Viikko on jälleen kulunut edellisestä From Fatness To Fitness postauksesta joten on tuttuun tapaan aika laittaa viikon lenkit myös tänne blogiin näkyvin.
Mitään kovin poikkeavaa lenkkeilyssä ei ollut, ainoastaan yksi tavallisuudesta poikkeava lenkki sunnuntaina kun kävin valokuvailemassa ja torstaina tekemäni lenkki jossa keskivauhti ylitti 7 km/h nopeuden. Ajattelin että jos en kesällä pääse tuohon vauhtiin kesäkamppeissa (lenkkarit ja ohuempi takki) niin sitten sietää vähän ryhdistäytyä, mutta näemmä jo onnistuin tuon rajan ylittämään talvikengissä ja talvitakissakin kun sää oli hyvä, kengännauhat ei auenneet ja tiellä ei ollut lunta.
Pidemmittä puheitta pistetään viikon lenkkien kuvat taas tähän.
Perjantai 2019-02-22Torstai 2019-02-21Keskiviikko 2019-02-20Tiistai 2019-02-19Maanantai 2019-02-18Sunnuntai 2019-02-17. Mukana oli kamera joten siksi vauhti oli todella hidas.
Kuten kuvista voi havaita aamuisin on vielä pimeää. Ainoastaan sunnuntain kuva on valoisa, mutta se onkin otettu päivällä. Normaalisti aamulenkkini ajoittuvat noin 06:30 – 07:10 välille, eli lähden yleensä joskus puolen seitsemän aikaan liikkelle tai sen jälkeen ja yleensä tulen kymmentä yli seitsemän viimestään takaisin. Tietenkin vaihtelee täysin päiväkohtaisesti, mutta yleensä johonkin tuohon haarukkaan lenkit ovat tällä hetkellä ajoittuneet.
Lenkit ovat tuottaneet välillisesti myös painon pudotuksellista tulosta kuten alla olevasta kuvasta voi havaita. Toki lenkkeily ei kovin paljoa suoranaisesti painoa pudota, mutta kun lenkkeilee tarpeeksi ei halua pilata hyvää flowta syömällä ainakaan joka päivä aivan järjettömän epäterveellisesti ja siten se välillisesti auttaa myös painon pudottamisessakin. Tietenkin myös parisataa ylimääräistä poltettua kaloria päivässä on aina kotiinpäin sekin.
Keskiarvo 106,02 kg, viime viikolla keskiarvo oli 106,79 kg.
Bride wars (IMDB) joka Suomessa on myös tunnettu nimellä Morsianten sota on vuonna 2009 julkaistu romanttinen komedia jonka pääosissa nädään Kate Hudson, Anna Hathaway, Chriss Pratt sekä Steve Howey. Sen on ohjannut Gary Winick.
Elokuvan tarinassa kerrotaan kahdesta lapsuusvuosistaan saakka ystävinä olleista naisista Livistä (Kate Hudson) ja Emmasta (Anna Hathaway) joilla molemmilla on ollut pienestä pitäen haaveena saada järjestää omat satuhäänsä Plaza hotellilla. Vuosien odotus palkitaan kun naisten kumppanit kosivat ja unelmahäitä päästään vihdoin viimein suunnittelemaan. Ystäväykset hakeutuvat parhaimman hääsuunnittelijan pakeille ja alkavat järjestellä juhlia.
Plaza-hotellilla on kovasti kysyntää ja ainoastaan kolme mahdollista aikaa on mahdollista edes varata. Koska kaksi näistä sattuvat samalle päivälle on heidän helppoa päättää että toinen ottaa häät kuun alkuun ja toinen kuun loppuun. Valitettavasti häätapahtumaa järjestävillä tahoilla sattuu moka ja molempien häät buukataan samalle päivälle jonka seurauksena toisen on peruttava omat häänsä mikäli he haluvat osallistua toistensa häihin kuten haaveina on ollut.
Kumpikaan ei ymmärrettävistä syistä halua perua omaa aikaansa sillä seuraava vapaa aika unelmien hääpaikalle on vasta kolmen vuoden kuluttua. Pian ystävysten välit alkavat kiristyä ja lopulta kummankin toiminta alkaa ottamaan aina vain ilkeämpiä, likaisempia ja kylmempiä piirteitä johtaen välien viilentymiseen mennen jo reilusti pakkasenkin puolelle.
Emma (Anna Hathaway)
Bride wars on suhteellisen perinteikästä romanttista komediaa niin tarinaltaan kuin toteutukseltaankin. Unelmahäiden haaveilusta on romanttisissa komedioista tehty ennenkin elokuvia (mm. 27 Dresses) eikä tämänkään tarinassa ole mitään lajityypistään kovin paljoa poikkeavaa uutta eikä ihmeellistä. Sen juoni on siis pääpiirteittäin ennalta-arvattavaa kliseistä hömppää pienillä yllättäviksi tarkoitetuilla vähemmän yllättävillä käänteillä sekä aina odotettavissa olevalla sympaattisella ja onnellisella lopulla.
Yllä olevan kuvauksen voi jokainen tulkita tahollaan kuten parhaaksi näkee – joko kehuna siitä että tästäkin löytää kaikki ne hyvät piirteet mitkä romanttisissa komedioissa on parasta ja tekee niistä katsomisen arvoista tai vaihtoehtoisesti moitteena siten että kun on nähnyt yhden romanttisen komedian on nähnytkin lähes ne kaikki. Koska itse olen romanttisten komedioiden ystävä on kyseinen kommenttini tässä tapauksessa siis tarkoitettu kehuksi.
Tarinassa on kuitenkin mielenkiintoisesti hieman lajityypistään poiketen painopiste vahvemmin ystävien välisessä rakkaudessa ja ystävyyden merkityksessä eikä niinkään romanttisessa rakkaudessa kumppania kohtaan. Toki sen pintapuoleinen tarina kertoo häistä, häiden suunnittelusta ja lapsuuden unelmien toteuttamisesta häiden osalta mutta merkittävästi syvempi ulottuvuus löytyy kuitenkin sen kuvauksesta ystävän merkityksestä kohdatessa elämän tärkeitä hetkiä jotka haluaa jakaa jonkun muunkin kuin kumppaninsa kanssa.
Liv ja veljensä Nathan (Bryan Greenberg)
Kokonaisuutena Bride wars on lajityypissään hyvä ja lämminhenkinen elokuva jossa todellinen ystävyys voittaa vaikeatkin elämän koettelemukset.
Koska elokuvassa on tutut ja turvalliset romanttisen komedian piirteet on se varma valinta etsiessä mukavaa hömppäfilmiä illan leffahetkeen. Valitettavasti samasta syystä se on myös melkoisen varmaa kärsimysnäytelmää jokaiselle joka ei kyseisestä genrestä itse innostu mutta joutuu sitä silti katsomaan paremman puolisonsa seurana.
Donut Island Musta Munkki Imperial Stout on kotimaisen Hiisi-panimon panemaa imperial stoutia. Sen alkoholitilavuus on 9,0 %, katkeroaineita on 81 EBU ja kantavierrettä 21.4 °P. Olutta saa vahvuutensa vuoksi ainoastan Alkosta ja sielläkin se kuuluu ainoastaan Alkon erikoiserään. Lisää oluesta löytää tietoja mm. Alkon sivuilta.
Kun pullon aukaisee erottaa perinteikkään miellyttävän stoutin tuoksun joka säilyy myös tuoppiin kaadettuna. Tuoppiin kaataminen on helppo ja nopea prosessi sillä musta munkki ei vaahtoa paljoakaan. Vähäinen pinnalle muodostunut vaahto on kauniin paksua ja kermaisaa. Väri oluessa on todella tumma ja omaa silmääni miellyttävä.
Suutuntuma on paksu ja tukeva, puolitäyteläinen. Maku on paahteinen mutta siitä huolimatta pirteä. Voimakkuudestaan huolimatta olut on varsin tasapainoinen. Alkoholin maku nousee kyllä suuhun selkeästi mutta se ei käy kuitenkaan häirtsemään makukenttää. Kokonaisuuna miellyttävän makuinen ja maistamisen arvoinen olut.
Musiikiksi sopii mm. Omnia – Fee Ra Huri tai Heidevolk – Nehellennia.
Muutama viikko takaperin kävin kaverin kanssa pyörähtämässä IKEAssa. Lähdin sinne etsimään pientä hyllyä television eteen makuuhuoneeseen ja sieltähän löytyi kuin löytyikin varsin näppärän oloinen kaappi joka ajoi saman asian.
Kaappi on mukavan pieni, kapea ja syvyyssuunnassakin miellyttävän maltillisen kokoinen joten se oli kuin tehty asuntoani ajatellen. Mikäli oikein muistan on tämä EKET-sarjaan kuuluva tuote, mutta takuuseen en asiasta pysty menemään kun kuitit heitin jo roskiin ja paketin siinä sivussa.
Kotona sitten illasta kasailin tämän ja pari tuntia siinä sitten meni hiki hatussa ähertäessä. Ärräpäät lensivät kuin merikapteenilla karille karauttaessa ja matkan varrella kerkesin tuotteen muutaman osan laittamaan väärinpäin kiinni – kuinkas muuten. Kyseessä on siis varsin perinteinen IKEA-tuote kasauksen mukavuutta ja helppoutta ajatellen.
Myönnettäköön että oikeilla työkaluilla näiden kasaaminen helpottuisi merkittävästi. Akkukäyttöinen ruuvari helpottaisi merkittävästi niin voiman käytön kuin hermojenkin suhteen. Luultavasti tuotteen saisi myös helpommin täysin ehjänä läjään sillä tätä kasatessa onnistuin enemmän voimaa kuin järkeä käyttämällä pistämään jotkut klipsit hajalle. Eipä siinä, ihan hyvin se meni kokonaisuutena kuitenkin ja kaappi on pysynyt pystyssä – mitä nyt ovet eivät mene aivan täysin symmetrisesti suoraan kiinni ollessa ellei niitä asettele hieman ajatustakin käyttäen.
Onko tämä noituutta? Ei suinkaan! Kaappi myös aukeaa ja sen voi myös sulkea. Oi mitä kaikkea ihmiskunta onkaan historiansa aikana onnistunut kehittämään!
Kaappiin tuli ostettua erikseen saatava jalusta eli tuo ruskea nelijalkainen puukehikko tuossa valkoisen kaapin alla. Sen voi kyllä kiinnittää tuohon pohjaan jollain konstilla käyttäen mukana tulleita ruuveja tai jotain sellaisia, mutta pari tuntia ensin tämän kanssa ähertäneenä annoin asian olla. Ajatus helposta ja nopeasta jalustan kiinnityksestä kuulosti siinä vaiheessa yhtä nerokkaalta idealta kuin aamukolmelta yksille lähteminen.
Tapoihini ei kuulu muutenkaan kävely huonekaluja päin joten arkikielessä myös maan vetovoimana kutsuttu luonnonilmiö on pitänyt huolen siitä että kaappi on pysynyt jalustansa päällä tiukasti kuin täi tervassa ilman että olen joutunut käyttämään energiaani jalustan tukevampaan kiinnitykseen.
Joitain viikkoja hyllyä makuuhuoneessa katselleena olen ollut tyytyväinen tuotteeseen. Se on pieni, sievä ja käytännöllinen joten se sopii mukavasti makuuhuoneeseen kodikkuutta tuomaan. Kuvassa lattialla näkyvät pölypallot sitä vastoin eivät sitä tee, mutta onneksi imuri on ystävä.
Tämänkertaisen kokkailukeskiviikon ateriana on pannulla laitettua chiligrillijuustoa kasvisten kanssa. Aikaisemmin en muista olenko edes moista tuotetta maistanut mutta kun kaupassa joitain viikkoja takaperin sellaista näin jäi se mieleen että sitä täytyy testata. Tänään sitten Citymarketilla käydessäni moista kotiin ostin.
Jotta ateriassa olisi muutakin sisältöä kuin ainoastaan grillijuustoa ostin mukaan hieman kasviksia. Ateriaan valikoitui kaupasta sipulia, herkkusieni sekä selleriä entuudestaan kotoa löytyneen paprikan lisäksi.
Kuten ateriasta näkee voi jokainen joskus ruokaa laittanut arvata että tämänkään kokkailu ei vaadi kovin suuria luovia kykyjä. Jotain tököttiä pannulle, esimerkiksi margariinia, voita tai jotain öljyä (ei kuitenkaan Teboilin 10W-40:tä) ja sen jälkeen sekaan vain pilkottu sipuli. Omassa tapauksessa tosin pistin ainoastaan puolikkaan koska sipuli oli kooltaan suuri.
Sipuli kun on pannulla on aikaa viskoa muutkin kasvikset sekaan haluamassaan järjestyksessä. Itse taisin viskata sipulin jälkeen herkkusienet, sen jälkeen selleriä ja viimeisenä puolikkaan paprikan. Aivan viimeisenä sitten heitin pari siivua chiligrillijuustoa sillä näitä tarvitsi ohjeen mukaan lämmittää vain minuutin per puoli.
Ateria pannulla valmistumassa
Kokkailu oli muidenkin kokkailukeskiviikon aterioiden tapaan varsin nopeaa ja helppoa, joten tätäkään valmistaessa ei tarvitse olla Master Chef saadakseen itselleen syömäkelpoista ja terveellistä (tai ainakin lähes terveellistä) ateriaa.
Maku ateriassa oli ihan mukiinmenevä. Mielikuvani, muistikuvani tai sitten vain ennakkoasenteeni selleriä kohtaan oli negatiiviseen kallellaan eikä se nyt suoranaisesti positiiviseenkaan hypännyt tätä syödessä. Kuitenkin ilahduttavasti se saavutti neutraalin tai lähes neutraalin tason joten ehkä sellerille täytyy jatkossakin antaa mahdollisuus toimia osana aterioita jotta voin totutella syömään sitäkin.
Pyrin laajentamaan kohtalaisen suppeita makumieltymyksiäni vähitellen uusiin ulottuvuuksiin joten eiköhän sellerikin vähitellen ala kelpaamaan aterian osaksi siinä missä oliivitkin jo nykyään kelpaavat. Grillijuusto onneksi maistui mukavalle joten se on ainakin helppo ottaa aterioihin jatkossakin ilman opettelemalla opeteltavia asennemuutoksia.
