Olen nyt hieman päälle kuukauden verran kehittänyt itse filmini kotona. Olen aikaisemmin miettinyt että miltähän kuvat näyttävät jos fiksausvaihe mustavalkoisen filmin prosessoinnissa menee pieleen, eli esimerkiksi jos fiksaa liian vähän aikaa tai fikseri ei enää ole tarpeeksi tehokas eikä se fiksaa kunnolla. Enää tätä ei tarvitse miettiä vaan nyt tiedän käytännön kokemuksesta miltä ne näyttävät.
Eilen tori.fi:stä löysin edullisen lisäkameran joten sen ostettua otin heti 24-kuvan rullallisen testikuvia (myöhemmin kirjoittelen kamerasta varmaankin erillisen postauksen jos saan aikaiseksi). Ennen tämän rullan kehittämistä olin päivällä kehittänyt yhden rullan kuvia ilman mitään ongelmia, mutta tämän uuden kameran kohdalla kuvat menivät totaalisen pieleen.
Ensimmäisenä mietin että onko ongelmana ollut kuvien alivalottuminen, mutta kyseltyäni tästä netistä selvisi että vika onkin mitä luultavammin fiksausvaiheessa. Tämä tuntui oudolta sillä paria tuntia aikaisemmin olin onnistunut ilman mitään ongelmia fiksaamaan yhden rullan, mutta kuinka ollakaan vika oli kuin olikin fiksaamisessa. Fikseri oli menettänyt tehonsa ja lopputulokset olivat tämän kaltaisia.
Oli kyllä Luojan lykky että opin tämän asian testirullan kohdalla, ts. rullan kohdalla jossa kaikki kuvat on otettu noin puolen tunnin sisällä ja räpsitty menemään mitä vain ilman sen suurempaa merkitystä, ainoastaan tavoitteena on ollut vain kuvata rulla nopeasti täyteen jotta pääsen testaamaan kuvien kehittämistä ja näen onko kamera kunnossa.
Oikeiden kuvien kohdalla jos näin olisi käynyt olisi se voinut harmittaa enemmänkin. Myönnettäköön toki että kuvaustahtini on sellainen ollut että oikeiden kuvienkin kohdalla menetys olisi ollut muutaman päivän kuvien verran tai ehkä viikon maksimissaan eli kuvia ei kuitenkaan olisi realistisesti arvioiden menettänyt viikkojen edestä eikä elämässä ole tarkoituskaan selvitä ilman että joskus pettyy kun asiat ei onnistukaan kuten haluaisi.
Ilahduttavaa kyllä sain netistä nopeasti vastauksen mikä meni pieleen ja sen vastauksen myötä koetin eilen illalla fiksaamista uudelleen kuudelle kuvista. Syy miksi tein tämän kuudelle kuvalle enkä koko rullalle oli tietenkin se, että olin jo leikannut filmin ja laittanut negatiivit negatiivilehdille.
Otin vanhasta fikseristä osan pois ja kippasin purkkiin jotta voin viedä sen myöhemmin kierrätyskeskukselle jätelajitteluun. Lisäsin tämän jälkeen vanhan fikserin sekaan uutta lantrattua fikseriä, eli ensin pistin 1 osan fikseriä ja 4 osaa vettä ja kippasin tämän seoksen vanhan seoksen lisäksi. Tämän jälkeen tällä jatketulla fikserillä kokeilin uudelleenfiksausta ja ilahduttavaa kyllä kuvat eivät olleet menneet totaalisesti pilalle vaan uudelleenfiksauksella niistä sai vielä jossain määrin kelvollisia kuvia.
Harmillinen aspekti toki oli siinä että tein loppufilmille uudelleenfiksauksen vasta tänä aamuna kun olin katsonut tulokset ensimmäisen kuuden negatiivin osalta. Tämä oli huono ratkaisu ja uudelleenfiksaus olisi kannattanut ehdottomasti tehdä eilen myös niille, sillä tänään kun aamulla fiksasin loput kuvat oli filmi jo kärsinyt pahasti ja uudemmat fiksatut kuvat eivät enää lähellekään yhtä hyvin onnistuneet ja osa oli turmeltunut jo täysin – ainakin valokuvauksellisessa mielessä, mutta ehkä abstraktin taiteen näkökulmasta ei niinkään.
Mitä tästä opin
Tämä oli mielenkiintoinen kokemus ja kerralla opin monta asiaa tästäkin. Ensimmäinen ja tärkein oppi on tietenkin se, että fikserin kunto pitää tarkistaa selvästi useammin. Olin testannut fikserin kunnon muistaakseni neljä rullaa aikaisemmin, eli olin dipannut pienen pätkän filmiä fikserissä, ottanut aikaa paljonko menee siihen että se fikserissä lilluva filminpätkä muuttuu valoa läpäisemättömästä läpinäkyväksi ja siitä saa ajan kuinka kauan filmiään pitää fiksata. Esim. jos menee minuutti että filmi muuttuu läpinäkyväksi, on fiksausajan oltava vähintään kaksi minuuttia tai jokin tällainen sääntö. Kuitenkin se että filmi muuttuu läpinäkyväksi on jo merkki siitä että fikserissä on vielä tehoa.
Toinen mitä opin oli se, että fikserin hyvän ja normaalin toimivuuden ja toimimattomuuden välillä on suhteellisen nopeakin muutos. Tämä ehkä olisi hitaampi muutos jos fikseriä olisi lantrattu esim. puoli litraa tai merkittävästi enemmän, mutta en ole varma. Oli miten oli, jatkossa tiedän tarkistaa fikserin useammin jolloin tätä ei tarvitse miettiä.
Kolmas mitä opin oli se, että miltä kuvat näyttävät kun ne on fiksattu pieleen. Nyt osaan jatkossa heti arvioida skannaustuloksista mikäli on syytä epäillä fikserin toimivuutta. Lisäksi opin myös sen, että kuivumassa oleva filmi näyttää erilaiselta, siinä on violettia sävyä jos sitä ei ole fiksattu kunnolla joten tuskin tarvitsee edes skannaukseen asti odottaa mikäli samanlainen tapahtuu uudelleen.
Neljäs mitä tästä opin oli se, että filmin voi fiksata uudelleen eikä luultavasti mitään ongelmaa ole jos asian huomaa suhteellisen nopeasti ja lantraa vain uuden lantringin ja toistaa prosessin. Tällä kertaa uudella yrittämällä ei tullut kovin hyviä tuloksia monen kuvan osalta siksi, että en tiennyt alunperin ongelman olleen tässä työvaiheessa enkä myöskään tajunnut kuinka nopeaa negatiivin pilaantuminen on jos se on fiksattu huonosti. Jos olisin tämän tiennyt, olisin vain laittanut uuden fikserin ja toistanut tämän työvaiheen heti eikä yhtään kuvaa luultavasti olisi mennyt pieleen.
Viidentenä oppina ja muistutuksena tässä on tietenkin se, että on hyvä kuvata paljon kuvia ja kehittää nopealla tahdilla. Jos olisin kerännyt kuukauden ajan yhteen rullaan kuvia ja vasta sitten kehittänyt filmin ja olisin tehnyt silloin tämän virheen niin olisin menettänyt kuvia pitkältä ajalta ja harmitus olisi aivan erilainen. Tämän filmin tapauksessa harmitus on suhteellisen mitätön ellei jopa olematon sillä koko rulla oli muutenkin ainoastaan testikuvia varten tarkoitettu ja kuvat otettu todella lyhyen ajan sisällä.
Tekemällä oppii ja nyt tietää jälleen asioita joita ei olisi tiennyt ja tajunnut ellei itse olisi konkreettisesti sitä kokenut. Ei siis muuta kuin lisää filmiä kameroihin ja jatkamaan kuvaamista.
Leave a Reply