• Kokeilussa: Dali Ikon 2

    Dali Ikon 2 -kaiutinpari on kohtalaisen kookas ilmestys

    Yleistä

    Tämänkertaisena kaiutintestinä on tanskalaisen DALIn Ikon 2 -kaiutinpari. Aikaisempaa kokemusta kyseisen valmistajan kaiuttimista ei ollut, mutta tori.fi:n kautta nämä itselleni kulkeutuivat päikseen vaihdossa toisiin kaiuttimiin.

    Ikon 2 -sarjan kaiutinpari on omaan visuaaliseen silmääni sanalla sanoen kohtalaisen ruma. Ne kyllä ajavat asiansa ja eivät suhteettomasti häiritse silmää, mutta varsinaisena sisustuselementtinä näitä ei kyllä mieluusti katsele. Lisäksi itseäni yllätti hieman kaiuttimien kookas olemus.

    Aikaisemman hyllykaiutintestin tapaan testisetuppina toimii Pro-Ject MaiA S2 -vahvistin johon ääni tulee Spotifystä PC:ltä. Televisio toimii tietokoneen kakkosnäyttönä ja ääni menee television digitaalisen ääniulostulon kautta vahvistimelle josta se sitten tulee kaiuttimille, joten DACinakin toimii siis samainen vahvistin.

    Miltä Dalit kuulostavat

    Testikappaleet

    Lyhyesti Dali Ikon 2:n voi tiivistää sanoihin rento, hengittävä ja tasapainoinen. Testilistan ensimmäisenä soiva Sarah Connorin From Sarah With Love soi miellyttävästi ja sen pehmeän mielyttävä bassokuvio pääsee hyvin esiin tukottamatta kuitenkaan muuta äänialuetta. Akustisen kitaran näppäilyt soivat kirkkaasti ja puhtaasti ja muutoinkin kokonaisuutena kappale sointi on maltillisen hillittyä ja nautittavaa kuunneltavaa.

    Heti seuraavana soiva Ur so gayn Unplugged-versio ei sekään jätä kylmäksi. Rytmikään rennosti soljuva musiikki laittaa jalan heilumaan musiikin tahtiin ja toisto on puhdasta ja miellyttävää vailla yllätyksiä. Myöskin Britney Spearsin Till the world ends soi toimivasti, vaikkakin bassotoisto kaipaisi aavistuksen lisää auktoriteettiä ja napakkuutta jotta kappale lähtisi lentoon kaipaamallaan tavalla. Ei tämä huonolta kuulosta, mutta silti jotain jää puuttumaan. Mikäli ekvalisaattorin käyttö ei kuulijalle kuulu musiikin häpäisyn kategoriaan on tämä luultavasti korjattavissa oleva puute.

    Nightwishin Oceanbornin ajoilta nopeutta, menoa ja meininkiä pöytään tykittävä Devil & The Deep Dark Ocean osoittaa hyvin Dalin erottelevan ja tasapainoisen soinnin. Vaikka rummuissa on vauhtia kuin piripäisessä ADHD-potilaassa sokeriövereissä pysyy Dalin sointi silti erottelevana ja napakkana mukana puurouttamatta äänikenttää. Myöskin Wilskan spiikkaukset erottuvat kuulijalle suhteellisen vaivattomasti eivätkä ne huku äänikenttään epämääräiseksi puuroksi.

    Diana Krallin The Girl In The Other Roomissa kaiuttimien läsnäolon tuntu ja stereokuva pääsevät hyvin koetukselle eikä Dalit jätä tältä osa-alueelta kylmäksi. Läsnäolon tuntu on hyvä ja helposti voi keskittyä kuuntelemaan musiikkia eikä kaiuttimia.

    Kornin Love Songin akustinen veto, Chisun Sama nainen ja Indican Nirvanaan soivat jokainen nautittavasti vailla vaikeuksia eikä Daft Punkin Instant Crush jätä sekään paljoa kaipaamaan, ainoastaan aavistuksen tiukempaa otetta bassopäähän. Luultavasti sitäkään ei tulisi kaivattua ellei olisi tätä jo aikaisemmin kuunnellut toisenlaisilla kaiuttimilla jossa bassotoisto on omaa korvaani miellyttävämpi. Erottelevuus ja tasapainoisuus on hyvin läsnä myös tätä kuunnellessa joten kyllä näillä musiikista voi helposti nauttia.

    Päätösraitana soiva Birdyn Strange Birds soi kauniin soinnukkaasti, lennokkaasti ja tasapainoisesti myös kovemmalla äänenvoimakkuudella kuunneltuna. Toivottavasti naapurit pitävät tästä kappaleesta yhtä paljon kuin itse pidän 🙂

    Loppupäätelmät

    Dali Ikon 2 -sarjan kaiutinpari on erinomainen valinta kun äänenlaatu on tärkeä kriteeri. Ulkoisesta kauneudesta (kuten siitä äänelaadustakin tietenkin) voi olla montaa mieltä, mutta omaa silmääni ulkonäkö ei erityisemmin miellytä. Jollain tapaa kaiuttimien yläosasta tulee mieleen pölynimurin suodattamien ja Darth Vaderin maskin kombinaatio eikä se ole mitenkään kaunis näky. Onneksi makuja on monia ja näihinkin saa etusuojat, joten tämä tuskin on kovin monelle kaiuttimia ostavalle mikään kynnyskysymys.

    Ääni soi puhtaasti ja rennosti kautta linjan luoden musiikin kuuntelusta miellyttävän kokemuksen. Ainoa mitä itse jäin paikoitellen kaipaamaan oli aavistuksen tiukempi bassopään toisto, mutta missään vaiheessa se ei niin paljoa häirinnyt että erityisen paljon mitään olisi tuntenut menettäneensä.

    Dalit eivät missään vaiheessa ärsytä eikä aiheuta tuntemusta siitä että äänet pitäisi vääntää pois huonon äänenlaadun vuoksi, joten kyseessä on kelpo kaiuttimet.

    Uutena Dali Ikon 2 parihinta on pyörinyt ilmeisesti 550 Englannin punnan tietämissä eli noin 600 euron kieppeillä.

  • Muutama keikkakuva NAP20-tapahtumasta

    Kuten kuukausikatsauksessa kirjoitin oli viime viikonloppuna NAP20-tapahtuma, eli Nuorten Aikuisten Päivä. Tapahtuma järjestettiin Hämeenlinnassa ja sieltä käsin tehtiin livestriimi nettiin. Itse olin paikan päällä taustajoukoissa ohjailemassa robottikameroita joten livestriimien ulkopuolella kerkesin hieman oman Fujifilm XT-2 järjestelmäkameran kanssa pyörimään treenisessioita kuvailemassa joten laitetaan muutamia kuvia sieltä tänne blogiinkin nähtäväksi.

    Huomenna tulee vielä muutama kuva lisää että tästä yhdestä postauksesta ei tule järjettömän pitkä.

  • Kuukausikatsaus lokakuuhun

    Valotaidetta Tampereen illassa

    Lokakuu kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertosin, lukijoille avaisin… (kai arvaatte minkä laulun sävelellä?) Totta puhuen sen suurempia mietteitä kuukauden vaihdos ei aiheuttanut, sillä kuun vaihtumisen aikaan olin Hämeenlinnassa NAP20-tapahtumassa, eli adventtikirkon Nuorten Aikuisten Päivillä jossa oma roolini oli ohjailla robottikameroita YouTubeen tulleisiin striimeihin. Eilinen (eli lauantai) oli mukavan kiireinen ja meni myöhään joten siinä ei paljoa jäänyt aikaa miettiä kuun vaihtumista sen suuremmin kuin mitään muutakaan aiheeseen liittymätöntä 🙂

    Kokonaisuutena lokakuu oli erinomainen. Viime kuussa kerkesin pyörähtämään ensimmäistä kertaa Aitolahden adventtikirkolla jossa kävin vähän perehtymässä näihin robottikameroihin (katso täältä) ennakkoon. Samalla reissulla näin myös kaveripariskuntaa ja heidän lastaan. Oli mukava pyörähdellä Tampeerenkin suunnnalla ja samalla käydä pyörimässä illasta kaupungilla katsomassa valotaidetta jota siellä oli tarjolla. Valotaiteen tarjonta oli monipuolista mutta laitoin tähän blogiin nyt kuitenkin vain yleiskuvan kaupungilta.

    Pianon huoltomieskin kävi korjaamassa sähköpianossani ilmennenen ongelman muutamien koskettimien kanssa, joten nyt on voinut taas soitella kunnolla toimivalla pianolla (lue täältä).

    Suurin osa kuusta oli tavallista arkea eli töiden tekoa joka yhä jatkuu etänä. Etätyöt eivät ole vielkään käyneet itselleni tympäiseväksi saati puuduttavaksi joten oikein mielelläni etänä työskentelyä jatkan.

    Arki-iltojen aktiviteettinä lokakuussa on ollut tavallista toimintaa, eli elokuvien katselua, tietokoneella ja konsoleilla pelaamista yms. Lisäksi sosiaalista elämää on ollut kun seurakunnan väen kanssa on tullut aikaa vietettyä sapatin lisäksi myös pienryhmätoiminnassa ja toisinaan muissa aktiviteeteissa. Esim. viime kuussa oli pieni taidetyöpaja ja kävinpä myös lautapeli-illassakin pyörähtämässä. Ihan hyvä että välillä tekee jotain muutakin kuin vain istuu koneella sillä sen verran hartiat ja niskat on olleet taas jumissa että hyvä kehittää välillä muutakin mielekästä tekemistä 🙂

    Vielä on kesää jäljellä

    Kotia tuli laitettua jonkin verran viime kuussa parempaan suuntaan ja varmaan vielä tulee kokonaiskuva jossain vaiheessa olohuoneestakin tänne blogiin kun saan aikaiseksi kirjoittaa juttua tuosta tykkikankaasta mikä olohuoneeseen tuli asennettua. Kankaan vaihdon myötä taulujakin on nyt saanut seinille joka luo heti kodikkuutta.

    Nörttäilyitä tuli harrastettua vapaa-ajallaankin töiden lisäksi. Viime kuussa tuli lisättyä QNAPin NASiin (lue täältä) lisää muistia ja kovalevytilaa. Nyt on NASissa 24 GB muistia niin sillä saa jo useampia virtuaalikoneita pyöriteltyä. Kunhan aikaa liikenee niin tarkoitus on perehtyä syvemmin Azure AD:n suomiin mahdollisuuksiin.

    Yhden kirjan sain luettua viime kuussa eli Ellen G. Whiten teoksen Kodin ihanteita (lue täältä). Lukemista on onneksi saanut pidettyä yllä kutakuinkin muutenkin ja muutama kirja on tälläkin hetkellä lukemisen alla, yksi fyysinen kirja ja toinen Kindlellä. Lisäksi jonossa on useampia kirjoja joten toivon mukaan aikaa liikenee taas lukemiselle jatkossakin.

    Lokakuun 25 päivä täytin vuosia ja mittariin pamahti 36 vuotta, joten tavallisuudesta poikkeavaa aktiviteettia kyllä senkin osalta elämään mahtui. Seuraavalle päivälle oli pari kaveria tulossa synttäreitä juhlistamaan ja syntymäpäivänä yksi kaveri muuten vain, mutta hän muisti että täytin vuosia ja muutamat muut kaverit tulivat siinä hänen kanssaan samalla tehden yllätysjuhlan. Oli kyllä varsin mukava ja ilahduttava yllätys 🙂

    Hämeenlinna oli eilen aamulla usvainen

    Loppukuusta kerkesin myös käymään pitkästä aikaa kotiseurakuntani lisäksi muussakin seurakunnassa, eli Vantaan vapaakirkolla (lue täältä). Toivottavasti taas saisin aktivoiduttua kiertämään eri seurakuntia jatkossa muuallakin, koska on kiintoisaa tietää miten missäkin seurakunnassa toimitaan.

    Kokonaisuutena lokakuu oli tapahtumarikas ja monipuolinen. Sen aikana kerkesi harrastamaan normaaleja harrastuksiaan mutta lisäksi aikaa jäi onneksi myös sosiaaliselle kanssakäynnille. Elokuvia kerkesi harmillisen vähän katsomaan (ainoastaan 16) sillä pelaaminen ja kirjojen lukeminen ja sosiaalinen elämä vaatii aikansa nekin, mutta onneksi katsottujen elokuvien joukossa oli kaksi loistavaa ja siten Suosituksia-listallenikin päätynyttä elokuvaa, Donnie Darko sekä Slumdog Millionaire (katso täältä kaikki suositukset).

    Tästä on hyvä jatkaa kohden uutta alkanutta marraskuuta. Hyvää ja mukavaa alkanutta kuukautta, toivon mukaan tästä tulee jokaiselle hyvä ja onnellinen kuukausi 🙂

  • Leffalauantai: Leap year (Karkausvuosi)

    Declan (Matthew Goode) ja Anna (Amy Adams)

    Leap year (IMDB) joka suomeksi tunnetaan nimellä Karkausvuosi on Anand Tuckerin ohjaama romanttinen komedia vuodelta 2010. Sen pääosarooleissa nähdään Amy Adams, Matthew Goode sekä Adam Scott.

    Anna (Amy Adams) on päämäärätietoinen nainen joka on tottunut luomaan suunnitelmia elämäänsä ja tottunut että asiat tapahtuvat niiden mukaisesti. Hänellä on työ josta hän pitää, miesystävä jota hän rakastaa eikä paljoa puutu että hänellä ja miesystävällään Jeremyllä (Adam Scott) olisi pian myös asunto josta hän haaveilee.

    Vaikka Annalla on elämässään lähestulkoonsa kaikkea mitä hän tahtoo, löytyy silti jostakin aina pieni määrä hiekkaa hiertämään elämän rattaiden kevyempää pyörintää. Anna odottaa ja on odottanut jo jonkin aikaa että Jeremy tajuaisi kosia häntä, mutta kosintaa ei ole kuulunut. Kuultuaan tarpeeksi monetta kertaa Skotlannissa olevasta traditiosta minkä mukaan karkauspäivänä nainen saa kosia miestään hän päättää ottaa elämän ohjaksista kiinni ja kääntää kohtalon vaunun suunnan toivomalleen tielle.

    Kalenteri lähestyy karkauspäivää ja Jeremy on sopivasti Dublinissa työasioilla. Annan on tarkoitus tulla hyvissä ajoin perässä paikalle, mutta toisinaan kohtalo ei ole suopea sille että sen suunnitelmiin puututaan. Annan lento joutuu tekemään laskun väärään paikkaan kauas Dublinista eikä kyydin järjestäminen käy niin helposti kuin hän toivoisi. Vähitellen pienen kylän pubin pitäjänä toimiva Declan (Matthew Goode) lähtee korvausta vastaan viemään Annaa Dubliniin eikä kumpikaan osaa siinä vaiheessa arvata kuinka asfaltti- ja hiekkatiet kapenevat vähitellen rakkauden poluksi.

    Jeremy (Adam Scott)

    Romanttisten komedioiden olennaispiirteisiin kuuluu yleensä ennalta arvattavuus ja koskettava hyvän mielen tarina, eikä Leap Yearkaan lähde tästä lajityyppinsä toimivasta kaavasta poikkeamaan. On pariskunta jolla kaikki on näennäisesti hyvin, tulee yllättävä käänne joka saa silmät aukeamaan nykyisen tilanteen todellisuudelle ja tietenkin yllättävästi eteen aukeneva rakkaustarina joka voittaa kaikki esteet. Tutuista elementeistä on siis tämäkin tarina rakennettu.

    Perinteisistä aineksista perinteisillä tavoilla leivottuna saa aina tasaisen varmaaa tasoa josta romanttisten komedioiden ystävät pitävät, mutta ilahduttavasti tämän tarinan taikinaan oli saatu kuitenkin heitettyä lisämausteita jonka ansiosta valmis annos maistui tavallistakin paremmin.

    Yhteiskuntaluokkien yli kantavaa rakkautta on nähty kyllä esimerkiksi Titanicissa (lue täältä), suorapuheisuudellaan ärsyttävään mutta karismaattiseen renttuun rakastumista mm. The Ugly Truthissa (lue täältä) ja viime hetkillä ennen virheen tapahtumista silmien aukenemista todelliselle rakkaudelle mm. Made of Honorissa (Rakastunut Bestman) joten isossa kuviossa teemat on kyllä kulkenut valkokankaalle jo monissa eri vaatteissa aikaisemminkin. Leap year onnistuu kuitenkin hienosti sovittamaan näiden teemojen parhaat puolet romanttiseen elokuvaan jossa humoristinen pohjavire säilyy hyvin pitämässä sitä viihteellisenä ilman että se ottaisi liiaksi sivuaskeleita vakavamielisemmän draaman puolelle.

    Anna (Amy Adams)

    Pidin tässä elokuvassa myös siitä, kuinka rakkaustarinan lisäksi Annalle ja Declanille on rakennettu myös toimivat kasvutarinat. Declan pääsee matkan varrella ylitse vanhojen parisuhteensa haavojen ja Annan lapsuutensa huonoista kokemuksista kumpuava tahto kontrolloida kaikkea joutuu koetukselle kun hän joutuu tilanteeseen että asiat eivät mene niin kuin hän tahtoisi. Kaiken lisäksi Anna saa huomata että vaikka asiat menisi hänen tahtomallaan tavalla, ei se välttämättä tunnukaan siltä mitä siltä oli toivonut. Kenties elämän kauneus ja viehätys löytyykin kaikista niistä pienistä hetkistä joihin emme voi aina täysin ennakolta valmistautua?

    Omassa mieltymyksessäni Leap year kuuluu selkeästi keskivertoa parempien romanttisten komedioiden luokkaan joten mikäli romanttiset komediat ovat oma juttusi ei tätä kannata jättää välistä mikäli mahdollisuus tämän katsomiselle aukenee. Mikäli romanttiset komediat eivät ole ennenkään iskenyt en usko että tämänkään elokuvan kohdalla mieli tulisi muuttumaan.

    Arvosana: 7/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 92 974 annettuun ääneen”]6,5/10[/simple_tooltip])