Tuomiokirkko kuvattuna Senaatintorilta. Kesäpäivänä rappuset ovat suosittu oleskelupaikka ja itse kirkko suosittu turistien kuvauskohde.
Helsingin Tuomiokirkko on yksi suosituimmista Helsingin turistinähtävyyksistä jossa vuosittain käy yli puoli miljoonaa ihmistä. Käydessäni siellä kuvailemassa oli sen suosio turistien keskuudessa helppoa myös itse havaita, sillä en todellakaan ollut ainoa kuka oli kameran kanssa liikenteessä. Eipä siinä, mukaan mahtui mainiosti itsekin.
Uusklassismia edustava tuomiokirkko on rakennettu vuosina 1830-1852. Alkuperäisen kirkon suunnittelun teki Carl Ludvig Engel ja myöhemmän Ernst Lohrmann. Kirkko on tilava, sillä istumapaikkoja on 1300 hengelle. Alttarimaalauksen on tehnyt Carolus Enckell. Tarkemmin kirkosta voi lukea helsinginkirkot.fi sivulta tai Wikipediasta.
Kirkon sisäänkäynti löytyy pilareiden takaaEtuovelta sisään tullessa odottaa seuraavankaltainen näkymäKuva alttarin läheisyydestä katsottaessa ovelleUrut.Keskikäytävältä katsottaessa oikealleOven läheltä oikealle katsottaessa löytyy kynttilöitäAlttari
Niittylahdessa kesäyönä. Alkuperäisessä kuvassa tietä hädin tuskin näkee, mutta RAW-kuvaa muokkaamalla sekin on mahdollista kaivaa esiin. Alkuperäinen kuva / Muokattu kuva
HUOM! Tämän blogipostauksen kuvat eivät pyri olemaan valokuvina hyvinä. Näiden kuvien tarkoitus on ainoastaan demonstroida kuinka paljon RAW-kuvista voidaan kaivaa vielä hämäristäkin kuvista dataa. Maltillisempi editointi on yleensä suotavaa jotta luonnollinen tunnelma säilyy (mikäli se on edes tavoitteena).
Kuten aikaisemmin olen tässä blogissa maininnut ohimennen, otan kuvat järjestelmäkameroissani RAW+JPEG muodossa. Käytännössä JPEG otan vain jotta voin jo vähitellen vanhalla läppärillänikin katsoa kuvat nopeasti reissussa ollessa ja tarpeen mukaan voin tehdä pieniä muutoksia niihinkin kuviin. Samoin jos kuva on muuten kaikin puolin OK eikä tarvitse enempää säätämistä, voin käyttää JPG-kuvaa suoraan sellaisenaan.
Ainoa huono puoli RAW-kuvissa on se, että yksi RAW-kuva Panasonic Lumix GX80:lla vie hieman päälle 19 MB kun vastaavat kuvat JPEG:nä pyörii 3-8 MB välillä, useasti noin viisi megaa. Nikon D5300:lla RAW-kuvat vievät noin 16-21 MB kun vastaavat kuvat JPEG-muodossa vie noin 5-11 MB, useasti näyttäisi olevan noin 8 MB kokoluokassa.
Kuitenkin RAW-kuvaus tarjoaa paljon enemmän mahdollista säätövaraa mikäli sille tulee tarvetta. Yleensä tälle on tarvetta etenkin valkotasapainon osalta, koska toisinaan automatiikka antaa virheelliset arvot ja kuva näyttää värien osalta luonnottomalta. Myöskään käsin en yleensä valkotasapainoa säädä kuvauspaikalla, joten jälkeenpäin tämän korjaaminen on todella iso hyöty. Myös JPEG-kuvista voi valkotasapainoa korjata, mutta monesti kuva ei näytä sen jälkeen yhtä hyvälle kuin jos valkotasapaino olisi korjattu RAW-kuvasta. JPEG-pakkaus hävittää aina kuvasta tietoa, jonka takia kuvien korjaaminen niistä on monesti huonommin toteutettavissa.
RAW-kuvista pystyy myös kaivamaan paljon enemmän yksityiskohtia myös kuvista, jotka on reilusti alivalottuneita. Samoin kuvasta kadonneet värisävyt on toisinaan mahdollista saada kaivettua kohtalaisen hyvällä menestyksellä takaisin.
Helsingin päärautatieasema kesäisenä yönä. Taivas on ylivalottunut ja kadottanut sävynsä alkuperäisessä kuvassa, muokatussa kuvassa värejä on vedetty hieman överistikin lisää ja pimeitä kohtia valoitettu lisää demonstraatiotarkoituksessa. Alkuperäinen kuva / Muokattu kuva
Reissulta tuli palattua muutama päivä takaperin takaisin kotiin Helsinkiin. Reissu meni mukavasti ja kuvia tuli otettua viikon aikana todella paljon. Monet kuvat on otettu ristiäisistä ja hautajaisista, mutta enemmän kuvailin aivan muuten vain. Ainakin reissua varten hankittua kameraa tuli käytettyä!
Lisäilen lähiaikoina satunnaisin väliajoin tähän blogiin kuvia joita matkalta otin. Ensimmäisenä tähän postaukseen laitan sekalaisia kuvia joita otin mökillä ollessa.
Kaikki kuvasarjan kuvat on otettu Panasonic Lumix GX80:lla käyttäen 12-32 mm F/3.5-5.6 kittiputkea.
64 GB USB-muistit on nykyään halpoja, enää 19,95 eur.
Kuten blogista on voinut lukea, olen ollut reissussa nyt viime viikon perjantaista asti. Reissussa on mukana ollut kamera johon ostin 32 GB muistikortin. Nikonin D5300 järjestelmäkamerassa olen käyttänyt 64 GB muistikorttia, mutta tähän ostin vain 32 GB kortin kun ajattelin että tuskinpa tälläkään niin paljoa tulisi kuvattua että tallennustilan kanssa tulisi haasteita.
Matkaan mukaani ottama Panasonic Lumix GX80 on kuitenkin ollut kaulassa todella paljon ja kuvia on tarttunut sen mukaisesti matkaan, joten 32 GB muistikortti RAW + JPEG -tallennuksella alkoi uhkaavasti käymään vähiin. Enää kortille olisi mahtunut 215 kuvaa, joten kävin jo aiemmin Prismalla, Gigantilla ja Powerilla Joensuussa katselemassa josko olisin ostanut ulkoisen kovalevyn tai toisen muistikortin. En niitä vielä silloin ostanut, mutta tänään Lieksassa Tokmannilla tuli pyörähdettyä ja matkaan tarttui sieltä 64 GB USB-muisti ja lisäksi toinen SD-muistikortti kameraan.
64 GB USB-muisti ja 32 GB SD-kortti.
Alunperin tarkoitus oli etsiä vain toinen muistikortti, jotta nyt kamerassa sisällä olevaan korttiin voi jättää talteen kaikki kuvat jotka on reissulla ottanut. Olin kuitenkin positiivisesti yllättynyt Tokmannin muistikorttien hinnoistasta – 32 GB muistikortti irtosi hintaan 19,95 eur, joten ei korttia ainakaan ollut hinnalla pilattu.
Koska muistikortti oli niin halpa enkä ollut varma sen nopeudesta RAW-kuvien tallennuksessa, ostin myös varuilta USB-muistitikun jotta saan kaikki ottamani kuvat varmuuskopioitua tikullekin. Näidenkin hinnat on tullut aivan järjettömästi alaspäin, sillä sekin irtosi samaan 19,95 eur hintaan.
USB-muistitikku on kohtalaisen leveä ja meinaa tukkia viereisenkin USB-portin käytön.
Otin heti alkuun kameran muistikortilla olevat kuvat talteen USB-tikulle. Kamera kiinni koneeseen USB-kaapelilla ja muistitikku viereiseen USB-porttiin. Hankalana puolena USB-muisti oli sen verran leveä, että hieman tikun liitin ja kameran USB-johdon liitin jäivät vinoon. Onneks kummatkin kuitenkin toimivat yhtä aikaa kiinni koneessa, eikä laitteita joutunut laittamaan yksi kerrallaan kiinni ja siirtelemään kovalevyn kautta.
Omassa vuoden 2010 MacBook Prossa on valitettavasti SD-kortinlukija sanonut jo vuosien mittaan sopimuksensa irti, joten sen takia USB-kaapelin kautta joudun reissussa kuvat siirtelemään koneelle kamerasta.
Muistitikku vaikuttaa nopean testaamisen perusteella niin toimivalta kuin USB-tikulta odottaakin. Nopeutta tikussa riittää enemmän kuin omassa läppärissä USB-liitännässä, joten sen suhteen ei mitään valittamista. Kuvat siirtyivät kamerasta tikulle alle puolen tunnin. En sen tarkemmin sitä kellottanut, katsoin vain että nopeus on aivan tarpeeksi.
Muotoilu tikussa on omaan makuun hieman erikoinen. USB-liitin menee kuitenkin piiloon ja tikku vie hieman vähemmän tilaa kun se ei ole koneessa kiinni.
Ennen kun SD-korttia vaihdan kameraan täytyy vielä selvitellä kuinka kuvien numeroinnin käy. Numeroinnilla tarkoitan siis tiedostojen nimiä, esim. P1010218. Olisi kätevää mikäli numerointi jatkuisi kuvissa siitä mihin se on edellisessä kortissa jäänyt, mutta ainakin joissain aiemmin käyttämissäni kameroissa numerointi on alkanut alusta muistikorttia vaihdettaessa ellei ole luonut valmiiksi saman nimistä tiedostoa kuin aiemman kortin viimeinen kuva on ollut. Se jää vielä selvitettäväksi.
