-
Kurkistus Ylen sisälle, osa 2
Söpö otus Studion kamera Myös puutöitä tehdään lavastuksessa Studion lavan viereinen tarkkaamo tjsp. Lisää studioita Tämän huoneen olette saattaneet nähdä televisiossakin Tältä sama huone näyttää huoneessa ollessa. Huomatkaa allekirjoittanut ruudussa kameran kanssa ottamassa kuvaa 😀 Vekottimia ja nappeja -
Kurkistus Ylen sisälle, osa 1
Elektroniikkaa on joka lähtöön Kuten useampi blogini lukija tietää olen aloittanut työn Ylellä marraskuun alkuvaiheilla. Olen kerennyt pyörimään näkemässä talon eri puolia ja nähnyt kuinka mielenkiintoinen ja monipuolinen talo Yle on joten avataan sitä maailmaa hieman tänne blogiinkin.
Meille uusille pidettiin Talo tutuksi -kierros jossa tuli nähtyä itselle uusiakin paikkoja ja kysyin toki samalla saako kuvata ja julkaista näitä kuvia myös blogissa. Koska se oli ok niin tässäpä kurkistus esiripun taakse myös teille hyvät blogin lukijat 🙂
Pistän kuvia muutamassa eri postauksessa eri päivänä jotta postauksesta ei aivan suhteettoman pitkää tulisi, joten mikäli kuvat kiinnostavat käykää katsomassa lähipäivinä lisääkin.
Täällä duunataan ohjelmia 
Prompteri 
Lisää elektroniikaa 
Avaruusaluksen käynnistyskonsoli? 
Lisää televisiosta tuttuja sohvia 
Valoja 
Kamera tikun nokassa -
Keikat: Maustetytöt @ Kuudes Linja 2019-12-13
Kaisa ja Anna Karjalainen eli Maustetytöt keikalla Kuudennella linjalla Viime viikon perjantaina pääsin vihdoin ja viimein katsomaan kotimaista Maustetytöt-yhtyettä livenä. Olen aikaisemmin tänne blogiini kirjoittanut ostamastani yhtyeen vinyylistä lokakuun puolella (lue täältä) ja heidän levynsä Kaikki tiet vievät Peltolaan on tullut kuunneltua jo useampaan kertaan lävitse – käytännössä niin moneen kertaan että ainakin 95 % levyn lyriikoista muistaa laulaa biisin mukana ulkomuistista.
Tätä taustaa vasten oli kiehtovaa päästä näkemään minkälainen meininki keikalla on. Musiikillisesti ja sanoituksellisesti yhtyeen kappaleet eivät maalaa kuulijan mielenmaisemaan tarinoita aivan värikkäimmillä kynillä vaan kappaleet ovat monessa mielessä suhteellisen melankolissävytteisiä ja ehkä jopa apaattisiakin. Eipä siis ihme että keikan meininki oli musiikille ja sen luomille tunnelmille otollinen – sopivan menevää että tossu vipattaa mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa villiä eikä ylipirteää. Miellyttävän lakonista ilmaisua suomalaiseen mielenmaisemaan.
Keikka oli aivan loistava ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Ainoa miinuspuoli keikalla tuli keikkapaikan kuvauspolitiikasta sillä keikalla ei saanut kuvata järjestelmäkameralla joten tämän postauksen kuvat on sitten otettu iPhone 11 -matkapuhelimella.
Encorena kuultiin uusi biisi joka sekin oli täyttä timanttia 
-
Leffalauantai: Charlie’s Angels (Charlien enkelit)
Enkelit yhdessä pomonsa kanssa Charlie’s Angels (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty loogisesti muotoon Charlien enkelit on vuonna 2000 julkaistu komediallinen toimintaseikkailu. Sen on ohjannut McG joka tunnetaan paremmin mm. useista KoRnin musiikkivideoiden ohjauksesta. Pääosarooleissa nähdään Drew Barrymore, Lucy Liu, Cameron Diaz sekä Bill Murray.
Charlien enkelit on alunperin ollut televisiosarja jota on tuotettu vuosien 1976 ja 1981 välisenä aikana ja myös tämä vuoden 2000 elokuva nojaa samaan kantavaan teemaan. Tarinassa on kolme naista jotka työskentelevät salaperäiselle miljonäärille Charlie Townsendille joka antaa heille aina välikätenä toimivan John Bosleyn (Bill Murray) kautta erinäisiä toimeksiantoja joissa heidän älylle ja taistelutaidoilleen on kysyntää.
Tämänkertaisessa toimeksiannossa rikolliset ovat kaapanneet tietokoneneron ja saaneet sitä myöten myös käsiinsä hänen tekemän ohjelmiston. Charlie antaa enkeleileen tehtäväksi löytää tuo koodari ja palauttaa myös ohjelmisto sen omistajille. Tehtävän edetessä naiset kuitenkin saavat havaita että ohjelmiston vääriin käsiin joutumisella on paljon suurempiakin vaaroja kuin miltä se ensiksi vaikuttaa.
Drew Barrymoren näyttelemä Dylan Sanders on yksi Charlien enkeleistä Omaan makuuni Charlien enkelit oli omassa lajityypissään erittäin hyvä elokuva. Pidin kuinka se onnistuu olemaan rento ja huumorintäyteinen kaiken taistelun ja toiminnan vastapainona ilman että kumpikaan tyyleistä kärsii tai pilaa tunnelmaa.
Pidin myös selkeästi korostetun stereotyyppisistä miesten ja naisten olemuksien humoristisesta kuvauksesta; Charlien enkelit ovat kauniita naisia jotka käyttävät naisellisia avujaan häikäilemättä hyödykseen flirttailun jalon taidon kautta ja onnistuvat siten saavuttamaan tavoitteitaan kauniisiin naisiin heikkoina olevien miesten viettien viedessä ja huomion herpaantuessa tehtäviensä tekemisen kannalta epäolennaisuuksiin. Jotenkin tuntuu että jos vuonna 2019 tämänkaltaista sukupuolirooleihin ja niihin nojaaviin stereotypioihin yrittäisi elokuvassa tehdä huumoria olisi sosiaalisessa mediassa noitaroviot roihuamassa.
Elokuvan julkaisusta on jo kulunut 19 vuotta ja erikoistehosteista on monin paikoin se helppoa myös havaita. Onneksi mitkään tällaiset piirteet eivät vieneet elokuvan viehätysvoimaa pois.
Kokonaisuutena Charlie’s Angels oli elokuva jonka katsoi mielellään ja joka kyllä kestää useammankin katselun. Se on helppo, rentouttava ja varsin viihdyttävä toimintafilmi jonka katsomisessa ei tarvitse liiemmälti käyttää aivokapasiteetia miettien sen suurempia ihmeitä, sen kuin vain pistää leffan pyörimään ja antaa viihteen viedä mukanaan.
Arvosana: 8/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 165 741 annettuun ääneen”]5,5/10[/simple_tooltip])
-
Perjantaipullo: Sonnisaari Mulkero Porter
Oulussa majaansa pitävän Sonnisaaren panimon Mulkero on mieto 5.5 % vahvuinen porter. Katkeroita oluessa on 49.0 EBU ja kantavierrettä on 14.9 °P. Olutta myydään Alkojen erikoiserän tuotteena. Lisää tietoa oluesta löytää mm. Alkon nettisivuilta (lue täältä).
Etiketti on mielenkiintoinen ja nimikin jää helposti mieleen joten plussaa siitä. Oluen aukaistua erottaa hienoisesti porterin tuoksun joka säilyy yhtä mietona myös tuoppiin kaadettuna. Tuoppiin kaatessa kaunis lähes musta väri pääsee hyvin esille. Vaahtoaminen on maltillista eikä ylitse kuohumisen kanssa tarvitse olla varovainen.
Suutuntuma on puolitäyteläinen ja kepeä ja mausta löytää helposti hennon paahteisen maltaisen tunnun. Kuten muissakin tähän mennessä maistamistani vähäisen alkoholitilavuuden portereissa on harmillisesti tässäkin tunne että vahvempaa tuntumaa jää kaipaamaan. Miedot porterit ovat olleet yleensä juomakelpoisia oluita – kuten myös tämäkin – mutta ne eivät pääse silti täysin oikeuksiinsa ilman vahvempaa otetta. Kyllä tämän juo ja siitä pystyy nauttimaankin mutta oma mieltymykseni portereiden osalta nojaa tuhdimpiin suuntiin.
Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin mm. The Wraith – Barbed wire somber tai Skeletal Family – Promised land