Aleksin Blogi

  • Leffalauantai: Corpse Bride

    Corpse Briden äänenä kuullaan Helena Bonham-Carteria

    Corpse Bride (IMDB) on vuonna 2005 julkaistu draama-animaatioelokuva. Sen on ohjannut Tim Burton ja sen ääninäyttelijöinä kuullaan Johnny Deppiä, Helena Bonham-Carteria sekä Emily Watsonia.

    Tarinansa osalta elokuva kertoo kuinka toisilleen tuntemattomat Victor Van Dort (Johnny Depp) ja Victoria Everglot (Emily Watson) ovat päätymässä vanhempiensa suunnitelmien mukaisesti keskenään naimisiin.

    Kummankin perheen vanhemmilla on mielessään ainoastaan parin avioitumisesta saatavat hyödyt eikä nuoren parin omille tunteille tai tahdolle jätetä sijaa. Kumpikaan nuorista ei vaikuta kauhean innostuneelta edessään vääjäämättä häämöttävästä tahtonsa vastaisesta avioliitosta, mutta kaikeksi onneksi kun he vihdoin kohtaavat häitä edeltävänä päivänä harjoituksissa tuntevat he samantien rakkauden virvoittavan voiman sieluissaan.

    Hääharjoitukset eivät tahdo kuitenkaan luonnistua Victorin unohtaessa kaiken aikaa mitä hänen täytyy tehdä ja missä järjestyksessä. Tilanne näyttää pahalta, ja kun Victor vielä harjoitusten jälkeen katoaa ei kummankaan puolen vanhempien mielestä tilanne näytä yhtään sen lupaavammalta kuin Victoriankaan mielestä.

    Victor itse on metsässä ollessaan harjoitellut häävalaansa, mutta pahaksi onnekseen tulee tahtomattaan kosineeksi kalmiston puolella aikaansa viettävän neidon joka Corpse Bridenä (Helena Bonham-Carter) tullaan tuntemaan. Neito vastaa tahdon ja pian Victor löytää itsensä kuolleiden valtakunnasta avioituneena Corpse Briden kanssa.

    Victor ja Corpse Bride

    Luultavasti kaikki näkemäni Tim Burtonin elokuvat ovat yleisesti ottaen olleet hyvin tummanpuhuvia elokuvia eikä Corpse Bride tee tässä poikkeusta. Sen visuaalinen kauneus yhdistettynä koskettavaan ja surumieliseen tarinaan on täydellinen esimerkki goottiromantiikan estetiikasta voimansa ammentavasta elokuvasta.

    Elokuva on kuvattu jossain myös musikaaliksi, mutta käytännön tasolla musikaaliset elementit ovat varsin vähäisiä vaikkakin yksittäisiä lauluja siellä täällä kuullaankin. Kuolleiden valtakunnassa esitetty laulu Corpse Briden traagisesta tarinasta on hämmentävä kombinaatio humoristisen makaaberia tunnelmaa jossa paikoitellen svengi lähtee jo kulkemaan niin villejä suuntia että en voinut olla pohtimatta onko tekijätiimi mahtanut nuolla Bart Simpsonin kuvilla varustettuja happolappuja inspiraatiota hakiessaan.

    Mikäli tummanpuhuva tyyli tai animaatiot yleisesti iskevät on tämä elokuva ehdottomasti näkemisen arvoinen. Vaikka kestoltaan se onkin lyhyt (n. 77 minuuttia), onnistuu se rakentamaan siinä ajassa Danny Elfmanin erinomaisen sävellystyön ja animaatiohahmojen ilmeikkyyden avulla säväyttävän ja koskettavan katselukokemuksen joka on kirkas helmi animaatioelokuvien aarrekammiossa.

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 234 471 annettuun ääneen”]7,3/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Ambar Especial

    Ambar Especial on La Zaragozanan (joka tunnetaan kaupalliselta nimeltään Ambarina) panimon lageria. Vahvuutta oluessa on 5.2 %, katkeroita 21.0 EBU ja kantavierrettä 13.2 °P.

    Gluteenitonta versiota tästä oluesta myydään ainakin hyvin varustelluissa marketeissa, mutta Alkoissa vakiovalikoiman tuotteena on myös samanlaista olutta jossa kyseistä gluten free -ilmaisua ei ole. Lisää tietoja löytää Alkon sivuilta (katso täältä).

    Tuopissa ja pullossa erottaa rikkaan hedelmäisen lagerin ominaistuoksun jossa nousee esiin aavistus hunajaisuutta. Tuoppiin kaataminen on helppoa ja vaivatonta lähes olemattoman vaahtoavuuden vuoksi. Väri on kullan keltainen vaikkakin valaistuksesta johtuen kuvassa näyttää hieman tummempisävyiseltä.

    Suuntuntuma on keskitäyteläinen vaikkakin se lähentelee melkein täyteläisyyden rajoja. Maku on raikas, hedelmäinen ja hunajainen.

    Kokonaisuutena tämä on miellyttävän makuinen olut joka toimii itsenäisenä juomana kuin myös helposti aterian seuralaisena.

    Musiikkina tämän kanssa kuuntelee mieluusti vaikkapa kepeää tunnelmallista saxofonimusiikkia, mm. Kenny G – Songbird tai muutoin kevyttä musiikkia kuten Sade – No ordinary love.

  • Kokkailukeskiviikko: Pastaa arrabbiata pastakastikkeella

    Valmis ateria

    Kokkailukeskiviikko on ollut jo kauan tauolla sillä laittamani ruoat kotona ovat pitkälti olleet sellaisia joista olen jo kirjoittanut tai sellaisia mistä ei ole mitään kerrottavaa – ts. nuudeleita, pekonia sellaisenaan vailla lisukkeita tai muuta vastaavaa simppeliä ja nopeaa ruokaa.

    Muutaman uuden ostetun astian myötä kuitenkin innostuin vaihteeksi laittamaan sellaistakin ruokaa jollaista en kovin usein ole laittanut tai josta en ollut aikaisemmin kirjoittanut, joten jaetaan kokkailu tännekin.

    Ateriaksi valmistui spaghettia arrabbiata pastakastikkeen kera. Lisäksi annoksen päälle tuli laitettua pinaattia sekä siroteltua hivenen parmesaanijuustoa. Lisukkeena oli tomaattia sekä ranskalaista brie-juustoa viipaloituna. Palan painikkeena toimi Stella Artois -lager.

    Aterian pääainesosat

    Aterian valmistaminen alkoi heittämällä vettä kiehumaan kattilaan. Heitin vettä summamutikassa vajaan litran verran ja kun vesi kiehui laitoin veteen hippusellisen suolaa ja laitoin spaghettia veteen.

    Veden kiehumista odotellessa oli hyvä aika viipaloida sipulista puolikas sopivan pieniksi paloiksi, nakata nokare voita pannulle ja laittaa sipulit paistumaan. Sipulien hetken paahduttua heitin pannulle sekaan pastakastikkeen jota lämmitin sipulin kera pienellä lämmöllä.

    Pastakastikkeen lämmetessä ja spaghetin kiehuessa kerkesi viipaloida puolikkaan tomaatin muutamaksi siivuksi. Samalla tuli leikeltyä pieniä siivuja brie-juustoa ja aseteltua ne valmiiksi pienelle lautaselle pääateriasta erilliseen astiaan.

    Pieni erillinen astia on kätevä ruoan lisukkeille
    Ateria lähempää kuvattuna

    Pastan kiehuttua noin kahdeksan minuuttia nostelin pastaa lautaselle sopivan kokoisen annoksen, heitin päälle hieman pastakastiketta sekä sipulia pannulta ja sirottelin sen jälkeen annoksen päälle parmesaania sekä pinaattia. Pinaatti on makunsa puolesta hyvä lisäsilaus tämänkaltaiseen pasta-ateriaan, mutta lisäksi se antaa myös miellyttävän vivahteen annoksen visuaaliseen ilmeeseen.

    Ruokajuomaksi valikoitui Stella Artois -olut joka on miellyttävän raikas lager. Kyseisen tyylinen lager sopii hyvin pasta-aterian juomaksi, vaikkakin punaviini olisi ollut luultavasti parempi vaihtoehto. Koska punaviiniä ei kuitenkaan ollut eikä Alko ollut ateriaa laitettaessa auki valitsin seuraavaksi parhaimman vaihtoehdon.

    Kokonaisuutena hyvä ateria.

  • Uusia astioita

    Kotona on tullut lähiaikoina vietettyä aikaa kohtalaisen paljon ja sen myötä ruokaakin on tullut laitettua itse merkittävästi aikaisempaa enemmän. Tämän seurauksena teki mieleni hankkia uusia astioita erilaisiin aterioihin.

    Tietenkin entuudestaan jo astioita kotonani on ollut, mutta halusin ulkonäöltään hieman erilaista astiastoa jotta saan aterioihini erilaista tunnelmaa. Vaihtelu virkistää kuten tavataan sanoa.

    Ostin muutaman erilaisen pienen kulhon, pienen uunivuoan sekä neliön muotoisen lautasen. Lisäksi ostin uuden paistolastan sekä spaghettikauhan joten nyt on pastankin laitto helpompaa. Valmistautukaa siis henkisesti siihen että kokkailukeskiviikko-postaukset saavat pitkästä aikaa uusia postauksia 🙂

  • Leffalauantai: The Craft (Noitapiiri)

    Sarah Baileyn roolissa nähdään Robin Tunney

    The Craft (IMDB) joka suomalaisittain löytyy nimellä Noitapiiri on vuonna IMDB:n mukaan vuonna 1996 julkaistu draama/kauhu/fantasiaelokuva joka taisi Netflixissä olla myös trillerinäkin listattu. Omassa arviossani elokuva kuuluuu teininoitaleffojen kategoriaan ja sen mukaisesti sitä tuli myös arvioitua. Elokuvan on ohjannut Andrew Flaming.

    Tarinassa keskiössä on Sarah Bailey (Robin Tunney) niminen nuori tyttö joka muuttaa vanhempiensa kanssa uudelle paikkakunnalle. Sarah tutustuu koulussaan nopeasti uusiin ihmisiin ja ystävystyy kolmeen koulussa friikkinä pidettyyn tyttöön joista yleisesti huhutaan myös että he ovat noitia.

    Tuli, maa, ilma ja vesi tai pohjoinen, itä, etelä ja länsi eivät kolmen voimalla täydellisessä tasapainossa pysy ja koska Sarahilla itselläänkin vaikuttaisi olevan kykyjä noituuden maailmassa saa pian kolmen noidan kopla täydennyksen tasapainoonsa Sarahin kautta.

    Tytöt alkavat yhdessä syventymään magian maailmaan, tekevät loitsuja ja saavat pian huomata magiansa toimivuuden. Harmittomalta vaikuttanut flirttailu magian puoleen alkaa vähitellen kuitenkin näyttämään noidille myös ruman puolensa kaiken palatessa tavalla tai toisella kolminkertaisena kutsujalleen.

    Noidat maagisessa rituaalissaan

    Omaan makuuni The Craft oli selkeästi positiivisen puolelle hakeutuva elokuva. Se käsittelee itseäni yleismaailmallisesti kiehtovaa tematiikkaa eli noituutta keskivertoa elokuvaa paremmalla ja viihdyttävämmällä tavalla, sillä se ei maalaa kuvaa noituudesta ainoastaan perinteisen kliseisellä hyvän ja pahan mustavalkoisella skaalalla vaan se enemmänkin pureutuu magian vaikutuksiin useammalla tasolla noitujan oman persoonan hyvyyden ja pahuuden kautta.

    Todellisessa elämässä oma näkemykseni okkultismista ja magiasta on toki kielteinen johtuen omasta uskonnollisesta vakaumuksestani, mutta en silti pidä tavasta kuinka yleensä noituus ja magia termejä käytetään vain survomaan täysin erilaisia ja kaukana toisestaan olevia näkemyksiä yhteen nippuun jotta ne voidaan yhdellä olankohautuksella kuitata pahuutena käyttämättä yhtään sen enempää ajatusta siihen onko kyseessä lääketieteen ja yrttien avulla parantaminen vaiko toisessa ääripäässä oleva henkien manaaminen tai sellaisen yrittäminen.

    The Craftissa oli mielenkiintoista kuinka hahmojen saadessa magian avulla toiveitaan todeksi alkoi jokaisen todellinen luonteenpiirre saamaan noitujassaan enemmän jalansijaa – olipa se sitten turhamaisuus, ilkeys, pahuus tai oikeamielisyys. Jos elämässäänkin aina saa sen mitä haluaa, on helppoa unohtaa nöyryys ja huumaantua vallantunteen päihdyttävästä voimasta.

    Nancy Downs (Fairuza Balk)

    Kiintoisan ja toimivan tarinankerronnan lisäksi elokuva oli kautta linjan helppoa katsottavaa. Ohjaus oli toimivaa, näyttelytyössä ei ollut valittamisen sijaa, painopiste pysyi alusta loppuun selkeänä ja eteenpäin kulkevana eikä missään vaiheessa jääty tarpeettoman paljoa selittämään asioita jotka olivat katsojalle itsestäänselvyyksiä.

    Omaan makuun teininoitaleffana The Craft toimi ilahduttavan hyvin. Se tarjosi keskimääräistä selkeästi mielenkiintoisempaa kuvausta noituudesta ja sen harjoittamisesta sekä sen haitoista mutta käymättä silti turhauttavaan moraaliseen paatokseen.

    Siinä on kyllä omat puutteensa ja kliseisyytensä esimerkiksi noitien keskinäisessä taistelussa, mutta toisaalta voisiko elokuvaa ilman tämänkaltaisia piirteitä pitää edes teininoitaleffana?

    Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 72 777 annettuun ääneen”]6,4/10[/simple_tooltip])