinä oli vinyylien määrä. Vinyylisoittimia oli todella monessa kuuntelulaitteistossa niin kaiuttimien kuin kuulokkeidenkin kohdalla. Lisäksi vinyyleitä myös löytyi myytävänä parilla eri esilleasettajalla joten luultavasti vinyyli ei ole ihan hetkeen katoamassa hifipiireistä. Eipä sillä, onhan vinyyli tehnyt kovaa takaisintuloa ja itsekin omistan vinyylisoittimen (lue täältä) ja viimeksi sillä olen eilen musiikkia kuunnellut joten ei ne myöskään koristeeksi ole tehty omassakaan hifisetupissani.
Toinen asia mikä pisti silmään oli hintatasot. Näitä kaiuttimien ja laitteistojen hintoja katsoessa tulee mieleen että ostaako vaihtoehtoisesti muutaman yksiön Varkaudesta ja Jämsästä vai hyvän kuuloisen kaiutinparin. Hintaa joillakin kuulemillani kaiuttimilla oli n. 50.000 euroa joten kiitettävän arvokkaista kaiuttimista oli kyse. Vastaan tuli myös integroitu vahvistin jossa oli samassa DAC/Streamer ja tehoja 2x300W hintaan 16.000 euroa. Silläkin hinnalla voisi ostaa asunnon Keminmaalta 😀
Avaruusajan teknologialta näyttävät kaiuttimet
Oli esillä toki myös tavan kuolevaisten hintaluokissa olevia laitteita monessa eri tuotekategoriassa. Mukava silti tämänkaltaisilla messuilla päästä kuulemaan selkeästi hinnakkaampia laitteistoja jotta tietää minkälaista soundia irtoaa kun lyö muutaman touhutonnin lisää tiskiin. Tietenkään messuilla kuunnellessa ei laitteistot pääsee täyteen oikeuteensa sillä huoneiden akustiikat eivät ole optimaalisimmasta päästä. Hyvältä onneksi ne oli silti saatu kuulostamaan.
Pidin myös siitä että monessa hifilaitteistossa on selvästi mietitty myös designiä ja pyritty tekmään laitteista myös kauniita. Nappien määrä oli monessa laitteessa suhteellisen vähäinen toisin kuin monissa perus kuluttajaluokan laitteistossa missä nappeja on enemmän kuin laki sallii ja laitteen ulkonäkö on sen mukainen (lue: ruma).
Iso osa siitä miltä laite kuulostaa lähtee tietenkin siitä miltä se näyttää ja toinen puoli lähtee siitä miltä laitteissa olevat pyöritettävät rullat (äänenvoimakkuus) tuntuu sormituntumalta. Loput hyvästä äänestä lähtee siitä paljonko laite painaa. Kevyt laite kuulostaa huonommalta kuin panssarivaunun painoinen vekotin 😉 (Sarkasmivaroitus)
Automankan hankkimisen jälkeen (lue täältä) tuli kaverini kanssa puhetta että hänellä olisi ylimääräisenä vanha subwoofer eli kansankielellä “subbari” sekä muutama ylimääräinen vahvistinkin jonka kumman jomman voisi Miniin heittää. Koska tämä kuulosti ajatuksen tasolla hyvälle idealle täytyi tämä pistää myös ideasta käytäntöön.
Pärräilin kaverin luo ja katselimme josko subi mahtuisi Minin pieneen takakonttiin. Mahtuihan se, joten ei muuta kuin asennushommiin.
Kävimme Biltemasta ostamassa johtosarjan. Näppärästi myivät valmista asennuspakettia jossa tuli mukana pitkät RCA-kaapelit, herätevirtakaapeli, virtajohto, kaiutinkaapeleita ja lisäksi myös erilaisia liittimiä. Kätevää, ei joutunut erikseen lähteä kaivamaan näitä jokaista. Biltemasta jatkoimme matkaa mäkkiin hakemaan asennusruokaa ja syömisen jälkeen sitten pääsimme kunnolla asennushommiin.
Kaveri hoiti suurimman osan asennusvaiheista koska hän tiesi mitä tehdä ja itse olen suhteellisen käsi tämänkaltaisissa hommissa muutenkin. Haastavin osuus oli saada vedettyä virta akulta peräkonttiin tulevalle vahvistimelle sillä johdon pujottamisessa meni hetki. Onneksi kuitenkin valmis reikä löytyi josta piuhan sai vedettyä. Sen jälkeen muiden johtojen vetäminen menikin merkittävästi helpommin.
Vahvistimeksi tuli 4-kanavainen Denver. Täysin riittävä tähän käyttöön.
Soittimelta lähti RCA:t Subwooferille suoraan ja herätevirtakin lähti mankan takaa normaaliin tapaan. Piuhat kiinni ja testaamaan. Vahvistin ei saanut virtaa ensimmäisillä parilla yrittämällä joten päätimme seuraavaksi testailla josko vika on herätteessä eikä vahvistimessa. Virtojen ja herätteen tultua akulta suoraan vahvistin meni suoraan ongelmitta käyntiin ja myös subbari lähti toimimaan ilman ongelmia. Ainakin siis selvisi siinä että vahvistin ja subbari toimii.
Muutamat kerrat herätevirtaa irrotellessa ja vaihtaessa toiseen piuhaan lähti herätekin lopulta toimimaan oikein. Lopulta heräte oli se missä alunperin johto meillä oli kiinnikin, mutta jostain syystä alussa se ei tahtonut toimia. Jälkeenpäin mietittynä luultavasti syynä on voinut olla huonosti paikallaan ollut sulake vahvistimessa koska irroittelimme niitä välillä kun tarkistimme että ne eivät ole palaneet. Eivät olleet. Mahdollisesti ne on ollut vain huonosti kiinni tai jotain jonka takia herätevirta ei ensin toiminut. Oli miten oli, sen jälkeen herätevirta on tullut ongemitta ja vahvistin käynnistynyt samalla kun autosoitinkin.
Perinteiset ysärieurodancet heti soimaan!
Ensitesteinä sitten heti täytyi pistää Omnimaria ja 90-luvun Eurodance-kappaleita, kuinkas muuten 🙂 E-Roticin Max don’t have sex with your ex kuulostaa yhä toimivalta kappaleelta ja subbarin kanssa se kuulostaa siltä miltä sen kuuluukin. Onhan noissa ysärieurodanceissa hieman tuhnut bassot verrattuna uudempiin elektronisen musiikin kappaleisiin, mutta sopivasti kuitenkin että tunnelmaan pääsee.
Jos biisi ei ole tuttu löytyy se mm. YouTubesta.
https://youtu.be/SGyNNdH6b18
Subbari ja vahvistin on vaikuttanut erinomaiselta lisältä auton äänentoistoon. Näinhän se taitaa kuitenkin mennä että “voit ottaa miehen pois ammattikoulusta mutta et ammattikoulua pois miehestä” 😉 Talvea ja käsijarrukäännöskelejä odotellessa tässä on hyvää aikaa pärräillä 😀
Kuten jokin aika takaperin kirjoitin täällä blogissa tuli Miniin tehtyä suhteellisen hinnakas huolto. Valinta huollattaa auto hyvään kuntoon paaluun pistämisen sijaan toimi sitten samalla päätökselle siitä että autoa ei ole tarkoitus vaihtaa ainakaan ihan hetkiin pois. Koska autoilun määrä on itselläni lisääntynyt merkittävästi nykyisen projektin myötä on autossa mankkaa tullut käytettyä paljon. Minin vakiosoitin on perus CD-soitin ilman mitään erikoisia hienouksia ja täysin tavallinen ja toimiva soitin. Kuitenkin kehitys on mennyt merkittävästi eteenpäin viimeisen 17 vuoden aikana (auto vuodelta 2002) alkoi vähitellen jo kaivata nykyajan mukavuuksia myös autosoittimessa – etenkin kun sitä tulee lähes päivittäin käytettyä.
Kyselin asennuksesta ja soittimista paikallisesta AutoStudiosta ja kävin tänään asennuttamassa soittimen. Valinnaksi päätyi Pioneer AVH-Z7100DAB joka on varusteltu nykyajan mukavuuksiin laskettavilla Bluetoothilla, DVD-soittimella (!), CarPlayllä sekä isolla 7″ näytöllä. Alunperin katselin 9″ malleja mutta omaan autoon ne ei olisi mitenkään fiksusti mennyt joten 7″ malli sai kelvata.
Ammattimiehet hoitivat asennuksen ripeästi, noin tunnissa. Tähän operaatioon kuului myös mikrofonin asennuttaminen siististi autoon siten että johot eivät roiku siellä sun täällä. En tiedä miten sen tekivät mutta hyvää jälkeä tuli.
Ensikokemukset lyhyen ajon jäljiltä on hyvät, mitä nyt näyttö oli todella himmeä oletusasetuksilla (ainakin valoisassa auringonpaisteisessa päivässä). Myöhemmin kotiin tultuani parkkipaikalla asetuksia säätäessä löysin kuitenkin näytön kirkkauden säädön jota sitten säädinkin jo valoisammaksi. Toinen mikä ainakin oletusasetuksilla oli pielessä oli epätasapainoiset äänentasot käyttäessä CarPlaytä ja navigointia yhdessä musiikin kuuntelun kanssa. Tämä täytyy vielä tutkia ja selvittää jossain vaiheessa.
Koska tässä vaiheessa kokemukset ovat todella vähäiset niin kirjoitan lähiviikkoina tästä soittimesta enemmänkin tänne, sen ominaisuuksista ja avaan myös “tavan ihmiselle ymmärrättävässä muodossa” mitä nämä CarPlayt ja muut tässä postauksessa mainitut ominaisuudet siis käytännön tasolla tarkoittaa. Nyt täytyy lopettaa tämän postaamisen kirjoitus ja lähteä ajelemaan lähistölle ja testailemaan soitinta paremmin käytännön elämässä! 🙂
Ostin kerralla kolme kappaletta jotta pääsin koettamaan monihuonejärjestelmää
Yleistä
Olen tänne blogiin aikaisemmin kirjoittanut kotonani olleesta monihuoneäänijärjestelmästä joka oli toteutettu käyttäen Googlen valmistamia Chromecast Audio -laitteita sekä aktiivikaiuttimia (lue postaus). Monessa mielessä tämä setuppi oli ihan käyttökelpoinen mutta ajan saatossa käyttöni on muuttunut ja käyttämäni Genelecit ovat menneet stereoparina tietokoneeni seuralaiseksi. Käytännössä monihuoneäänijärjestelmä on ollut lepotauolla jo jonkin aikaa.
Kuten jotkut varmaankin tietävät on Google myös lopettanut Chromecast Audio -laitteiden valmistamisen joten tuotteen elinkaari luultavsti on tulossa jossain vaiheessa tiensä päähän vaikkakin Google on luvannut vielä jatkossakin tukea näitä laitteita. Koska kyseessä on kuitenkin Google en henkilökohtaisesti sen varaan laskisi mitään sillä firma on varsin tunnettu monien tuotteidensa kuoppaamisesta hyvinkin nopealla aikataululla. Jos asia kiinnostaa voi Googlen kuoppaamia palveluita käydä ihmettelemässä killedbygoogle.com sivustolta.
Isoimpana haasteena monihuoneäänijärjestelmän kanssa kaiuttimien puutteen lisäksi oli kuitenkin sen käytettävyys. Kännykän joutuu kaivamaan, etsimään mitä haluaa soittaa ja sen jälkeen valitsemaan kotiryhmän ja hetken odottamaan että audio alkaa striimaamaan jokaiseen huoneeseen. Ei tämä toki ole mitenkään vaikeaa ollut, mutta tämänkin kohdalla miettii että eikö näitä voisi jo vuonna 2019 tehdä helpomminkin. Lisäksi tämä on aina vaatinut kahta töpselipaikkaa – yksi kaiuttimelle ja toinen Chromcast Audiolle.
Sonos on monelle tuttu äänihuonejärjestelmien valmistajana ja Sonos onkin jo lähestulkoon käsite ja synonyymi monihuoneäänijärjestelmille. Vähän samaan tapaan kuin sinitarra on käsite liimatahnalle, flexi on käsite kelataluttimelle ja nessu nenäliinalle vaikka nämä kaikki ovatkin vain brändejä jotka ovat niin markkinajohtajia että niistä muodostuu käsite itsessään. Omakohtaista kokemusta Sonoksista ei ollut mutta mielenkiinto näitä kohtaan heräsi näissä olevien fyysisten painikkeiden vuoksi. Mikäs sen helpompaa kuin mennä ja painaa Play-painiketta että saa musiikkia soimaan – tai näin vielä ennen ostamista ajattelin.
Sonos One 2nd Generation on mukavan näköinen purnukka
Hankinta ja käyttöönotto
Jotain viikkoja takaperin kävin Mannerheimintien Gigantista poimimassa kolme kappaletta toisen sukupolven Sonos One -kaiuttimia. Kysyin myyjältä yleisesti kaikenlaista näistä kaiuttimista ja myös pääsin kuulemaan jo liikkeessä miltä nämä kuulostavat. “Tarpeeksi hyvä taustamusiikin kuunteluun” olivat kokemukseni joten omaa käyttötarkoitustani varten nämä ainakin vaikuttivat liikkeessä asialliselta.
Olin lukenut netistä että näissä olisi myös puheentunnistus mutta sitä ei olisi saatavana Suomessa. Onneksi myyjä osasi kertoa että kyllä se toimii kun vain heittää Sonoksen asetuksista että oma sijainti on Amerikassa. Tämä oli itselleni uutta tietoa joten oli varsin mukava että myyjä osasi kertoa tämän. Tietenkään puheentunnistus ei toimi suomeksi mutta itselleni riittää että se toimisi edes englanniksi. Ääniohjaus on mahdollista Amazonin Alexa-palvelua käyttäen, ehkä myös Googlen palveluakin käyttäen. Itse olen kuitenkin konfiguroinut vain Amazonin palvelun.
Ostin kerralla kolme kaiutinta jotta pääsen testaamaan samantien monihuoneäänijärjestelmää. Parhaitenhan kaiuttimien toimivuus omassa käytössä kuitenkin aina selviää vasta kotona kuunnellessa sellaisissa olosuhteissa missä niitä normaalisti on tarkoitus kuunnella.
Kaiuttimien asentaminen oli todella yksinkertaista. Tuote irti paketista, töpseli seinään ja virrat menivät päälle. Sen jälkeen kännykällä Sonos-ohjelmistolla uuden laitteen lisääminen (ennen tätä taisi joutua rekistöröitymään Sonoksen palveluun). Kun kaiutin löytyi pystyi ohjelmasta valitsemaan sen kaiuttimen, sen jälkeen täytyi painaa kaiuttimen takana olevaa parituspainiketta jonka jälkeen kaiutin oli yhdistetty omalle Sonos-tililleni. Tämän jälkeen oli kaiuttimen ohjelmiston päivttämisen vuoro ja sen jälkeen vielä vapaavalintainen Truetone-säätäminen eli huoneen jonkinlainen akustiikan mittaus. Sen jälkeen musiikkia pääsikin jo kuuntelemaan.
Olin tässä vaiheessa pistänyt käyttöön vasta yhden kaiuttimen jonka sijoitin keittiöön pöydän nurkkaan ja pian Nightwishin Oceanborn-levy olikin jo soimassa. Ensikuuntelu sivukorvalla kuulosti hyvältä joten jo ensimetreiltä asti oli selvää että äänenlaadullisesti nämä riittävät varsin mainiosti siihen käyttöön mihin nämä olin ostanutkin.
Kaiuttimen päällä on muutamat painikkeet helppoa käyttöä varten
Levyn soidessa oli aika kaivaa toinenkin kaiutin paketistaan ja viritellä se makuuhuoneeseen. Prosessi oli sama kuin ensimmäisessäkin kaiuttimessa. Kaiuttimien päivittämisprosessin aikana musiikin kuuntelu stoppasi ja ilman musiikkia joutui olemaan hetken aikaa. Onneksi kovin montaa minuuttia päivityksessä ei mennyt ja musiikki pääsi soimaan pian jo uudemman kerran.
Sonoksen kännykkäsovelluksen kautta pystyi helposti linkittämään keittiön ja makuuhuoneen kaiuttimen samaan ryhmään ja sama musiikki lähti samantien soimaan mukavasti molemmissa huoneissa ilman että korvin kuuli minkäänlaista latenssia kaiutinten välillä. Käyttöönotto sujui siis kiitettävän helposti ja ilman säätämistä myös oikein toimivasti. Ilahduttavaa.
Kolmannen kaiuttimen sijoittelin olohuoneeseen ja saman prosessin toistin tässäkin – paketista purku, lisääminen omaan Sonos-tiliin kännykkäohjelmiston kautta, päivittäminen ja sen myötä hetkellinen katkos musiikin kuunteluun ja kohta oli kolmaskin kaiutin samassa ryhmässä ja musiikki kuului asuntoni jokaisessa huoneessa WC-tiloja lukuunottamatta.
Sonoksen ohjelmisto osaa todella monia musiikkipalveluita ja samantien linkitinkin Spotifyn ja Google Musicin Sonosiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että Sonoksen ohjelmiston kautta voin etsiä musiikkia ja se osaa etsiä automaattisesti kaikista tililleni linkitetyistä palveluista. Näppärää kuin mikä, koska joitain levyjä on Google Musicissa mutta ei esimerkiksi löydy Spotifyssä (esimerkkinä Tessa Violetin levy Maybe Trapped Mostly Troubled) ja nyt voin yhden ja saman ohjelmiston kautta etsiä kaikista linkittämistäni musiikipalveluista haluaamani.
Ilahduttavasti myös verkkolevyjen käyttö on suoraan mahdollista Sonoksen ohjelmalla. Itselläni on QNAPin NAS (lue täältä) johon olen rippaillut omistamani CD-levyt joten piti vielä ensimmäisenä käyttöpäivänä jo viritellä tämäkin käyttöön. Käytännössä voin soittaa verkkolevyllä olevat musiikkini yhden ja saman Sonoksen ohjelmiston kautta kotonani oleviin Sonos-kaiuttimiin. Helppoa kuin heinänteko.
Amazon Alexa -puheohjaus
Designissä on fiksusti mietitty kaiuttimen johdolle nätisti oikean kokoinen kolo
Koska perusasetuksien tekemisessä ei tarvinnut tapella ja käyttöönotto oli helppoa kuin hiprakassa hiihtäminen innostuin vielä koettamaan josko saisin Alexa-puheohjauksen käyttööni. Ensimmäisenä törmäsin heti informaatioon että palvelu ei ole käytössä maassani (joka oli kyllä siis jo tiedossani ennen ostamista). Sen jälkeen etsin netistä tietoa mistä tämä myyjänkin puhuma maa-asetus pitäisi vaihtaa (Sonoksen verkkosivulla omasta profiilista) ja kävin vaihtamassa sen. Tämän jälkeen Amazonin Alexan sai suoraan otettua käyttöön ilman ongelmia.
Käytännössä kännykälle piti hankkia Amazonin Alexan appi jonka jälkeen sitten pääsi linkittämään kaiuttimia sen tunnukselle (vaatii Amazon-tunnuksen). Tämäkin meni suhteellisen suoraviivaisesti ja englantia ymmärtävälle tämä tuskin kovin suuria ongelmia tuottaa mikäli jatkossakin tämä toimii yhtä hyvin.
Pian pääsinkin jo puheohjauksella höpisemään kaiuttimelle. Esimerkiksi voin sanoa “Alexa pause music” kun musiikki soi ja musiikki stoppaa kaikista huoneista. Kun sanon “Alexa play some smooth jazz” lähtee Alexa toistamaan kepeää jazzia kämpän kaiuttimista. Tämä vaati tosin Alexan asetuksista oletuksena olevan musiikkipalvelun vaihtamista Spotifyksi oletuksena tarjottavan Amazonin palvelun sijaan. Ennen sitä joutui vielä lisäämään “on Spotify” virkkeeseensä jotta Alexa tajusi mistä toivomani musiikit pitäisi kaivaa.
Illan pimetessä innostuin vielä perehtymään tarkemmin mihin muuhun Alexa pystyy. Onnistuin linkittämään kotonani olevat Philips Hue -älyvalot myös Alexaan ja nyt voin puheohjauksella komentaa myös valojani. Tämä toki onnistui aikaisemminkin Applen Sirin kautta esim. Apple Watchia käyttäessä, mutta monesti kotona ollessa ei ole kello kädessä joten tätä ominaisuutta ei ole tullut paljoa hyödynnettyä.
Nyt esimerkiksi tätä blogipostausta kirjoittaessa olen muutaman kerran sanonut olohuoneessa olevalle Sonos-kaiuttimelle normaalia puheääntä käyttäen Alexa turn of all the lights jonka jälkeen valot koko talosta on sammunut. Valot menevät itselläni automaattisesti päälle liiketunnistimilla ja tämän kirjoittamisen aikana olen käynyt toisissa huoneissa välillä ja valot ovat syttyneet jonka vuoksi niitä siis useammankin kerran olen sammuttanut puheella.
Keittiössä olevan kaiuttimen sijoittelu tätä kirjoittaessa
Alexa toimii pääsääntöisesti hyvin. Tietenkin oman haasteensa luo oma aksentti – joidenkin bändien nimiä on vaikea lausua ja aina ei tahdo lähteä soimaan se mitä toivon, mutta näissä tilanteissa voin aina laittaa kännykän, läppärin, tabletin tai pöytätietkoneen ohjelmistolla kuitenkin soimaan sen mitä haluan kuulla.
Loppupäätelmät
Onko Sonos One -äänijärjestelmästä siis monihuoneäänijärjestelmäksi jota jaksaa kuunnella? Todellakin. Heti kun Mannerheimintien Giganttiin tulee näitä lisää käyn hakemassa vielä yhden jotta saan myös kylpyhuoneeseen saman äänenlaadun, toimivuuden ja helppouden.
Mitä tulee niihin painikkeisiin joita kaiuttimen päällä on (play/pause, äänenvoimakkuuden säätö ja olikohan jotain muutakin) ja joista ajattelin että voi olla iloa koska se helpottaa käyttöä. Mitä vielä – 99 % ajasta käytän puheentunnistusta.
Esimerkiksi kun töistä tulee kotiin tulee huikattua eteisestä makuuhuoneessani olevalle Sonos One -kaiuttimelle “Alexa play chill music” tai jotain muuta vastaavaa jonka jälkeen saan koko kämpässä soimaan jotain rentoa musiikkia taustalle. Eipä fyysisille painikkeille ole siis ollut juurikaan käyttöä lukuunottamatta äänenvoimakkuuden säätämistä johon joskus turvaudun jos satun olemaan lähellä kaiutinta ja se soi liian kovaa tai hiljaa. Tässäkin monesti käytän puheohjausta joten fyysiselle painikkeelle ei aina ole tarvetta näissäkään.
Kokonaisuutena Sonos One -äänijärjestelmä vakuutti allekirjoittaneen samantien. Sen käyttöönottamisen helppous, äänen laatu, monihuoneäänijärjestelmän luonti ja Amazon Alexa -ääniohjauksen käyttömahdollisuus ovat olleet sellaisia että pakkohan näitä on käydä ostamassa jossain vaiheessa lisääkin – niin kaiutinta vailla olevaan WC-tilaan kuin myös mahdollisesti jossain vaiheessa stereoparin muodostamiseen vaadittavaa toista kaiutinta esimerkiksi keittiöön.
