Maaliskuussa hankin erillisen UHD-soittimen aikaisemmin käyttämäni Xbox-pelikonsolin sijaan elokuvien katsomista varten. Xbox on yhä tietenkin pelikonsolina, mutta elokuvien katsomisen levyiltä videotykille heijastaen olen hoitanut siitä saakka tällä Reavon UBR-X100-soittimella (katso valmistajan sivut) joten käyttökokemusta on monen kuukauden ajalta.
Xbox One sekä Series X olivat molemmat olleet kohtalaisen hyviä laitteita myös elokuvien katseluun ainakin kuvanlaatunsa ja yleisen toimivuutensa osalta. Ainoastaan yksittäisiä DVD-levyjä Xboxilla tuli vastaan joissa kuvasta tuli pelkkää vihreää ulos, mutta näitä tapauksia oli harvoin. Jos elokuvia katsoo satunnaisesti on Xboxia helpompaa suositella soittimeksi kuin Reavonia jonka hyödyt tulee vasta jos enemmän elokuvia katselee.
Merkittävimmät hyödyt itselleni tässä laitteessa on ollut sen käytettävyys sekä aluekoodivapaus tai ainakin sen vaihtelumahdollisuus.
Kokemuksia ja vertailua Xboxiin
Useampiakin kuukausia laitetta nyt jo käyttäneenä on käyttökokemukset olleet pääsääntöisesti positiiviset.
Xboxilla isoin rasittavuuden aihe itselläni oli se että jos elokuvaa katsoessa halusi painaa pausen oli ohjain todennäköisesti mennyt jo virransäästötilaan ja ohjain piti erikseen käynnistää ennen kuin elokuvan pystyi laittamaan pauselle.
Jos elokuvat katsoo yleensä aina alusta loppuun asti pausettamatta kertaakaan tästä tuskin on suurtakaan harmia, mutta jos tapana on käydä kesken elokuvan vaikkapa jääkaapilla, hakemassa vettä tai mitä tahansa muuta normaalia (tai vaikka epänormaaliakin) alkaa tämä ohjaimen päälle ja pois päältä laittaminen jossain vaiheessa tuntumaan siltä että olisipa näppärä jos tähän olisi saatavana erillinen kaukosäädin.
Mikäli elokuvia katsoo enemmän konsolilla voi tietenkin Xboxille hankkia erillisen kaukosäätimenkin. En ole koettanut, mutta ainakin PDP Media Remote for Xbox -nimistä vekotinta on myynnissä Verkkokauppa.comissa (katso täältä) joten pelkästään tämän syyn takia ei ole erillistä soitinta luultavastikaan järkevää hankkia.
Toinen mikä itselläni Xboxilla aina toisinaan tuli vastaan oli mystinen vihreä ruutu. Elokuvan valikot saattoi toimia hyvin, mutta yksittäiset DVD:t aina silloin tällöin olivat sellaisia että kun elokuva lähti käyntiin tuli kuvaksi pelkkää vihreää. Lähtökohtaisesti haluaisin että jokainen sisään heitetty normaali kaupallinen aito DVD, BluRay sekä UHD toimisi ongelmitta ilman säätämistä.
Laitteen takana on hyvin vähäiset liittimet – LAN, HDMI, HDMI Audio Only, USB sekä digitaaliset ääniulostulot
Merkittävin ja parhain ominaisuus itselleni kuitenkin tässä Reavonissa on se, että tämä toistaa eri aluekoodilla olevat elokuvat. Xboxilla tämä ei onnistu eikä myöskään monella edullisemmalla erillisellä soittimella.
Itselläni ei ole vielä kovinkaan monia DVD-elokuvia tai BluRay-elokuvia joissa olisi jokin muu aluekoodi kuin se mikä Suomessa on, mutta kuitenkin yksittäisiä sellaisiakin löytyy. Ilman tätä soitinta ei niitä olisi voinut enää katsoa ostamatta kuitenkin esim. erillistä BluRay-asemaa tietokoneelle jonka olisi vaihtanut ja jättänyt pysyvästi toiselle aluekoodille. Vaikkakin tämä olisi helppoa ja suhteellisen kustannustehokastakin, kuuluu se siltikin suoraan kategoriaan ylimääräinen säätäminen joka ei kiinnosta pätkääkään.
Jos ostan elokuvan joka on jenkkialuekoodilla haluan vain avata soittimen, tökätä levyn sisään ja alkaa katsomaan elokuvaa ilman että joudun virittelemään tietokoneeseen erillistä toista BluRay-asemaa ja pyörittää leffaa tietokoneelta – etenkin kun tietokoneen BluRayn katsomiseen käyttämäni Leawo tuntuu olevan suhteellisen hidas lukemaan levyjä. Kiitos mutta ei kiitos, käytän mieluummin erillistä aluekoodivapaata soitinta.
Käytettävyys Reavonissa on ollut yleisesti kohtalaisen hyvä. Isoin miinus tulee kaukosäätimen napeista, sillä tärkeimmät ja eniten käytetyimmät napit eivät ole mitenkään parhaassa paikassa eikä ne ole kovinkaan isot. Lisäksi kaukosäätimen taustavalaisu voisi olla fiksummin toteutettu. Nyt napista siihen saa taustavalon päälle, mutta nappi mistä se tapahtuu on hankalassa paikassa pimeässä kaukosäädintä kopeloidessa.
Levyt ovat pääsääntöisesti pyörineet ongelmitta. Levyt joissa on rasvatahroja tai naarmuja aiheuttavat tietenkin tässäkin soittimessa ongelmia ja muutamia kertoja on leffat tyssännyt siihen että levy on viallinen. Tämä tietenkään ei yllätä koska naarmuiset ja rasvaiset levyt aiheuttavat ongelmia luultavasti jokaisessa laitteessa.
Käyttöliittymä on kohtalaisen hyvä, mutta elokuvan ollessa pitkään pausella joutuu aina etsimään mistä napista toiston sai jatkumaan, sillä pause tai play ei sitä tee. En tiedä onko tähän uudempaa firmwarea jossa tämä toimisi näistä napeista kuten loogisesti saattaisi olettaa, mutta onneksi kyseessä on pieni rasittavuus ainoastaan.
Loppusanat
Reavon UBR-X100 on asiallinen soitin jonka suurin vahvuus on itselleni ainakin ollut mahdollisuus katsoa aluekoodivapaasti elokuvia. Aluekoodia pääsee ainakin tässä firmwaressa mikä itselläni laitteessa on vaihtamaan menemällä Setup-valikkoon ja naputtelemalla siellä kaukosäätimestä 8 7 6 5 jonka jälkeen voi vaihdella aluekoodit haluamakseen. DVD oli oletuksena 0 jolla pääsin suoraan katsomaan myös jenkki-DVD:t.
Isoin miinus laitteessa on sen kohtalaisen korkea hinta joka varmasti karsii monia ostajia pois. Ostohetkellä Reavon taisi maksaa noin 900 euroa ja tällä hetkelläkin uuden hinta on Markesilla 839 euroa (katso täältä) joten aivan jokaisen harrastajan soittimeksi tämä tuskin tulee hintansa vuoksi päätymään.
Omaan käyttöön tämä on ollut hyvä soitin, mutta mikäli elokuvat joita katsoo on ainoastaan eurooppalaisella aluekoodilla on helpompaa suositella Xbox One -konsoleita ja niihin erillistä kaukosäädintä mikäli sellainen siihen toimii. Ilman kaukosäädintäkin Xbox on omalla ohjaimellakin peruskatsojalle helpommin suositeltava vaihtoehto.
Rasbperry Pi 400 on tietokone joka on sijoitettu näppäimistönsä sisälle. Kuvassa avoinna tiedostoselain, nettiselain, CMUS-musiikkisoitin, irkki (irssi-ohjelma) sekä tyhjä terminaali
Raspberry Pi 400 testiin
Viime viikolla satuin bongaamaan mielenkiintoisen tuotteen jonka olemassaolosta en muistaakseni aikaisemmin ainakaan tiennyt mitään. Tuote josta puhun on tietenkin tämän blogipostauksen mukainen tuote eli Raspberry Pi 400 joka on pienen noin luottokortin kokoisen Raspberry Pi -tietokoneen versio joka on sullottu näppäimistön sisään. Toisin sanoen se on siinä mielessä hyvinkin samankaltainen kuin kauan sitten lapsuudessani ollut kotitietokone Commodore 64 – lisää vain piuhat ja näyttö ja käynnistä kone jonka jälkeen voi alkaa konetta käyttäään.
Siinä missä aikoinaan Commodore 64:ssä oli koko käyttöjärjestelmä koneen sisällä on Raspberry Pi 400:ssa käyttöjärjestelmä MicroSD-kortilla. Tämä on hyvä puoli ainakin itselleni sillä kortin voi ottaa milloin tahansa pihalle, vaihtaa kortin ja buutata koneen eri käyttöjärjestelmällä niin halutessaan. Lisäksi käyttöjärjestelmänsä voi tällöin myös varmuuskopioida toiselle koneelle.
Heti alkuun on hyvä kertoa että Raspberry Pi 400 ei ole mikään tehokas tietokone eikä sitä miksikään kodin ykköskoneeksi kannata hankkia ellei ole taipumusta tai intoa päästä nörttäilemään. Ainakin isommalla monitorilla (resoluutionsa osalta) haasteita tulee helposti ja videoiden toisto YouTubestakin pätkii joten on hyvä asettaa toiveensa tietokoneen tehoista realistiseen perpektiiviin.
Miksi itselleni tällaisen hankin
Paketti jonka tilasin sisälsi koneen lisäksi hiiren, ohjekirjan, muistikortin missä oli valmiina käyttöjärjestelmä, miniHDMI to HDMI -kaapelin sekä myöskin muuntajan josta saa USB-C liitäntään virrat annettua
Suurimpaa syynä itselleni tämän hankkimiseen oli halu päästä säätämään pitkästä aikaa Linuxia työpötäkäytössä. Vaikka olenkin vuosia käyttänyt Windowsia ja Macia pääasiallisin koneinani on kotonani kuitenkin Linux-laitteita; Windowsin sisäinen Linux-virtuaalikone, QNAPin NAS pyörii Linuxilla ja sen sisällä pyörii tällä hetkellä kolme virtualisoitua Linuxia. Lisäksi kaapistani löytyy myös Rasbperry Pi 3B -malli lisäverkkolevynä joten kotoa löytyy kyllä Linuxeja jossa on ollut mahdollista tehdä monia asioita.
Kuitenkin se mitä kaipasin päästä pitkästä aikaa koettamaan oli Linuxin käyttö kepeässä työpöytäkäytössä. Tietenkin olisin voinut asentaa ensisijaisesti käyttämääni Windows-koneeseen ns. multi-bootin missä voisin konetta käynnistäessä aina valita käynnistänkö Windowsin vaiko Linuxin mutta ilman pidempiä teknisiä selostuksia en halunnut täätä tehdä tarpeettoman säätämisen vuoksi UEFI:n kanssa.
Kepeää Linuxin työpöytäkäyttöä olen voinut tehdä myös käyttäen etätyöpöytäyhteyttä sisäverkossani pyörivälle virtualisoidulle Linux-koneelle mutta kokemus ei ole tietenkään täysin sama. Lagia tulee verkon yli työpöytää siirreltäessä, äänien ja muiden komponenttien osalta on aivan omat säätönsä jne. joten kokemus ei siinä mielessä ole sitä mitä halusin päästä pitkästä aikaa koettamaan.
Lisäksi tietenkin Raspberry Pi 400 kiinnosti laitteena päästä koettamaan. Kaiken lisäksi Raspberry Pin alle 10 W virrankulutus kiinnosti myöskin erityisen paljon.
Tarkkoja tietoja Raspberry Pi 400:n virrankulutuksesta en löytänyt, mutta ilmeisesti sisällä on Raspberry Pi 4:ää vastaava rauta jonka virrankulutus on täydessä kuormituksessakin hieman yli 6W joten uskoisin että alle 10 W myös tämä Pi 400 menee. Pitänee joskus hankkia wattimittari ja tarkistaa onko asia näin, mutta raudan sisuskalut huomioon näin voisi realistisesti olettaa.
Ensituntumia
Koneen takaa löytyy microSD-korttipaikka, USB-C virransaantiin, 2 x MiniHDMI, 3 x USB sekä verkkokaapelin paikka.
Jos erityisesti Debian Linux on tuttu on tämän paketin mukana tulevalla muistikortilla tulevalla Raspbianilla suoraan kuin kotonaan. WLAN ja Bluetooth toimii suoraan ilman säätöjä ja työpöytäkin osasi piirtää suoraan grafiikat oikein myös ultrawide-monitorille kunhan vain vastasi käyttöönoton alussa esitettyihin kysymyksiin mustista palkeista reunalla että näkeekö ne vaiko ei. Alusssa ne näkyi eikä kuva ollut kokonaan käytetty mutta alun kysymysten jälkeen tämä korjaantui.
Säädin ensimmäisenä iltana kaikkea ja päivitin uusimpaan versioon joka oli huono idea grafiikka-asetuksien osalta (näyttö pimeni graafisessa tilassa aina hetken käytön jälkeen), mutta omassa käytössäni täysin merkityksetön sillä olin ostanut jo muutenkin 128 GB microSD-kortin johon olin asentamassa uusinta käyttöjärjestelmäversiota pian muutoinkin.
Sapatin jälkeen yöllä asensin Raspbianin uusimman version uudelle 128 GB MiroSD-muistikortille käyttäen Windows-koneessani Rasbianin valmista työkalua. Sillä käyttöjärjestelmän asentaminen oli todella helppo prosessi – pari valintaa jonka jälkeen käyttöjärjestelmä löytyi MicroSD-kortilta joka toimi ongelmitta Pissä.
Nyt vajaan päivän käytön perusteella on kokemukset olleet hyvät, mutta Ultrawide-monitorin näyttöni virkistystaajuus on pielessä (ainoastaan 49,9Hz vaikka näyttö tukee 120 Hz) ja USB-äänilaitteiden kanssa kuuluu outoa häiriöääntä. Bluetooth-kaiuttimiin musiikkia toistaessa ongelmaa ei ole joten musiikkia onneksi voin kuunnella useammallakin laitteella vaikka USB-äänilaitteiden kanssa onkin pientä ongelmaa.
Mitä olen jonkin verran kerennyt tutkimaan voi näytön virkistystaajuusongelma johtua kaapelista. Resoluutio on sen verran suuri että 60Hz ja yli saattaa vaatia erilaisen kaapelin. Pitänee ehkä joskus testata. Ääniin liittyvä ongelma ilmeisesti on ihan kernelitasolla ainakin Ubuntuissa joten on mahdollista että ääniongelmat USB-laitteiden kanssa katoaa joskus kun uudempi kerneli tulee. Katsellaan 🙂
Loppupäätelmät lyhen käytön perusteella
Näppäimistö (eli tietokone) on saatavana myös skandinaavisena versiona sisältäen ääkköset.
Koska käyttöä on tähän mennessä kertynyt vasta vähän ei tietenkään mitään pidempää arviota osaa sanoa koneesta, mutta ensimmäiset tuntumat ovat olleet positiiviset ja kone on täyttänyt sille asetetut odotukset.
Tätä on helppoa suositella ihmisille jotka haluavat päästä helpolla alkuun Raspberry Pin tai yleisesti Linuxin kanssa kunhan vain odotukset ovat realistiset. Kone ei ole tehokas, mutta mikäli haluaa päästä esim. kunnollisia komentorivityökaluja käyttämään (esim. CMUS-musiikkisoitin!) on tämä harrastajille kokeilemisen arvoinen.
Tämä blogipostaus on kirjoitettu kokonaisuudessaan tällä koneella ja postauksen kuvatkin on skaalattu pienemmäksi Linuxin komentorivityökaluilla (imagemagick) joten kyllä tällä tällaista blogaamistakin voi harrastaa vaikkakin vähäisen tehon huomaa helposti postauksen kirjoittamisen aikana. Nykyinen web on raskas ja selaimet sen mukaiset mutta jos kärsivällisyyttä ja harrastuneisuutta löytyy voi tällä ainakin jonkinmoisia tehtäviään netissä hoitaa.
Innostuttuani naputtelemaan oman firmani nettisivut käsipelissä HTML + CSS -kombinaatiolla ilman että käytän Square Spacea (lue täältä) jäin sen jälkeen tutkailemaan netistä juttuja myös sivustojen hiilijalanjälkiin liittyen ja yleisesti muutenkin IT-alan vihreyteen liittyen.
Heti alkuun on todettava suoraan että en henkilökohtaisesti ole mikään vihreiden arvojen puolestapuhuja (ainakaan siten kuin se nykyään mielletään) joten tämä postaus ei käsittele siis sitä että pitäisikö energiaa tuottaa vihreämmin, pitäisikö ydinvoimasta luopua, asettaa jonkinlaista säännöstelyä tai jotain muuta sellaista.
Tämän postaukseni pointti on vain pohtia sitä mitä mielestäni harmillisen vähän julkisessa keskustelussa pohditaan, eli IT-alan aiheuttamaa ympäristökuormaa.
Omat näkökulmani vihreistä arvoista
Jos omat vihreisiin arvoihin liittyvät näkemykseni aiheesta kiinnostavat, on ne lyhyesti sellaiset että nykyinen ilmastohysteria ja sen synnyttämä pelko jonka seurauksena vaaditaan esim. Suomen kokoisessa valtiossa väkisin vihreitä arvoja jokaisella elämisen osa-alueella huomiomatta sen välillisesti aiheuttavia humaaneja haittavaikutuksia on se omasta katsantokannastani katsoen täysin irti todellisuudesta olevaa mielipuolisuutta. Vaikka Suomi lasautettaisi ydinaseilla maailmankartalta pois ja täällä kaikki energian kulutus loppuisi kuin seinään ei ihmiskunnan sähkönkulutus tai hiilijalanjälki siitä paljoa pienenisi.
Enemmän nykyisessä ilmastohysteriassa ja vihreisiin arvoihin melkein väkisin hakeutumisessa tuntuu vain se, että sillä pyritään ostamaan hyvää omaatuntoa sulkemalla silmät sille että moni vihreäksi mielletty muutos maailmassa saattaa vain siirtää ongelmat pois omasta näköpiiristä viemällä ne kehittyvien maiden ongelmaksi. Poissa silmistä, poissa mielestä.
Esimerkkeinä näistä mainittakoon fossiilisista polttoaineista luopuminen ja sähköautoihin siirtyminen. Keskustelua käydään – tai ainakin siltä tuntuu – aivan liian paljon hyvätuloisen tai kohtalaisen hyvätuloisen perheyksikön näkökulmasta joka elää urbaania elämää ja joka ei tarvitse autoa esimerkiksi liikkumiseen kodin ja työpaikan välillä. Siinä missä täällä pääkaupunkiseudulla julkinen liikenne on usein kohtalaisen realistinen vaihtoehto on tilanne täysin päinvastainen vaikkapa jossain Tohmajärvellä jos työpaikka sattuu olemaan Joensuussa.
Myöskin sähköautot maksavat paljon eikä kaikilla yksinkertaisesti ole varaa ostaa sellaisia. Töissä ihmisten kuitenkin yleensä pitäisi käydä eikä ihmisten arkielämän hankaloittaminen kohtuuttomasti vihreiden päästötavoitteiden seurauksena kuulosta kovinkaan humaanilta. Lisäksi autojen akkujen ja muutenkin kaikkien uusien autojen valmistaminen ei sekään ole täysin päästövapaata eikä sähköautojen lisääntyminen ainakaan vähennä globaalisti sähkön kulutusta.
Onko vihreiden arvojen väkisin ajamisessa humaani vaihtoehto pakottaa ihmiset luopumaan autoistaan syrjäseuduilla, lopettaa siellä työnteko taloudellisen kannattamattomuuden vuoksi ja taloudellisilla painostuksilla ohjata heidät kaikki väkisin asumaan kaupunkiin tai pysymään työttömänä syrjäseuduilla? Vai pitäisikö syrjäseuduilla ihmisille maksaa paljon suurempaa palkkaa jotta heillä olisi varaa ostaa sähköautoja? Kuka kustantaa koko sähköautojen vaatiman infrastruktuurin että työnteko sähköautoilla syrjäseuduillakin olisi realistinen vaihtoehto? Jos isompaa palkkaa maksettaisi olisi sen kerrannaisvaikutukset erittäin laajamittaiset monella eri sektorilla että tämä tuskin on kovinkaan aivan hetkeen tapahtumassa.
Samoin jos esim. sähkön hintaa nostamalla pyritään kuluttajia ohjaamaan vähemmän sähköä kuluttavaan elämään muutoinkin ei sekään kuulosta kovin hyvältä. Jos taas CO2-päästöjä aletaan syynäämään kovinkaan tarkasti kaikissa vaikkapa talon lämmitykseen liittyvissä asioissa niin alkaa karkeasti ilmaistuna toisinaan kuulostamaan että (nykyisten) vihreiden arvojen puolestapuhujien mielestä humaanein ja tärkein tavoite maapallon pelastamiseksi on antaa ihmisten kuolla kylmyyteen syrjäseuduilla jotta eivät ainakaan enää liialti tuota CO2-päästöjä.
Tämän kappaleen loppuun on kuitenkin hyvä mainita se, että en missään nimessä myöskään vastusta vihreitä arvoja – päin vastoin. Pidän hyvänä että asioita viedään eteenpäin, energian kulutusta pyritään vähentämään, hiilijalanjälkiä pienentämään ja asioita tekemään nopeasti, tehokkaasti ja luontoa kunnioittaen.
Vastustan siis vain ja ainoastaan vihreiden arvojen nimissä tehtävää naiivia politiikkaa jossa markkinatalouden isot pelurit saavat lypsettyä poliitikkojen myötävaikutuksella tavallisesta kansasta viimeisetkin eurot ulos kunhan vain osaavat aina pukea voitontavoittelun maksimointinsa vihreisiin vaatteisiin jotta saavat kansan hurraamaan ilosta ja riemusta maailman pelastuksen tuoman ilonkyynelten valuessa poskilla.
En myöskään vastusta siis sitä että firmat pyrkivät tekemään maksimaalista voittoa vihreitä arvoja keppihevosenaan käyttäen tai aidosti niihin arvoihin pyrkien. Vastustan vain asian ympärille muodostunutta hysteriaa, pelkoa ja politiikkaa jossa arkirealismi tuntuu katoavan täysin.
Ihanaa kun saadaan maailma pelastettua jotta jälkipolvet voivat kiittää – etenkin kun syntyvyys länsimaissa laskee niin kovaa vauhtia että ei ole kohta enää mitään jälkipolvia asiaa kuitenkaan katsomassa, mutta väliäkö hällä, kunhan vain maailma pelastuu kaikille niille tuleville tulemattomille sukupolville 😉
Entä sitten se IT-ala?
IT-alan energiankulutus on kuitenkin aihe mikä itseäni jossain määrin kiinnostaa, etenkin kun maailma menee aina vain enemmän ja enemmän kaikessa Internettiin ja tuntuu että pysähdytäänkö missään vaiheessa miettimään sitä onko tämä varmasti hyvä ratkaisu kokonaisvaltaisesti ihmiskunnalle. Yksi aspekti näihin epäilyksiini on negatiivisesti ilmenevien sosiaalisten muutoksien vaikutus yhteiskunnallisesti, mutta samaan aikaan myöskin IT-alan käyttämä sähkönkulutus ja muut tuotantoon ja käyttöön liittyvät ympäristölliset aspektit isossa mittakaavassa.
Pidän sitä hyvinkin ironisena että maailmassa samaan aikaan puhutaan kovasti vihreiden arvojen puolesta, kuinka fossiilisista polttoaineista pitäisi luopua, kuinka yksityisautoilua pitäisi vähentää siinä missä punaisen lihan syöntiäkin jotta se olisi ilmastoteko ja muita vastaavia aiheita mutta jostain syystä kovin paljoa ei suuria keskusteluita käydä tietotekniikan ja Internetin aiheuttamista ympäristön kuormituksista.
Yksittäisiä artikkeleita tietenkin on tullut nähtyä. Esimerkkeinä mainittakoon vaikka uutisoinnit siitä kuinka BitCoin kuluttaa sähköä Ruotsin verran (lue täältä) tai kuinka Internetin sähkönkulutus oli ennen Covid-pandemian aikakauttakin jo 6-10 % koko maailman sähkönkulutuksesta (lue täältä sekä sen lähde lue täältä). Määrä on aivan uskomattoman suuri ja lähes yhtä suureksi pääsee oma ihmetykseni määrä kun miettii miksi tämänkaltaisesta aiheesta ei puhuta enempää kun samaan aikaan ollaan haluamassa jos minkälaista rajoitusta kaikkeen muuhun vihreillä arvoilla politiikan aallonharjalla ratsastessa?
Onko IT-ala ja teknologiateollisuus läntisessä maailmassa niin pyhä lehmä että sitä ei julkisesti mikään puolue halua isommin lähteä potkaisemaan jotta teknologian mukanaan tuomia Spotifyn, Netflixin ja YouTuben kaltaisia mukavuuksia rakastavat äänestäjät eivät vetäisi aamukahvejaan väärään kurkkuun ja vaihtaisi puoluetta, vai onko itselläni vain jäänyt tämänkaltaiset isommat debaatit huomaamatta?
Monimutkainen Internet joka monimutkaistuu aina vain on vaikea mitattava
Mikäli Internetin ja teknologian yleistä sähkönkulutusta ja hiilijalanjälkeä haluaa lähteä laskemaan niin edessä on luultavasti vain loputon suo jossa voi tarpoa itsensä näännyksiin pääsemättä puusta pidemmälle. Tapoja mitata ja laskea esimerkiksi verkkosivun kuluttamaa energiaa käyttäjän sinne saavuttua on hyvinkin monenlaisia sillä asiaa ei voi kovin helposti kokonaisvaltaisesti laskea (ellen ole vain tietämätön ja tämän voisikin laskea, sekin vaihtoehto on mahdollinen).
Haasteelliseksi verkkosivustojen aiheuttamien ympäristöpäästöjen mittaamisen tekee se että siihen ei vaikuta ainoastaan palvelin ja sen virran kulutus jossa sivusto sijaitsee, vaan kokonaiskuvaa miettiessä tähän vaikuttaa tietenkin myös kaikki ne laitteet joita käyttäjät käyttävät kun sivulle saapuvat.
Tuleeko käyttäjä sivulle esimerkiksi pöytätietokoneella jossa on erillinen näyttö, tuleeko hän läppärillä, tuleeko hän tabletilla vai kännykällä, onko hänen nettiyhteys kotona ethernet-piuhalla vaiko onko hän yhdistänyt kotonaan nettipurkkiinsa wifillä, onko yhteys purkista nettiin esim. kaapelia pitkin vai onko käyttäjällä sittenkin 3G/4G/5G jne. Entä onko käyttäjä käynyt sivulla aiemmin ja tuleeko sivusto välimuistista? Tai onko sivusto lähellä käyttäjää netin näkökulmasta vai kiertääkö kaikki verkkoliikenne kymmenien vaiko vain yhden konesalin läpi? Näistä jokainen valinta on asia mikä vaikuttaa kokonaiskuvaan siitä kuinka paljon verkkosivun tuottama ympäristötaakka on kun otetaan huomioon sen välilliset vaikutukset.
Isot konesalit ovat enemmän tai vähemmän – ellei jopa kokonaankin – vihreää uusiutuvaa energiaa jota tuotetaan aurinkopaneeleilla, tuulivoimaloilla yms. Esimerkiksi ainakin Google on päässyt 100 %:n määrään (lue täältä) joka on hatunnoston arvoinen suoritus.
Näissä 100 % vihreissä energioissa ei käsittääkseni ole kuitenkaan otettu huomioon konesalin muita suoraan ympäristöä kuormittavia tekijöitä (korjatkaa jos olen väärässä) – konesaleissa tarvitaan palvelimia, kovalevyjä, nauha-asemia ja nauhoja, verkkolaitteita ja monia muitakin laitteita eikä näitä taideta tuottaa kokonaan 100 % vihreällä energialla. Samoin tietenkin niiden kuljettaminen konesaleihin ympäri maailmaa tulevilta tehtailta vie sekin energiaa ja kuluttaa luontoa välillisesti. Mitä enemmän kovalevyjä, verkkolaitteita ja muita hajoavia komponentteja konesaleissa kuluu sitä enemmän niitä tarvitsee uusia. Jos näiden tuotanto ei ole 100 % puhtaasti tuotettua energiansa ja hiilijalanjälkensä osalta, voiko tällöin konesaliakaan pitää aidosti vihreänä?
Kun IT-alalla puhutaan esimerkiksi siitä kuinka isot konesalit ovat täysin vihreää energiaa, on hyvä kuitenkin tehdä katsahdus todellisuuteen ja muistaa yllä mainittujen seikkojen lisäksi myös se, että käyttäjät jotka näitä palveluita käyttävät tuskin ovat yhtä vihreällä pohjalla. Karrikoidusti ja provokatiivisesti ilmaisten se että diileri itse pysyy kuivilla ei poista kuitenkaan laajalle levinneen haitan vaikutusta muualla.
Verkkosivujen raskaus ei helpota tilannetta lainkaan
Mitä enemmän mielenkiintoisia, hyödyllisiä tai muuten vain viihdyttäviä sivustoja Internetissä on sitä enemmän niitä luultavasitkin myös käytetään. Tämä tietenkin on toivottavaa ja odotettavaa enkä asiaa itse sen suuremmin vastustakaan. Huonoin puoli tässä on kuitenkin se että nettisivujen koot ovat paisuneet paisumistaan vuosi vuodelta aivan järjettömiin kokoluokkiin. Hyvä esimerkki paisuneista webbisivuista on jo tämä oma bloginikin joka selvästi kaipaisi parempaan suuntaan katseensa kääntämistä.
Siinä missä ennen nettisivut olivat jossain vaiheessa kauan sitten varmastikin alle megatavun on nykyään monet sivustot kymmeniä megoja. Esimerkkinä mainittakoon nimeltä mainitsematon kotimainen uutissivusto jonka etusivun kun rullaa alusta loppuun saakka on sivu ladannut yli 600 elementtiä ja siirtänyt dataa hieman yli 13 MB joka on purettuna ollut 28.2 MB.
Kyseessä on kuitenkin pelkkä uutissivusto eikä mikään varsinainen viihdesivusto joten verkkosivun raskaus on kohtuuton. Kun vielä miettii kuinka paljon sivustolla on käyttäjiä päivittäin (en tiedä, mutta veikkaisin satoja tuhansia) ja kuinka monilla erilaisilla laitteilla sitäkin sivustoa ladataan on Internetin kulutus pelkästään tämän yhden sivuston vuoksi massiivista vaikka kyseessä on vain ja ainoastaan suomalainen sivusto jossa tekstit on suomeksi eikä sitä luultavasti suomea osaamattomat lue juurikaan.
Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa myös kuitenkin tekniikan realismista ja siitä että tilanne ei ole tietenkään näin mustavalkoinen. Nettiselaimet tallentavat välimuistiinsa aiemmin lataamiaan elementtejä eikä kaikkea tarvitse ladata verkon yli uudelleen kun käyttäjä tulee samalle sivulle uuden kerran. Samoin vaikka palvelimet (eli paikka missä sivusto on) voivat olla ties missä päin maailmaa voi varsinainen sisältö tulla paljon lähempää käyttäjän näkökulmasta katsoen ja sen vuoksi kaikki liikenne ei kierrä niin monen konesalin, reitittimen ja muun vekottimen läpi kuin se saattaa tulla jos mitään ei ole selaimen välimuistissa.
Trendi on huono sillä selkeää havaintoa muutoksesta parempaan ei ole näköpiirissä
Isossa mittakaavassa kuitenkin trendi on ollut selkeä ja huono. Huonolla tarkoitan tässä sitä että se on huono asia ympäristön näkökulmasta mutta myöskin omasta henkilökohtaisesta old-school nörtin näkökulmastanikin katsoen.
En pidä nykyisestä internetistä kovinkaan paljon ja olen ennenkin tästä jotain tänne kirjoitellut (lue täältä), mutta nykyisin jossain määrin on tullut myös mietittyä tämän kaiken ympäristölle aiheutuvaa kuormaa aiempaa enemmän.
Olen kyllä jo vuosikausia takaperin miettinyt kuinka järjettömiä määriä esim. kovalevyjä kuluu konesaleissa ja kuinka paljon siitä voi olla ympäristölle haittaa sekä sitä että onko Spotifyn tai vastaavien käyttö hyvä juttu lopulta kuitenkaan sillä vaikka kukaan ei kuuntelisi sieltä musiikkia niin konesalin serverit pitää olla kuitenkin päällä 24/7/365. Lisäksi kaikki siellä olevat tavarat on heidän myöskin varmuuskopioitava joka sekin kuluttaa luonnon resursseja yms. Onko tämä lopulta puhtaampaa isossa mittakaavassa kuin fyysinen levy joka kerran tuotettuaan ei enää kuluta kaapissa tai hyllyssä ollessaan lainkaan luonnonvaroja kun taas konesali ja kaikki kuluttajan kuuntelussa käyttämät laitteet pitää olla aina tulevaisuudessakin kuluttamassa energiaa jotta palvelu pysyy pystyssä ja käyttökelpoisena?
Tulevaisuuden visiot eivät myöskään näytä paremmalta. Tietenkin tulevaisuutta on vaikeaa ennustaa, mutta mitään selkeää muutosta ei ole näköpiirissä verkkopalveluiden käytön vähentämisen osalta. Luultavasti tilanne tulee olemaan aina vain pahempi, sillä parempilaatuista ääntä ja kuvaa halutaan striimata jatkossakin joten luultavasti verkon kulutus tulee kasvamaan kasvamistaan. Mitä enemmän dataa siirretään, säilötään ja varmuuskopioidaan ympäriinsä, sitä enemmän energiaa kulutetaan suoraan ja välillisesti.
Kaiken tämän jälkeen herää kysymys, onko tässä mitään järkeä?
Kuinka asiat voisivat olla paremmin?
On vaikeaa sanoa suoraan kuinka asiat voitaisi tehdä globaalissa mittakaavassa paremmin. Tai no, tietenkin on helppoa sanoa miten asiat voitaisi tehdä globaalissa mittakaavassa paremmin jos ainoana määrittävänä tekijänä olisi IT-alan ympäristöpäästöjen vähentäminen sillä tällöinhän ratkaisu olisi yksinkertaisesti se että käytäisiin yhteisellä päätöksellä maailmassa sammuttamassa konesalien koneet, kytkimet, näytöt ja kaikki muutkin härpättimet ja ajettaisi koko Internet alas.
Tämänkaltaisen toiminnan seurauksena kotikäyttäjien tietokoneiden, tablettimien, älypuhelinten, musiikkistriimereiden ja monien muidenkin käyttö romahtaisi todella vähiin ellei loppuisi pian jo kokonaankin sillä nettiä ei voisi selata eikä monia muitakaan laitteiden palveluita voisi käyttää sillä ne nojaavat vahvasti verkon käyttöön. Kerrannaisvaikutuksetkin olisivat siis CO2-arvoilla mitattavissa mielettömän suuret ja positiiviset kun niin monet tietotekniset laitteet jäisivät käyttämättä ja viemästä energiaa.
Koska näin mustavalkoisen naiivit ratkaisuehdotukset menee suoraan samaan kategoriaan kuin liian useaiden nykyisten vihreitä arvoja ajavien maailmanparantajien vouhotukset voi tietenkin tämän idean suoraan heittää roskakoriin. Se ei ole realismia muuta kuin lainsäädännöllä pakottamalla ja sen kerrannaisvaikutukset olisi ihmiskunnassa humaanisti arvioituna massiivisen negatiiviset.
Miljoonilta ihmisiltä menisi sen seurauksena työt sillä monen ihmisen työ on internetissä, talous menisi sekaisin kun mitkään rahaliikenteet eivät kulkisi, tiedonkulku lamaantuisi pitkäksi aikaa ja tämä aiheuttaisi laajasti suuria kriisejä joka puolelle maailmaa. Siitäkin huolimatta että uskon ihmiskunnan pärjäävän luultavasti paremmin ilman internettiä ja sen lieveilmiöitä niin silti tällaiseen toimintamalliin en missään nimessä haluaisi mennä. Kiitos, mutta ei kiitos. Muutoksen pitää olla realistista ja vapaasti ihmisten tehtävissä.
Harmillista kyllä, isossa mittakaavassa en heti keksi mitään realistista muutosta parempaan joka nojaisi tavallisten ihmisten vapaaehtoisuuteen muutoksen saavuttamisessa. Niin kauan kuin verkkopalvelut ovat mukavia, toimivia ja kustannuksiltaan sopivia käyttää niitä luultavasti käytetään myös jatkossakin.
Ehkäpä katse onkin syytä kääntää ensisijaisesti verkkopalveluita tuottavien tahojen suntaan ja alkaa pyytämään kevyempiä verkkosivustoja jotta verkon kuormitus sitä kautta vähenisi. Entä jos verkkosivut olisivat kymmeniä kertoja kevyempiä ja pienempiä?
Oman firmani (Deep Contrast Media) osalta vihreät arvot ovat kohtalaisen hyvällä mallilla jos kyseisen websitecarbon.com sivuston analyysiin on luottamista 🙂
Jotta tulevaisuus ei näyttäisi niin synkältä kuin miltä se tämän tekstin luettua saattaa vaikuttaa niin laitetaan tähän loppuun vielä kuva oman firmani nettisivun jollain muotoa lasketusta hiilijalanjäljestä.
Kevyellä sivustolla on mahdollista tehdä kevyempää hiilijalanjälkeä, joten muutos on kaikkialla mahdollista kunhan vain kuluttajat alkaisivat vaatimaan firmoilta kepeämpiä nettisivuja hiilijalanjäljen vuoksi. Henkilökohtaisesti ilahtuisin siitä lähinnä nörttäysnäkökulman vuoksi – mikäs sen parempaa kuin kepeät ja nopeat sivut jossa ei vilku ja hypi miljoonaa eri asiaa häiritsemässä.
Ehkä jonakin kauniina päivänä saan uudistettua tämän bloginikin kokonaan uuteen kuosiin ja omalta osaltani olen sitä kautta muuttamassa maailmaa parempaan, edes pienenpienellä pisaralla internetin valtameressä. Myönnettäköön rehellisyyden nimissä kuitenkin se että en sitä olisi tekemässä aidosti vihreiden arvojen vuoksi vaan siksi että se antaisi tarpeeksi nörtin haasteen kilpaillessani itseäni vastaan siitä kuinka pieneksi ja kevyeksi blogini voisin tehdä. Sitä odotellessa.
P. S. Mikäli tätä tekstiä luettaessa törmäät selkeisiin virheellisiin päätelmiin niin laitathan viestiä missä olen mennyt metsään. Tulevaisuudenkuvathan voivat olla tietotekniikan osalta paljon paremmat tai myöskin paljon synkemmätkin kuin miltä se tämän postauksen perusteella saattaa vaikuttaa jos olen vain tehnyt jonkin aivan pieleen menneen ajatuskulun jossain vaiheessa ja päätynyt sen vuoksi vääriin lopputulemiin.
Eilen aikani kuluksi ja nörttäämisen innosta sain aikaiseksi tehdä oman firmani (Deep Contrast Media) nettisivun uudestaan. Sivustolla ei ole ainakaan tällä hetkellä (saa nähdä onko jatkossakaan) sertifikaattia joten sivusto löytyy osoitteesta http://www.deepcontrastmedia.com.
Aikaisemmin sivusto oli tehty Square Spacen valmiilla työkaluilla, mutta tällä kertaa tein sivuston uudelleen vanhalla perinteisellä tyylillä käyttäen pelkästään tekstieditoria jolla kirjoitin sivuston HTML:n ja CSS:n manuaalisesti. Lisäksi sivulla ei ole enää yhtään minkäänlaista Javascriptiä.
Uutta sivua tehdessä päivitin oman kuvani uudempaan ja skaalasin sitä sekä etusivun kuvaa pienemmäksi. Muutenkin pieniä muutoksia tuli tehtyä ulkoasussa. Lisäksi ainakaan tällä hetkellä sivu ei skaalaudu kovin hyvin kännykän näytölle, mutta ehkä joskus jaksan sen korjata. Kuitenkin tietokoneen näytöltä tai iPadin näytöltä sivusto ainakin omaan silmääni näytti tarpeeksi asialliselta joten en sen suurempia viilauksia ainakaan vielä jaksanut säätää.
Mielenkiintoisinta tässä koko prosessissa itselleni oli kuitenkin se havainto (joka ei kuitenkaan ole mikään yllätys) kuinka järjettömän paljon pienempään tilaan tämänkaltaiset yksinkertaiset nettisivut saa survottua kun ne kirjoittaa manuaalisesti ilman että käyttää mitään valmiita kirjastoja, sivugeneraattoreita yms.
Uudistunut sivu lataa vain neljä requestia
Aikaisemmin pelkkä etusivu latasi tavaraa 939,37 KB joka pakkaamattomana on ollut 3,78 MB. Lisäksi etusivun latauksessa on tehty 20 requestia. Nykyisillä netin nopeuksilla tietenkään tällainen määrä ei tunnu missään, mutta verrokkina sama sivu lähes samanlaisena käsinkirjoitetulla HTML:llä vie ainoastaan 177 KB ja pakkaamattomanakin vain 178 KB. Kaiken lisäksi tästä 177 KB:sta suurin siivu menee fontin lataamiseen, sillä fontti vie 159 KB. Sivun requestien määräkin jää neljään, joten ero on todella huomattava.
Tavallisen ihmisen ymmärrettävässä muodossa ilmaistuna tämä tarkoittaa siis sitä, että lähes samanlaisen sivun kuin aikaisemminkin sivuni on ollut sai tehtyä noin 5,3 kertaa pienempään tilaan (netistä ladattavan tavaran määrästä laskettuna). Jos olisin käyttänyt jotain vakiofonttia kuten Helvetica tai Arial olisi kokoero ollut jo 52 kertanen. Aivan jäätävä ero.
Sivusto oli aikaisemmin hostattuna Square Spacella, mutta nyt samalla kun kirjoitin sivuston uusiksi siirsin sen myöskin omalle virtuaalipalvelimelle. Jos siis sivu on joskus nurin niin syy on luultavasti siinä että teen huoltotöitä palvelimella. 🙂
Eilen kaverin kanssa käydessä syömässä tuli puheeksi sivustoni päivitys ja yleisesti nettisivut. Hänkin totesi että nykyään vaikka netin nopeudet ovat kasvaneet niin sivujen lataus kestää todella kauan. Eipä toisaalta ihme kun miettii kuinka paljon sivuilla ladataan kaikkea tarpeetonta roinaa. Jos sivustoista tehtäisiin kepeämpiä niin monet sivustot olisivat yhä yhtä toimivia vaikka niitä käyttäisi 3G-yhteyden takaa.
Ehkä jonakin kauniina päivänä pääsemme kepeämpiin nettisivuihin laajemminkin ja jokainen netinkäyttäjä saa kokea nopean netin tunnun. Ehkä joskus pääsemme edes siihen että tämä aleksinblogi.net olisi yksi niistä kevyemmistä sivuista, sillä nykyisellään jos lataan sivun ja rullaan sen alusta loppuun on tavaraa siirtynyt 2,6 MB. Yikes! Katsotaan milloin saan aikaiseksi ravistella tätä blogia aivan kunnolla, mutta sitä odotellessa saa välttää tämä nykyinen 😀
Helmikuussa hankin Nokia 3310:n ensisijaiseksi puhelimekseni (lue täältä). Lisäksi itselläni on työpuhelin (iPhone 7) jossa on erillinen puhelinnumero sekä sen lisäksi ilman SIM-korttia aikaisemmat älypuhelimeni iPhone 11 Plus sekä OnePlus 8T (lue täältä sekä täältä). Koska näissä kahdessa ei ole SIM-korttia lainkaan on ne pysyneet käytännössä ainoastaan kotona eivätkä ne edes aina ole virroissakaan, mutta myöhemmin niistä lisää.
Alunperin syyt puhelimen vaihdolle olivat se, että en vain pidä siitä kuinka nykyiset älypuhelimet ovat lähtökohtaisesti käyttäjiään ja kaikkia heidän liikkeitään seuraavia haittaohjelmia. Tietenkin mikä tahansa puhelin mikä on matkapuhelinverkossa on laite jota voidaan seurata sitä kautta, mutta en koe tätä ongelmaksi koska en usko että tähän kykenevillä tahoilla on mitään tarvetta tai halua itseäni seurata koska olen ns. tavan pulliainen jolla ei ole yhteiskunnallisesti vaikuttavaa asemaa, Suomessa ei ole minkäänlaisia vainoja joiden kohteena olisi tai jotain muuta vastaavaa jolloin matkapuhelinverkon kautta seurantakin olisi ongelmallista.
En koe siis sitä ongelmalliseksi että ihmistä voidaan tarpeen mukaan virkavallan toimesta seurata (Suomessa, eri maissa voi olla eri tilanne) mikäli sille on painavat syyt. Ongelmalliseksi koen ainoastaan sen, että monikansalliset teknologiajätit keräävät tai ainakin heillä on mahdollisuus kerätä paljon laajamittaisempia tietoja käyttäjästään kuin mitä pelkän puhelimen sijainnista voidaan kerätä.
Vanhoina hyvinä aikoina eli ennen Edward Snowdenin tekemiä paljastuksia jos uskoi että ihmisistä kerätään tietoja operaattoreiden ja puhelinvalmistajien toimesta oli se folihattupäistä salaliittoteoriaa, mutta paljastusten jälkeen julkinen mielipide on kallistunut siihen että kaiken datan kerääminen on oletusarvoisesti ok ja ihmiset jotka eivät halua että heistä kerätään järjettömiä määriä tietoja ovat epäilyttäviä ja olettamus on että ihmisellä on jotain salattavaa. Kiintoisaa kuinka paljon yleinen mielipide on muuttunut eikä ainakaan terveempään suuntaan.
Nykyisin käyttämäni laitteet
Erillinen kamera on hyvä olla mikäli älypuhelimesta luopuu ja harrastaa valokuvaamista. Kuvassa Nokia 3310:n vierellä Fujifilm X100F.
Muutaman kuukauden aikana on suhteellisen hyvin jo tottunut elämään ilman että älypuhelinta kuljettaa joka paikassa mukanaan. Itselläni kyllä on älypuhelimiakin olemassa kuten alussa kirjoitin – iPhone 7 joka on työpuhelin, iPhone 11 sekä myöskin OnePlus 8T jotka kummatkin ovat aikaisemmin käyttämiäni älypuhelimia.
Ainoastaan iPhone 7 on puhelimista sellainen jota toisinaan otan mukaani kun kotoa lähden, ja käytännössä vain siksi että haluan käyttää sen navigaattoria autossani olevassa soittimessa joka tukee CarPlaytä. Joskus käytän myöskin erillistä navigaattoria autossa jolloin en tarvitse älypuhelinta tähänkään, mutta sen suurin ongelma on akkukesto sekä pysyvyys telineessä. Vaikka miten imukupin laittaa kunnolla niin enemmän tai vähemmän sen pysyvyys autossani on huono ja joudun aina vetäisemään tämä erillisellä teipillä lisäksi kiinni että navigaattori ei putoa kesken ajon lattialle. Tämä on ollut sen verran rasittavaa että olen vielä tässä vaiheessa aina joskus ottanut navigointitarpeita varten työpuhelimeni mukaan navigaattoriksi.
Samoin navigointia saattaa tarvita kävellessä jos etsii uusia alueita kaupungilla jolloin älypuhelimen on saattanut ottaa mukaansa. Kuitenkin nykyään usein myös kuljetan iPad Miniä mukanani navigointia varten mikäli tiedän että saatan tarvita kaupungilla kävellessä navigaattoria. Ikävä kyllä Apple ei ole laittanut iPadiin CarPlaytä joten jos haluaa autosoittimeensa saada navigoinnin CarPlayllä pitää käyttää työpuhelinta.
iPhone 11 ja OnePlus 8T on lähes poikkeuksetta kotona, sillä näissä ei ole lainkaan SIM-korttia sisällä eikä niillä siten juuri mitään silloin myöskään tee mitä en voisi iPad Minillä tehdä. iPad Minin etu älypuhelimeen nähden on se, että se on sen verran suuri että sitä ei tule vähässä kummassa kaivettua esille eikä siten tule myöskään sellaista aivot nollille -tyylistä päämäärätöntä netin selaamista sosiaalisissa tilanteissa jota yleensä älypuhelimilla helposti käy.
Käytännön elämässä kun olen liikkunut kotoa pois on varmaankin 95 % ajasta sellaista että mukana on vain Nokia 3310 ja jos autolla lähtee jonnekin kauemmaksi jossa on mahdollisuus eksyä (esim. Espooseen) otan tuolloin mukaani työpuhelimen, iPad Minin tai sekä-että. Jos omaisin paremman suuntavaiston en kotoa poistuessa tarvitsisi käytännössä kumpaakaan, joten nykyisessä modernissakin yhteiskunnassa on helppoa ja realistista pärjätä ilman että älypuhelinta kuljettaa aina sinne minne menee.
Muut laitteet joita älypuhelimen sijaan yleensä kuljetan mukanani
Musiikin kuuntelu onnistuu Nokia 3310:llakin Mp3:na, mutta olen itse hankkinut erillisen Mp3-soittimen (lue arvostelu) joka sopii omiin tarpeisiini paremmin.
Koska nykyisillä älypuhelimilla voi tehdä paljon muutakin kuin soittaa ja lähettää tekstiviestejä on olennaista että näille muille käyttämilleen toiminnoille on realistiset vaihtoehtoiset toimintamallit mikäli älypuhelimesta haluaa siirtyä käyttämään palikkapuhelinta.
Itselleni älypuhelimissa eniten käyttämät ominaisuudet ovat luultavastikin olleet musiikin kuuntelu, kamera, taskulamppu sekä aina toisinaan urheilusuoritusten seuranta. Koska olen jo aikaisemmin siirtynyt käyttämään 99 % ajasta jotain muuta kameraa kuin puhelimen kameraa ei tämä ole ollut itselleni ongelmallista. Useimmiten mukanani on Fujifilm X100F, mutta jossain vaiheessa on tarkoitus katsella raaskisinko sijoittaa pienikokoisempaan pokkariin kevyemmän painon vuoksi. Tämä kuitenkin on ehkä joskus tulevaisuudessa tapahtuva asia ja nykyinen valokuvaus luonnistuu hyvin ilman puhelinta.
Musiikin kuuntelu on asia mitä monesti on tehnyt puhelimella ja 3310:llakin se onnistuisi, mutta käytettävyyden vuoksi hommasin erillisen Sandiskin 32 GB muistilla varustetun mp3-soittimen jota kuljetan aina toisinaan mukanani kun menen esim. kaupungille.
Ostan levyni fyysisenä ja ostin aikaisemminkin joten musiikin löytäminen ja kuuntelu ei ole ollut itselleni ongelma ilman älypuhelimen mukana kuljettamistakaan. Kiintoisaa sinänsä on se, että on tuntunut aivan kuin kuuntelisin monipuolisemmin musiikkia nyt kun kuuntelen mp3-soittimella enkä Spotifystä. Spotifyssä valikoimaa on todella laajasti, mutta jostain syystä lähes aina kuuntelee kuitenkin suhteellisen samoja artisteja ja levyjä.
Taskulamppu löytyy myös Nokian 3310:stä joten erillistä lamppua en ole vielä hommannut. Joskus kuitenkin voisi harkita sellaisen hankkimista mikä olisi tarpeeksi pieni että sitä saa mukavasti kuljetettua avaimenperässä ja jossa olisi enemmän valotehoa, mutta nykyisellään 3310 ajaa tarpeen mukaan lampun asian. En muista tosin onko tänä parin kuukauden aikana ollut tälle tarvetta joten lampun käyttö on aina täysin kausittaista.
Liikuntasuorituksien seuraamiseen en ole käyttänyt lähiaikoina mitään. Tähän olisi toki olemassa älykelloja, mitä lie aktiivisuusranekkeita ja muita sellaisia mutta koska itselläni ei ole niin kovaa intressiä seurata kävelyitäni en ole jaksanut moista hankkia.
Loppusanat
3310 on lompakon kokoluokkaa
Nokia 3310 on ollut itselläni muutamaa päivää vaille neljä kuukautta ensisijaisena puhelimena ja kokonaisvaltaisesti kokemus on ollut hyvä. En ole erityisen paljoa älypuhelinta kaivannut lukuun ottamatta navigointitarpeita. Näissä tilanteissa otan työpuhelimeni tai iPad minin mukaani jos en jaksa erillistä navigaattoria autoon viritellä kiinni paikalleen.
Aikaisemmat älypuhelimet ovat yhä käytössä kotona tarpeen vaatiessa mutta niissä ei siis ole SIM-korttia eikä siten niitä tule minnekään kotoa kuljeteltua. Tarpeita joissa niitä käytän on WhatsApp, Telegram, Signal sekä MobilePay. Suurimmaksi osaksi käytän kuitenkin kommunikoinnissa WhatsAppia, Signalia sekä Telegrammia tietokoneella. Signal on näistä ainoa jonka olen asentanut iPad Minille ja siitäkin olen ottanut kaikki notifikaatit pois.
Ilman älypuhelinta pärjääminen on onneksi itselleni ollut helppoa sillä käytän erillistä kameraa ja mp3-soitinta. Julkisessa liikenteessä liput voi yhä ostaa R-kioskilta tai juna-asemalta joten tämäkään ei ole aiheuttanut ongelmia arjessa. Raitiovaunureittejä jos on tarvinnut katsoa ja olen ollut tietoinen että tällainen tarve tulee olemaan olen ottanut suosiolla suoraan iPad Minin mukaani kaupungille mennessä.
Vaikka tässä postauksessa onkin kirjoitettu paljon asioista joita ilman joutuu olemaan ilman älypuhelinta tai etsimään niille vaihtoehdot on hyvä muistaa että eri ihmisillä on erilaiset käyttötarpeet eikä nämä haasteet tule välttämättä kaikille edes eteen jotka harkitsevat älypuhelimesta luopumista.
Olen pitänyt Nokia 3310:stä. Sillä voin soittaa ja sillä voin lähettää tekstiviestejä ja erittäin karkealla kameralla saa edes jonkinlaisia kuvia halutessaan. Akkukesto on todella hyvä ja akkua latailen yleensä ehkä kerran viikossa. Hyvänä puolena voi mainita myös sen että siihen ei saa WhatsAppia, Telegrammia, Signalia, Instagrammia tai mitään muutakaan aikasyöppöä. Kun olen jossain olen helpommin läsnä hetkessä kun ei ainakaan älypuhelimen selaamiseen voi uppoutua missään vaiheessa. iPad Minillä samanlaista ongelmaa ei ole koska laite on sen verran iso että sitä ei pidä taskussaan vaan laukussa ja kaivaa esiin vain kun oikeasti tarvetta on katsoa jotain.
Hyväksi puoleksi on vielä lisättävä hinta. Itse maksoin aikoinani 59,90 euroa tästä puhelimesta joten vaikka näitä onnistuisi kahdessa vuodessa hajottamaan 10 kappaletta olisi se silti vielä merkittävästi edullisempaa kuin yksi uusi iPhone.
Kokonaisuutena Nokia 3310 on ollut ainakin nykyisessä elämäntilanteessani hyvä puhelin ja se tekee sen mitä siltä odotankin. Älypuhelimet voivat pysyä kotona niissä hetkissä kun niille saatavia ohjelmia tarvitsen, mutta normaalissa arjessa onneksi mitään niistä en välttämättä tarvitse joten Nokia 3310 pysyy yhä pääasiallisena puhelimenani vielä tämän jälkeenkin 🙂
