Pyynikin Pacific Pale Ale on tamperelaisen Pyynikin panimon 5,5 % vahvuinen pale ale. IBU-arvo on 42 ja väri on 24 EBC-asteikolla. Olutta myydään hyvin varustelluissa marketeissa, mm. Koivukylän LIDL:ssä. Lisää tietoja oluesta löytää myös valmistajan sivuilta (katso täältä).
Tölkki on tyyliltään mukavan kesäinen ja raikas. Tölkin aukaistua löytää tölkin ulkonäöstä syntyvän mielikuvan mukaisen raikkaan tuoksun josta hieman tulee mieleen jopa ipamaisia vivahteita vaikkakin vähäisemmällä greippisyydellä.
Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikaa sillä vaahtoavuus on kohtalaisen suurta mutta ei kuitenkaan arvaamatonta. Väri on kohtalaisen miellyttävä vaikkakin omaan makuuni aavistuksen turhan samea.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on miellyttävän kepeä ja raikas. Maussa oleva sitruksinen vivahde ei oluen ollessa suussa juuri hyppää esiin vaikka helposti löydettävissä onkin, mutta jälkimausta sen sitä vastoin löytää vaivattomammin. Aavistuksen kitkerä jälkimaku mutta ei missään nimessä häiritsevä. Hyvä olut jota on helppoa nauttia niin kesäisellä terassilla kuin illanistujaisessa sisälläkin.
Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin kevyt pop, mm. Bebe Rexha – I’m a mess tai Charli CXC – After the Afterparty ft. Lil Yachty.
Kesäkuu jäi taakse, kalenteri kääntyi heinäkuuhun ja blogissa on tuttuun tapaan aika tehdä lyhyt kuukausikatsaus.
Kesäkuu oli poikkeuksellinen – tai ainakin poikkeuksellinen aikaisempaan muutamaan kuukauteen verrattuna – sillä yhteiskunnassa olleita koronarajoituksia höllättiin ja sen myötä sosiaalista kanssakäyntiä oli merkittävästi enemmän. Lisäksi lämpimät kesäkelit muutoinkin olivat houkuttelevammat ulkona käymiseen ja ihmisten seurassa pyörimiseen.
Heti kun ravintoloihin pääsi taas paikan päälle syömään tuli useampienkin eri kavereiden kanssa käytyä töiden jälkeen illallisella eri ravintoloissa eri puolella Helsinkiä ja Vantaata. Ravintoloiden aukeaminen näkyi kyllä selkeänä poikkeamana myös pankkitililläkin 😀
Ravintoloiden pääsyn lisäksi myös seurakuntaan pääsi paikan päälle joka oli varsin mukava juttu. Seurakuntalaisten kanssa tuli käytyä Lohjalla mökillä (lue täältä), vietettyä juhannusta (lue täältä) sekä tulipa viime viikonloppuna myös käytyä kirkon jälkeen porukalla Suomenlinnassa. Samalla reissulla hankin myös varsin selkeän rusketusrajan hihojen, lahkeiden sekä sukkkien kohdalle joten tietääpä ainakin ulkonakin käyneensä.
Terassillakin tuli kertaalleen käytyä. Kylmä huurteinen kuumana kesäpäivänä hyvässä seurassa työpäivän jälkeen oli mukavaa vaihtelua arkeen.
Hyvien kelien ansiosta innostuimme pyörimään kaverini kanssa myös katselemassa Helsingin rempseää kesämeininkiä. Samalla reissulla tuli nähtyä Linnunlaulun kirpputori (lue täältä ja täältä) sekä käytyä myös Kansallismuseossa (lue täältä) joten uusia paikkojakin tuli nähtyä.
Oodi-kirjastolla rappuset
Kävin kesäkuussa myös kyläilemässä sukulaisten luona joiden luona en ole tainnut koskaan aikuisena käydä joten oli varsin mukavaa vaihtelua senkin suhteen viime kuussa.
Autoiluakin tuli harrastettua kun Tampereella tuli pyörähdettyä kaverin kanssa yhteisen kaveripariskunnan luona visiitillä. Vaikka Tampere on lähellä menee matkaan muutama tunti per suunta joten kyläilyreissusta tuli päivän pituinen roadtrip.
Muutama valokuvausreissukin tuli tehtyä viime kuussa. Serkun kanssa kävin Klaukkalan puolella kuvailemassa häntä ja moottoripyöräänsä ja toki seurakunnan reissu Suomenlinnassa oli minne lähdin kameran kanssa matkaan. Valokuvia tulikin viime kuussa poikkeuksellisen paljon, 1973 kuvaa sekä satunnainen määrä matkapuhelimella otettuja kuvia. Kameralla on ollut ainakin käyttöä!
Tavallista sosiaalisempi elämä vaikutti selkeästi siihen että muille harrastuksille ei jäänyt lähellekään yhtä paljoa aikaa. Elokuvia katsoin ainoastaan 15 kappaletta, mutta eiköhän syksyn ja talven joskus hiipiessä Suomeen ole taas aikaa enemmän katsella elokuviakin.
Pianoa tuli soitettua onneksi kohtalaisen paljon ja lauleskeltua siinä samalla. Vähitellen sitä kehittyy joten muutaman vuoden sisällä toivottavasti on jo tarpeeksi hyvällä mallilla soitto- ja laulutaito. Karvoitus tekee metsurin (vai harjoitus mestarin?).
Usvainen ilta
Kesäkuussa olin vielä normaaliin tapaan töissä ja lomille on tarkoitus suunnata vasta heinäkuun aivan loppuvaiheilla. Työt olen yhä tehnyt 100 % etänä ja se on sopinut omaan elämänrytmiini ja elintapoihini varsin hyvin.
Kokonaisuutena kesäkuu oli hyvä kuukausi, joten tästä on hyvä jatkaa hyvillä mielin alkaneeseen heinäkuuhun täydellä tarmolla. Hyvää alkanutta kuukautta jokaiselle!
Koronakausi aiheutti sen että ravintoloissa ei päässyt pitkään aikaan käymään paikan päällä syömässä, joten ravintolavierailut ovat olleet varsin hiljaisella mallilla. Nyt kun rajoituksia on purettu oli hyvä aika käydä kavereiden kanssa vaihteen vuoksi myös itselleni uudessa paikassa, Tikkurilassa sijaitsevassa The One Thai Kitchenissä. Ravintolan sijaintina on Talvikkitie 7. Ravintolan kotisivun löydät täältä.
Ravintola on nimensä mukaisesti thaimaalaista ruokaa tarjoileva fine dining -paikka. Ateriavaihtoehtoja on useita ja omaksi valinnaksi päätyi muiden pöytäseurueeseen kuuluneiden kanssa Krapo Khai Dow -annos. Annos on ruokalistan mukaan perinteinen thaimaalainen katuruoka-annos jossa on wok-pannulla paistettua kanan jauhelihaa, kananmunaa, chiliä, pyhäbasilikaa, valkosipulia, vihreitä papuja kala- ja osterikastikkeessa. Annos tarjoiltiin riisin kera.
Annos maistui erinomaiselle, eli sellaiselle että mielellään käyn täällä toisenkin kerran testaamassa muitakin vaihtoehtoja ruokalistan valikoimasta.
Ruokalistalla tulisuudeksi on merkitty kaksi chilipötkylän kuvaa joka oli suurin tulisuusmerkintä mitä listan valikoimista löytyi (muitakin aterioita oli samalla merkinnällä). Jos aikaisemmin on syönyt tulisia ruokia ei tämän kanssa joutunut mitenkään itkua vääntämään vaan annos oli tästäkin huolimatta helposti nautittava, mutta silti sellainen että sen jälkeen tietää kyllä syöneensä ruokaa jossa on poltetta. Omaan makuuni tämä oli sopivasti, vaikkakin juomaa tämän kanssa kaipasi ja jälkiruokaa heti perään.
Annoskoko oli hyvä. Nälkä lähtee mutta ähkystä ei ole huolta joten itse aterian puolelta niin makunsa, tulisuutensa kuin kokonsa osalta en löytänyt mitään valittamisen sanaa.
Jälkiruoka
Jälkiruoan nimeä en enää muista enkä sitä netistä valitettavasti löytänyt, mutta jotain sorbettia se kuitenkin oli jonkin suklaisen leivoksen kanssa. Näytti kauniilta ja maistui hyvälle sekä tulisen ruoan jälkeen antoi miellyttävää balanssia viileydellään. Toimiva annos aterian painikkeeksi.
Paikassa oli ystävällinen palvelu. Jonkin aikaa annoksia joutui odottamaan, mutta tämä ei sinänsä ole mikään ihme sillä väkeä oli meidän lisäksi muitakin.
Paikan tunnelmasta ja viihtyisyydestä en osaa sanoa tarkemmin, sillä söimme kauniin sään vuoksi ulkona terassilla. Terassilla näkymät ei ole mitkään parhaimmat sillä vieressä kulkee tie, mutta terassikin oli ruokapaikkana toimiva eikä tien melut päässyt häiritsemään. Keskusteluita oli helppo käydä tien läheisyydestä huolimatta normaalilla äänentasolla.
Kokonaisuutena The One Thai Kitchen oli positiviinen kokemus jossa kaikki asiat olivat kohdallaan. Hintataso oli maltillinen ja valitsemani pääruoka irtosi 15,90 euron hintaan, ruoka oli hyvää ja täyttävää eikä palvelustakaan ole mitään pahaa sanottavaa joten tänne lähden mielellään uudemmankin kerran illalliselle.
Vuoden 2018 Halloween (IMDB) on David Gordon Greenin ohjaama kauhu/trilleri jonka pääosissa nähdään Jamie Lee Curtis, Judy Greer sekä Andi Maticha.
Halloween nojaa – tai ainakin käsittääkseni nojaa – tarinansa osalta aikaisempaan vuonna 1978 julkaistuun samaa nimeä kantavaan kulttielokuvaan. Koska itse en valitettavasti ole nähnyt kyseistä elokuvaa katsoin tämän puhtaasti itsenäisenä elokuvana vailla tarkempia tietoja menneisyyden tapahtumista.
Tarinassa kerrotaan Michael Myers -nimisestä hahmosta joka on 40 vuotta sitten lahdannut siskonsa sekä monia muita ihmisiä. Hän on siitä saanut pitkän vankilatuomion, mutta tässä vuoden 2018 versiossa hänen onnistuu karata vankeudesta ja lähteä uudemman kerran päästämään ihmisiä elävien kirjoista manan maille.
Merkittävä osa tarinassa on myös Jamie Lee Curtisin tähdittämällä Laurie Strodella. Hän on 40 vuotta sitten selvinnyt Myersin kynsistä jonka jälkeen viha on saanut hänet treenaamaan ja valmistautumaan uuteen kohtaamiseen. Kuten arvata saattaa on uusi kohtaaminen edessä ja pian nähdään kummassa löytyy enemmän tahtoa päästää toisesta viimeiset elämän henkäykset pihalle.
Laurie Strode (Jamie Lee Curtis)
Mikäli aikaisempaa vuoden 1978 Halloween-elokuvaa ei ole katsonut, on vuoden 2018 versio suhteellisen mitäänsanomaton ja tasapaksu tusinateinikauhuelokuva jossa syvyyttä on yhtä paljon kuin lasten kahluualtaassa.
Kautta linjan hahmot jäävät etäisiksi, sillä kenessäkään ei ole persoonaa joka kiinnostaisi tai jonka kohtalosta välittäisi lainkaan. Käytännössä katsoen elokuva on vain joukko irtonaisia hahmoja joiden välinen tunneside ei tunnu missään vaiheessa aidolta tai merkitykselliseltä. On vain mummo jolla on huonot välit lapseensa ja lapsenlapseensa mutta jotka sitten kriisin tullen löytävät läheisyyden toisistaan. Toisin sanoen kyseessä on siis kliseinen ja teennäinen ihmissuhdekuvio josta ei saa mitään irti.
Lisäksi tarinan pääpointti tuntuu puuttuvan – tai vaihtoehtoisesti nojaavan liikaa historiaan joka pitäisi tietää, mutta jota uutena katsojana ei vain voi tietää. On Michael Myers, mies joka on tappanut 40 vuotta sitten väkeä ja jonka käsistä Laurie on selvinnyt. Jostain syystä Michael haluaa pakenemisensa jälkeen tulla tappamaan Laurien, mutta mitään syytä tälle ei anneta. Tarina tuntu tällaisenaan merkityksettömältä ja lattealta.
Onneksi elokuvalliset aspektit olivat muuten kunnossa. Ohjaus, valaistus, leikkaus ja muut tavalliset asiat olivat tavallista tasoa ja siten saivat keskinkertaisesta tai sisällöttämästä tarinasta edes katsottavaa tasoa olevan tuotoksen. Ei tämä missään vaiheessa pelota, ei jännitä eikä edes ahdista joten siinä valossa elokuvan näkeminen kauhuna tuntuu absurdilta, mutta keskinkertaisena tusinaelokuvana tämän katsoo kerran tai pari jos odotuksena ei ole nähdä mitään mestariteosta.
Augustijn Grand Cru on belgialaisen Van Steenbergen panimon luostariolutta eli samankaltaista kuin trappistioluet mutta eivät ole trappistimunkkien valvonnassa valmistettuja (katso Olutwiki täältä). Vahvuutta oluessa on 9 % ja sitä löytyy 33 cl pullossa. Olutta myydään ainakin Belgium In A Box -sivustolla josta omani tilasin.
Pullon aukaistua löytää hiivaisen ja aavistuksen tunkkaisen tuoksun joka tuoppiin kaadettuna saa mieluisampaa ja raikkaampaa olemusta tuoksuunsa hiivaisuuden vaipuessa taka-alalle. Tuopista pääsee hyvin myös esille oluen simamainen samean kuparinen olemus.
Suutuntuma on täyteläinen ja voimakas, aavistuksen terävä mutta kuitenkin tasapainoinen eikä liiallisen hyökkäävä. Maussa nousee alkoholi selkeästi esiin mutta ei kuitenkaan häiritsevällä tapaa. Maku on raikas ja yrttinen ja olemukseltaan olut on aavistuksen hapan ja jälkimaku hivenen kitkerään taipuvainen. Helposti nautittava olut.
Musiikkina tämän kanssa menee mukavasti mm. Enya – Only time tai Loreena McKennitt – The Mummers’ Dance.
