PS4 Pro Unboxing ja ensikokemukset

Playstation 4 Pro

Tilasin jokunen tovi takaperin jo Playstation 4 Plus -pelikonsolin. Aikaisemmin käytössäni on ollut tavallinen Playstation 4, mutta valitettavasti se on käynyt aivan järjettömän kovaääniseksi jonka vuoksi sitten ajattelin vaihtaa konsolia uudempaan. Mietin myös vaihtoehtona Playstation 4 Slimiä joka ilmeisesti on joidenkin nettiarvosteluiden mukaan hiljaisin näistä Playstation 4 -tuoteperheen konsoleista, mutta ajattelin että jos kerran vaihdan uudempaan niin sama se on ottaa tehokkain malli. Voi olla että sille myöhemmin tulee peleihin enemmän tukea jotka hyödyntävät paremmin sen tehoja.

Kun konsolin oli saanut paketista ja olin ottanut Unboxing-kuvat, pistin konsolin heti paikalleen ja käynnistin masiinan. Tein alkuasennukset, laitoin pelejä latautumaan netistä ja ostin samantien myös vuoden Playstation Plus -jäsenyyden.

Playstation 4 Pro konsolin takaliitännät

Olin ollut aikaisemmin jo Playstation Plus -jäsen, mutta jäsenyyden mukana tulleet pelit alkoivat aina vain enemmän ja enemmän mennä turhan indie-peleiksi omaan makuuni, joten irtisanoin tuon palvelun silloin. Ei indie-peleissä ole itsessään siis mitään vikaa, mutta en halua kuukausimaksullisena palveluna saada pelkkiä indie-pelejä. Ostan niitä mieluummin erikseen sitten kun haluan + PC:llä on niitä itselläni läjäpäin.

Heinäkuussa (jolloin tämä konsoli tuli itselleni) Playstation Plus -peleinä oli PS4:lle kuitenkin Until Dawn sekä Game of Thrones Season pass, joten ainakin muutama ison budjetin peli tuli saatua. Lisäksi pelejä tulee Plus-jäsenenä myös PS3:lle ja Vitalle ja itse omistan niistä kummankin, joten pelejä ainakin on pelattavaksi. Käytännössä riittää että vuoden aikana tulee 2-3 rahan arvoista peliä jolloin PS Plus -jäsenyys on jo hintansa väärti.

Vuosimaksu on 49,95 eur ja se on vaadittu ominaisuus jos haluaa pelata netissä pelejä. En itse ole pleikkarilla pelannut kuin muutaman kerran netissä, joten käytännössä maksan jäsenyydestä vain noiden pelien vuoksi. Eihän sitä tosin tiedä jos vielä innostun jossain vaiheessa konsoleillakin pelaamaan nettipelejä.

Uudistunut ohjain on hyvin samankaltainen kuin alkuperäisen PS4:n ohjain. Ainoa huomaamani ero on pimeässä pelatessa hohtava valo joka näkyy myös pelaajalle itselleen trackpadin ylälaidassa.

Ensimmäiseksi peliksi laitoin konsolille asentumaan fyysisenä pelinä omistamani Dirt Rallyn. Koska asennuksessa kuitenkin kestää, kerkesin sinä aikana jo pelailla Don’t die, Mr. Robot -peliä joka tuli myös heinäkuun Plus-pelinä. Se oli ihan viihdyttävä ajantappaja odotellessa muiden pelien asentumista.

Kun pääsin vihdoin pelaamaan Dirt Rallyä, huomasin että PS4 Prokin alkaa pitämään kohtalaisesti jo ääntä. Selvästi enemmän kuin Xbox One S, mutta onneksi silti merkittävästi vähemmän kuin aikaisempi Playstation 4:n perusmalli. Vähän aikaa pöhinää kuuntelin ja nyppäsin vekottimen virroista. Otin konsolin pois televisiotasosta ja nostin sen pystyasentoon television taakse, jotta ilmanvaihto ei varmasti voi olla enää millään tapaa merkittävä tekijä. Eipä sillä, sen avulla PS4 Pro hiljeni totaalisesti – tai ainakin niin paljon että en sen pöhinää enää sohvalle asti kuullut.

Goljat ja Daavid, vasemmalla PS4 Pro, oikealla PS4

Seuraavana päivänä oli pakko tietenkin koettaa josko Playstation 4:n tavallinen malli olisi hiljaisempi myös jos sen sijoittelee täysin eri paikkaan. Nostin konsolin pöydälle siten että edessä, takana ja sivuilla ei ole mitään esteitä jotka voisi vaikuttaa ilmansaantiin. Pistin Doomin tulille ja katselin tilannetta. Pelasin hieman kampanjaa eteenpäin ja tuttuun tapaan konsoli kuulosti siltä kuin se koettaisi lähteä lentoon. Toisin sanoen aiemman konsolin tapauksessa kyse ei ollut ainoastaan konsolin sijoittelusta mikä vaikutti kovaäänisyyteen. Onneksi, koska muuten olisi hieman turhana tullut päivitettyä konsolia uudempaan.

PS4 Pro tarjoaa kuitenkin myös uusia ominaisuuksia verrattuna alkuperäiseen. Siinä on 4K-tuki mikäli televisiosta sellainen löytyy. Itselläni onneksi löytyy, joten pääsen siitä nauttimaan jos missä peleissä on tehty siihen tukea. Tosin jos totta puhutaan en tähän mennessä ole erottunut 4K ja FullHD-laaduissa mitään eroa sohvalta asti katsottuna. Voi tietenkin olla että olen nähnyt vain sellaista materiaalia jossa eroa ei huomaa tai tukea ei ole peleissä tehty niin hyvin että eroa voisi järkevästi havaita kauempaa katsottuna, mutta onpahan ainakin mahdollisuus siihen.

PS4 pro on hieman originaalia pleikkaria kookkaampi

Yleisesti ottaen ensikokemukset PS4 Prosta on positiiviset. Tärkein syy miksi PS4:n vaihdoin PS4 Prohon oli alkuperäisen konsolin kovaäänisyys joka onneksi korjaantui päivityksen ja konsolin eri sijoittelun myötä. Pidän myös siitä että uudessa ohjaimessa on valo myös itseni nähtävissä eikä ainoastaan takana kuten aiemmassa ohjaimessa.

Kokonaisuutena PS4 Pron erot alkuperäiseen tuntuvat omaan käyttööni tässä vaiheessa vielä mitättömiltä vaikka käytössäni onkin 4K HDR TV. Suurin syy kuitenkin varmaan se, että en ole pelannut vielä mitään peliä jossa olisi PS4 Pron tehoja hyödynnetty. Näitä on jo kyllä markkinoilla, mutta koska konsoli tuli itselleni vasta tätä artikkelia kirjoittamista edeltävänä päivänä on hyvinkin arvattavaa että en ole vielä kerennyt näitä pelejä hankkimaan ja testailemaan.

Uusi DVD-hylly saapui

Pienen hyllykaupan valmistama DVD-hylly samasta paikasta tilaamani CD-hyllyn vieressä.

Olen aikaisemmin tilannut Pienestä hyllykaupasta itselleni CD-telineen johon mahtuu noin tuhat levyä. Koska tuote on ollut hyvä ja siisti, päätin tilata samasta paikasta myös elokuvilleni ja peleilleni hyllyn. Perjantaina sitten tuo hylly saapui illasta kotiinkannettuna, ja täytyy sanoa että olen kyllä tyytyväinen tähänkin tuotteeseen.

Yhteen hyllyriviin mahtuu n. 60 DVD-koteloa ja hyllyjä on yhdeksän, joten tuohon mahtuu näppärästi yli 500 tuotetta. Naiivisti ajattelin että sinne mahtuu hyvinkin iso määrä leffoja sen jälkeen kun ensin olen pelit laittanut hyllyyn, mutta hyllyä täytettäessä tajusin että omistan konsolipelejä jo niin paljon että hylly tulee lähes täyteen jo pelkästään peleistä. Heh. Kerrankos sitä ihminen erehtyy.

Hyllyistä seitsemän meni suoraan konsolipeleille joista suurin osa meni Xbox 360:n peleihin. Lisäksi PS2:n pelejä oli kiitettävästi ja ne ottavat kanssa paljon tilaa. Eipä siinä, pääasia että tuotteet kaikki mahtuivat ja vielä jäi tilaa muillekin tuotteille.

Lopun hyllystä varasin BluRay-elokuville ja vampyyrileffoille. Hyllyyn jäi vielä tilaa useammalle kymmenelle tuotteelle, joten pelikirjaston karttuessa ei heti tarvitse olla uutta hyllyä tilaamassa. Täytynee tosin jossain vaiheessa harkita vielä erillisen hyllyn teetättämistä myös vain ja ainoastaan elokuvia varten. Hyllyt kuitenkin tuovat merkittävästi siisteyttä asuntoon kun levyt eivät pyöri kaapeissa. Samoin tuotteita on helpompaa selata kun ne ovat aivan käden ulottuvilla.

Kuvassa hyllystä huomaa että yläpää telineessä on eri kohdassa kuin CD-telineen yläpää. Tämä johtuu siitä, että lattiat ei asunnossani ole kovin suorat enkä halua tuotetta kiinnittää seinään, sillä asun vuokra-asunnossa. Käytännössä kuitenkin kaatumisen vaaraa ei ole, koska tuote on suorassa jos katsoo sitä käytävän suunnasta. CD-hylly nojaa lattiassa hieman takakenossa jonka vuoksi kuvassa hyllyt eivät ole joka paikassa täysin suoran näköisesti. Lattian epätasaisuudesta johtuvan heiton voisin toki korjata jossain vaiheessa laittamalla CD-hyllyn alalaitaan taakse hieman paperia tai jotain jolloin tuotteet olisivat vierekkäin samassa linjassa, mutta koska asialla ei ole merkitystä niin en luultavasti saa aikaiseksi.

Kirkkokuvat: Helsingin Vanha kirkko

Helsingin Vanha kirkko ulkoa

Kävin parina eri päivänä heinäkuussa kuvailemassa Helsingin Vanhaa kirkkoa. Ensimmäisellä kuvausreissulla kaupungilla kuvailin kirkkoa ulkoa, koska ovet eivät olleet siihen aikaan auki kun satuin paikalle. Toisella kertaa olin tietoinen aukioloajoista, joten sillä kerralla oli mahdollisuus käydä kirkossa sisälläkin kuvaamassa. Tosin toiselle kuvausreissulle lähdin varta vasten siihen aikaan että pääsen sisälle kuvailemaan ja muutenkin katselemaan miltä siellä näyttää.

Helsingin Vanha kirkko on Helsingin kantakaupungin vanhin kirkko. Se on vihitty käyttöön 1826 joulukuussa. Arkkitehtinä kirkolle on toiminut Carl Ludvig Engel, sama mies joka on ollut suunnittelemasa alkuperäistä Helsingin Tuomiokirkkoa (katso aikaisempi postaukseni kyseisestä kirkosta). Kirkosta voi lisää lukea tietoja Wikipediasta tai Helsingin kirkot -sivustolta.

Vanha kirkko ulkoa toisesta kuvakulmasta
Näkymä etuovesta sisään tullessa
Robert Wilhelm Ekmanin alttarimaalaus “Jeesus siunaa lapsia”
Alttari lähempää. Krusifiksin alla kaiken näkevä silmä.
Näkymä alttarilta etuovelle katsottaessa
Urut

Leffalauantai: Hannu & Kerttu: Noitajahti

Hannu ja Kerttu: Noitajahti

Hansel & Gretel: Witch Hunters eli suomalaisittain Hannu ja Kerttu: Noitajahti (IMDB) on vuonna 2013 valmistunut kauhuelementtejä sisältävä actionfantasia-elokuva. Sen on ohjannut norjalainen Tommy Wirkola. Wirkola on ennen tämän elokuvan valmistumista ohjannut ainoastaan norjalaisia elokuvia, joten sinänsä ei ole mikään yllätys että en ole itse näistä yhtään nähnyt aikaisemmin.

Hannun roolissa nähdään Jeremy Renner ja Kertun osuutta esittää Gemma Arterton. Ilahduttavasti mukaan elokuvan rooleihin on saatu myös suomalainen Pihla Viitala joka esittää Mina-nimistä hyvää noitaa.

Elokuva kertoo vaihtoehtoisen version Grimmin saduista tutusta Hannusta ja Kertusta. Tässä elokuvaversiossa Hannu ja Kerttu ovat sisaruksia joiden isä vie heidät metsään ja jättää oman onnensa nojaan. He löytävät metsästä piparkakkutalon jossa he tapaavat noidan. Noita ei ole mikään hyväntahtoinen noita, joten sisarukset joutuvat noidan vangiksi. Nokkelina he kuitenkin onnistuvat saamaan noidan uuniin ja tulille, jonka jälkeen he pääsevätkin pakenemaan.

Aikuisena Hannusta ja Kertusta tulee noitien metsästäjiä. He saapuvat pieneen kylään auttamaan kylän väestöä joilta usealta noidat ovat vieneet lapsen. He alkavat selvittämään tapausta ja matkan varrella selviää että noidilla on isompi visio taustalla, sillä verikuu on nousemassa ja uhreja tarvittaisiin mustien noitien hämärään messuun. Tarkoituksena noidilla on noitua itselleen immuniteetti tulta vastaan, jotta heitä ei enää voitaisi roviolla kärventää. Tuttuun tapaan sankarit pelastavat tilanteen ja noitien messu ei saa heidän toivomaansa lopputulemaa.

Pidin itse tästä leffasta kiitettävän paljon. Metacritic-sivulla elokuva on saanut keskimäärin uskomattoman huonot arvostelut, 20/100 ja myöskin IMDB:ssä arvosanana on ainoastaan 6,1 tätä kirjoittaessa. Itse annoin tälle arvosanaksi 8/10. Se oli viihdyttävä elokuva joka tarjosi sopivassa suhteessa actionia kauhutemaattisessa miljöössä.

BluRayn lisämateriaaleissa elokuvasta kerrotaan näyttelijöistä hieman, näytetään pieniä pätkiä leffan kuvauksista ja myöskin selostusta peikkohahmosta ja sen tekemisestä.

Offtopiccia verikuusta

Mielenkiintoisena detailina elokuvassa mainittu verikuu on myös oikeassa noituudessa tuttu käsite, sekä tietenkin myös Raamatusta. Oikealla noituudella tarkoitan tässä kontekstissa siis wiccoja ja muita pakanoita, enkä siis mitään sekopäitä uhraamassa ihmisiä ja eläimiä. Noituudessa yleisestikin lokakuun täydestä kuusta käytetään nimitystä “Blood moon” eli verikuu. Joidenkin lähteiden mukaan verikuun aikana henkimaailma ja ihmisten maailma ovat lähempänä toisiaan. Ehkä Halloween sen vuoksi sattuu olemaan aina lokakuun lopussa?

Samaa termiä käytetään myös kun puhutaan todella harvoin ilmenevästä kuusta joka on nimensä mukaisesti verenpunainen. Elokuvassakin viitattiin tähän, eikä niinkään lokakuuhun ja sen täyteen kuuhun. Iltalehden vuonna 2015 julkaisemassa artikkelissa sanotaan että tämä on tapahtunut vain kolme kertaa viimeisen 500 vuoden sisällä joista jokainen on kaiken lisäksi sattunut olemaan juutalaisten juhlapyhän aikaan.

Myöskin Raamatussa puhutaan kuun muuttumisesta vereksi. Esimerkiksi Vanhassa testamentissä puhutaan Jooelin kirjassa (Jooel 2:30-31) kuun muuttumisesta vereksi:
30 Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita;
31 aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä.

Samoin Raamatussa Uudessa testamentissä puhutaan lopun ajoista ja kuun muuttumisesta vereksi Apostolien kirjassa (Apostolien Teot 2:20):
20 Aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja julkinen.

Myös Raamatussa Uudessa testamentissä Johanneksen Ilmestyksessä (Johanneksen ilmestys 6:12), puhutaan tästä:
12 Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi…

Perjantaipullo: Brooklyn Scorcher IPA

Brooklyn Scorcher IPA

Perjantaipullona tällä kertaa on Brooklyn Scorcher IPA. Kuten nimestä voi päätellä, kyseessä on Indian Pale Ale -tyyppinen olut. Vahvuutta oluessa on 4,5 % ja sitä myydään 0,355 litran lasipulloissa. Tuotetta löytyy normaaleista ruokakaupoista ja hintaa tälle oli K-Market Lauttasaaressa 2,99 eur + 10 snt pantti.

Brooklyn Scorcher on brändinä kotoisin USA:sta. Brooklynin lagerit valmistetaan ainakin Sinebrychoffin sivujen mukaan Brooklyn Brewery -panimolla New Yorkissa. Tätä kirjoittaessa tässä oluessa käytettyä humalalajiketta ei oltu vielä nimetty, joten kyseessä on täysin uusi humalalajike 366.

Maku oluessa on hieman kirpakka. Se on kohtalaisen raikas ja sitruunainen, mutta ei kuitenkaan lähelläkään aiemmin arvostelemaani Pirkka Olé:n tyylistä raikkautta. Jälkimakua tässä on hieman, mutta sekään ei onneksi ole paha asia. Tuoksu on mieto mutta miellyttävä. Perus hyvä IPA jota kannattaa testata ainakin kerran elämässään.

Musiikkina tämän kanssa potki itselläni ainakin The Pretty Recklessin Oh My God sekä Nirvanan Negative Creep livevetona.