Aleksin Blogi

  • Musamaanantai: Lacrimas Profundere – Bleeding the stars

    Vinyyliversio Bleeding the Starsista

    Tämänkertainen musamaanantain levy on saksalaisen Lacrimas Profunderen uusin, vuonna 2019 julkaistu Bleeding the Stars. Aikaisemmin olen täällä blogissa kirjoittanut samaisen yhtyeen albumista Burning: A wish jonka julkaisusta on kerennyt vierähtämään jo 18 vuotta.

    Burning: A wishin jälkeiset albumit eivät ole missään vaiheessa itselleni lähtenyt niin hyvin aukeamaan lukuunottamatta vuonna 2002 julkaistua Fall, I will followia jossa vielä oli sitä jotakin mikä itseäni puhutteli. Sitäkin suuremmalla syyllä tämän levyn kohdalla yllätykseni oli todella suuri ja ainoastaan positiivinen sillä minkäänlaisia odotuksia levyn suhteen ei ollut ja kuultuani sinkkubiisit YouTuben kautta ennen levyn julkaisua heräsi mielenkiinto ja into tehdä levyyn tuttavuutta.

    Kun levyn löysin Spotifystä tuli albumia soitettua monet kerrat. Käytännössä niin paljon että levy on tätä kirjoittaessani viimeisen 180 päivän ajalta ollut toiseksi kuunnelluin albumi. Tästä on hyvinkin helppoa havaita että albumi on iskenyt itselleni kovaa.

    Tyylillisesti albumi on goottirockia. Mikäli bändi ei ole tuttu sanoisin lähimmäksi samaa tyylilajia edustavaksi bändeiksi kotimaiset The 69 Eyesin tai HIMin. Suoraviivaista menevää rockia jossa vielä on kepeän melankolista pohjavirettä, matalahkoa mieslaulua ja tämän levyn tapauksessa mausteena myös metallimusiikista tuttua huutovokaalia.

    Erityisesti huutovokaalien sopivan tasapainoinen paluu muutamien kappaleiden äänimaailmaan oli se mikä toi mieleen vanhat hyvät ajat tämän yhtyeen kohdalla. Levystä huokuu niin vahvasti Burning: A wishin tuntu että väkisinkin albumi menee tossun alle ja saa hyvälle fiilikselle.

    Tämä levy kuuluu itselleni ehdottomasti uusklassikoiden kategoriaan – eli niihin jotka on iskenyt heti mutta joita on tullut sitten puhkiluukutettua ja vielä sen jälkeenkin jatkettu albumin kuuntelua. Niitä levyjä joihin on rakastunut yhtä kovasti kuin nuoruusvuosinaan levyihin rakastui – eli niitä albumeita jotka muistuttavat kuinka kovaa musiikki voi vielä säväyttää.

    Laitetaan vielä loppuun YouTubesta videot pariin tämän levyn kappaleeseen.

  • Kirkkokuvat: Sipoon kirkko

    Kävin joku tovi takaperin Sipoossa kuvailemassa sen kirkkoa. Harmillisesti kirkkoa pääsin kuvailemaan vain ulkoa käsin, mutta laitetaan tähän nyt nämä ulkokuvat edes. Täytynee jokin kerta ottaa etukäteen selvää milloin kirkkoon pääsisi katsomaan minkälaista siellä on sisällä.

    Sipoon kirkko on Theodor Deckerin suunnittelema kirkko joka arkkitehtuurillisesti edustaa uusgoottilaista tyyliä. Kirkko on vihitty käyttöön 1885. Nämä tiedot ja muuta tietoa löytää Sipoon suomalaisen seurakunnan nettisivuilta. Kirkko sijaitsee osoitteessa Kuninkaantie 19, 04130 Sipoo.

    Kuvat on otettu Fujifilm X-T2:lla käyttäen Fujinon XF18-55 mm F/2.8-F4 objektiivia.

    Parkkipaikan suunnalta katsottua on edessä paljon puita
    Hieman siirryttyä saa kirkon kuvattua ilman että eteen jää puita

  • Leffalauantai: A ghost story

    M:n roolissa nähdään Rooney Mara

    A ghost story (IMDB) on David Loweryn ohjaama romanttinen fantasiadraama vuodelta 2017. Pääosarooleissa nähdään Rooney Mara ja Casey Affleck.

    Tarinan pääpiirteinen kuvio kertoo nuoresta pariskunnasta jossa mies menehtyy traagisesti. Vaikka nainen jääkin yksin ei tämän mies kuitenkaan katoa kokonaan vaan jää aaveena seuraamaan hänen elämäänsä vaikkakaan nainen ei tästä tiedä mitään. Aika kuluu eteenpäin ja lopulta nainen muuttaa pois heidän yhteisestä talostaan mutta mies jää silti aaveena katsomaan maailmaa.

    Tämän elokuvan tapauksessa on hankalaa kertoa tarinasta selkeästi juurikaan enempää sillä hyvin helposti liikutaan jo tulkinnallisella puolella siitä mitä tarinassa muuten tapahtuu. Toisin sanoen elokuva on sellainen jossa tulkinta jää enemmänkin katsojalle itselleen eikä sitä tarjoilla valmiina helposti purtavana annoksena kaikkea etukäteen selittäen.

    A ghost story on useammallakin tapaa omalaatuinen ja persoonallinen elokuva. Se erottuu massasta erityisesti omalaatuisella tarinallaan ja kerronnallisella tyylillään. Tarinallisesti tässä huokui paikoitellen vivahteita niin Interstellarista, Donnie Darkosta, Arrivalista kuin myös A man fom earthista, ohjauksen verkkaisesta kerrontatyylistä sitä vastoin tuli vahvasti Sofia Coppolamaisia vivahteita.

    C:n roolissa on Casey Affleck

    Omaan makuuni elokuva toimi todella hyvin. Se on ajatuksia herättävä teos joka jättää katsojalle reilusti tilaa tulkinnalle kaiken merkityksestä. Oman ensimmäisen tulkintani mukaan elokuvan aaveksi jäänyt mies oppii ajassa eteen- ja taaksepäin liikkuessaan näkemään lopulta kaiken sen mikä todellisuudessa on merkityksellistä ja tärkeää, eli kuinka lähimmäiset, rakastaminen ja rakastettuna oleminen on se mikä tekee ihmisyydestä elämisen arvoista eikä niinkään aika tai paikka.

    Pidin elokuvassa myös sen hidastempoisesta kerronnasta. Oli mukavaa nähdä että myös joku muukin ohjaaja kuin ainoastaan Sofia Coppola uskaltaa tehdä myös nykyaikana muutamia todella pitkiä paikallaan junnaavia ottoja joissa ei näennäisesti tapahdu juurikaan mitään. Toki niissä tapahtuu jotain ja niillä on oma tarkoituksensa elokuvassa, mutta keskivertoon isohkoon elokuvaan verrattuna näin pitkiä ottoja ei tule juuri missään vastaan. Viimeksi muistelen nähneeni näin silmin pistävän pitkiä otoksia Sofia Coppolan elokuvassa Somewhere.

    A ghost story on erinomainen elokuva joka kannattaa katsoa mikäli yhtään omaperäisemmät elokuvat kiinnostavat. Elokuva pääsi suoraan myös Suosituksia-sivulle.

    Arvosana: 10/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 47 275 annettuun ääneen”]6,8,0/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Laitilan Kukko Helles

    Kotimaisen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Helles on 5,0 % vahvuinen vaalea lager. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa. EBU-arvo oluella on 26, EBC 10 ja kantavierrettä on 12,2 %. Lisää tietoja oluesta löytää valmistajan kotisivuilta.

    Ensituntumat oluesta on suhteellisen negatiiviset tölkin vähemmän tyylikkään ulkoasun vuoksi. Ei kuitenkaan pidä antaa tölkin mitäänsanomattoman ulkonäön hämätä.

    Tuoksu tuoppiin kaadettua on miellyttävä ja raikas ja siitä erottaa makean lagerin tuoksun. Helles kuohuu maltillisen kauniisti ja tasaisesti. Vaahtoa syntyy pintaan mutta ei kuitenkaan suhteettoman nopeasti ja arvaamattomasti. Pinnalle muodostuva vaahto on paksua ja kermaisaa ja kestää kohtalaisen aikaa tuopissa.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maku on selkeästi tunnistettava lageriksi mutta ilahduttavasti siitä erottaa persoonallistakin tuntua. Maku on imelämpi kuin monissa muissa maistamissani lagereissa mutta se ei missään nimessä korostu tarpeettoman paljoa. Varsin miellytävä maku ja mieluusti tätä toisenkin kerran voin ostaa.

    Musiikiksi tämän kanssa toimii hyvin rento musiikki, esimerkiksi Cat Powers – Horizon tai Feist – Pleasure.

  • Kokkailukeskiviikko: Pasta tofettea chilisoossissa

    Hyvää mutta ei kovin kaunis annostelu

    Tämänkertaisena ateriana toimii pasta tofettea ananaksen kanssa laitettuna sekaan chilisoossia ja tabascoa.

    Aterian valmistaminen on tuttuun tapaan mutkatonta. Vettä kattilaan, odottaa sen verran että vesi kiehuu tai ainakin lähestulkoonsa kiehuu ja sen jälkeen heittää veteen pasta tofette -pussin sisällön. Heitin koko 500 gramman pussin koska tarkoitus oli tehdä aterian lisäksi myös tästä eväät seuraavalle työpäivälle.

    Kun pasta oli sopivan pehmeää omaan makuun (n. 11 minuuttia taitaisi olla ohjeessa) heitin ylimääräiset vedet lavuaariin, kippasin Rainbowin Chili-pastakastikepurkin sisällön kattilaan ja hämmentelin. Sen jälkeen vielä oli hyvä heittää purkillinen ananasta mukaan seuraksi ja viimeistellä maku tabascolla. Tabscoakin tuli heitettyä reilulla kädellä sekaan jotta makuun sai hieman edes yritystä.

    Aterian ainesosat

    Maku ateriassa oli ihan hyvä mutta silti tarpeettoman pelkistetty. Ensi kerralla varmaankin on hyvä koettaa sekaan heittää jotain muutakin.

    Herkkusieniä oli alunperin tälläkin kerralla jo tarkoitus heittää mukaan mutta olivat mokomat päässeet jääkaapissa jo näkemään parhaat päivänsä eikä niitä enää halunnut saati uskaltanut ruokaansa laittaa. Hyvä muistaa jatkossa että tuoreehkot herkkusienet eivät kovin kauaa pysy syömäkuntoisina vaan ne kannattaa valmistaa mahdollisimman pian valmiiksi ateriaksi 🙂

    Kokonaisuutena varsin edullinen ja syömäkuntoinen eväs johon kannattaa kuitenkin laittaa jotain muutakin kuin mitä itse laitoin.