Aleksin Blogi

Category: Perjantaipullo

  • Perjantaipullo: Tsingtao 1903

    Tsingtao 1903 on Kiinan suurimman olutpanimo Tsingtaon panemaa 5,0 % vahvuista vaaleaa lageria. Olutta myydään Suomessa hyvin varustelluissa ruokakaupoissa ja omani ostin Koivukylän Citymarketista. Firmasta ja heidän valmistamistaan oluista löytää tietoa panimon omilta sivuilta osoitteesta https://www.tsingtaobeer.co.uk/.

    Oluen aukaistua erottaa sitä haistaessa kirpeähkön tuoksun joka säilyy hieman hennompana seuralaisena myös tuoppiin kaadon jälkeen. Tuoppiin kaataminen on helppoa vähäisen vaahtoamisen vuoksi ja tuopista oluen miellyttävä väri pääsee hyvin esiin.

    Maku on miellyttävän raikas ja makeampi kuin monessa muussa maistamassani lagerissa. Suutuntumakin on varsin kepeä. Jälkimakua ei ole käytännössä juuri nimeksikään joten olut on varsin helposti lähestyttävää sorttia. Perus hyvä olut.

    Musiikiksi tämän kanssa sopii kepeä kotimainen, mm. Erin – Vanha nainen hunnigolla tai Juha Tapio – Kaksi puuta.

  • Perjantaipullo: Kirin Ichiban

    Kirin Ichiban on Kirin Breweryn lageria jota pannaan Saksassa. Vahvuutta löytyy 5,0 %, katkeroita 20.0 EBU ja kantavierretta 11.2 °P. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa kuten Citymarketeissa ja sitä löytää myös Alkosta.

    Oluen aukaistua erottaa perinteisen kepeän ja raikkaan lagerin tuoksun joka löytyy myös tuoppiin kaadettuna. Tuoksu ei ole vahva mutta löydettävissä kohtalaisen vaivattomasti. Vaahtoavuus on maltillista ja tuoppiin oluen saa kaadettua reippaalla otteella ilman pelkoa ylikuohumisesta. Vaahto myös katoaa pian pinnalta pois kokonaan.

    Suutuntuma on raikas ja hento. Maku on aavistuksen terävään kallellaan oleva mutta säilyttää silti maltillisuuden. Siinä on myös hivenen metallinen sivumaku. Lageriksi tämä on keskimääräistä makeamman makuinen joka sopi omaan mieltymykseeni mutta se ei kuitenkaan toimi kaikille. Kirin Ichibanissa on kesäinen raikas olemus ja toimii perusbissenä esim. bulkkilagereiden korvaajaksi. Juomakelpoinen mutta ei mikään mestariteos.

    Musiikiksi sopii hyvin kepeä rock, mm. Audioslave – Like a stone tai Wheatus – Teenage dirtbag.

  • Perjantaipullo: Paulaner Hefe-Weißbier

    Paulaner Hefe-Weißbier on saksalaisen Paulanerin panimon panemaa 5.3 % vahvuista tummaa vehnäolutta. Olutta on saatavailla ainakin LIDL-kaupoista.

    Olut on tuoksultaan varsin mieto ja neutraali niin pullossa kuin tuoppiin kaadettunakin. Tuoppiin kaataminen on sujuva prosessi eikä olut vaahtoa tarpeettoman paljoa ja kovin paljoa ei joudu tuoppiin kaatamista hidastamaan. Pinnalle syntyvä paksuhko kermaisa vaahto on maultaan lähes mautonta hattaraa.

    Suutuntuma oluessa on puolitäyteläinen ja selkeästi makeaa sorttia oleva ja sitä onkin helppoa lähestyä. Jälkimakua ei ole juuri lainkaan joten hyvästä tai huonosta jälkimausta ei voi sanoa juuta tai jaata sillä jälkimakua ei jäänyt suuhun pyörimään käytännössä lainkaan.

    Tunnelmaltaan tämä olut ei ole kovin vahva, mutta omaan makuuni tämä oli toimiva juoma jossa on miellyttävästi selkeästi erottuvaa hedelmäistä makua mukana.

    Musiikiksi tämän kanssa sopii kevyt metalli/rock, esimerkiksi Burning Witches – Hexenhammer tai Sirenia – Love like cyanide.


    ​

  • Perjantaipullo: Tuomas Hopfenweizen

    Tuomas Hopfenweizen on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistamaa vehnäolutta jossa vahvuutta löytyy 5.5 %. Olutta myydään ainakin hyvin varustelluissa S-ryhmän kaupoissa.

    Oluen aukaistua löytää perinteikkään vehnäoluen tuoksun joka säilyy myös lasissakin. Vaahtoaminen on varsin mietoa ja sen voi kaataa nopeasti tuoppiin ilman huolta ylitse kuohumisesta. Pinnalle muodostuva vähäinen vaahto on koostumukseltaan kohtalaisen paksua tavaraa.

    Suutuntuma on puolitäyteläinen ja maku on raikas ja banaaninen. Suussa maku on asiallinen vaikkakin hieman pistävä mutta valitettavasti jälkimaku on epämieluisa. Kuitenkin kokonaisuutena toimiva olut.

    Musikiksi sopii kevyt pop, mm. Ava Max – Sweet but psycho tai Ariana Grande – No tears left to cry.

  • Perjantaipullo: Iloliemi kakkonen

    Iloliemi kakkonen on Honkavuoren panimon panemaa lageria joka nimestään huolimatta ei ole kakkosolutta vaan vahvuutta siitä löytyy 5,5 %. Olutoppaan kuvauksen mukaan olut on myös Ilosaarirockin vuoden 2018 virallinen festariolut.

    Pullon aukaistua ensimmäisenä reaktiona on kiire kaivamaan luuttua sillä noin puolet pullosta kuohusi suoraan yli pullon pitkin pöytiä ja lattioita. Ei ole hyvä tämä. Tämän seurauksena tämän postauksen kuvassa näkyy tuopissakin näin vähän olutta. Luutulla tarkoitetaan tässä kontekstissa siis asiaa mitä kutsutaan toisaalla päin Suomea tiskirätiksi, ei siis sitä soitinta jos ajatuskulku sattui sellaisille reiteille eksymään jostain syystä.

    Tuoppiin asti tiensä löytänyt olut tuoksuu miedosti mutta hedelmäisesti. Suutuntuma on puolitäyteläinen, raikas, hedelmäinen ja greippimäinen ja siinä on hieman pistävyyttä mukana, omaan makuuni liiaksikin. Jälkimaku on epämukava ja nousee esiin melkein heti kun oluen on suustaan nielaissut alas. Kokonaisuutena kyseessä on kuitenkin juomakelpoinen olut joka toimisi paremmin kesäkuumalla, syksyllä sisällä tuopista nautittuna ei jättänyt omiin makuhermoihin mitään erityistä kokemusta.

    Musiikiksi sopii kepeä musiikki, mm. Anna Abreu – End of Love tai Poppy – Time is up.