• Leffalauantai: Risen

    Claviuksen roolissa nähdään Joseph Fiennes

    Risen (IMDB) on vuonna 2016 julkaistu historiallinen draamaelokuva. Sen on ohjannut Kevin Reynolds ja sen pääosissa nähdään Jospeh Fiennes, Peter Firth, Cliff Curtis sekä Steward Scudamore.

    Elokuvan tarina sijoittuu vuoteen 33 jKr. Roomalainen sotilas Clavius (Joseph Fiennes) saa tehtäväkseen selvittää kuka on vastuussa vasta ristiinnaulitun messiaaksi julistetun Jeesuksen ruumiin katoamisesta. Clavius lähtee selvittämään pikaisesti tapausta ennen kuin sanoma Jeesuksen etukäteen ilmoittamasta ylösnousemuksestaan pääsee laajemmin valtaamaan alaa ja sitä kautta aiheuttamaan mahdollisia levottomuuksia.

    Clavius selvittää tapausta niin haudalla vartioineilta sotilailta, Maria Magdalenalta kuin opetuslapsiltaltakin. Vähitellen Claviuksen oma maailmankuva järkkyy ja hän saa huomata uskovansa itsekin todeksi sitä ilosanomaa mitä opetuslapset ovat julistaneet – Kristus on noussut kuolleista ja elää.

    Yeshuan (eli Jeesuksen) roolissa nähdään Cliff Curtis

    Mikäli Raamatun Uuden Testamentin kertomukset ovat entuudestaan tuttuja on Risen-elokuvan viitekehys jo etukäteen tiedossa. Lyhyesti tiivistäen elokuvassa kerrotaan miehestä joka saa monet uskomaan siihen että hän on Jumalan poika. Juutalaiset ovat odottaneet Vanhan Testamentin ennustuksissa luvattua Messiasta joka on tuleva. Kun hän vihdoin saapuu ei juutalaiset häntä tunnista luvatuksi kuninkaakseen ja niinpä Jeesus tuomitaan kuolemaan ristillä.

    Ennen kuolemaansa Jeesus on kertonut seuraajilleen että hän on kolmantena päivänä nouseva kuolleista ja Risenin pääpainopiste kertookin ajasta mitä tapahtuu sen jälkeen kun Jeesus kuolee, nousee ylös kuolleista, ilmestyy opetuslapsilleen ja antaa heille käskyn julistaa sanomaa Jumalan valtakunnasta.

    Pidin tästä elokuvasta todella paljon. Iso syy siihen on tietenkin se, että itse olen tunnustava kristitty ja siten henkilökohtaisesti uskon Raamattuun ja Jeesuksen ylösnousemukseen, mutta vaikka en uskoisikaan on tämä silti elokuvalliseltakin anniltaan mielenkiintoinen kuvaus kristinuskon alkuajoista tavallisesti nähtävästä katsantokannasta poikkeavasta näkökulmasta. Pidin siitä kuinka tarinaa katsotaan roomalaisen sotilaan perspektiivistä ja siitä kuinka hän asiaa tutkiessaan joutuu jossain vaiheessa päästämään irti omista totutuista uskomuksistaan havaittuaan omin silmin kuinka sama Jeesus jonka hän näki ristillä kuolleena on noussut kuolleista ja on jälleen elävä.

    Ohjauksellisesti ja muiltakin aspekteiltaan mentiin perinteisiä mutta toimivia kaavoja noudattaen. Taiteelliselta anniltaan Risen ei siis tarjoa mitään uutta eikä ihmeellistä, mutta elokuvallisesti se onnistuu luomaan viihdyttävän ja toimivan katselukokemuksen kristinuskon alkuajoista. Se ottaa kyllä taiteellisia vapauksia asioista joista Raamattu ei kerro lukijalleen mitään, mutta se tekee sen kuitenkin siten että se ei lähde kertoamaan toisenlaista evankeliumia ja koeta vääristää evankeliumien sanomaa.

    Kristityille tätä elokuvaa on helppo suositella, mutta monelle muullekin tässä elokuvassa on hyviä ja toimivia elokuvallisia aspekteja joka tekee siitä kiintoisan katselukokemuksen.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 24 707annettuun ääneen”]6,3/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Bohemia Regent Prezident

    Tsekkiläisen Bohemia Regentin panimon Prezident on 6,0 % vahvuinen lager. Katkeroita oluessa on 38.0 EBU ja kantavierrettä 13.7 °P. Olutta myydään niin tölkkeinä kuin myös pullotavarana kruunukorkilla varustettuna. Lisää teknisiä tietoja oluesta löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

    Tölkki on ulkoisesti perinteisen tyylikäs. Tuoppiin kaataminen ottaa oman aikansa runsaan vaahtoavuuden vuoksi, mutta vaahtoavuus on kuitenkin ennalta-arvattavaa joten tavallisella maltillisella otteella on olut helppo saada tuoppiin ilman suurempia haasteita.

    Väri on omaa silmääni neutraalin miellyttävä kullankeltainen. Tuoksu on hento ja aavistuksen viljainen.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lagereille tyypilliseen tapaan miellyttävän raikas. Maku on vivahteikas ja hivenen viljainen. Humalointi on Alkon sivun mukaan voimakas, mutta omaan makuuni se ei siltä kuitenkaan tuntunut. Mene tiedä ehkä miellän vain itse vahvan humaloinnin toisella tapaa. Maku on kokonaisuutena kuitenkin miellyttävän tasapainoinen ja raikas joten kyseessä on hyvin toimiva lager.

    Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin kevyt poppi, mm. Dotter – Backfire tai Miriam Bryant – Black Car.

  • Kuukausikatsaus syyskuuhun

    Syyskuun alkuvaiheilla oli vielä kesäistä

    Lokakuu saapui jälleen ja syyskuu jäi taakse joten on aika tavalliseen tapaan tehdä pikainen vilkaisu taakse jääneeseen kuukauteen.

    Syyskuu oli pääpiirteittäin varsin tavallinen kuukausi ilman kovin suuria poikkeamia. Käytännössä elämä pyöri arkea – töiden tekoa, seurakunnan toiminnassa mukana olemista, myös muidenkin kavereiden kanssa näkyilemistä ja leffoja ja pelaamista. Sitä tuttua ja turvallista elämää.

    Suurimpana poikkeamana oli luultavastikin kodin sisustuksellisien ratkaisuiden uudelleen miettimiset joista tulee tänne blogiinkin postauksia lähiviikkoina. Koska sisustukselliset jutut on pahasti vielä vaiheessa jäi elokuvien katsominen vähälle, mutta toivon mukaan iltojen hämärtyessä kerkeää taas enemmän saada aikaa elokuvillekin.

    Kuten blogista on voinut lukea pelaamista tuli harrastettua hieman tavallista enemmän ja sain muutaman pelinkin pelattua läpi, Finding Paradisen (lue täältä), Call of Duty: Modern warfare 2 – Remasteredin (lue täältä) sekä Assassin’s Creedin (lue täältä). Tälläkin hetkellä useampia pelejä on pelaamisen alla joten syksyn pimetessä pelaaminen on ottanut jälleen jalansijaa taistelukentällä missä ratkaistaan vapaa-aikani valloittajaa.

    Syyskuussa tuli kotistudiosetuppia viriteltyä paremmaksi josta toivon mukaan joskus saan aikaiseksi kirjoittaa myös tänne blogiini. Lisäksi kotistudio-setupppiin ja videotuotantoon liittyvänä itselleni uutena asiana tuli paremmin opeteltua käyttämän OBS:ää ja toteuttamaan monikameravideointia, eli esimerkiksi nyt osaan tehdä omaa pianonsoittoa ja laulamista äänittäessä videon joka automaattisesti vaihtaa useamman kameran välillä.

    Tätä videotuotantopuolta olisi kiintoisaa opetella syvemminkin ja ammattimaisemminkin, mutta se valitettavasti vaatisi investointeja lisälaitteistoihin jonka saatavuus Suomessa on valitettavan heikkoa. Ehkä loppuvuoden puolella vielä löydän tolkullisella hinnalla tähän liittyviä laitteistoja ja pääsen opettelemaan syvemmin ja ammattimaisemmin näitäkin asioita. Toki oman soiton ja laulun videointi monikamerasysteemillä ei ole se koko jutun pointti vaan oman osaamisen ja ymmärryksen lisääminen videotuotantopuolella jotta voin laajentaa siitä sitten taas uudenlaisiin asioihin.

    Muutaman kilometrin päässä kotoani on myös mielenkiintoista seurakunnan toimintaa

    Seurakunnan kanssa alkoi jälleen pienryhmä jossa on nyt kolmena viikona tullut käytyä. Mukavaa että pitkän koronakeväästä saakka jatkuneen tauon jälkeen saimme jälleen palata lisäväen kanssa pienryhmätoimintaan.

    Mikäli seurakunantien pienryhmätoiminta ei ole millään tapaa tuttua, tarkoitan sillä siis sitä että yhdessä seurakuntalaisten (tai tietenkin kenen tahansa kanssa kuka mukaan tahtoo tulla) kanssa kerran viikossa kokoonnumme kirkolle, vaihdamme kuulumiset, rukoilemme yhdessä, mahdollisesti pienimuotoisesti myös laulamme ja soitamme ja pohdimme uskon elämään liittyviä kysymyksiä ja luemme Raamattua. Keskustelut ovat monesti käytännöllistä teologiaa, eli kuinka ajattelemme eri asioista, mitä Raamatun opetuksessa kohdalla X tai Y mahdetaan tarkoittaa ja kuinka se sopii vaikkapa omaan nykyhetken elämään ja muuta sellaista. Mukavaa ja mielenkiintoista pohdintaa siis!

    Viime kuun itseäni ilahduttaneisiin asioihin kuului myös Ava Maxin albumin julkaisu josta tänne blogiinikin kirjoitin (lue täältä). Levy on soinut todella ahkerasti ja jos katson viimeisen 365 päivän ajalta tilastoja kaikesta musiikista joita olen kuunnellut Spotifystä on Ava Maxin levy jo parin viikon jälkeen noussut itselläni toiseksi kuunnelluimmaksi albumiksi. Ava Maxin levyä useammin on soinut vain Maustetyttöjen Kaikki tiet vievät Peltolaan joten tästä voi helposti päätellä että levy on ollut loistava ja kolahtanut allekirjoittaneelle kovasti.

    Hyvä kuukausi jäi taakse, joten toivon mukaan uusi alkanut kuukausi on vähintäänkin yhtä hyvä kuin edellinen. Mukavaa alkanutta kuukautta!

  • Skootteri kävi huollossa

    Tonnin huollosta kotiin palattua oli 1113 km mittarissa

    Kuten tätä blogia säännöllisesti tai suhteellisen säännöllisesti lukevat tietävät on ajossani ollut nyt muutaman kuukauden ajan Piaggio Zip -skootteri (lue täältä).

    Koska skootteri tuli ostettua uutena oli sille tuhannen ajokilometrin jälkeen tehtävä ensimmäinen määräaikaishuolto. Tietenkään mikäänhän siihen ei pakota, mutta haluan tietenkin itse pitää skootteristani huolta ja tehdä sille huollot ajallaan jotta on edes realistista odottaa että jos siinä on jotain kulutuksesta tullutta vikaa se huomataan huollossa sekä tietenkin ennaltaehkäistään ongelmien syntymistä. Lisäksi säännöllisesti ajoillaan huollettu skootteri pitää sen jälleenmyyntiarvoakin parempana jos joskus tästä päätän luopua.

    Ostin skootterini Tuusmotorista joten halusin sen sinne myös viedä huoltoon. Sain huollon eiliselle, joten työpäivän jälkeen pärräilin Tuusulaan. Normaalisti tuhannen kilometrin huollossa virhemarginaalina kilometreissä on 100 km joten huoltoon mennessä mittarissa oli 1095 km eli vielä mentiin virhemarginaalin mukaisesti ajallaan huoltoon.

    Skootterin ollessa huollossa tuli yksi kaverini sattumalta myös samaan liikkeeseen joten lähdimme käymään skootterini huollon valmistumista odotellessa viereisessä thaimaalaisessa ruokapaikassa syömässä. Hauska yhteensattuma eikä tarvinnut yksin käydä syömässä 🙂

    Syömästä palattua oli skootteri jo huollettu ja mikä ilahduttavinta oli hinta ainoastaan 105,90 eur. Käytän tässä kontekstissa ilmaisua ainoastaan sillä olin henkisesti varautunt noin 200 euron hinitalappuun joten hinta ei päässyt pahoittamaan mieltäkään.

    Seuraava huolto on vasta 5000 km kohdalla joten ihan hetkeen ei ainakaan määräaikaishuoltoa tarvitse tehdä.

  • Peliarvostelu: Finding Paradise

    Finding Paradise on interaktiivnen tarinallinen seikkailupeli vuodelta 2017. Sen on kehittänyt Freebird Games jonka aikaisempiin peleihin lukeutuu mm. To the moon joka on yksi tämänkin blogin Suosituksia-sivun peleistä (katso täältä). Peli on saatavana Windowsille, Mac OSX:lle sekä Linuxille.

    Finding paradisen tarinassa tohtorit Eva Rosalene ja Neil Watts menevät koneen avustuksella Colin Reeds -nimisen pilotin mieleen toteuttamaan kuolevan miehen viimeistä toivetta.

    Colinin mielen sopukoissa kaikki ei kuitenkaan mene tavallisella tavalla vaan siellä aikajanassa hypitään milloin lapsuuteen ja milloin aikuisuuteen. Miehen mielessä on paljon muistoja hänen lapsuudenaikaiseta ystävästään Faiasta ja heidän yhteisestä kasvustaan, mutta myöhemmällä iällä hän ei ole enää ollut mukana kuvioissa. Tohtoreilla on mielenkiintoinen tehtävä tutkittavana onko Faialla jotakin osuutta Colinin elämään jonka hän olisi tahtonut menevän toisin.

    Tohtori Watts on armottoman suorapuheinen

    Pelilliseltä anniltaan Finding Paradise tarjoaa äärimmäisen yksinkertaisen pelin jossa on käytössä ainoastaan muutama nappi joita koko aikana tarvitsee. Kuitenkin yhdessä kohdassa onnistuin jumiutumaan, mutta netin ohjeistuksella sain selville että jossain vaiheessa tarvetta on käyttää myös hiirtä. 99 % pelistä voi kuitenkin naputella menemään käyttäen ainoastaan näppäimistöä joten kontrollien oppimiseen ei tarvitse tuhrata kovin paljoa aikaa.

    Yksinkertaisten kontrollien lisäksi myös eteneminen on tehty helpoksi eikä missään vaihessa kovin kauas kartalla pääse eksymään kun maailman rajat tulevat vastaan ja pystyy huomaamaan olevansa väärällä reitillä.

    Monipuolinen pelimekaniikka ei onneksi ole juttu jota tässä pelissä on lähdetty hakemaan, vaan koko peli seisoo tai kaatuu tarinalliseen antiinsa. Ilahduttavaa kyllä Finding Paradise onnistuu tarinansa osalta nappiin. Tarina on mielenkiintoinen, siinä on sopivissa määrin huumoria, se alkaa ottamaan hämäriäkin muotoja mutta mikä parasta, se on aidosti silmäkulmaa kostuttavan koskettava. Tämänkaltaisia pelejä ja tarinoita tahtoisin nähdä paljon nykyistä enemmän.

    Kokonaisuutena Finding Paradise on erinomainen peli. Hieman vajaa kuuden tunnin läpipeluuajallaan se on kohtalaisen lyhyt peli, mutta se onnistuu rakentamaan siinä ajassa liikuttavan ja mielenkiintoisen tarinan josta monella muulla olisi opittavaa. Erityiskiitos täytyy antaa pelille myös sen poikkeuksellisen kauniista musiikista.

    Peli päätyi Suosituksia-sivulleni (katso tästä).

    Arvosana: 9/10