Category: Perjantaipullo

  • Perjantaipullo: Sinebrychoff Porter

    Sinebrychoffin Porter

    Porter nimellä kulkeva Sinebrychoffin valmistama imperial porter on 7.2 % vahvuinen olut jossa katkeroita on 39 EBU ja kantavierrettä 17.5. Ostin tämän kanssa laivalta mutta kaikki maakravutkin voivat oluen käydä noutamassa Alkon valikoimasta.

    Pullon aukaistua erottaa tuoksua etsiessä miedosti portereille ominaisen aromin joka ei myöskään tuopista hyppää vahvasti esille. Olut ei vaahtoa juuri nimeksikään kun sen kaataa tuoppiin joten oluen maisteluun pääsee varsin nopeasti.

    Tein alussa etikettivirheen ja otin oluen jääkaappikylmänä nautittavaksi ja löysin tietoa että näin ei kuuluisi tehdä. Hieman lämmettyään optimaalisempaan lämpötilaan maku parani ja oluesta erotti enemmän sen luonnetta ja siihen tuli hieman myös miellyttävää pehmeyttä.

    Suutuntuma on kohtalaisen täyteläinen, hieman paahteinen sekä perinteikkäästi varsin tummasävyinen mutta ei kuitekaan tunkkainen. Alkoholin maku nousee kohtalaisen selkeästi esiin mutta ei kuitenkaan käy häiritsemään eikä pilaa nautintoa. Harmillisesti kuitenkin jokin pieni häiritsevä pistävän väkevä sivumaku nousi esiin joka hieman vei parasta terää makunautinnosta pois, mutta tästäkin huolimatta oli tämäkin porter juomakelpoinen.

    Musiikiksi tämän kanssa sopii hieman tummanpuhuva mutta kepeähkö goottirock, esim. Inkubus Sukkubus – Wytches tai Sisters of Mercy – Lucretia my Reflection.

  • Perjantaipullo: Põhjala Öö imperial baltic porter

    Põhjala Öö

    Põhjala Öö on virolaisen Põhjala Brewinging valmistamaa imperial porteria. Kyseessä on kohtalaisen tujakka olut sillä alkoholitilavuus siinä on 10,5 %, katkeroita on 44.0 EBU ja kantavierre 24.3 °P. Ostin tämän oluen laivalla käydessäni mutta näitä löytyy suoraan myös kuivalla maalla liikkuessa Alkon valikoimista.

    Korkattua pullon voi nuuhkaistessa erottaa tuoksun joka ei ainakaan omaan makuuni ollut mitenkään järin hyvä. Kuitenkin tuoksu on suhteellisen mieto pullossa eikä lasiin kaadettuakaan tuoksu nouse tarpeettoman vahvasti esille eikä siten käy häiritsemään. Myös tuopista etsiessä tuoksua sen löytää eikä se silloinkaan varsinaisesti houkutellut oluen maistamiseen. Tuoppiin kaataminen onnistuu railakkaalla tahdilla sillä vaahto on todella maltillista ja se katoaa myös nopeasti pinnalta pois.

    Olutta maistaessa erottaa alussa kohtalaisen vahvasti alkoholin maun joka kuitenkin hetken olutta suussa pidettyä jää taka-alalle muiden makuun vaikuttavien elementtien noustessa dominoivammaksi. Vahvuuden huomioonottaen alkoholin maku pysyy kuitenkin suhteellisen maltillisena. Suutuntuma on miellyttävän täyteläinen joka yllätti allekirjoittaneen varsin positiivisesti.

    Maku on varsin miellyttävä ja sen paahteinen olemus nousee selkeästi esiin käymättä kuitenkaan ylikorostuneeksi. Mausta löytää myös hieman makeutta ja hentoa suklaista sivumakua jotka kuitenkin ovat hyvin tasapainoisena maussa mukana.

    Kokonaisuutena Põhjala Öö on maistamisen arvoinen olut.

    Musiikkina tämän kanssa toimi hyvin raskaamman puoleinen musiikki, esimerkiksi Graveworm – See no future tai Shade empire – Ruins.

  • Perjantaipullo: Leffe Blonde

    Leffe Blonde

    Tämänviikkoisena perjantaipullona on Leffe Blonde joka on InBevin panimolta tuleva belgialainen ale (luostariolut). Alkoholia siitä löytyy 6,6 % ja katkeroita 16 EBU. Oluen ostin Tallinnan laivalta mutta näemmä Alkon valikoimastakin tuotetta löytyy suoraan hintaan 3,98 eur.

    Oluen aukaistua ja lasiin kaadettua löytää selkeästi erottuvan tuoksun joka säilyy siemailun ajan hyvin oluen nauttijan seuralaisena. Tuoksu on vahva ja aromikas ja hieman hedelmäisen karamellimäinen.

    Väri on omaan silmääni miellyttävä. Tuoppiin kaadettaessa olut vaahtoaa maltillisesti mutta ei mitenkään mahdottomasti, käytännössä tuoppiin saa sisällön huljautettua rivakallakin tahdilla ilman että kärsimätönkään kaataja joutuu turhautumaan vaahdon määrään. Vaahto ei kovin kauaa säily paksuna ja nopeasti vaahto on pinnalla enää ohuena muistona.

    Suutuntuma on puolitäyteläinen ja raikas, maku on hieman siirappimainen ja banaaninen sekä kohtalaisen makea. Jälkimaku jättää hieman pistävyyttä makuaisteihin.

    Kokonaisuutena Leffe Blonde on yksittäisenä pullona nautittuna juomakelpoinen olut jossa on erottuva ja omalaatuinen maku. Kuitenkin oluen makeus on sen verran voimakas ja hennosti esiin nouseva jälkimaun kirpeys käy sen verran tuntuvaksi että kahta tällaista ei kovin helposti peräkkäin siemaile.

    Musiikiksi sopii kepeä musiikki, esimerkiksi Ed Sheeran – Perfect tai The Chainsmokers – Everybody hates me.

  • Perjantaipullo: Põhjala Virmalised IPA

    Põhjala Virmalised IPA

    Põhjala Virmalised IPA on nimensä mukaisesti Põhjala-panimon valmistama Indian Pale Ale. Sen alkoholitilavuus on 6,5 % ja sitä myydään ainakin Viron laivoilla josta omani poimin. Panimosta löytää lisätietoja heidän kotisivuiltaan osoitteesta https://pohjalabeer.com/.

    Oluen aukaistua tuoksu on vahva ja miellyttävä mutta varsin perinteikäs IPA eikä tuoksu katoa myöskään tuoppiin kaadettaessa.

    Ostin näitä oluita laivalta kaksi kappaletta joista toisen join edellisenä päivänä ja toisen seuraavana ja tuntui iso ero olevan vaahtoavuudessa. Siinä missä ensimmäinen olut aukesi nätisti ilman ongelmia ja tuoppiin sai kaadettua kohtalaisen nopealla vauhdilla ilman haasteita ylikuohumisesta oli toinen pulloista sellainen että heti korkin aukaistua kohtalaiset määrät olutta vaahtosi yli pullon pitkin pöytiä. Kumpi näistä sitten on normaalimpaa tälle oluelle en osaa sanoa mutta kuitenkin muista blogeista olen lukenut että tämä olisi kohtalaisen vaahtoavaa olutta joten ehkä jälkimmäinen vaihtoehdoista on normaalimpi olotila.

    Oluen väri ei omaan silmään iskenyt ja jotain häiritsevää siinä oli. Suutuntuma on puolitäyteläinen, kohtalaisen väkevä maultaan ja siinä on hieman pientä pistävyyttä joka ei onneksi ole tarpeettoman terävää, kuitenkin vahvuuden huomioon ottaen maku ei ole kovin vahvan tuntuista. Jälkimaku oluessa on epämukava ja liian hapan omaan olutmakuuni.

    Tästä oluesta huomaan omaavani varsin eriävät mielipiteet kaikkien muiden olutblogien osalta joita satuin löytämään. Monet kehuvat tätä hyväksi tai paremmaksikin, omaan makuuni tämä oli kohtalaisen huono olut jota en vähässä kummassa osta uudelleen ainakaan pariin vuoteen. Toki parin vuoden päästä tilanne voi muuttua enemmän eri oluita maisteltua joten pitänee antaa tällekin joskus uusi mahdollisuus.

    Musiikkina toimii jonkinmoinen rock, esimerkiksi Black Label Society – A live unreal sekä Lord of the Lost feat. Formalin – Raining stars.

  • Perjantaipullo: Weihenstephaner Hefe Weissbier

    Weihenstephaner Hefe Weissbier

    Weihenstephaner Hefe Weissbier on saksalaisen Weihenstephanin panimon valistamaa vehnäolutta. Alkoholitilauus oluessa on 5.4 % ja katkeroita 15 EBU-yksikkö. Lisätietoja löytyy mm. Alkon sivuilta.

    Oluen aukaistua erottaa miellyttävän kepeän karamellimaisen tuoksun joka säilyy vielä tuopissakin vaikkakin suhteellisen mietona. Vaahtoavuus on voimakasta tuoppiin kaadetttaessa ja vaahto on koostumukseltaan kohtalaisen paksua ja kermaisaa näöltään ja maultaan neutraalia ja mietoa.

    Omaan silmään Weihenstephanerin Hefe Weissbier on miellyttävän värinen olut. Suutuntuma on puolitäyteläinen ja kohtalaisen samea, jopa aavistuksen tummasävyinen vaikka kyseessä on näinkin vaalea olut ja siitä erottuu karamellimainen pehmeä maku. Aavistuksen havaittavissa simamaista tuntua joka erottuu etäisesti hennosti löytyvästä terävyydestä. Kokonaisuutena varsin hyvä ja toimiva olut.

    Musiikkina tämän knassa sopii mm. Zara Larsson – Ain’t my fault tai Anne-Marie – Ciao Adios.