• Leffalauantai: Die Hard (Die Hard – Vain kuolleen ruumiini yli)

    John McClane (Bruce Willis)

    Die Hard (IMDB) joka Suomessa tunnetaan nimellä Die Hard – Vain kuolleen ruumiini yli on vuonna 1988 julkaistu toimintaelokuva. Sen on ohjannut John McTiernan ja pääosissa nähdään Bruce Willis, Alan Rickman sekä Bonnie Bedelia.

    Tarinassa New Yorkin poliisivoimissa työskentelevä John McClane (Bruce Willis) saapuu Los Angelesiin jossa hänen vaimonsa ja lapsensa asuvat. Hän tulee vaimonsa työpaikalle Nakatomi Plazaan pikkujouluihin jotka juhlijoiden harmiksi ottavat epätoivotun käänteen kun saksalaiset terroristit saapuvat paikalle muuttaen juhlatunnelman panttivankitilanteeksi.

    John on onneksi toisessa huoneessa rikollisten ilmaantuessa ja pian yhden miehen iskuryhmä on valmiina taistelemaan rikollisjoukkoja vastaan poliisivoimien saapumista odottaessa.

    Hans Gruber (Alan Rickman)

    Tarina sisältää lajityyppinsä tutut peruselementit – poliisin jolla on kohtalaisen huonot välit vaimoonsa, poliisivoimat jossa nähdään sisäistä valtataistelua tai vähintäänkin keskinäistä machoilua sekä tietenkin FBI joka tulee ottamaan jossain vaiheessa ohjat itselleen. Lisäksi mukaan on saatu kirjoitettua perinteikäs kasvutarina missä vaikean tilanteen myötä sankari näkee omat virheensä ja lopulta parisuhde vahvistuu vaikeiden kokemuksien myötä.

    Kyseessä siis on suoraviivainen, helposti seurattava ja perinteisen kliseinen toimintaelokuva joten mitään maata järisyttävää tarinankerrontaa ei tästä kannata lähteä kaivamaan. Toimintaelokuvissa syvällinen ja koskettava tarina ei kuitenkaan yleensä ole se mikä niiden kiinnostavin aspekti on, joten tarina on täysin riittävä pitääkseen mielenkiinnon yllä.

    Pidin tämän elokuvan rytmistä eli siitä kuinka välillä mennään verkkaisia vaiheita, välillä heitetään sekaan nopean toiminnan kohtaus jonka jälkeen päästään taas seesteisempään vaiheeseen. Toimiva rytmi on tärkeää etenkin toimintaelokuvissa, sillä se vahvistaa toiminnallisten ja seesteisten kohtauksien välistä kontrastia antaen toiminnalle suuremman merkityksen. Tietenkin muissakin lajityypeissä rytmi on yhtä tärkeää, mutta yleensä muissa lajityypeissä edes tarinalla voidaan pitää muutoin kiinnostavuutta yllä.

    Parempiakin pikkujoulubileitä on tullut nähtyä.

    Yksi mikä tässä elokuvassa pisti silmään oli sen miellyttävä leikkaustyyli. Siinä missä monet uudemmat action-elokuvat ovat jääneet itselleni mieleen lähinnä rasittavan nopeista leikkauksista ja järjettömästä kameran heilumisesta suuntaan jos toiseen nopeiden toimintakohtauksien aikana ei tässä missään vaiheessa tullut samanlaista hätäistä tunnelmaa. Toki tässäkin nopeita leikkauksia on käytetty mutta missään vaiheessa ei ylitetä rajaa jonka jälkeen katsojana joutuisi arvailulinjalle tapahtumien kulusta epäselvän leikkaustyylin vuoksi.

    Omaan makuuni Die Hard toimi hyvin. Se on suoraviivainen ja mutkaton toimintapätkä joka sopii niihin hetkiin kun haluaa nähdä helposti lähestyttävää viihdettä. Pidin sen tasapainoisesta rytmistä, toimivasta leikkauksesta sekä tietenkin tyylikkäistä räjähdyksistä, taistelukohtauksista ja useista sinne tänne ripotelluista pienistä humoristisista vivahteista.

    Yli 20 vuotta sitten julkaistu Die Hard on yhä vuonna 2020 katsottuna helmi toimintaelokuvien kategoriassa.

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 753 729 annettuun ääneen”]8,2/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Cuvée Anna

    Cuvée Anna on Alvinnen panimon panemaa Dark Souria. Alkoholia oluessa on 6,5 %. Muita teknisiä tietoja en valitettavasti löytänyt. Olutta myydään ainakin Belgium in a box -sivuston kautta josta oman maistelukappaleeni hankin.

    Pullon aukaistua löytää marjaisan sourin tuoksun joka tuopissa nousee selvemmin esiin. Oluen tuoksu muistuttaa hyvin paljon punaviinien tuoksua vaikkakin hennompana. Väri on aavistuksen punertavaan päin olevaa ruskeaa. Tuoppiin kaadettaessa ei pinnalle synny juuri lainkaan vaahtoa joten koko pullon sisällön voi huoletta humauttaa tuoppiin railakkaammallakin otteella.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on hapan ja väkevä, aavistuksen kirpeä ja punaviinimarjamainen. Ehkä parhaiten makua kuvaa fiilis“mummon mehua joka on käynyt aavistuksen kauemmin kuin tarkoitus olisi ollut”. En itse ole sourien suuri ystävä (ainakaan vielä) joten aivan ykkösvalinta olueksi tämä ei ole, mutta kuitenkin toimiva lajityypissään.

    Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti kepeää musiikkia, mm. Wham! – The Edge of Heaven tai Culture Club – Time.

  • Olutta netistä: Belgium in a box

    Tilauksesa tulleet oluet

    HUOM! Kuten postauksen kommenteissa käy ilmi, on loppuvuodesta 2020 alkanut olemaan ongelmia toimituksissa ja yhteydenpidossa, joten kannattaa suhtautua varauksella tilaamiseen nykyisessä tilanteessa! (29.03.2021)

    Kuten monet tietävät on Internet mitä oivallisin paikka tehdä heräteostoksia kotoa käsin. Jostain syystä oluen tilaaminen ulkomailta on jäänyt aikaisemmin kokematta, mutta kaverini tehtyä tilauksen Belgium in a box -sivustolle päätin itsekin kokeilla kuinka oluen tilaaminen mahtaisi onnistua, onko tilaamani oluet hyviä ja kestääkö toimitus kauan

    Sivuston käyttö on englantia taitavalle suoraviivaista ja helppoa. Aikaisemmin maistamaani valikoimaa on tarjolla runsaasti ja maistelupakkauksia löytyi eikä itse joutunut arpomaan summassa mitähän sitä mahtaisi haluta. Tilasin kymmenen erilaisen oluen laatikon jossa valikoimaan kuului postauksen alussa näkyvät oluet (kuvaa saa klikattua isommaksi).

    Tilausprosessi oli suoraviivainen ja nopea ja maksu tuli tehtyä luottokortilla. Ainakin tavallinen Mastercard tuntui toimivan ongelmitta Tilaus tuli laitettua tiistaina ja seuraavan viikon maanantaina illalla paketti löysi jo tiensä kotiovelleni saakka. Nopea toimitus ja kaikki oluet tulivat vieläpä ehjänä perille 🙂

    Hintaa näillä oluilla oli 35 euroa ja lisäksi tuli 15 euron postikulut, joten mitenkään kovin hinnakkaista oluista ei ollut kyse. Ensimmäisessä tilauksessa halusin testata ainoastaan palvelun toimivuutta jonka vuoksi en laittanut muitakin oluita samalla tilaukseen, mutta täytynee varmaan jossain vaiheessa tehdä toinenkin tilaus mikäli nämä hyviksi oluiksi paljastuvat.

    Ensikokemukset oluen netistä tilaamisesta ovat siis varsin positiiviset, 5/5. Täytynee tutustua jossain vaiheessa muidenkin maiden olutkauppojen valikoimiin 🙂

    Huomiomisen arvoista oluen tilaamiseen netistä on myös verotukselliset aspektit. Verottajan sivulla on tietoja tarkemmin osoitteessa https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/verokortti-ja-veroilmoitus/ulkomailta_suomeen/matkustajatuonti/netista_tilaaminen/ jotka kannattaa huomioioda.

  • Uusi levy ulkona!

    Uuden levyn kansitaide

    Uusi Painless Destiny albumi on vihdoin julkaistu ja kuunneltavissa Spotifyssä, iTunesissa, Apple Musicissa, Google Musicissa, Bandcampissa sekä monessa muussa eri palvelussa. Mikäli käytössäsi ei ole mitään maksullista musiikin striimauspalvelua on Bandcamp paikka josta levyn voi käydä kuuntelemassa ilman mitään maksua kokonaisuudessaan. Albumin löytää täältä.

    33 minuuttiseksi muodostuneen levyn kappalelista on seuraava:

    1. Isolated, My Solitude
    2. Swansong
    3. Crestfallen
    4. Forgiven
    5. Sleepless, Restless
    6. Silent Scene
    7. Ballad of Elizabeth Bennet
    8. Birds of Frozen Lake
    9. Forever Burning Candles

    Albumi on jo seitsemästoista ja yhä samalla vanhalla tutulla linjalla jatketaan eli siten että mikä tahansa levyn kappaleista menisi mille tahansa aikaisemmalla levylle. Tällä artistinimellä tehtävät julkaisut on aina sovittava siihen muottiin ja jos haluan tehdä erilaista musiikkia teen sitten sen eri artistinimellä. Itseäni kuuntelijana harmittaa jos bändit joista olen pitänyt muuttuvat liian paljon ja siihen suuntaan mikä ei enää itselle uppoa joten ainakaan tällä artistinellä ei suuria muutoksia ole tulossa ellei mieli joskus muutu 😀

    Levyn nimeksi muodostui Swansong alkuperäisen työnimen Swansong for the fallen sijaan. Käytännön syyt nimen muutokselle olivat varsin pragmaattiset; levyn nimen sovittaminen kansitaiteeseen itseäni miellyttävällä tavalla ei vain onnistunut joten lyhensin nimen niin levystä kuin kappaleestakin. Levyn alkuperäisen nimen monitulkinnallisuuttakin tuli mietittyä tovi jos toinenkin, mutta lopulta pragmaattiset syyt johtivat muutokseen.

    Suurin muutos levyssä aikaisempiin nähden on pianosoundi ja metodi miten se on äänitetty. Aikaisemmat levyt on tullut käytettyä softapohjaisia pianoplugareita, mutta tämän levyn tapauksessa pianon äänet on otettu sähköpianostani (Kawai CN37, lue täältä).

    Sävellysprosessi oli samanlainen kuin ennenkin, eli viisioktaavisella Korg Microstationilla kappaleet Logic Pro X:ään käyttäen softaplugareita (exs24 + Logicin vakiopianosoundit). Suurin muutos prosessissa tuli seuraavassa vaiheessa missä virittelin läppärin Kawai CN37:aan kiinni. Läppäri meni USB-C:stä pianon USB-B liitäntään suoraan kaapelilla. Tämän jälkeen pianoon tuli pistettyä USB-tikku ja käytettyä pianon omaa tallennustoimintoa. Läppäriltä valmiit sävellykset tuli pistettyä playllä soimaan pianon kautta ja piano tallensi soiton suoraan audioraitana WAV-muotoisena USB-tikulle.

    Tikulta kappaleet tuli siirrettyä koneelle ja lähetettyä miksaukseen ja masterointiin kaverilleni. Levyn on miksannut ja masteroinut tälläkin kertaa siis kaverini Viljami Roivas, sama mies kuka miksasi ja masteroi edellisenkin levyn. Itse kerroin millaiseksi soundia haluan ja hän sitten toteutti soundin omaa korvaani miellyttävään muotoon. Kannattaa käydä tutustumassa myös hänen omaan settiin jotta YouTubestaa löytyy (katso täältä).

    Ei muuta kuin kuuntelun iloa 🙂

  • Leffalauantai: Just visiting

    Julia / Rosalind (Christina Applegate)

    Just visiting (IMDB) on vuonna 2001 julkaistu fantasia/sci-fi/komedia jonka on ohjannut Jean-Marie Poiré. Pääosarooleissa nähdään Christina Applegate, Jean Reno sekä Christian Clavier.

    Elokuvan alussa eletään 1100-lukua jossa kreivi Thibault (Jean Leno) on menossa avioon Rosalind-neidon (Christina Applegate) kanssa. Harmillisesti kaikki eivät odota tätä avioliittoa yhtä innokkaasti ja niinpä noidan avustuksella he puuttuvat tapahtumien kulkuun. Asiat eivät mene kuitenkaan noidan avustuksella toivotulla tavalla ja Rosalind menehtyy Thibaultin sijaan.

    Thibault turvautuu velhon apuun hypätäkseen ajassa taaksepäin estääkseen rakkaansa kuoleman, mutta velho onnistuukin epähuomiossa lähettämään Thibaultin ja hänen avustajansa Andren (Christian Clavier) vuoden 2000 Chicagoon.

    Thibault ja Andre eivät kovin helposti tahdo sopeutua ympäröivään muutokseen, mutta onnekseen he saavat avukseen Julian (Christina Applegate) joka vähitellen alkaa hänkin uskomaan miesten tulleen menneisyydestä. Sankareiden täytyy enää löytää modernissa Chicagossa oikea velho joka veisi miehet takaisin omaan aikaansa.

    Thibault (Jean Reno)

    Just Visiting on mukavan kepeä ja humoristinen viihde-elokuva. Se ei tarjoile katsojalleen mitään uutta ja ennennäkemätöntä joten sen suhteen elokuva on tuttua ja turvallista rentoa hömppää. Tämä ei missään nimessä ole huono asia, sillä ainakin itse pidän tämän tyylin elokuvista.

    Tarinassa nähdään useampia pintapuoleisia kasvutarinoita. Julia ja naapurinsa Angelique (Tara Reid) löytävät menneisyydestä tulleiden miesten kautta oman sisäisen prinsessansa ja oppivat näkemään oman arvonsa. Myös Thibault oppii nykyisyydessä ollessaan jalommaksi ihmiseksi – ainakin nykyisen länsimaalaisen maailmankatsomuksen kautta peilattuna – ja Andre löytää elämäänsä enemmänkin merkitystä kuin olla ainoastaan isäntänsä huonosti kohdeltuna juoksupoikana.

    Kokonaisuutena tämä oli hyvä elokuva. Sen tarina oli toimiva ja hupaisa, hahmoissa oli persoonallisuutta ja näyttelytyö oli odotettuun tapaan hyvää. Lisäksi kliseisen varmasti paha saa palkkansa ja hyvyys voittaa, joten mikäli tämän tyylin elokuvat yleisesti iskevät on tämä näkemisen arvoinen elokuva – vaikka toki Christina Applegate on jo itsessään hyvä syy katsoa elokuva kuin elokuva.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 17 7721 annettuun ääneen”]5,8/10[/simple_tooltip])