Aleksin Blogi

Category: Tuotekokeilut

  • Kokeilussa: Denon DN-300C MK II CD-soitin

    Denon DN-300C MK II on CD-soitin jonka saa räkkiin. Mukana toimitetaan kulmaraudat jotka voi halutessaan ruuvata kiinni räkkiin asennusta varten.

    Lyhyesti omasta käyttötarpeesta ja pari sanaa laitteesta

    Kotistudion laitteiston siirtyessä räkkiversioiksi jäin miettimään josko jostain löytyisi myös CD-soittimia jonka saisi räkkiin kiinni. Ilahduttavaa kyllä, tällaisia löytyi markkinoilta ja niinpä valintani kääntyi Denon DN-300C MK II -malliin sen hyvän saatavuuden vuoksi.

    Ensisijaisessa kuuntelusetupissani on käytössä NAIM CD5x (lue täältä), mutta koska olen nyt täysiaikaisesti etätöissä oli käytännöllisempää hankkia toinen CD-soitin työpisteellä musiikin kuuntelua varten. Tietenkin töitä voisin tehdä myös makuuhuoneessa, mutta työpisteellä on käytössäni iso monitori jonka kanssa töiden tekeminen on merkittävästi mielekkäämpää enkä halua NAIMin soitinta alkaa virittelemään olohuoneeseen koska se vaatisi enemmänkin sisustuksellista säätämistä joten helpompi oli vain hommata jokin edullinen räkki CD-soitin.

    Denonin liitännöistä löytyy balansoimattomat sekä balansoidut ulostulot. Digitaalisia ulostuloja ei valitettavasti ole, mutta tämä oli jo ostovaiheessa tiedossa ja päätin silti koettaa josko tämä ajaisi asiansa. Ilahduttavaa kyllä, äänenlaatu on tarpeeksi hyvä että se ei ainakaan itseäni ole häirinnyt kun CD-levyjä olen pyöritellyt töiden tekemisen ohella.

    Laite on nyt ollut jo muutaman kuukauden käytössä (hommasin siis viime vuoden lopulla tämän) ja tähän mennessä CD-soittimena sitä käytettäessä en ole löytänyt valittamisen aiheita. Erityisen hämmästyttävältä tässä tuntuu sen nopea levyn lukeminen sillä en muista elämäni aikana koskaan nähneeni näin nopeaa levyn lukua. Kun levyn nakkaa asemaan niin muutamassa sekunnissa soitin on jo valmiina levyn pyörittämistä varten.

    Laite osaa toistaa myös USB-tikulta MP3-tiedostoja mutta se valitettavasti jätti ainakin ensimmäisellä kokeilulla kylmäksi toiminnallisuutensa osalta. USB-tikulla oli monia kansioita, mutta jostain syystä kansiosta toiseen en voinut hyppiä loogisesti vaan kappaleet lähtivät soimaan ainakin kokeilemissani levyissä aivan missä järjestyksessä sattuu. En jaksanut sen suuremmin tosin aikaa käyttää tämän ihmettelyyn, sillä kuuntelen ensisijaisesti CD-levyjä.

    Loppupäätelmät

    Takapaneelista löytyy balansoidut ja balansoimattomat lähdöt

    Kokonaisuutena Denonin soitin on omassa käytössäni ollut hintansa väärti. Se on helppo ja nopea käyttää ja sillä on tullut kuunneltua jo todella monta levyä ilman minkäänlaisia pätkimisiä, jumituksia, hyppimisiä tai muitakaan virheitä.

    Äänenlaatu ei ole ainakaan taustamusiikin kuuntelussa aiheuttanut mitään ongelmia ja jos aiheuttaisi, luultavasti ongelma voisi syntyä jo siinä kuinka tämä on omaan setuppiini kytketty. Käytännössä tämän balansoidut liitännät menevät Clarett 8Pre:n sisäänmenoihin, siitä muuntuu digitaaliseksi signaaliksi ja kulkeutuu sellaisena Audiolabin M-Daciin josta sitten se tuutataan ulos Genelec 6010 -kaiuttimille. Hifistit varmasti itkevät verta kuullessaan moisen viritelmän, mutta allekirjoittaneelle tämä ainakin ajaa täysin asiansa tässä käytössä.

    Kaukosäädin mikä mukana toimitetaan on hieman rimpulan oloinen mutta tekee silti sen mitä siltä odotetaankin ja tuntuupa tuo ottavan myös signaalinkin hyvin muutamien metrien päästä.

    Lopputulemana Denon DN-300C MK II on soitin johon olen ollut tyytyväinen. Ainoa mitä tähän kaipaisin on digitaalinen ääniulostulo, mutta ilman sitäkin tämä on hintansa väärti laite. Tällä hetkellä laitetta myydään Verkkokauppa.comissa hintaan 215,00 eur (katso täältä) ja Thomannilla 189,00 euron hintaan (katso täältä).

  • Kokeilussa: Contax Sonnar 90 mm F/2.8 & Kiwifotos Conax G-FX adapteri

    Conax Sonnar 90 mm F/2,8 & Kiwifotos Conax G-FX adapteri.
    Kuva Fujifilm X-T2 & Fujinon 18-55 F/2,8-F4,0

    Lyhyesti putkesta

    Viime kuun puolella päätyi itselleni vaihtokaupan seurauksena Conax Sonnar 90 mm objektiivi jonka valovoima yltää 2,8 saakka. Lisäksi vaihtokaupan seurauksena mukaan tuli adapteri millä kyseisen putken saa kiinnitettyä Fujifilm X-T2 runkoon.

    Fyysisiltä mitoiltaan objektiivi on todella kevyt, ainakin Philip Reeven blogin arvostelun mukaan (katso täältä) se painaa ainostaan 240 grammaa eli se on selkeästi kevyempi kuin arjessa käyttämäni Fujinon 18-55 F/2,8-4,0 kittiputki joka painaa DPreviewin arvostelun mukaan 310 grammaa (katso täältä). Objektiivi tuntuu päällisin puolin lähes lelulta ja tuntuukin hieman hassulta että näin pieneen tilaan on saatu näin pitkä polttoväli.

    Vaikka Sonnar itsessään on ainakin itselleni täysin tuntematon suuruus ollut ennen tähän objektiiviin törmäämistäni, on Sonanrin putkessa silti merkittävästi tunnetumpaa Carl Zeissin optiikkaa.

    Kiinnitys Fujifilm X-T2:een

    Koska tässä objektiivissa ja Fujifilm X-T2:ssa on täysin erilaiset objektiivien kiinnitykset pitää väliin laittaa adapteri.

    Itselleni mukaan tuli Kiwi Contax G-FX adapteri, joka ainakaan ilman lisävirittelyitä ei ole itseäni erityisemmin vakuuttanut. X-T2:ssa kyseisen adapterin tarkennusrengas tulee todella lähelle kameran runkoa ja tarkennuksen säätäminen vaatii hankalaa asentoa ja suhteellisen paljon sormivoimaa.

    Tarkoituksena on tähän koettaa myöhemmin viritellä jonkinlainen teippi, naru tai jokin muu jolla renkaasta saisi paremmin kiinni ja tarkennus olisi helpompaa tehdä, mutta tällaisenaan tämän rungon kanssa tulee hieman haasteita tavallisessa käytössä.

    Koska kyseessä on vintagelinssi voi nykyiset automaattiset tarkennukset suosiolla unohtaa – tarkennus tehdään tämän adapterin kautta ja aukon valinta tehdään objektiivista käsin. Tämä vaatii ainakin itseltäni hieman totuttelua, mutta kunhan tarkennusrenkaaseen keksin jonkin fiksun tavan pyörittämiseen en näe mitään syytä miksi tällaiseen ei nopeasti voisi tottua.

    Testikuvia

    Testikuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten laitetaan tähän muutamia esimerkkikuvia minkälaista piirtoa tällä objektiivilla on mahdollista saada. On kuitenkin hyvä huomauttaa että olen tähän mennessä testannut objektiivia ainoastaan sisällä ja tarkennus on vielä hakusessa, joten liian pitkälle meneviä päätelmiä objektiivin tarkkuudesta ei toki kannata tehdä.

    Kuitenkin mistä itse olen pitänyt näissä on objektiivin tarjoama bokéh. Mikäli tarkennuksen saa kohdalleen (joka on kuvaajasta eikä objektiivista kiinni) on tässä putkessa suhteellisen miellyttävä taustan sumennus.

  • Kokeilussa: Lightning to USB 3 Camera Adapter

    Hankin joitain päiviä takaperin Verkkokauppa.comissa ostoksilla käydessäni Lightning to USB 3 Camera Adapter -adapterin. Sen avulla on mahdollista liittää iPhoneen sekä ilmeisesti myös iPadeille erinäisiä USB-liitäntäisiä laitteita sekä samaan aikaan syöttää laturista virtaa ainakin iPhonelle (en ole testannut iPadilla tämän toimivuutta).

    Nimestä päätellen ensisijaisesti tämä on luotu kameran liittämistä varten, mutta koska käteni ulottuvilla ei ole sopivaa kaapelia en kameran liittämistä ole voinut kokeilla. Oma tarpeeni muutenkin oli ensisijaisesti ulkoisen audio interfacen liittämiseksi (Scarlett 2i2) ja siinä käytössä laite tuntui pikaisen testin perusteella toimivan moitteettomasti kunhan iPhonen laturi antoi samaan aikaan virtaa tähän adapteriin. Ilman virran antamista laturilta puhelin ilmoitti lisälaitteen vaativan enemmän virtaa eikä se toiminut.

    iPhoneen kytkettynä Focusrite Scarlett 2i2 toimi äänien ulostulossa ainakin esim. Spotifyssä sekä YouTubessa mutta myös äänien sisäänmenossa ainakin GarageBandissa. Tämän pulikan avulla puhelimen GarageBandiin sai äänitettyä Shuren SM58:lla ääntä sisään audioraidaksi.

    Tärkeimpänä käyttötarkoituksena äänien sisäänmenossa itselleni oli kuitenkin saada parempaa ääntä iPhonella kuvattuun videoon suoraan ja tässäkin käytössä ainakin Scarlett 2i2:n kautta ulkoinen audio interface toimi hyvin äänilähteenä. Kunhan olen jokin päivä audio interfcena toimivan mikserin äärellä pitää tämä testata myös sen kanssa.

    Koetin tätä adapteria myös Korg Microstationin kanssa siten että kyseinen kosketinsoitin toimisi MIDI-koskettimistona iPhonen GarageBandille ja tämä tuntui toimivan suoraan ilman mitään säätöä. Käytännössä siis iPhonea voi käyttää äänilähteenä ja fyysistä USB-koskettimistoa voi käyttää soittamiseen.

    Lisäksi koetin myös muistikortinlukijalla valokuvien siirtämistä kännykälle. Erikoista kyllä muistikortinlukijan tapauksessa puhelin vaati myös adapterin kautta lisävirran syöttöä, mutta lisävirtaa saatua Kuvat-ohjelma tunnisti muistikortin ja sieltä sain valokuvia siirrettyä kännykälle suoraan.

    Nopeiden ensitestien perusteella adapteri vaikuttaa kätevälle ja monenlaisten lisälaitteiden kytkemiseen sopivalle laitteelle – tai ainakin omaan käyttööni tarpeellisten vekottimien kytkemiseen soveltuvaksi.

  • Kokeilussa: Optoma ML1050ST+ videotykki

    Optoma ML1050ST+ on minikokoinen videotykki. Vieressä verrokkina CD-kotelo.

    Yleistä

    Elokuun alussa hankin Optoma ML1050ST+ -videotykin. Poikkeuksellista tässä videotykissä on sen todella pieni koko, kepeys (420 g) sekä suhteellisen hyvä valovoima kokoonsa nähden. Laitteessa on microSD-korttipaikka sekä USB-liitäntä tavallisen HDMI-liitännän lisäksi, joten sisääntulevaa materiaalia saa tykille useampaa eri reittiä pitkin.

    Natiiviresoluutio on 1280×800 eli mitään FullHD:tä tältä tykiltä ei kannata lähteä odottamaan, mutta mikäli katsoo DVD-tason materiaalia on laitteen resoluutio täysin riittävä siihen sillä DVD kykenee PAL-järjestelmissä ainoastaan 720 × 576 resoluutioon. Valoteho on 1000 ANSI lumenia ja kontrastisuhde 20 000:1. Heittosuhteena on 0,8:1 joten kyseessä on lähiheijastetykki.

    Äänitason luvataan olevan 22 dB joten laite on myös miellyttävän hiljainen käytössä. Tykki on LED-tekniikkaa ja käyttöikää luvataan 20.000 tuntia joten tykkiä voi surutta käyttää tuntikausia päivässä vailla huolta lampun palamisesta loppuun kovin herkästi.

    Tykin liitännät on tarpeeksi monipuoliset

    Laitteen mukana toimitetaan myös rimpula kaukosäädin, tykin koon huomioon ottaen suhteellisen kookas muuntaja sekä käytännöllinen kantolaukku jonka sisälle tykin, muuntajan sekä kaukosäätimen saa mahtumaan. Kantolaukku on ollut todella hyvä sillä se auttaa pitämään tykin ja sen pakolliset oheistavarat yhdessä ja samassa paikassa helposti löydettävissä.

    Tuotetta myydään tätä kirjoittaessani Suomessa ainakin Verkkokauppa.comissa josta oman tykkini hankin (katso täältä). Hintaa laitteella on tällä hetkellä 692,22 eur.

    Kuvanlaatu

    Yksi tärkeimmistä ja monesti myös tärkein ominaisuus videotykissä on sen kuvanlaatu joka Optomalla on hyvin hallussa. Sen kuvanlaatu on monelle katsojalle riittävä ja esimerkiksi näissä esimerkkikuvissa video on tykitetty 106″ valkokankaalle josta sitten olen ottanut valokuvia videon pyöriessä, joten pientä epätarkkuutta kuvaan varmasti tulee myös siitä.

    Omaan silmääni Optoman kuvanlaatu ja valovoima ovat kuitenkin olleet erinomaisia, etenkin kun suhteuttaa sen tykin kokoon. Ainoa mitä kuvanlaadullisesti toivoisin olisi parempi natiiviresoluutio jonka toivoisin toki olevan vähintäänkin FullHD-tasoa. Tällaisenaankin se on kuitenkin omaan silmääni täysin riittävä eli sillä on miellyttävää katsoa elokuvia ja niistä on helppoa nauttia. Käytännössä jos itseni pitäisi tehdä valinta otanko 55″ television vai tämän jolla mieluummin katsoisin elokuvani, olisi valinta ehdottomasti tämä mikäli huonetta on mahdollista saada tarpeeksi pimeäksi. Yllä olevat kuvat on otettu olohuoneessa iltahämärällä verhojen ollessa auki.

    Mikäli kotoa ei löydy valkokangasta, on suoraan valkoista seinää vasten tykittäminenkin yksi optio jota itse olen käyttänyt tällä tykillä makuuhuoneessani. Seuraavat kuvat on otettu suoraan valkoista seinää vasten.

    • Ehkä noin 120″ kuva, lähteenä Chromecast ja YouTube
    • Noin 106″ kuva makuuhuoneen seinää vasten, lähteenä Chromecast ja YouTube
    • Noin 106″ kuva makuuhuoneen seinää vasten, lähteenä Chromecast ja Netflix

    Muita havaintoja

    Optoman videotykin USB-liitäntä on ollut tervetullut ominaisuus, sillä siitä riittää virtaa ainakin Chromecastille. Chromcast kiinni HDMI-liitäntään, USB-liitännästä virrat ja sen jälkeen vain Chromecastin asetukset kuntoon ja Netflixiä tai YouTubea katsomaan. Onneksi virtaa riittää USB:n kautta tarpeeksi eikä Chromecastia varten joudu kuljettamaan seinäadapteria virralle.

    Laitteen sisäinen muistikortinlukijakin on kätevä. Sen avulla laitteella voi katsoa suoraan valokuvia ja joitain muitakin liitteitä, mutta monelle tärkeimpänä myös elokuvia. Harmillisesti videotiedostoon upotettuja tekstityksiä tykki ei osaa näyttää, joten ohjelmat joutuu katsomaan ilman tekstityksiä tai vaihtoehtoisesti transkoodaamaan itse siten että tekstitykset on suoraan poltettu kuvaan kiinni. Tuetut videotyypit löytää valmistajan sivuilta tuotteen ohjekirjasta (katso ohjekirja täältä).

    Kaukosäädin laitteessa on onneton rimpula, mutta ajaa asiansa. Ääniulostulo on tarpeeksi hyvä että siihen voi heittää vaikkapa matkakaiuttimen kiinni. Itse olen useammankin elokuvan tämän kautta katsonut Chromecastilla Netflixistä siten että äänet on mennyt piuhaa pitkin tykin takana olevasta liitännästä Bosen Soundlink Revolve Plussaan (katso täältä). Matkasetuppina tämä on varsin toimiva ratkaisu ja reissussa elokuvien katsominen isolta seinältä on ollut hyvä kokemus.

    Loppupäätelmät

    Vaikka Optoma on hyvä, on siinä silti vielä mahdollisuuksia parannuksiin joita toivon mukaan joskus tulevaisuudessa saamme nähdä. Yksi toivomani vaikkakaan ei kovin suuresti kaipaamani ominaisuus olisi FullHD-tasoinen natiiviresoluutio. Olisi myös hienoa mikäli tämän saisi toimimaan aidosti langattomasti, eli siten että tässä olisi akku jossa olisi tarpeeksi hyvä akkukesto eikä virtaa tarvitsisi ottaa pistorasiasta muuntajalla. Tämä kuitenkaan ei saisi tapahtua valovoiman ehdoilla, joten voi olla että tätä toivetta saa odottaa hyvän tovin.

    Lisäksi mitä tämä kaipaisi olisi sisäänrakennettu YouTube, Netflix ja muut vastaavat jolloin tarvetta Chromecastille tai vastaavalle ei olisi. Myöskin Bluetooth-liitäntä olisi enemmän kuin sata jänistä, sillä tällöin äänet saisi langattomasti joko kuulokkeisiin tai matkakaiuttimeen ja jälleen olisi vähemmän tarvetta kaapeleille. Myöskin tarkennus olisi mukava jos sen voisi tehdä fyysisesti linssin ympäriltä eikä valikoiden kautta selaillen.

    Kokonaisuutena kehitystoiveista huolimatta Optoma ML1050ST+ on erinomainen tykki jolla on ilo katsoa elokuvia. Sen valovoima on hyvä pimeään huoneeseen ja kuvanlaatu tarpeeksi hyvä mikäli on tottunut DVD-tasoiseen kuvanlaatuun. Allekirjoittanut katsoo ison osan elokuvista muutoinkin DVD-levyltä joten itselleni kuvanlaatu ei aiheuta ongelmia.

    Mikäli etsinnässä on pienikokoinen lähiheittotykki (HUOM! Ei ultralähiheitto!) jonka voi helposti kuljettaa mukanaan melkein minne vain missä virtaa saa seinästä, kannattaa Optoman ML1050ST+ ainakin käydä katsomassa josko se vastaisi tarpeita.

  • Kokeilussa: ZyXEL PLA5456 Powerline-adapteri

    TLDR: Omassa asunnossani tuote oli liian hidas ja se tuli palautettua takaisin kauppaan.

    Taustaa käyttötarpeista

    Kotonani on vähitellen tullut tarvetta saada nopeampi verkkoyhteys matalammalla latenssilla makuuhuoneeseen nykyisen langattoman verkon sijaan.

    Käytännössä syynä tällaiselle tarpeelle on ainoastaan nörttäämisen ilot ja oman osaamisen kehittämiseen liittyvät syyt, eli tarkoituksenani on perehtyä paremmin jo nyt käytössä oleviin audion ja videon siirtämiseen liittyviin tekniikoihin verkon yli jotka tulevaisuudessa tulevat olemaan merkittävästi suuremmassakin roolissa.

    Testauksia tietenkin pystyn tekemään kotona metrin tai parin päähän jo yhdessäkin huoneessa, mutta haluan kuitenkin saada todellisen elämän kokeiluita tehtyä jotta pystyn arvioimaan miten nykyiset tekniikat toimivat erilaisten siirtotapojen välityksellä.

    Sähköverkon yli kulkevan verkon osalta odotukset tietenkään eivät olleet kovin korkeat latenssien ja siirtonopeuksien osalta, mutta luettuani netistä on näillä ihmiset kuitenkin saaneet sen verran hyviä tuloksia että tuote vaikutti kokeilemisen arvoiselta kaapeleiden vetelemisen sijaan.

    Käyttöönotto ja testaus

    Käyttöönotto pulikoissa oli erittäin yksinkertaista. Toinen vekotin tökätään seinään ja RJ45-liitin tungetaan switchiin tai nettiboksiin ja toinen vastaavanlainen pulikka sijoitetaan toiseen paikkaan ja sieltä sitten RJ45-kaapeli haluamaansa laitteeseen, omassa tapauksessa testien ajan MacBook Prohon.

    Ensin käytin laitteet saman huoneen pistorasioissa ja otin käyttöön suojauksen. Suojaus otetaan käyttöön painamalla fyysistä painiketta ensin toisesta pulikasta ja vähän ajan sisällä myös toisesta jonka jälkeen laitteet tunnistuvat. Suojauksella on merkitystä, sillä asun kerrostalossa enkä halua lähtökohtaisesti koko naapurustolle avata mahdollista pääsyä sisäverkkooni mikäli samanlaisia laitteita olisi muillakin käytössä ja suojaus olisi poissa päältä.

    Testejä toimivuudesta tein kahdella tavalla. Ensimmäinen testi oli ajaa nopeus.dna.fi sivuston kautta netin nopeustesti. Tämä tietenkään ei kerro suoraan sisäverkon toimivuudesta ja nopeudesta koska tähän vaikuttaa oman ulosmenevän Internetin nopeus, matkalle osuvien palvelinten nopeudet ja muut sellaiset, mutta siitä saa kuitenkin perspektiivin paljonko nopeus hidastuu verrattaen siihen mitä nopeus on ilman tätä pulikkaa välissä.

    Toinen testi oli kopioida sisäverkossa olevalta verkkolevyltä isokokoinen videotiedosto koneelle joka oli kiinni pulikan toisessa päässä.

    Testituloksia

    Jotta alla esitetyistä lukemista saa jotain perspektiiviä on hyvä mainita että kotini netin nopeus on 400 Mbit sisään. Ulospäin menevää nopeutta en muista, mutta nopeustestien perusteella on aina pysytty alle 30 Mbit lukemissa. Käyttämäni switchit on Ubiquitin gigabittisiä samoin kuin Ubiquitin Secure Gateway ja kaapeloinnit on Cat6-tasoa eli näistä ei tule hitautta joka näissä testeissä vaikuttaisi.

    Sama huone, vastakkainen seinä.

    Ensimmäisenä pistorasiana käytin samassa huoneessa olevaa seinää mikä oli vastapäätä sitä seinää missä toinen pulikka oli kiinni. Tämä antoi suhteellisen hyvät lukemat, vaikkakin vauhti hidastui tavallisesta n. 380 Mbit/s sisääntulevasta vauhdista merkittävästi. Upload-kaista ei aiheuttanut hidastumista eikä pingistäkään kovin pahaa mieltä saanut.

    Keittiössä mentiin hitaasti.

    Seuraavana kokeilu tapahtui keittiössä heti oven vieressä keittiökaapin alla olevasta pistorasiasta. Siellä vauhti tipahti jo omassa käytössäni käyttökelvottomalle tasolle. Tämän lisäksi sisäverkossa olevalta NASilta kopiointi scp:llä tökki ja monien sekuntien ajan oltiin täysin pysähdyksissä, joten keittiössä tämän käytöstä ei tullut mitään.

    Makuuhuoneessa oven luona

    Makuuhuoneessa koetin kahta eri pistorasiaa. En muista kumpaa koetin ensin eikä sillä ole väliäkään, mutta oven luona olevasta pistorasiasta vauhdissa mentiin sämpylätasoa, ainoastaan 34.2 Mbps. Käytännössä siis omaan käyttööni riittämätöntä vauhtia, mutta tietenkin perus nettisurffaukseen täysin riittävää tasoa monelle.

    Makuuhuoneessa jatkoroikassa peränurkassa

    Neljäs pistorasia missä testasin oli jatkoroikassa makuuhuoneen nurkassa. Siellä ei sen suuremmin ollut sijaa hurraa-huudoille ja vauhdin osalta tuntui samalta kuin Ladalla moottoritien ohituskaistalla.

    Kaikissa kokeilluissa paikoissa sisäverkossa kopiointi ei mennyt sen nopeampaa vauhtia joten hitaus ei johtunut oman nettiyhteyden hitaudesta vaan ainoastan tämän pulikan heikosta toimivuudesta omassa kerrostalohuoneistossani.

    Omaan käyttööni sopimaton, mutta monelle luultavasti sopiva

    Testailuiden loppupäätelmäksi jäi laitteen sopimattomuus omiin käyttötarpeisiini. Ubiquitin laitteilla luodulla mesh-verkolla saan nopeampia lukemia tai vähintäänkin samansuuntaisia, joten lisäarvo omaan käyttööni on olematon. Nopeus oli aivan liian hidas jotta olisin voinut käyttää sitä mihinkään järkevään, joten tuote tuli valitettavasti palautettua takaisin kauppaan.

    Vaikka omaan asuntooni ja käyttötarpeisiini tämä ei soveltunut, on tämä kuitenkin tuote joka on kokeilemisen arvoinen mikäli käyttövaatimukset ovat erilaiset. Esimerkiksi jos kodin netin nopeus on 10 Mbit eikä sisäverkon nopeudella ole merkitystä voi tämä pulikka toimia monelle käyttäjälle tarpeeksi hyvin.

    Lisäksi on hyvä muistaa että eri asunnoissa on erilaiset sähkövedot ja niiden suojaukset ja eri pistorasiat voivat olla eri sulakkeiden takana jotka vaikuttavat näiden toimivuuteen, joten huono toimivuus itselläni ei tarkoita että tämä ei toimisi jollakulla muulla merkittävästi paremmin.

    Harmillisesti allekirjoittaneelle hitaat nopeustulokset käytännössä tarkoittaa kaapeleiden fyysistä vetelemistä pitkin poikin asuntoa.