Category: Valokuvaus

  • Reissu Lappiin – Päivät 1, 2 ja 3

    Päivä 1 – Yöjunalla Rovaniemelle

    Junan hytti ei ole mikään tilaihme, mutta voittaa mukavuudessa istumapaikan 6-0.

    Viime vuonna enon kanssa teimme reissun Lappiin Saariselälle ja tänä vuonna lähdimme samanlaiselle reissulle uudemman kerran. Siinä missä viime vuonna matka taittui autolla siten että ensin itse ajoin Lahteen ja sieltä jatkoimme enon autolla Saariselälle, tänä vuonna hyödynsimme Valtion Rautateiden infrastrurktuuria ja otimme autojunan Pasilan ja Rovaniemen välille josta loppumatkan teimme autolla.

    Vuokrasimme Saariselältä saman mökin kuin viime vuonnakin ja lähdimme matkaan viime torstaina. Torstaina tein tavalliseen tapaan työpäivän kotoa käsin, mutta hieman ennen työpäivän loppua eno saapui Koivukylään. Työpäivän jälkeen suuntasimme Pasilaan etsimään minne autojunalla vietävät autot kuuluu viedä. Jätimme auton asemalle ja lähdimme kuluttamaan aikaa Kauppakeskus Triplalle. Siellä meni muutama tunti, haimme evästä Subwaystä ja odottelimme vain kunnes juna saapui Pasilaan.

    Tarkoituksena oli että meillä olisi yöjunassa hytti jotta voisi matkan nukkua, mutta epähuomiossa lippuja ostaessa oli tullut virhe ja käytössämme oli ainoastaan normaalit istumapaikat. Onneksi konduktöörillä oli vielä ylimääräisiä hyttejä ja saimme lisähinnan maksulla muutettua tavalliset istumapaikkamme hytiksi eikä matkaa joutunut viettämään istumapaikalla nukkumista yrittäen.

    Hytti ei ollut kovinkaan tilava, mutta tarpeeksi tilava että siellä mahtui kuitenkin mukavasti nukkumaan. Itse nukuin alasängyssä ja tarpeeksi hyvin junassakin unta onneksi sai. Kyllä se aina istualtaan istumapaikalla nukkumisen voitti!

    Päivä 2 – Rovaniemeltä Saariselälle

    Aamulla Rovaniemellä odotimme että mukana ollut auto saatiin jälleen alle.

    Heräsin perjantaina kello kuudelta aamulla. Siitä sitten jonkin aikaa nettiä selailin kännykällä kunnes juna saapui Rovaniemelle luultavasti aika tarkkaan aikataulun mukaiseen aikaan 07:29. Hyppäsimme junasta ulos ja odottelimme kunnes mukana ollut auto saatiin jälleen junan kyydistä ajoon.

    En ole varmaankaan ollut aikaisemmin autojunan kyydissä joten oli ihan mielenkiintoista nähdä kuinka tämä toimi. Käytännössä se siis tapahtui siten että auto ja sen avaimet jätettiin Helsingissä Pasilaan autojen lastauspaikalle eikä kuljettajan tarvinnut sen enempää laittaa tikkua ristiin.

    Rovaniemen päässä sitten itse hypättiin pois normaaliin tapaan ja jäätiin odottamaan että VR:n henkilökunta irroittaa autovaunut irti muista vaunuista jotta muualle matkaa jatkavien ei tarvinnut jäädä odottamaan autojen purkamista. Kun ovet autovaunuista aukesivat kävi kuljettajat hakemassa autonsa. Avaimet oli tuulilasinpyyhkijöiden luona ja siinä oli myös omistajan nimi ja sieltä autot vähitellen pääsivät ajamaan pois.

    Moni muukin odotti autoaan

    Hetken aikaa asemalta ajettuamme menimme aamukahville jonnekin Shell Helmisimpukka -huoltoasemalle noin kahdeksan maissa aamulla. Kahvin ja kahvileivoksen jälkeen matka jatkui.

    Huoltoaseman pihassa otin läppärin ja työkännykän pois auton takakontissa olleesta repusta ja rupesin tekemään töitä. Itselläni oli normaali työpäivä perjantaina joten matka meni omalta osaltani pitkälti palavereissa istuen. Onneksi kuuluvuus oli Rovaniemen ja Saariselän välillä pääosin hyvä ja ainoastaan yhden kerran lensin palaverista pihalle kun netti pätkäisi.

    Joskus yhdentoista maissa pidin ruokatauon, vaikkakaan en silloin syönyt. Käytännössä pidin sen siinä vaiheessa että loppumatkan pystyi pitämään läppäriä ja kännykkää vähemmällä käytöllä eikä akku tyhjentynyt kummastakaan ennen kuin pääsimme mökille.

    Dallaspullaa ja kahvia aamutuimaan Shell Helmisimpukassa

    Ruokatauon aikana pääsimme mökille ja saimme autonkin purettua ennen seuraavia palavereita. Perillä laitoin heti läppärin ja kännykän lataukseen ja jatkoin töiden tekoa vielä muutamien tuntien ajan ennen kuin oli aika laittaa työpuhelin äänettömälle ja työläppäri kiinni ja siirtyä kohden sapatin viettoa.

    Viime vuonna tein mökiltä etätöitä, mutta tänä vuonna kysyin töistä viikon lomaa koska viime vuonna ei kovin paljoa jäänyt aikaa käydä päivisin maisemia katselemassa valoisan aikaan. Tällä kertaa Saariselällä oleskelu on siis omalla kohdallani pelkkää oleskelua ja kameran kanssa pihalla pyöriskelyä ilman että tarvitsee työntekoon päiväänsä käyttää 🙂

    Perjantai meni töiden jälkeen ihan vain mökin sisällä möllöttäen ja rennosti ottaen. Selailin nettiä ja oleskelin tekemättä mitään tolkullisempaa. Illalla myöhään sitten saunoimme ja siitä sitten unille tuli mentyä joskus vajaa 12.

    Päivä 2 – Ensimmäinen täysi päivä Saariselällä

    Maisemaa Saariselällä reissun kolmantena päivänä

    Aamu alkoi kello kuudelta herätyksellon sointiin. Nousin aamukahville, lukemaan Raamattua ja Raamatun Sanoma -vihkoa sekä syömään leipäpalasta aamupalana. Sen jälkeen lueskelin kirjaa ja jatkoin myöhemmin vielä unia.

    Tarkoituksena on pitää lomallakin samaan aikaan heräämiset kuin työviikollakin jotta unirytmit eivät mene pieleen. Tänä vuonna olen vuoden ensimmäistä päivää lukuunottamatta heräillyt kuuden aikaan aamulla niin työpäivinä kuin viikonloppuisinkin ja paikannut univajetta sitten tarpeen mukaan päiväunia nukkumalla.

    Tasainen rytmi arjessa helpottaa ainakin itseäni ja univajetta tuntuu tulevan heräsinpä kuudelta tai varttia vailla kahdeksaltakin, joten mieluummin herään aiemmin koska silloin kerkeää työviikoillakin aamuisin lukemaan Raamattua ja Raamatun Sanoma -vihkoa sekä tietenkin tekemään monia muitakin asioita.

    Joskus puolen päivän jälkeen lähdimme pihalle kävelylle. Sää oli todella kaunis, aurinko paistoi ja taivaalla olevat pilvet eivät pimentäneet päivää. Maisemat olivat sanalla sanoen huikeat.

    Näkyvyyttä oli pitkälle

    Kiersimme pihalla jonkinmoisen lenkin ja siitä sitten takaisin palailimme mökille. Mökillä ilta meni ihan vain nettiä selaillen, pötkötellen ja enolla televisiota katsellen. Rentoa oleskelua vailla ihmeitä.

    Kello on nyt 19:13 joten saapa nähdä tuleeko vielä myöhemmin tänään pihalla käytyä. Mikäli revontulia pitäisi näkyä on tarkoituksena lähteä vielä kameran kanssa pihalle katselemaan maisemia, mutta mikäli ei, tulee ilta luultavasti oltua vain sisällä lepäillen.

    Laitan tähän loppuun vielä sekalaisia kuvia joita tänään otin. Valokuvauksesta kiinnostuneille tietona että kaikki tämän blogipostauksen kuvat on otettu käyttäen Fujifilm X100F -pokkaria ja kuvat on kamerasta tulleita JPG-kuvia joita ei ole muutoin käsitelty kuin skaalattu pienemmäksi blogipostauksia varten.

  • Kuinka paljon valokuvia tulee otettua vuodessa?

    Mini Cooper sisältä. Fujifilm X100F / Acros film simulation JPG

    TLDR: Kuvia on yhteensä tallessa Lightroomissa viime vuodelta 26280 kpl jossa on mukana tuplakuvia (RAF + JPG -kombinaatiosta). Eri kameroilla otettujen raakakuvien yhteenlaskettu määrä on 18440 kpl. Viime vuoden kuvat vievät tilaa levyltä 499 GB ja näiden kuvien seassa oli Lightroomissa kaksi lyhyttä videota jotka eivät merkittävästi levytilan kulutusta kuitenkaan kasvata.

    Yleistä

    Pidempään blogia lukeneet tai itseni elävässä elämässä tuntevat tietävät että olen harrastanut valokuvailua enemmän tai vähemmän jo vuosien ajan. Käytännössä digitaalinen kamera on kulkenut vuodesta 2004 saakka jossain muodossa mukana, vaikkakin pitkä aika oli välissä että ainoa kamera oli matkapuhelimen kamera.

    Havaittuani että vuodelta 2016 on kuvia ainoastaan yksittäisiä tallella (vanhassa puhelimessa saattaisi olla ja niitä saattaisi onnistua palauttamaan jos näytön korjauttaisi) siirryin myöhemmin takaisin erillisiin digitaalisiin kameroihin. Viime vuosina on kuvaamisen määrät olleet kohtalaisen suuria joten jäin mielenkiinnosta katsomaan kuinka paljon kuvia verkkolevylle on viime vuodelta tallentunut.

    Kaikkiaan viime vuoden puolelta on tallessa yhteensä tuplakuvat mukaan luettuna 26280 kpl ja levytilaa nämä vievät 499 GB eli aika tarkkaan puoli teratavua. Käytännössä uniikkien kuvien määrä on selvästi tuhansia kappaleita pienempi.

    En keksinyt harmillisesti helppoa tapaa saada katsottua eksaktia uniikkeja tallessa olevien kuvien määrää Lightroomista, sillä olen välillä ottanut valokuvia RAF-muodossa, välillä RAF+JPG ja joskus pelkästään JPG joten tämä tuo hieman haasteellisuutta tarkan kuvamäärän lukemaan mikäli aikomus on jättää pois kuvista tuplakuvat eli ne missä on sekä raakakuva että JPG-kuva.

    Tarkempaa tilastoa viime vuoden puolella otetuista valokuvista

    Kello. Fujifilm X100F, Astia/Soft film simulation JPG

    Koska viime vuoden uniikkien kuvien määrästä ei helposti saa täysin tarkkaa ja varmaa tilastoa erittelen tähän millaisesta kuvajoukosta määrä koostuu.

    Fujifilm X100F
    * 11240 kpl yhteensä
    * 5585 RAF-kuvaa
    * 5655 JPG-kuvaa

    Fujifilm X-T2
    * 14743 kpl yhteensä
    * 12674 kpl RAF-kuvaa
    * 2069 kpl JPG-kuvaa

    Canon EOS 60D
    * 284 kpl yhteensä
    * 181 kpl CR2-kuvaa
    * 103 kpl JPG-kuvaa

    Canonilla otetuissa kuvissa on joitain kymmeniä kaverini ottamia kuvia ja myös Fujifilmin kameroilla otetuissa kuvissa on seassa yksittäisiä muiden kuvaajien ottamia kuvia, mutta pääsääntöisesti itse on siis ollut kameralla räpsimässä.

    Lightroomiin en ole myöskään tallentanut kännykkäkameralla ottamiani yksittäisiä sekalaisia kuvia sieltä täältä, joten luultavasti suhteellisen realisesti arvioitu kokonaiskuvien määrä on kameroiden raakakuvien määrät yhteensä joka tekisi 18 440 kpl.

    Objektiiveittain raakakuvien määrä menee seuraavasti:
    * Fujinon 18-55 F/2.8-4.0 yhteensä 10782 kpl
    * Fujinon 56mm F/1.2 yhteensä 1837 kpl
    * Contax Sonnar 90 mm F/2.8 yhteensä 55 kpl

    Tilastojen valossa vaikuttaisi että molemmat Fujifilmit olisivat olleet aktiivisessa käytössä joten kummallakin kameralla on selkeät perusteet pysyä vielä jatkossakin käytössä. Canonin käyttö sitä vastoin oli vähäistä ja kamera tulikin annettua kaverin käyttöön jotta sille tulee parempaa käyttöä kuin hyllyssä seisottaminen.

  • Sekalaisia kuvia Fujifilmin Acros-profiililla

    Asuntoni keittiö, tammikuu 2022

    Viime vuoden puolella kenties jossain kesän tienoilla innostuin paljon ottamaan valokuvia Fujifilmin Acros-profiililla. Fujin kameroissa on näppäränä ominaisuutena erilaiset “filmisimulaatiot” joiden avulla kamerasta suoraan ulos tulevat JPG:t saa väännettyä erilaiseen yleisilmeeseen ilman että niitä joutuu tietokoneella käsittelemään. Näitä kuvia olen editoinut sen verran että olen skaalannut ne pienemmäksi blogiin jakamista varten tilan säästämiseksi, mutta varsinaista kuvankäsittelyä näille ei ole tullut tehtyä.

    Vaikka useimmin käytänkin X100F:ssä oletuksena olevaa Provia-profiilia kun otan värikuvia, on Acroksella otettujen kuvien määrä ollut viime vuoden puolella suuri. Erityisesti olen pitänyt Acros-profiilista tilannekuvissa missä on ihmisiä ja siihen se on sopinut erinomaisesti, mutta tällä kertaa ajattelin tänne jakaa muutamia kyseisellä profiililla otettuja sekalaisia kuvia joissa kohteena on jotkin muut kuin ihmiset.

    Tänäkin vuonna olen jatkanut Acroksella kuvaamista ja mikäli kuvailu jatkuu samanlaisena on luultavaa että tämä profiili tulee olemaan ahkerassa käytössä joko tässä muodossa kuin se on tai vaihtoehtoisesti etsin tästä profiilista erilaisia omaa silmääni vielä lisää miellyttäviä variaatioita netissä tarjotuista filmiresepteistä.

    Ruokaa keittämässä, vuosi 2022
    Hajotetut rappuset, heinäkuu 2021
    Menneisyyden ääni, heinäkuu 2021
    Luonto elää, heinäkuu 2021
    Kesäkatu, heinäkuu 2021
    Vahtikoira, heinäkuu 2021
    Kanit jonossa, heinäkuu 2021
    Usva, heinäkuu 2021
    Odottavan aika on pitkä, heinäkuu 2021
    Kirkko, elokuu 2021

  • Muutamia kuvia talvisesta Suhmurasta

    Kuva talvisesta Suhmurasta

    Joululomalla tuli kauniilla kelillä käytyä myös kameran kanssa pihalla, joten laitetaan tänne blogiin muutamia sekalaisia valokuvia talvisesta Suhmurasta että voi myöhemmin katsoa että on sitä lunta ja pakkasta ollut vielä myös joulukuussa 2021.

    Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X100F:llä (lue täältä) eikä niitä ole käsitelty muuta kuin Lightroomista pois vietäessä muutettu kokoa pienemmäksi, joten kuvat ovat muutoin SooC eli Straight out of Camera.

  • Kuvia Ifolorilta

    Ifolorilta on edullista tilata isompiakin pinoja kuvia. Pinossa on viime kuussa otetuista kuvista tehty tilaus.

    Olen suunilleen vuoden ajan pitänyt tapanani vaihtaa jääkaappini oveen aina uudet valokuvat kerran kuukaudessa siten että edellisen kuukauden kuvia on aina jääkaapin ovessa seuraavien kuvien vaihtoon saakka.

    Aikaisemmin olen tulostanut valokuvia kotonani Canon Pixma Pro 10s -tulostimella (sitä ennen Canon Pixma Pro 100s -tulostimella, lue täältä) mutta parin viime kuukauden ajan olen alkanut tilaamaan isomman määrän kuvia kerralla suoraan Ifolorilta.

    Jääkaapin oveen mahtuu 27 kpl kymppikuvia – 15 pystykuvaa ja 12 vaakakuvaa joten mistään kovin suurista määristä kuvia ei ole kyse. Kuitenkin pidän valokuvien ottamisesta ja olen huomannut että paperinen kuva on vain niin paljon mukavampi käpisteltävä kuin tietokoneella verkkolevyllä pyörivät kuvat joten päätin testata Ifolorin kuvapalvelun kuvien laatua. Miksi suotta tulostaa vain 27 kuvaa kuukaudessa kun kerralla voi tilata reilusti yli satakin kuvaa huokeaan hintaan.

    Nyt olen muutaman kerran kuvia sieltä tilannut ja olen tullut tulokseen että laatu on ollut omaan käyttööni sopiva ja hintakin on todella edullinen. Normaalisti Ifolorilla kymppikuvat on 0,18 snt ja tarjouksessa useasti 0,09 senttiä per kuva joten kotona tulostamalla ei oikein pääse näin huokeisiin tulostuskustannuksiin kun helposti edullisimmatkin tulostuspaperit jo maksavat sen mitä Ifolorin kuvat. Tulostaessa paperin lisäksi tietenkin menee vielä rahaa musteisiin, joten isompia kuvamääriä tulostettaessa taloudellisesti on ollut merkittävästi järkevämpää tilata kuvat kotiin kannettuna kuin itse niitä printtailla.

    Kotona printtaamisessa isoina etuina on tietenkin se että voin valita millaiselle tulostuspaperille kuvani tulostan ja se että saan kuvat heti katsottavaksi. Ifolorin paperi on merkittävästi ohuempaa kuin monet paperit joita itse olen kotonani käyttänyt, mutta kuitenkin sellaista että siinä ei ole ollut mitään suurempaa valittamista. Ainoa mikä voisi olla parempaa olisi se että kuvat eivät “kaareutuisi” hieman sisäänpäin, mutta jos kuvia pitää albumeissa niin tätä ongelmaa tuskin tulee. Tällä hetkellä kuvani ovat valokuvalaatikossa (lue täältä) ja nyt kun olen innostunut kuvia tilaamaan isompia määriä laitoin myös kaksi uutta laatikkoa tilaukseen.

    Ifolorin käyttämä paperi (ainakin vajaa kaksi vuotta sitten kun asiakaspalvelusta sitä kysyin) on Fujin Crystall Archive paperia (13-koko: Crystall Archive Supreme) joten uskoisin että kuvat ovat vielä vuosikymmenienkin päästä ainakin paperinsa osalta kunnossa.

    Kokonaisuutena olen ollut tyytyväinen kuvien ja paperin laatuun. Laatu yhdistettynä sopivaan hintaan on luultavaa että jatkossakin tulen tekemään joka kuukausi tilauksen edellisen kuukauden valituista kuvista, koska paperikuva on jotain mikä tuottaa paljon enemmän iloa kuin yksikään tietokoneen syövereissä pyörivä kuva. Viime kuun puolelta kehitykseen meni 330 kpl, joten saapa nähdä kuinka paljon ensi kuussa uusia kuvia löytää tiensä paperille 🙂

    Koska tässäkin tekstissä on positiivista tekstiä jostain firmasta ja tuotteesta, on hyvä vielä mainita loppuun että tämä teksti ei ole Ifolorin tai kenenkään muunkaan sponsoroima, joten aivan omilla rahoilla olen täältä kaikki tilaukseni tehnyt 🙂