Tämänkertaisena studiokuvamallina on Jetro.
Tavalliseen tapaan kuvat on otettu Fujifilm X-T2:lla, Fujinon 18-55 F/2.8-4.0 putkella ja käyttäen valaisussa YongNuo YN-600 LED-valaisinta. Kuvat on otettu myös vihreää taustaa vasten ja kuvat on käsitelty Lightroomilla.
Tämänkertaisena studiovalokuvausharjoittelun mallina toimi Linda.
Kaikki valokuvat on otettu Fujifilm X-T2-kameralla käyttäen Fujinon 18-55 F/2.8-4.0 putkea. Taustalla on ollut Falcon Eyesin vihreä kangas ja valaisu on hoidettu käyttäen YongNuo YN-600 LED-valaisinta.
Joku tovi takaperin laitoin tänne blogiini selfieitä joita itsestäni otin ja kirjoitin myös että olisi mielenkiintoista ottaa lisääkin kotistudiovalokuvia eri malleista (lue postaus täältä). Onneksi sain kaverin kuvattavaksi joten pistetään tähän nähtäville muutama kuva Jessestä.
Kuvat on otettu Fujifilm X-T2:lla käyttäen Fujinon 18-55 F/2.8-4.0 putkea. Taustalla on ollut Falcon Eyesin vihreä kangas ja valaisu on hoidettu YongNuo YN-600 LED-valaisimella. Kuvien käsittely on tehty Lightroomilla.
Valokuvaaminen on mukava harrastus joka tarjoaa monenlaista mahdollisuutta oppia ja kehittyä useammalla eri saralla. Eniten olen ehkä pitänyt valokuvaamisesta keikoilla ja onpä täällä blogissakin tullut jaettua monia keikkakuvia. Kuitenkin keikkakuvailu on jäänyt vähemmälle yhteiskunnassa olevan poikkeustilanteen vuoksi joten ensisijainen valokuvailu on ollut käytännössä satunnaista tilannekuvailua siellä täällä missä milloinkin olen menossa. Käytännössä turistimaista räpsimistä vailla sen suurempaa suunnitelmallisuutta.
Viikonloppuna sain idean että haluaisin ottaa itsestäni studiokuvamaisia potretteja ja niinpä sunnuntaina kavereiden lähdettyä kaivoin kaapistani vihreän taustakankaan, studiovalon sekä tietenkin kameran ja jalustan ja ryhdyin tuumasta toimeen. Selfieiden ottaminen oli mielenkiintoista mutta etenkin alussa suhteellisen haasteellista sillä tarkennuksen kanssa meni oma aikansa säätäessä. Kuitenkin kun tolkulliset asetukset löytyi kameraan pääsi varsinaisesti ottamaan niitä kuvia ja harjoittelemaan poseeraamista. Poseeraminen on oma taitolajinsa ja sitä olisi hyvä harjoitella lisää myöskin sillä tavallisesti tätä puolta ei tule itse tehtyä koska on yleensä kameran toisella puolen.
Studiokuvaamista olisi mielenkiintoista opetella lisääkin niin itse mallina toimien kuin myös muita malliksi etsien, mutta laitetaan tähän kuitenkin nähtäville ensimmäisiä kotistudioselfieitä joita otin. Mikäli näitä innostun lisääkin ottamaan niin pitää jatkossa jakaa varmaan niitäkin 🙂
Valokuvien muuttaminen digitaalisesta muodosta konkreettiseksi käsin kosketeltavissa olevaksi kuvaksi on ollut itselleni mukava lisä valokuvaukseen. Paperinen kuva tuntuu oikealta ja niihin tulee palattua aina toisinaan aivan eri tavaoin kuin vaikkapa digitaalisesti kovalevyillä pyöriviin kuviin.
Paperikuvissa lisänä ison edun tarjoaa se, että paperilla valokuvaa katsoo valokuvana eikä niissä tule jäätyä katselemaan samalla tapaa pikseleitä. Moni kuva joka on digitaalisessa muodossa hieman suttuinen tai muutoin ei erityisen hyvän näköinen isolta näytöltä katsottuna on kuitenkin paperille tulostettuna täysin käyttökelpoinen valokuva, sillä kuvaa katsoo eri kokoisena erilaiselta etäisyydeltä eikä paperikuvassa ole myöskään taustavaloa tuomassa kaikkia epätäydellisyyksiä esiin. Lisäksi tietenkin kuvia on kiva pitää käsissään ja tuntea ne sormissaankin.
Tulostetut kuvat kuitenkin tarjoavat aivan toisenlaisen haasteen kuin digitaaliset kuvat. Siinä missä yhdelle kovalevylle tai vaikka nykyään jo muistikortillekin mahtuu kymmeniä ellei satoja tuhansia valokuvia hyvällä laadulla ilman että kuvien säilyttämiseen tarvittava tilantarve fyysiessä todellisuudessa kasvaa ei samaa voi sanoa paperikuvista.
Pääsääntöisesti tulostamani kuvat ovat olleet sellaisia että ne päätyvät joko seinälle tauluiksi (katso täältä), jääkaapin oveen, seinälle sinitarralla kiinnitettynä tai suoraan valokuva-albumiin. Kuitenkin satunnaisia kuvia tulee tulosteltua milloin mistäkin ilman että niillä on varsinaista säilytyspaikkaa. Samoin ilman säilytyspaikkaa jää kuvat jotka ovat aikaisemmin olleet jääkaapin ovessa mutta jotka kuvien vaihdoksen myötä jäävät irralleen.
Tämänkaltaisiin sekalaisiin irtokuviin jotka haluan säilyttää mutta jotka eivät kuitenkaan kuulu valokuva-albumeihin hyvä ratkaisu löytyi Fotomanin sivuilla myytävistä Unitex-valokuvalaatikoista (katso täältä). Samanlaisia laatikoita luultavasti myydään muuallakin, mutta tilasin oman laatikkoni täältä. En ole aikaisemmin kyseisestä paikasta mitään tilannut enkä varmaan ole aikaisemmin koko paikasta kuullutkaan mutta nyt tuli sitten sekin paikka testattua. Ostotapahtuma oli simppeli ja suoraviivainen ja palvelu oli nopeaa ja parissa päivässä posti toi paketin läheiseen Citymarkettiin noudettavaksi.
Itse laatikko ylitti odotukseni. Odotin enemmän rimpulaa laatikkoa kuin mitä sain, joten yllätys oli pelkästään positiivinen. 10×15 kokoisia kuvia laatikkoon luvataan mahtuvan noin 700 kpl joten aivan ensimmäiseksi laatikon täyttyminen ei ole uhkakuvana. Laatikossa on mukana lisäksi jonkinlaisia hienma korkeampia välipapereita erottimiksi joiden avulla kuvia laatikon sisällä voi jakaa jonkinlaisiin lajitteluperusteisiin oman halunsa mukaan.
Laatikolla hintaa oli ainoastaan 8,90 eur joten hinnalla ei ole laatikkoa ainakaan pilattu. Värivalikoimaa oli montaa tarjolla joista itse päädyin kuvissa näkyvään viininpunaiseen väriin.
Ensituntumat laatikosta on olleet positiiviset. Hinta on edullinen, tilaa kuville on reilusti ja tuote on jämäkämpi kuin mitä odotin joten seuraavan kerran kun tarvitsen toista laatikkoa samankokoisille kuville luultavasti tulen ostamaan toisen samanlaisen.