Aleksin Blogi

Category: Usko, uskonto ja seurakunta

  • Kirja: Ellen White – Suuri taistelu

    Suuri taistelu (alkuperäinen nimi <em>From Here to Forever</em>) on amerikkalaisen Ellen Gould Whiten kirjoittama hengellinen teos.

    En löytänyt varmaa tietoa milloin kirja on ensimmäisen kerran julkaistu, mutta ilmeisesti alkuperäinen teos on nähnyt päivänvalon kirjan muodossa ulkomailla vasta vuonna 1982. Tämä tuntuu omaan korvaani hieman erikoiselta, sillä Ellen White itse kuoli jo vuonna 1915 (lue täältä), mutta ainakin tämä lukemani painos on vuodelta 2015 ja sen on kustantanut Media7 Julkaisut. Sivuja kirjassa on 446, vaikkakin sivu 428 on viimeinen varsinainen sivu ja loput on lähteitä ja liitteitä.

    Suuri taistelu kertoo monista historiallisista tapahtumista ja niissä toimineissa hengellisistä vaikuttimista. Esimerkiksi teoksesta löytyy paljon juttua katolisen kirkon epäterveistä ja suorastaan vaarallisista opeista ja toimintamalleista historiassa, protestanttisuuden alkuvaiheista, Lutherin ajamasta uskonpuhdistuksesta ja protestanttisen suuntauksen kasvusta ja paljon kirjassa on kerrottu myös adventtikirkon historiaan vaikuttaneista tapahtumista.

    Mikäli Ellen White – tai Ellen G. White kuten hänestä monesti kuulee puhuttavan – ei ole tuttu lainkaan, on häntä yleisesti seitsemännen päivän adventistien piireissä pidetty profeettana. Whiten oma vaikutus ilmeisesti adventtikirkon historiassa on alussa ollut vähäistä sillä teologiset suuntaviivat on muodostunut jo ennen hänen vaikutustaan, mutta myöhemmin hänen kirjoitukset ovat nousseet arvostetumpaan asemaan ja Raamatun Sanoma -vihkossa (lue täältä) on todella paljon viittauksia hänen kirjoituksiinsa.

    Raamattua (+ toki myös jonkin verran Koraania, Mormonin kirjaa yms.) lukuunottamatta en ole muistaakseni aikaisemmin lukenut mitään hengellistä tai teologista kirjallisuutta joten on hieman vaikea sanoa suoraan mitä mieltä tyylillisesti tästä kaikesta olin. En siis tiedä tämän tyylilajin kirjoja enkä osaa peilata oliko tämä tavallinen vaiko tavallisuudesta poikkeava omassa lajityypissään, onko näissä normaalistikin kerrottu paljon historiaa ja Raamatun tulkintoja vuosien varrelta.

    Kuitenkin kokonaisuutena pidin tästä teoksesta. Siinä oli paljon tekstiä jonka kautta opin historiaa eri suuntauksista, sain paremmin ymmärrystä mistä juontaa juurensa monien kohtalaisen negatiivinen asenne katolilaista opetusta kohtaan sekä ilahduttavasti sai lukea myös niistä maailmanlopun ennustuksista joihin milleristit uskoivat ja jotka nyt jälkeenpäin on helppoa tietenkin huomata menneen selvästi pieleen. Pidän siitä että historian tapahtumista kerrotaan turhia kaunistelematta, olipa ne sitten hyviä tai huonoja. Pieleen menneet lopun ajan ennustukset ovat osa historiaa jota milleriläisillä on ollut eikä sitä ole tarvetta kaunistella.

    Koska kyseessä on hengellinen teos, on kirjassa paljon myös sellaista mistä on vaikea sanoa juuri mitään. Se joko on niin, tai sitten ei. Esimerkiksi enkelien läsnäolo erilaisissa historian hetkien tapahtumissa on asia mitä en voi todistaa puolesta enkä vastaan joten ne joko uskoo tai sitten ei. Kuitenkaan mitään sellaista ei kirjassa pistänyt ainakaan itselläni silmään mistä olisi tullut tunnetta että kyseessä olisi harhaoppi tai eksytys Raamatun sanomaan peilattuna, joten en näe mitään syytä miksi en tutustuisi jatkossa Whiten muuhunkin kirjallisuuteen.

  • Juhannus ja viikonloppu takana

    Juhannusilta Kopussa

    Viikonloppu jäi taakse ja juhannus tuli nähtyä ja koettua hyvässä seurassa yhdessä seurakunnan väen kanssa. Juhannuksena oli Kopussa Nummelan puolella aktiviteettina rentoa hengailemista joten lähdin myös itse sinne iltaa viettämään. Joskus viiden maissa paikalle saavuin ja hieman vajaa puolen yön ajelin takaisin kotio joten siinä juhannus mukavasti meni rennosti hengaillen.

    Juhannusviikonloppu oli muutenkin mukavan toiminnan täyteinen. Sapattina kävin ensimmäistä kertaa koronasulkujen jälkeen jumalanpalveluksessa myös paikan päällä. Loppuilta meni rennosti hönöttäen kotona.

    Sunnuntaina sitten tein kaverini kanssa reissun Tampereelle. Kaveri tuli aamusta joskus yhdentoista maissa luokseni missä hörppäsimme kahvit ja hieman ennen puolta päivää käänsimme Minin keulan kohden Pirkanmaata. Tampereelle tuli lähdettyä kaverini kanssa moikkaamaan yhteistä kaveripariskuntaa sekä tietenkin heidän poikiaankin.

    Päivä meni mukavasti Tampereella ja illasta joskus puolen yhdentoista maissa palailin takaisin kotiin. Mukava ja toiminnantäyteinen viikonloppu sosiaalisissa merkeissä siis 🙂

  • Mökkeilyä ja talkoita

    Allekirjoittanut maalailemassa mökillä. Kuvasta kiitos Mandille.

    Taakse jäänyt viikonloppu oli mitä erinomaisin. Perjantai-ilta meni rennosti kotona elokuvaa katsellen, mutta lauantaina heti aamulla suunnistin autoni keulan kohden Lohjaa missä seurakunnalla on mökki. En ole koskaan aikaisemmin kyseisellä mökillä käynyt, mutta navigaattori osasi opastaa suoraan oikean reitin.

    Osa hanalaisista eli Helsingin Adventtiseurakuntien Nuorten Aikuisten väestä oli mennyt jo perjantaina mökille, mutta itse jätin menon vasta lauantaille aamulle sillä olin alustavasti sopinut valokuvausreissun perjantai-illalle mutta se kuitenkin peruuntui sään vuoksi ja vaihtui kotona rentoon hönöttämiseen työviikon päätteeksi.

    Lauantaina aamulla heti mökille saavuttuani onnistuin sopivasti herättelemään mökillä nukkunutta väkeä. Näppärästi siis pääsin aamupalalle mukaan 😀

    Lauantai oli mukava ja rento päivä joka meni yhdessä porukan kanssa hengaillen. Väkeä tuli ja meni pitkin päivää enemmän tai vähemmän ja varmaankin parikymmentä ihmistä kaikkiaan taisi kerralla olla enimillään paikan päällä. Sadetta pukkasi välillä mutta suurimmaksi osaksi sää oli suotuisa ja ulkona pystyi hengailemaan ja käymään lenkillä muiden kanssa yms.

    Raamattuakin tuli porukalla tutkiskeltua ja soitettua ja laulettua gospel-kappaleita. Varsin mukava ja rento ilmapiiri mutta silti sellainen että myös mukavia ja rakentavia keskusteluita eri elämän aihepiireistä saatiin aikaiseksi 🙂

    Ruokaakin syötiin

    Lauantaina ajatuksenani oli että lähden illalla jo kahdeksan maissa ajamaan kotiin, mutta ilta oli niin mukava, meininki hyvä ja keskustelut niin kiehtovia että lopulta kahden jälkeen yöllä olin vasta takaisin kotona. Toki mökille olisi voinut myös jäädä yöksi, mutta en ollut ottanut mitään nukkumiskamppeita ja halusin sunnuntain talkoisiin tulla valmiiksi talkoisiin sopivimmilla vaatteilla.

    Sunnuntaiksi sitten tulin vajaaksi yhdeksitoista takaisin mökille talkoisiin. Alunperin olin jo pari viikkoa aikaisemmin näihin talkoisiin ilmoittautnut, mutta ilahduttavasti mökille nuorten aikuisten kanssa tuli muutakin aktiviteettia jonka vuoksi lauantainakin sinne päädyin menemään.

    Talkoissa tuli hieman pienemmän porukan kanssa maalailtua mökin kaiteita, rappusia, ikkunanpieliä jne. jossa humahtikin useita tunteja. Käytännössä taisi melkein seitsemän tuntia tultua tehtyä hommia, joten hommaa riitti ja olisi riittänyt vielä paljon lisääkin, mutta ehkä toinen kerta sitten uudemman kerran menemme talkoisiin.

    Varsin mukava, rento ja sielua virkistävä viikonloppu jossa pitkästä aikaa tuli tehtyä jotain fyysistäkin hommaa pelkän istumatyön vastapainoksi. 🙂

  • Kävin Annankadun Adventtikirkolla

    Annankadun Adventtikirkko kadulta katsottuna

    Yleistä

    Kävin eilen Helsingissä Annankadulla sijaitsevassa Adventtikirkossa kuuntelemassa minkälaista ja millä tapaa ilmaistua opetusta siellä on. En ole koskaan elämässäni käynyt yhdessäkään adventtikirkossa joten oli mielenkiintoista lähteä täysin pystymetsästä katsomaan minkälainen paikka on kyseessä.

    Adventismista ei ole muutenkaan allekirjoittaneella paljoa tietoa, mitä nyt yleisesti suurimmat suuntaviivat oli tiedossa. Wikipedian tietojen mukaan adventistit ovat protestanttisia kristittyjä ja sana adventisti tarkoittaa henkilöä joka odottaa Kristuksen pikaista toista tulemista.

    Käytännön tasolla suurimmat erot luterilaiseen oppiin käsittääkseni ovat siinä että sapattia vietetään lauantaisin (kuten myös Herran Kansa viettää) sekä kastetapana on uskovain kaste eikä lapsikaste, eli aivan kuten mm. Helluntaiseurakunnalla, Vapaakirkolla ja Herran Kansalla.

    Teologisesti mielenkiintoinen poikkeama luterilaisuudesta on helvettikäsityksen eriävyys. Siinä missä oman käsitykseni mukaan luterilaisuudessa kuten suurimmassa osassa muistakin kristinuskon suuntauksista uskotaan ikuiseen helvettiin uskotaan adventismissa annihilaatio-oppiin eli siihen että helvetti ei ole ikuinen kärsimys ja että tietyn ajan jälkeen siellä olevat sielut katoavat eivätkä jatka iankaikkista kärsimystä. Jehovan Todistajilla taitaa olla myös samankaltainen ajattelutapa tästä jos en aivan omiani muistele.

    Vaikka olen itse luterilainen on oma teologinen käsitykseni helvetistä kuitenkin lähempänä annihilaatio-oppia.

    Jumalanpalvelus ja Raamatun opetustuokio

    Tapahtuma alkoi seurakunnassa kello 11 mutta olin noin 10:30 jo paikan päällä koska en tiennyt kauanko aikaa menee paikalle löytämiseen jne. Ei selkeästikään niin paljoa kuin olin varannut matkaan aikaa.

    Ennen jumalanpalvelusta oli Raamattu-opetusta jossa käytiin läpi joitain Raamatun jakeita ja seurakuntalaiset yhdessä jonkun puhujan johdolla sitten keskustelivat. Tämä oli mielenkiintoinen toimintamalli, koska siinä oli opetusta mutta myös vuorovaikutusta seurakuntalaisten välillä.

    Varsinainen jumalanpalvelus alkoi muistaakseni noin kahdentoista maissa. Tällä kertaa puhujana oli Pieksämäeltä tullut puhuja, en ole varma oliko hän siis kyseisen seurakunnan pastori vai joku muu. Oli miten oli, saarna oli mielenkiintoinen ja senkin aikana luettiin useammasta kohdasta Raamattua. Puhe oli hyvä ja mielenkiintoinen.

    Loppupäätelmät

    Kokonaisuutena adventtikirkon tapahtumasta jäi hyvät mielikuvat. Opetus oli ainakin eilen tolkullista eikä mitään vouhkaamista, ihmiset tulivat myös juttelemaan ja sain udella heiltä tarkemmin seurakunnan toiminnasta ja nuorten aikuisten (ikäluokka siis n. 30 hujakoilla) kanssa tuli vielä lähdettyä syömään tapahtuman jälkeen.

    Mielenkiintoinen kokemus ja luultavasti tulen käymään useammankin kerran kuuntelemassa opetusta jotta voin muodostaa paremmin mielikuvat niin opetuksesta kuin seurakunnastakin.

  • Kielilläpuhumisesta ja aivojen skannauksesta sen aikana

    Tuli netissä vastaan kiintoisa video (englanniksi) jossa oli tutkittu kielilläpuhujien aivoja heidän kielilläpuhumisensa aikana. Video löytyy seuraavan linkin takaa (videon upottaminen on poistettu käytöstä ko. videosta josain syystä): http://youtu.be/NZbQBajYnEc

    Mikäli kielilläpuhuminen ei ole tuttu käsite, tarkoitetaan sillä osissa kristillisissä piireissä tapahtuvaa puhumista kielellä jota ei puhuja itse ymmärrä, ns. “enkelten kielillä” puhumista kuten Raamattu ilmaisee. Raamatussa kielillä puhuminen mainitaan ainakin ensimmäisessä Kortinttolaiskirjeessä sekä Apostolien teoissa. Myös Markuksen evankeliumissa mainitaan että kristityt “puhuvat uusilla kielillä”.

    Muutama kohta Raamatusta:

    • 1 Kor. 14 (koko luku)
    • Mark. 16:15–18
    • Ap. t. 19:5–6

    Eniten ja tarkimmin asiasta saa selvän lienee Raamatusta lukemalla tuon ensimmäisen korinttolaiskirjeen luvun 14. Siitä voidaan hyvin selvästi saada käsitys että kieli jota puhutaan ei ole ns. “normaalia kieltä” jota kaikki ympärillä olevat ymmärtävät, vaan se on kieltä jota uskova puhuu vahvistukseksi itselleen eikä seurakunnalle.

    Toisessa kohdassa, Apostolien teoissa kun alkuseurakunnan kristityt puhuivat kielillä, heidän kielensä oli selvää kieltä ulkomaalaisille, ts. eri kansalaiset ymmärsivät mitä he puhuivat sillä he puhuivat selvää kieltä mutta vieraalla kielellä. On siis (käsittääkseni) useampaa erilaista kielillä puhumista: sitä joka on puhetta joka on vain ihmiseltä Jumalalle uskovan itsensä vahvistukseksi sekä sitä joka on eri kieltä jota joku toinen paikalla oleva tajuaa.

    Kielilläpuhumisesta toki sen verran vielä että toki kaikkia kielilläpuhumiseksi sanottua ei pitäisi laskea kielilläpuhumiseksi sillä aina joskus on seassa myös niitä jotka hokevat yhtä tai kahta tavua eikä puhu selvästikään mitään kieltä jossa olisi täysin selvästi erotettavia sanoja, rytmitys, painotus yms. kielelle olennaiset piirteet. Selvän, oikean kielellä puhumisen tunnistaa kyllä (tai uskoisin ainakin) samalla tapaa kuin muunkin: jos ihminen jonka kieltä et ymmärrä puhuu vieressäsi, todennäköisemmin huomaat että hän puhuu selvästi jotakin jota et vain itse ymmärrä eikä hän vain hoe yhtä tai kahta sanaa transsinkaltaisessa tilassa.

    Oli miten oli, mielenkiintoinen video miten on skannattu aivoja kielilläpuhumisen aikana ja miten eri aivoalueet aktivoituvat sen aikana kuin mitä ihmisen puhuessa normaalia äidinkieltään.