Category: Perjantaipullo

  • Perjantaipullo: Paulaner Hefe-Weißbier

    Paulaner Hefe-Weißbier on saksalaisen Paulanerin panimon panemaa 5.3 % vahvuista tummaa vehnäolutta. Olutta on saatavailla ainakin LIDL-kaupoista.

    Olut on tuoksultaan varsin mieto ja neutraali niin pullossa kuin tuoppiin kaadettunakin. Tuoppiin kaataminen on sujuva prosessi eikä olut vaahtoa tarpeettoman paljoa ja kovin paljoa ei joudu tuoppiin kaatamista hidastamaan. Pinnalle syntyvä paksuhko kermaisa vaahto on maultaan lähes mautonta hattaraa.

    Suutuntuma oluessa on puolitäyteläinen ja selkeästi makeaa sorttia oleva ja sitä onkin helppoa lähestyä. Jälkimakua ei ole juuri lainkaan joten hyvästä tai huonosta jälkimausta ei voi sanoa juuta tai jaata sillä jälkimakua ei jäänyt suuhun pyörimään käytännössä lainkaan.

    Tunnelmaltaan tämä olut ei ole kovin vahva, mutta omaan makuuni tämä oli toimiva juoma jossa on miellyttävästi selkeästi erottuvaa hedelmäistä makua mukana.

    Musiikiksi tämän kanssa sopii kevyt metalli/rock, esimerkiksi Burning Witches – Hexenhammer tai Sirenia – Love like cyanide.


  • Perjantaipullo: Tuomas Hopfenweizen

    Tuomas Hopfenweizen on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistamaa vehnäolutta jossa vahvuutta löytyy 5.5 %. Olutta myydään ainakin hyvin varustelluissa S-ryhmän kaupoissa.

    Oluen aukaistua löytää perinteikkään vehnäoluen tuoksun joka säilyy myös lasissakin. Vaahtoaminen on varsin mietoa ja sen voi kaataa nopeasti tuoppiin ilman huolta ylitse kuohumisesta. Pinnalle muodostuva vähäinen vaahto on koostumukseltaan kohtalaisen paksua tavaraa.

    Suutuntuma on puolitäyteläinen ja maku on raikas ja banaaninen. Suussa maku on asiallinen vaikkakin hieman pistävä mutta valitettavasti jälkimaku on epämieluisa. Kuitenkin kokonaisuutena toimiva olut.

    Musikiksi sopii kevyt pop, mm. Ava Max – Sweet but psycho tai Ariana Grande – No tears left to cry.

  • Perjantaipullo: Iloliemi kakkonen

    Iloliemi kakkonen on Honkavuoren panimon panemaa lageria joka nimestään huolimatta ei ole kakkosolutta vaan vahvuutta siitä löytyy 5,5 %. Olutoppaan kuvauksen mukaan olut on myös Ilosaarirockin vuoden 2018 virallinen festariolut.

    Pullon aukaistua ensimmäisenä reaktiona on kiire kaivamaan luuttua sillä noin puolet pullosta kuohusi suoraan yli pullon pitkin pöytiä ja lattioita. Ei ole hyvä tämä. Tämän seurauksena tämän postauksen kuvassa näkyy tuopissakin näin vähän olutta. Luutulla tarkoitetaan tässä kontekstissa siis asiaa mitä kutsutaan toisaalla päin Suomea tiskirätiksi, ei siis sitä soitinta jos ajatuskulku sattui sellaisille reiteille eksymään jostain syystä.

    Tuoppiin asti tiensä löytänyt olut tuoksuu miedosti mutta hedelmäisesti. Suutuntuma on puolitäyteläinen, raikas, hedelmäinen ja greippimäinen ja siinä on hieman pistävyyttä mukana, omaan makuuni liiaksikin. Jälkimaku on epämukava ja nousee esiin melkein heti kun oluen on suustaan nielaissut alas. Kokonaisuutena kyseessä on kuitenkin juomakelpoinen olut joka toimisi paremmin kesäkuumalla, syksyllä sisällä tuopista nautittuna ei jättänyt omiin makuhermoihin mitään erityistä kokemusta.

    Musiikiksi sopii kepeä musiikki, mm. Anna Abreu – End of Love tai Poppy – Time is up.

  • Perjantaipullo: Äkäsen eukon hieno lagerolut

    Tämänkertainen perjantaipullo on Honkavuoren panimon tuotos nimeltään Äkäsen eukon hieno lagerolut. Oluesta löytyy suhteellisen niukasti tietoja, mutta alkoholitilavuus on 4,1 %. Ostin olueni Pyhäselän Hammaslahdesta, mutta myyntipaikkoja saman panimon oluille on ainakin Pienessä Helsingissä sekä mm. Kampin K-Supermarketilla. Panimon verkkosivuilta löytää kuvan oluen etiketistä sekä tietoa myyntipaikoista ja muuta yleistietoa.

    Oluen aukaistua erottaa hieman hiivaisen tuoksun pullossa joka onneksi ei nouse tuoppiin kaadettua enää esiin. Tuopissa olut on raikkaamman ja hedelmäisemmän tuoksuinen. Vaahtoavuus on maltillista kaadettaessa ja sekin vähä mikä kerkeää muodostua katoaa pian myös pois. Vaahto on ohutta ja hentoa koostumukseltaan.

    Suutuntuma on kepeä ja aavistuksen laiha. Maku on pistävä ja kirpeä, aavistuksen sitrusmainen. Maku erottuu varsin selkeästi bulkkilagereista omaperäisemmällä maullaan. Omaan makuuni ei mikään erityisen mieluisa maku mutta kuitenkin juomakelpoinen.

    Musiikiksi sopii mm. Five Finger Death Punch – When the seasons change tai Amaranthe – 365.

  • Perjantaipullo: Honkavuoren Alfakarju

    Honkavuoren Alfakarju

    Honkavuoren Alfakarju on kotimaisen Panimo Honkavuoren panemaa 4,5 % vahvuista luomu carelian alea. Olutta myydään mm. Pyhäselän Hammaslahdessa sijaitsevassa K-Marketissa josta omani ostin siellä päin käydessäni. Muut myyntipaikat voi lukea heidän sivuiltaan.

    Etiketin ilme on tyylillisesti hyvin erottuva ja persoonallinen ja se on omaan makuuni toimiva.

    Oluen aukaistua erottaa heikosti tuoksun pullosta joka vasta lasiin kaadettua pääsee paremmin esiin. Tuoksu on yleisesti ottaen neutraali ja pian se haihtuu pois myös tuopista. Vaahtoa tulee kaadettaessa paljon ja tuoppiin kaatamiseen meni oma tovinsa kun pinnalle syntyvä paksuhko vaahto ei myöskään kovin nopeasti pinnalta haihtunut pois.

    Maku on mieto ja maltillinen, aavistuksen hedelmäinen ja paahteinen. Suutuntuma on puolitäyteläinen mutta harmillisesti jättää silti kokonaisuutena hieman laihan fiiliksen. Jälkimakua ei nouse esiin juuri nimeksikään.

    Kaiken kaikkiaan olut on perus ok tasoa, juomakelpoista jota voi helposti nauttia, maussa on kyllä omat hyvät puolensa mutta se jättää silti omaan makumieltymykseeni kaipuun hieman vahvemmalle otteelle.

    Musiikiksi sopii kepeä musiikki, mm. Carrie Underwood – Cry Pretty tai Faith Hill – It matters to me.