Category: Hifistelyt

Viime viikolla oli aikaa istua sohvalla ja kuunnella musiikkia hifistellen. Tässä tapauksessa hifistellen kuuntelu tarkoittaa keskittymistä musiikkiin ja rennosti fiilistelyä, ei siis mittareiden kanssa analysoiden äänitaajuuksia ja virheitä etsien. Itselleni hifistelyn tarkoitus on luoda lisää nautintoa musiikkiin eikä tehdä siitä mautonta kärsimysnäytelmää kauniita taajuuskäyriä etsiessä.

Hifistelyn aikana tuli testailtua erilaisia vahvistimien, DACien ja huonekorjaimen kombinaatiota unohtamatta myöskään erilaista kaiuttimien sijoittelua ja sen vaikutusta soundiin.

Kaiuttimien sijoittelun vaihdolla, refleksiputkista tukkojen pois ottamisella ja huonekorjauksen uudelleenkalibroinnilla sai mukavasti napakkuutta lisää bassopään toistoon. Kombinaatio jonka kanssa olen kuunnellut nyt useampia päiviä on Audiolab M-DAC joka toimii esivahvistimena, päätevahvistimena toimii Rotel RB-1562 ja huonekorjaimena DSpeker Anti-Mode 2.0 DualCore.

Koska erilaisia kombinaatioita on mukavaa kokeilla päädyin koettamaan myös M-DACin firmwaren päivittämistä. Löysin netistä ohjeita kuinka saan katsottua mikä firmware on sisällä ja ohjeet kuinka se vaihdetaan eri versioon, yleensä toki uudempaan mutta oman tahtotilan mukaan vaikka vanhempaan.

Latasin firmwaren päivityksen ja päräytin Windows-koneella sen DACiin sisään. Softan sisäänajo oli helppo ja nopea prosessi johon aikaa kului muutama minuutti josta suurin osa meni ensin lukiessa ohjetta. Varsinainen softan sisäänajo kesti luultavasti alle 30 sekuntia joten kyseessä on varsin nopeasti hoidettava operaatio.

Uuden firmiksen myötä laitteeseen tuli mahdollisuus vaihtaa sisääntulojen nimet näytöllä fiksummaksi, eli enää ei ole pakko käyttää nimiä “COAX1” ja “OPT1” vaan ne voi nimetä fiksummasti, esim. “TV”, “CD” ja “Chrome”. Nimi ei harmillisesti voinut olla kovin pitkä joten “Chromecast” joutui lyhentymään muotoon “Chrome” mutta siitäkin jo selkeämmin tietää mikä laite on käytössä ilman että tarvitsee muistella oliko optisessa ykkösessä TV vai Chromecast audio.

Tämän mukavan lisäominaisuuden myötä omaksi yllätyksekseni myös äänenlaatu muuttui selkeästi parempaan suuntaan erityisesti alapään soundiensa osalta. Bassoista tuli kappaleissa merkittävästi napakammat ja bassolinjoista erottelevammat.

Olin kyllä positiiisesti yllättynyt että tällä oli oikeasti jotain korvinkuultavaa eroa ilman että saa arvuutella liikutaanko käärmeöljyosastolla jossa mielikuvitus valitsee tahtotilan kuulemisen ja luulemisen vaihtoehdoista. Testailin Nirvanan Nevermind-albumia ja kappaleessa Smells like teen spirit oli heti havaittava ero vanhempaan firmwareen. Tämä toimi näppäränä testikappaleena sillä olin sen juuri kuunnellut vanhemmalla firmwarella ja ero oli vielä muistissa.

Kätevää että laitteeseen sai uusia ominaisuuksia ja enemmän puhtia soundiin pelkällä ohjelmistopäivityksellä. Digiajan hifilaitteistot tarjoaa näemmä parhaassa tapauksessa rahalle enemmän vastinetta kuin mitä ostovaiheessa muutama vuosi takaperin on saanut vaikka silloinkin äänenlaatu oli jo todella hyvää tasoa.

Tästä on hyvä jatkaa hifistelyä eteenpäin askel kerrallaan 🙂

Yleistä

Jo jonkin ajan on ainakin jossain määrin mielessäni ollut tutustua Applen valmistamiin langattomiin nappikuulokkeisiin jotka tunnetaan tuotenimellä AirPods. Kävin etsimässä näitä viime viikolla Kampissa sijaitsevasta Apple-myymälästä ja Forumin Gigantista mutta kummassakin tuote oli sillä hetkellä myyty loppuun. Applen myymälälle näitä olisi tullut lähiaikoina mutta koska Verkkokauppa.comissa tuotetta oli heti saatavana kävin viikonloppuna siellä pyörähtämässä.

Entuudestaan itselläni on jo useampiakin kuulokkeita useasta eri hintaluokasta mutta kuten aina on eri kuulokkeiden käyttötarkoitus erilainen ja siksi niitä onkin tullut vuosien mittaan useampia erilaisia hankittua. Esimerkiksi kotona kun kuuntelen musiikkia keskittyneesti ja ajatuksella on ensisijaisena valintana Sennheiser HD800. Kun olen töissä on valintana joko Bose QC35 tai Sennheiser Momentum Wireless – riippuen siitä kuinka paljon taustalla on melua niin sen mukaan otan sopivat kuulokkeet töihin.

Kuitenkin isokokoisemmissa bluetooth-kuulokkeissa on joissain tilanteissa huonona puolena juurikin niiden suuri koko. Käytännössä tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi kylmät talvipäivät jolloin ulkona liikkuessa päässäni on hattu eikä luurit mahdu mukavasti päähän tai jos työrepussa on jo tarpeeksi paljon roinaa mukana eikä luureja halua heittää lisäpainoa tuomaan.

AirPodeissa houkutteli ensisijaisesti niiden näppärä koko sillä kuulokkeita ja koteloa on helppoa kuljettaa matkassaan aina vaikka farkkujen etutaskussa. Sama onnistuu myös millä tahansa muullakin nappikuulokkeella mutta johdollisten nappikuulokkeiden ongelma on niiden uskomaton kyky tehdä solmuja joihin itse en kykene mutta joita täytyy sitten aukoa tarpeettoman kauan.

AirPodien paketti on Applelle ominaisen yksinkertainen ja miellyttävän näköinen. Paketti sisältää kotelon jonka sisällä napit toimitetaan, lyhyet ohjeet sekä latauskaapelin jolla koteloa saa ladattua.

Käyttö

AirPodien käyttöönotto iPhone 7 Plus -puhelimen kanssa oli todella yksinkertaista sillä heti kun kotelon kannen aukaisi tuli iPhoneen jo ehdotus AirPodien yhdistämisestä. Tämän jälkeen täytyi vain painaa iPhonesta Yhdistä-painiketta jonka jälkeen puhelimen ja nappien välinen yhteys oli muodostettu. Tämä on malliesimerkki siitä kuinka tekonologian pitäisikin toimia sillä näin yksinkertaisia pitäisi olla jokaisen kuulokkeen parittamisen.

Kun musiikin laittoi soimaan ei ongelmia ilmennyt myöskään siinä eli kaikki toimi aivan kuten toivoikin.

Käytettävyyden osalta näissä on iPhonen kanssa mielenkiintoinen ominaisuus sillä kun kumman jomman napin ottaa korvasta pois musiikki pysähtyy automaattisesti. Kuuloketta nopeasti kahdesti napauttamalla saa aktivoitua Sirin ja puhelimen asetuksista oli mahdollista valita myös muita toimintoja ja säätää niin että oikeaa nappia napauttamalla kahdesti tapahtuu eri asia kuin vasenta nappia napautellen. Käytännössä valittavia toimintoja on silti vähän – kappaleen vaihto edelliseen tai seuraavaan, toisto/pysäytys, Siri tai tuplanapautuksen käytöstä poisto.

Nappien akkukestoksi luvataan yhtäjaksoisesti jopa viittä tuntia mutta en ole koettanut itse näin pitkää yhtäjaksoista rupeamaa. Kuitenkin kun napit laittaa suojakoteloon latautuvat kuulokkeet siellä ollessaan suhteellisen nopealla vauhdilla – Applen sivujen mukaan vartin latauksella saa jopa kolmen tunnin kuuntelukokemuksen joten normaalissa käytössä akkukesto ei ainakaan omassa käytössäni mahda tulla ongelmaksi.

Itsessään kotelo josta kuulokkeet latautuvat latautuu mukana tulleella USB-kaapelilla ja sen täyteen lataamisessa menee foorumipostauksien mukaan noin tunti. En ole itse ottanut aikaa ja normaalisti latailen asioita öisin eikä tällöin ole juurikaan merkitystä kuinka kauan siinä on mennyt.

Äänenlaatu

Suurin jännityksen aihe itselleni oli AirPodien äänenlaatu sillä paremmilla kuulokkeilla enemmän kuunnelleena korva on tottunut jo jonkinlaiseen tasoon eikä aivan jokaisia kuulokkeita vain jaksa edes kuunnella. Ilahduin positiivisesti siitä että nämä ovat äänenlaadultaan ostamaani käyttötarkoitukseen täysin riittävät. Äänenlaatu ei ole tietenkään yhtä hyvä, lämmin ja rikas kuin muutamia satoja enemmän maksavissa isoissa koko korvan peittävissä kuulokkeissa mutta tämä oli tietenkin ennalta arvattavaa ja odotettua.

Kuunneltuani Tessa Violetin albumin Maybe trapped mostly troubled ja samaisen artistin EP:n Halloway havaitsin että kevyessä musiikissa soundit on omaan korvaani riittävät. Käytän mieluummin termiä riittävä tai tarpeeksi hyvä kuin pelkästään hyvä, sillä jos paremmilla kuulokkeilla on enemmänkin kuunnellut ei kannata tietenkään aivan mahdottomia odottaa. Kuitenkin jos on tottunut kuuntelemaan esim. Applen omilla langallisilla kuulokkeilla on nämä vähintäänkin samaa tasoa ellei jopa paremmat. Ensituntumani oli että nämä ovat paremmat mutta voin olla väärässä sillä kovin paljoa en ole iPhonen vakionapeilla pitkään aikaan mitään kuunnellut joten muistikuvani eivät ole aivan parhaasta päästä eikä siksi vertailua ole kovin realistista tehdä.

Tessa Violetin lisäksi kuuntelussa on ollut myös mm. Dia Framptonin albumi Bruises ja Oasiksen albumi Heathen Chemistry jotka molemmat toimivat täysin taustakuuntelussa enkä jäänyt sen suuremmin kaipaamaan parempaa äänenlaatua. Myöskin Birdyn Strange birds, Lissien Hero, The Pretty Recklessin House on a hill, Mustan Kuun Lapsien Lumikukka, kls:n Pieni ihminen ja Nightwishin Devil & the Deep dark ocean toimivat testiraitoina myös mallikkaasti ja äänenlaatu oli näidenkin kappaleiden tapauksessa peruskuunteluun riittävää tasoa. Parhaiten yksittäisistä testiraidoista näillä kuulokkeilla toimi kls:n kappale Pieni ihminen joka on tyyliltään kevyttä akustista tunnelmointia.

Loppupäätelmä

Lyhyen käytön perusteella Applen AirPodit vaikuttavat erinomaiselta ostokselta omaan käyttötarkoitukseensa. Ne ovat pienet ja siten helposti mukana kulkevan kokoiset koteloineen päivineen. Käytön helppous on hyvä ainakin iPhone 7 Plus -puhelimen kanssa vaikkakin äänenvoimakkuuden säätö olisi kuulokkeissa plussaa. Kuitenkin kuuntelen yleensä musiikkia levyittäin eikä normaalisti levyissä ole kovin suurta äänenvoimakkuuden vaihtelua joten tämä ei ole itselleni varsinainen ongelma mutta tämä voi olla haastava piirre niille joilla biisit vaihtelevat aristista toiseen kovalla tahdilla ja volumetasot sen myötä vaihtelevat paljon.

Äänenlaatu on taustamusiikin kuuntelussa riittävää tasoa mutta ei se tietenkään pärjää isommille koko korvan peittäville saman hintaluokan kuulokkeille. Kuitenkin näiden suurin vahvuus tuleekin taskussa kulkevasta koosta, täydestä langattomuudesta ja helposta käytettävyydestä eikä niinkään ensisijaisesti parhaasta mahdollisesta äänenlaadusta.

Jos haussa on helppokäyttöiset ja taustakuuntelussa riittävällä tasolla olevalla äänenlaadulla olevat täysin langattomat kuulokkeet on Apple AirPodit varteenotettava vaihtoehto.

Noin kuukausi takaperin kävin paikallisessa HifiStudiossa kuuntelemassa Bowers & Wilkins 704 S2 -sarjan kaiuttimia. Koekuuntelun perusteella kaiuttimet vaikuttivat asiallisilta joten laitoin ne silloin tilaukseen. Valitettavasti sattui käymään niin että kaiuttimia ei ollutkaan maahantuojalla varastossa (ainakaan tuota väriä) joten monta viikkoa sain odotella tuotteiden saapumista.

Sopivasti sitten kaiuttimet saapuivat ennen muuttoa joten pääsin vielä fiilistelemään ja testaamaan miltä kaiuttimet kuulostavat tässä asunnossa. Tästä on etua että kaiuttimet kerkesi tulemaan tänne asunnolle eikä vasta uudelle, sillä on helpompaa hahmottaa edellisten kaiuttimien ja näiden välisiä eroja kun huone on sama, etäisyys on sama ja tietää miltä kutakuinkin edelliset kaiuttimet ovat kuulostaneet.

Aikaisemmat kaiuttimeni ovat olleet Bowers & Wilkins DM603 S3 -sarjaa joten saman valmistajan kaiuttimilla matka musiikin maailmoihin jatkuu yhä.

Kaiuttimet tulivat eilen illalla kahdeksan aikaan kotiin kannettuna josta sitten tietenkin aivan ensimmäisenä otin paketit auki ja värkkäsin kaiuttimien pohjaan tulevat levyt kiinni mukana tulleilla osilla. Jonkin aikaa kyllä sain ihmetellä ohjeita kun kuva oli niin penteleen pieni että ei oikein ollut varmaa kumpia ruuveja kuvassa käytetään mutta onneksi vaihtoehtoja oli niin vähän että kauaa ei asiaa tarvinnut ihmetellä.

Mukana tuli myös kumisia tossuja ja teräviä piikkejä jotka enemmän ihmetytti. Miksi ihmeessä haluaisin pistää terävät piikit lattiaan jos mukana tulee myös kumiset tossut? En tiedä enkä täyteen varmuuteen päässyt joten pistin ne kumiset tossut mukaan. Ehkä ne on mietitty erilaista lattiaa ajatellen.

Kun kaiuttimet olivat purettu paketista oli aika laittaa vahvistimesta kaiutinkaapelit kiinni. Se ei tietenkään sitten suoraan mennyt paikalleen sillä vahvistimesta ulos lähtee itselläni johdot joissa on päädyissä banaaniplugit. Uusissa kaiuttimissa piti ensin ruuvata auki takaa paikat joihin johdot tulevat, irroittaa pieni muovilärpäke joka estää banaaniplugin paikalleen menemisen ja sen jälkeen sitten pyöritellä se takaisin. Tätä onneksi en joutunut ihmettelemään koska olen aikaisemminkin useammastakin laitteesta irroitellut näitä suojamuoveja jotka estävät banaaniliittimen sisäänmenon.

Kun kaikki oli lähes valmiina kuuntelua varten tarvittiin enää huonekorjaimen pöristelyt jotta kaiuttimet soivat mahdollisimman optimaalisesti huoneessani. Huonekorjaimena käytössäni on DSpeakerin Anti-Mode 2.0 Dual Core jonka käyttö on mukavan yksinkertaista. Loin uuden profiilin ja pistin kalibroinnin päälle ja hipsin toiseen huoneeseen keittelemään kahveeta odotellessa.

Huonekorjain pöristelee bassoja eri taajuuksilla varmaankin noin 10 minuuttia joten sinä aikana kerkesin sopivasti valmistautumaan kahvilla tulevaan kuuntelusessioon.

Testilevy 1: Nightwish – Oceanborn

Kuten lähes poikkeuksetta aina kun hankin uutta hifi-laitteistoa (kuulokkeita, vahvistimia, daceja jne) tulee niitä testattua Nightwish-yhtyeen Oceanborn-albumilla. Niinpä tälläkin kertaa. Levy sisään, kännykkä äänettömälle ja pois läheltäni, tabletit ja kaikki muutkin häiriötekijät pois läheisyydestä ja äänettömälle ja levyä kuuntelemaan.

Mikäli levy ei ole tuttu niin tämä levy edustaa tyylillisesti jonkinsorttista melodista oopperametallia. Oceanborn on vanha levy sillä se on julkaistu jo vuonna 1998. Levyä on tullut luukutettua jo nuoruusvuosinani joten oli erittäin mukavaa löytää yhä uudelleen tästä levystä uusia vivahteita joita en ole aikaisemmin kuullut!

Uusilla kaiuttimilla ensimmäiset asiat joita panin merkille oli vokaalien tuplauksia sellaisissa kohdissa joissa en ole niitä aikaisemmin erottanut. Myös muita uusia ääniä erottui selkeästi ja levyn hiljaiset hetket toivat tyhjän tilan tunnun läsnäolon eri tavalla kuin olen aikaisemmin havainnut. Panin merkille myös sen että vaikka bassotoisto näissä ei taida mennä edes yhtä alas kuin edellisissä kaiuttimissani oli bassokuvioita silti jotenkin paljon selkeämmin bongattavissa ilman että niitä edes yritti bongailla. Myös kitaroinneista välittyi erilainen fiilis, jotenkin kitarariffien sulavat vaihdot loivat paikoitellen hypnoottisen tuntuista vivahdetta.

Tässä versiossa Oceanbornista on mukana myös bonusraitoja joissa on kolme livevetoa. Liveversioissa live-vedon tunnelma välittyi jotenkin eri tavalla kuin edellisillä kaiuttimilla ja oli helpompaa aistia keikan tunnelatausta.

Yleisesti ottaen lupaavalta vaikuttava kokemus. Kaiuttimista erottuu kokonaisuutena tasapainoisen tuntuinen ja samalla todella erotteleva äänimaailma.

Testilevy 2: Katy Perry – MTV Unplugged

Koska ensimmäinen testilevy oli metallia oli hyvä seuraavaksi testilevyksi ottaa jotain aivan muuta. Koska oli jo myöhäinen ilta oli luontevaa kaivaa hyllystä seuraavaksi sointiin jotain kevyttä kamaa.

Levyksi valikoitui Katy Perryn MTV Unplugged vuodelta 2009. Mikäli tämä ei ole tuttu levy on kyseessä levy missä Katy Perry vetää vanhoja tuttuja biisejään kevyemmällä tatsilla. Levyltä löytyy mm. “I kissed a girl” sekä “You’re so gay”.

Kuuntelukokemuksesta panin merkille että läsnäolon tuntu on vahva. Katyn vokaalit hengittävät raikkaasti ja kappaleissa mukana olevaa pirtsakkaa svengin tatsia ei tarvitse kauaa houkutella esiin. Levy menee tossun alle. Pidin myös miten mukavalta bassojen soundit kuulostivat. Erottelevuus oli hyvä, soittajien sijainteja oli helpompaa bongailla ja kokonaisuus on siis sanalla sanoen rennon svengaava. Levy on miellyttävän kuuloinen niin kappaleiltaan kuin soundiltaan.

Testilevy 3: Lissie – My wild west

Kolmas levy tuli vielä yöllä kuunneltua joten jatkoin kevyellä linjalla. Viime vuonna (eli 2016) ilmestynyt Lissien My Wild West albumi sai vuoronsa seuraavaksi.

Levy on tyyliltään jotain indie rockia jossa on countrymäisiä vivahteita. Se ei tarkoita kuitenkaan mitään hipsteriulinaa heinähattu päässä junttien keskellä vaan hyvällä maulla toteutettua kevyttä tunnelmallista maalailua josta syntyy itselleni hieman haikea kesän kaipuun fiilis.

Uusilla kaiuttimilla levyn rento hengittävä tila pääsee hyvin esiin. Instrumentit erottuvat selkeästi ja yleisesti erottelevuudesta kertoo myös se että tästäkin levystä löysin laulumelodioita joita en aiemmin tiennyt siellä edes olevan. Kokonaisuutena paikoitellen jopa kohtalaisen minimalistinen äänimaailma saa kaikessa aistikkuudessaan uusia ulottuvuuksia. Kaiuttimet toimivat siis sangen hyvin tällaisen musiikin kanssa!

Testilevy 4: Indica – Akvaario

Kaiuttimien testaaminen levyillä jatkui tänään aamulla. Ensimmäiseksi levyksi aamulla löysi tiensä Indica-yhtyeen Akvaario. Indica on niitä bändejä joita olen kuunnellut yhtyeen ensimmäisestä levystä saakka ja Akvaario on Indican uusin levy joka on julkaistu vuonna 2014.

Musiikilliselta tyyliltään Akvaario on jotain kevyttä rockia vaikkakin mukana leyllä on muutama pianoa ja laulua sisältävä selkeästi kepeämpi ralli.

Kuten aikaisemmissa testilevyissä myös tässä panin merkille vokaaleiden ja muun äänimaailman erotteluun. Soundit on selkeämmin irti toisistaan ja ne löytävän paremmin oman paikkaansa. On helpompaa hahmottaa instrumenttien sijainnit äänikuvassa. Panin merkille myös rumpujen ja bassojen napakkuuteen ja myös tältä levyltä löysin uusia ääniä joita en ole aikaisemmin edes tiennyt siellä olevan.

Pidin siitä miten äänikuvasta Jonsun vokaalit saavat aivan uutta tatsia ja hänen oma persoonallinen tyyli pääsee hyvin erottumaan edukseen. Mainiota settiä siis tämänkin levyn osalta.

Testilevy 5: Kotiteollisuus – Iankaikkinen

Seuraavana levysoittimeen löysi tiensä suomalaisen heavy metallin ja/tai raskaan rockin sanansaattaja Kotiteollisuus. Albumiksi valikoitui Iankaikkinen sillä se on Kotiteollisuuden tuotannosta itselleni suosikkilevy. Tämäkin levy on vanha sillä se on julkaistu jo vuonna 2006.

Kuuntelusession aikana löysin tästäkin levystä uusia puolia. Siellä on enemmän vokaalituplauksia kuin tiesin siellä olevan ja tulipa pieniä instrumenttiosuuksiakin bongattua aivan eri tavalla. Niitä en löytänyt paljoa, mutta kuitenkin pieniä uusia soundeja havaitsin.

Kitaroiden rouhea äänimaailma toimi näilläkin kaiuttimilla ja levy rokkasi yhä vain. Myös erityisesti kappaleessa Tuonelan koivut oli soundillisesti erilaista tuntumaa kuin mitä olen huomannut. Toki muukin levy kuulosti erilaiselta kuin aiemmilla kaiuttimilla, mutta jotenkin tässä kappaleessa oli enemmän havaittavia eroja. Ehkä se oli hengittävämpi tai jotain muuta, en ole täysin varma. Kuitenkin sen verran eroa oli että sen panin merkille kuunnellessa.

Testilevy 6: Dark Tranquillity – Haven

Kuudenneksi testilevyksi pistin pyörimään levyn jota olen vuosien mittaan myös kuunnellut paljon, eli Dark Tranquillity -yhtyeen Haven vuodelta 2000. Mikäli bändi tai levy ei ole tuttu edustaa tämä levy melodista death metallia jota myös “Göteborg”-soundina on kutsuttu.

Tässä levyssä panin merkille kuinka paljon bassokuviot erottuvat ilman että niitä edes yritän bongailla. En tarkoita sitä että ne pomppaisivat epätasapainoisella tavalla esiin liian kovalla tai häiritsevästi, vaan sitä että ne erottuvat sieltä omana osanaan selkeämmin kuin aiemmin. Myös pieniä eroja panin merkille vokaaleissa, lähinnä efektien osalta – vaikkakin vain yhdessä kappaleessa taisin panna merkille miten pitkään tila jää tuntumaan, mutta kuitenkin jotain uutta ja erilaista erottui.

Levyltä löytyi myös pieniä uusia melodiakulkuja joita en ole aiemmin kuullut joten tämänkin levyn erottelevuus on parempi. Kuitenkin se tärkein eli levyn rokkaavuus ei siitä kärsi, vaan levy potkii yhä edelleen kuin kung fu -sankari öisellä snägärillä.

Testilevy 7: Britney Spears – Femme Fatale

Seitsemäntenä testilevynä ja tällä kertaa viimeisenä testilevynä tätä blogipostausta ajatellen toimi Britney Spearsin levy Femme Fatale. Femme Fatale on Spearsin seitsemäs albumi ja se on julkaistu jo vuonna 2011. Mikäli Britney Spearsin tuotanto ei ole tuttua niin mainittakoon että tämä levy ei edusta enää ns. purkkapoppia vaan tämä on jo musiikillisesti jotain dancepoppia jossa selkeästi elektronisia vivahteita.

Britney Spearsin levyä ei vain voinut jättää pois testilevyistä, sillä Britney Spears on artisti jonka levyn olen ensimmäisenä CD-levynä ostanut. Ostin aikoinaan Joensuun Anttilasta levyn Oops! …I did it again ja kyllähän tuo sama levy löytyy vielä itseltäni levyhyllystä. Hieno levy kaikin puolin, mutta tämänkertaiseksi testilevyksi kuitenkin päätyi Femme Fatale jotta saan erilaista soundimaailmaa testata. Samoin Femme Fatalelta löytyy yksi parhaista Britney Spearsin biiseistä ikinä, eli päätösraita Criminal.

Tässä levyssä on paljon pientä kilkettä ja maustetta mukana ja oli mukavaa bongailla niitä kaiutinkuuntelun kautta eri puolilta äänimaailmaa. Soundit ovat monipuoliset ja ne tulevat hyvin esiin näillä kaiuttimilla. Levyllä olevia vokaalituplauksia erotti paljon selkeämmin kuin aiemmin ja levyn alataajuuksien napakkuudet erottui yllättävänkin hyvin siihen nähden että kaiuttimet ei ole mitkään bassojumputukseen ensisijaisesti parhaimmat vaihtoehdot. Kuitenkin alapääsoundeja löytyy tarpeeksi jotta niillä pääsee tunnelmaan.

Tämä levy on niitä missä voi heittää silmät kiinni, antaa rytmin viedä, jorata täysillä mukana kovaan ääneen laulaen ja voi antaa mielensä vaeltaa Ibizan yökerhojen maailmaan. Aivan loistava levy joka pääsee erinomaisesti oikeuksiinsa näillä kaiuttimilla. Toimii!

Loppupäätelmät

Päivän kuuntelun perusteella Bowers & Wilkins 704 S2 on kaiutin jota voin suositella. Verrattuna aikaisempaan Bowers & Wilkins DM603 S3 -sarjan kaiuttimiin on ero selkeä. Vaikka edellisissä kaiuttimissakaan ei ollut mitään vikaa ja niillä musiikin kuuntelu on nautinto, on silti 704 S2:ssa sitä vielä selkeästi lisää.

Pidän myös kaiuttimien ulkonäöstä. Näihin tuli mukana etusuojat, mutta koska kaiuttimet näyttävät kauniilta ilman niitäkin en niitä ole vielä edes koettanut paikalleen pistää.

Kaikista kuuntelemistani levyistä + YouTubesta kuunnellessa biisejä ensimmäisenä nousee mieleen erona erottelevuus. Äänimailmasta löytyy uusia ulottuvuuksia joita siellä ei edes tiennyt olevan ilman että liikutaan edes “Kuulenko vai luulenko” -hifistelyn alueen lähimaastoissa. Soittajat erottuvat paremmin omilla paikoillaan, pienet mausteet joita levyihin on laitettu löytävät tiensä kuulijan korviin ja rento ja hengittävä äänimaailma on kaikinpuolin miellyttävää kuulla.

Alussa korva vaatii hieman tottumista kuten uusissa kaiuttimissa aina, mutta kun korva on päässyt mukaan uuteen äänimaailman ulottuvuuteen ei enää sen jälkeen kaipuuta entiseen ole. Rokki soi ja hymyn virne vääntyy kasvoille kun biisit lähtevät viemään kuulijaansa irti tämän maailman rajoitteista kohden äänimaailman Nirvanaa, sitä tilaa missä on jäljellä vain minä ja musiikki.

Suosittelen vähintäänkin kuuntelemaan josko soundit miellyttävät myös omaa korvaa. Kaiuttimia voi tilata ainakin HifiStudiolta tai muista hifiliikkeistä.

Aloitin tämän viikon maanantaina uuden työni Goforella. Yhtenä työsuhde-etuna meillä kuuluu Spotifyn premium sekä mahdollisuus hakea paikallisesta Hifistudio-liikkeestä kuulokkeet musiikin kuuntelua varten.

Vaikka entuudestaan itselläni on useammat hyvät kuulokkeet, kävin kuitenkin hakemassa itselleni töihin toisenlaiset kuulokkeet sillä käyttötarpeet on täysin erilaiset. Koska työympäristössä mahdollisuus ympärillä olevaan hälyyn on paljon suurempi kuin kotona hiljaisuudessa kuunnellessa on toimiva taustamelun vaimennus tärkeämpi ominaisuus kuin täydellinen äänenlaatu.

Kävin tiistaina töiden jälkeen katselemassa vaihtoehtoja ja matkaan tarttui Bose QuietComfort 35 -nimeä kantavat Bluetooth-kuulokkeet. Testailin liikkeessä muutamaa eri kuulokevaihtoehtoa, mutta ulkopuoliset äänet tulivat toisessa vaihtoehdossa liian selkeästi musiikin läpi joten käyttötarkoitukseen sopivimmaksi vaihtoehdoksi tulivat nämä kuulokkeet.

Pakollisten Unboxing-kuvien ottamisen jälkeen otin kuulokkeet käyttöön. Käyttöönotto oli suoraviivaista eikä ohjekirjaan tarvinnut koskea. Virrat päälle ja kuulokkeet lähtivät etsimään Bluetooth-laitteita. Puhelimesta sitten vain Bluetooth-laitteiden asetuksiin, parittaminen kuulokkeisiin jonka jälkeen kännykkä tarjosi tietoa että tälle laitteelle on saatavana myös lisähojelma.

Kävin lataamassa puhelimelle saatavan lisäohjelman kuulokkeille jotta näen mitä sillä tekee. Ohjelman kautta on mahdollista päivittää mm. kuulokkeiden ohjelmisto ja nimetä kuulokkeiden Bluetooth-nimi uudelleen. Tämä on kätevä ominaisuus, sillä koska näitä kuulokkeita on toimistossa muillakin on sekaannuksen vaara suuri etsiessä omaa laitetta listalta mikäli parittaminen laitteiden kanssa pitäisi jostain syystä tehdä uudemman kerran ja jos muut eivät ole nimenneet omia laitteitaan oletusnimestä muuuksi.

Päivitin myös kuulokkeiden firmwaren ohjelman kautta. En tiedä kuulenko vai luulenko, mutta ääni kuulostaa päivityksen jälkeen erilaiselta. Redditissä ihmiset ovat valitelleet että joissain ohjelmistoversioissa olisi ollut taustamelun vaimennukseen liittyviä ongelmia joillain käyttäjillä, joten luultavasti äänenlaatuun vaikuttavia muutoksia on oikeastikin tehty eri versioissa.

Äänenlaatu on yleisesti ottaen perus hyvää tasoa Bluetooth-kuulokkeiden rintamalla. Sellaista että näillä jo musiikkia ihan mieluusti kuuntelee toisin kuin iPhone 7 Plussan mukana tulleilla kuulokkeilla joista sai vain pahan mielen.

Ensimmäisenä testiin meni Epican The Solace System MCD. Sen kuuntelin läpi ja se oli ja meni hyvin soiden ilman ongelmia. Ääni kuului hyvin ja selvästi, se ei pätkinyt eikä mitään muutakaan negatiivista sanottavaa. Hyvä hyvä.

Epican EP:n kuunneltua tein Bluetooth-parituksen iMacin kanssa jotta saan katsottua kuinka hyvin parittaminen useampaan laitteeseen toimii ja sen osaanko sen tehdä ilman ohjekirjaa. Tämäkin sujui onneksi helposti pitämällä vain kuulokkeiden Bluetooth-asentoa päällä aikansa jonka jälkeen luurit menivät paritusmoodiin. Sen jälkeen vain koneelta valittiin kuulokkeet ja yhdistettiin. Mielenkiintoisena kuriositeettinä mainittakoon että kuulokkeet ilmoittavat puhumalla mihin kaikkiin laitteisiin se on parhaillaan yhdistettynä heti parittamisen jälkeen.

Testiraitojen metsästys jatkui koneelta Spotifystä. Tein itse asiassa myös soittolistan johon keräsin yksittäisiä testiraitoja eri artisteilta joiden pohjalta tämä arvostelu on kirjoitettu. Spotifyn soittolista löytyy täältä.

iMacin kautta kuunneltaessa oli toisinaan pätkintää havaittavissa omassa kämpässäni kun kävelin keittiöön luurit päässä. Tätä samaa ongelmaa taitaa tehdä kämpässäni jokainen Bluetooth-laite mikäli kuulokkeet/kaiuttimet on keittiössä ja iMac olohuoneessa, joten vika tuskin on kuulokkeissa vaan enemmänkin tietokoneen sijainnista ja asunnon huonosti taajuuksia läpäisevissä seinissä.

Yksi huomioimisen arvoinen asia on äänenvoimakkuuden kanssa mahdolliset tulevat yllätykset. Olin kuunnellut Spotifystä musiikkia iPhonesta kuulokkeisiin striimaten jonka jälkeen vaihdoin koneelle ja sieltä striimasin Spotifyn kautta kuulokkeille. Myöhemmin siirsin musiikin taas koneelta Spotifyyn kännykälle josta musiikit meni kuulokkeisiin. Ikävänä yllätyksenä luurit tuuttasivat äänenvoimakkuuden täysille tai lähes täysille joka hieman säpsäytti.

Musiikin kuuntelun lisäksi Bosen QuietComfort 35:t soveltuvat myös puhelimen Hands Freeksi. Yksi puhelu tuli tehtyä näillä rupatellen ja ilman ongelmaa puhe toimi ja vastapuolikaan ei maininnut kertaakaan että kuuluvuus olisi ollut huono.

Kuulokkeiden napit löytyvät loogisesta paikasta ja ne on helppo löytää pienen tottumisen jälkeen. Käytettäviä nappeja on kolme – yksi lisää äänenvoimakkuutta, toinen vähentää ja keskimmäinen toimii geneerisenä painikkeena jolla musiikin voi pausettaa tai jatkaa sen toistoa. Myös pitkään sitä painamalla voi käynnistää iOS-laitteessa Sirin.

Äänenvoimakkuuden kanssa oli itselläni jostain syystä ongelmia myös keskipainikkeen painamisen jälkeen. Keskipainikkeella musiikin kuuntelun pysäytettyäni ja jatkettuani kerran kuulokkeet pamahtivat taas täydelle voimakkuudelle. Kuitenkin toisen kerran saman tehtyäni ei ongelma toistunut. Toivon mukaan ongelma ei ole useasti toistuvaa sorttia sillä on erittäin ikävä yllätys saada musiikit korville niin kovalla kun kuulokkeista lähtee.

Kokonaisuutena Bose QuietComfort 35:sta syntyy positiivinen mielikuva satunnaisesti ilmenneiden äänenvoimakkuuden sekoiluista huolimatta. Musiikkia on näillä mukava kuunnella niin kevyen pop-musiikin, rockin kuin jonkinsorttisen metallinkin saralla joten omaan kuunteluuni nämä ovat oikein mukavan oloiset luurit. Epica, Nirvana, Nightwish, Insomnium, Katy Perry, Britney Spears, Lissie ja muut kokeilemani artistit kaikki kuulostivat miellyttäviltä ja rennoilta kuunnella, eikä kuulokkeiden istumisessa korvilla tai painossakaan ole mitään valittamista.

Mikäli haussa on toimistokäyttöön tarpeeksi hyvää äänenlaatua tarjoavat vaimentavat Bluetooth-kuulokkeet on Bosen QuietComfort 35:t asiallisen oloiset ja miellyttävän tuntuiset kuulokkeet joita vähintäänkin kannattaa testata.