• Leffalauantai: The Bounty Hunter (Exän jäljillä)

    Nicole Hurley (Jennifer Aniston)

    The Bounty Hunter (IMDB) joka on käännetty muotoon Exän jäljillä on romanttinen toimintakomedia vuodelta 2010. Sen on ohjannut Andy Tennant ja sen pääosarooleissa nähdään Jennifer Aniston sekä Gerard Butler.

    Tarina kertoo palkkionmetsästäjänä tomivasta entisestä poliisista Milo Boydista (Gerard Butler) jonka saaliina toimii oikeudenkäynteihin jättämättä tulleiden henkilöiden etsintä ja heidän oikeuskäsittelyihin toimittaminen. Eräänä päivänä Milo saa oikeuteen noudettavakseen oman ex-vaimonsa Nicole Hurleyn (Jennifer Aniston). Palkkiona on suuri summa rahaa ja sen lisäksi henkinen tyydytys joten Milo tarttuu ilomielin tarjoukseen vastaan.

    Matkan aikana selviää että toimittajana toimivalla Nicolella on työn alla tutkinta mielenkiintoisesta itsemurhatapauksesta jossa on epäilyksiä että kaikki ei ole mennyt kuten virallisesti on kerrottu. Lisäksi vaikuttaa että myös poliisin sisällä on henkilöitä joilla on osansa epämääräisessä tapauksessa joten pelkän palkkiometsästyksen lisäksi kuvioihin alkaa tulemaan isompaa rikoksen selvittämistä yhteistuumin. Työtehtävän hoitamisen ohella myös vanha suola alkaa taas janottamaan ja välit alkavat elokuvan lajityypille uskollisella tavalla lämpenemään.

    Milo Boyd (Gerard Butler)

    Elokuva on pääpiirteittäin juuri sitä mitä siltä osaa etukäteen odottaakin, sillä se on suoraviivainen ja pääkuvioltaan ennalta-arvattava tarina jossa tapahtuu lajityypilleen uskollisesti perinteiset elementit. Onko tämä hyvä, huono vai neutraali asia on tietenkin jokaisen itsensä päätettävissä, mutta itselleni tämäntyyliset piirteet ovat positiivinen asia tämän lajityypin elokuvissa.

    Mukavan lisänä päähenkilöiden välien selvittelyyn on rikostarina jossa on edes hieman yllättäviäkin piirteitä. Se pitää katsojan mielenkiinnon yllä, mutta se ei kuitenkaan aiheuta mitään pakko nähdä mitä tuleman pitää -fiilistä missään vaiheessa.

    Tarinassa on kepeästi myös huumoria mukana ja yleisfiilis elokuvasta ja sen tarinasta on positiivinen. Se on hyvän mielen elokuva josta tietää mitä saa ja sellaisenaan toimii erinomaisesti kepeänä viihteenä niihin hetkiin kun haluaa vain katsoa jotain josta tulee hyvä mieli ilman että on tarvetta rasittaa päätään liiallisella pohdinnalla.

    Milo ja Nicola kasinolla

    Ohjauksellisesti elokuva on keskivertoa tasoa. Sellainen että se ei missään vaiheessa käy häiritsemään eikä hyppää silmille, mutta mukavana lisänä edes oli yksi kohtaus jollaista en muista aiemmin tämän lajityypin elokuvissa nähneeni. Käytännössä käyttäjää johdatellaan henkilöiden vuoroperäisellä kuvauksella odottamaan että kohta tapahtuu, jonka jälkeen paljastetaankin että katsojaa on vain johdateltu harhaan mielikuvassaan.

    Näyttelytyö on yhtä hyvää kuin Anistonin ja Butlerin muissakin elokuvissa joita olen katsonut, joten näistä ei ole pahaa sanottavaa myöskään.

    Kokonaisuutena The Bounty Hunter on viihdyttävä hyvän mielen rento viihde-elokuva joka toimii sellaisenaan hyvin, mutta mitään suurta ja yllättävää tästä on turha odottaa. Sellainen, että sen katsoo kerran tai vaikka useamminkin – jos ei muuten niin vähintäänkin aina upean Jennifer Anistonin katsomisen ilosta.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 109 551 annettuun ääneen”]5,6,0/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: BrewDog 5AM Saint

    BrewDog 5AM Saint on skottilaisen BrewDogin panimon panemaa Red Alea. Alkoholitilavuus oluessa on 5.0 %, katkeroaineita on 27.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 12.4 °P. Olutta löytyy ainakin Alkon vakiovalikoimassa.

    Oluesta erottuu miellyttävän raikas ja hedelmäinen tuoksu niin pullossa kuin tuopissakin. Tuoppiin kaadettua olut pääsee kunnolla oikeuksiinsa sillä sen kaunis meripihkainen väri houkuttelee maistamaan. Vähäisen vaahtoavuuden vuoksi olut on helppoa myös kaataa tuoppiin.

    Suutuntuma on mieto, keväinen ja kepeän raikas. Vartta suutuntumassa ei juurikaan ole mutta onneksi se ei käy häiritsemään.

    Maussa on alussa hieman pistävä tuntu joka katoaa hetken olutta suussa pidettyä. Maussa ja myös jälkimaussa erottaa aavistuksen havuisuutta – en toki havuja ole maistanut, mutta tässä maussa erottuu sitä mille havut tuoksuvat. Hetken suussa pidettyä erottaa aavistuksen myös karamellimäistä makeutta. Kokonaisuutena varsin juomakelpoinen olut.

    Musiikiksi tämän kanssa menee hyvin naisvokaaleilla höystetty kevytmetalli, esimerkiksi Ad Infinitum – I am the storm tai Temperance – Last hope in a world of hopes .

  • Kokeilussa: Incase Icon Sleeve for MacBook Pro 13″

    Suoja Macbook Pro 13″ malleille

    Jokunen tovi takaperin myin kotoa iMacin pois ja palasin kotikäytössä ensisijaisena mäkkinä käyttämään Mac Miniä sekä lisäksi 13-tuumaista kannettavaa MacBook Prota. Kirjoitan kokemuksiani ja laajempaa höpötystä Mac Ministä ja läppäristä ja niistä syistä miksi iMacin vaihdoin Mac Miniin + kannettavaan, mutta tällä kertaa keskityn lyhyesti arvioimaan läppärin oston yhteydessä samalla kertaa hankkimaani Incasen suojaa.

    Incase Icon Sleeve with TENSARELITE on kaikessa yksinkertaisuudessaan läppärin suoja jonka sisälle uudempien sukupolvien 13-tuumaiset MacBook Prot humpsahtaa varsin helposti.

    Yksi tapa millä tämä erottuu monesta muusta suojasta on sen vetoketjun puute. Käytännössä kyljestä nostetaan hieman ja läppäri huljautetaan sisälle suojukseen. Äkkiseltään mielikuvana voisi syntyä ajatus siitä että läppäri myös yhtä helposti sieltä pääsee pois tipahtamaan, mutta suoja on rakennettu sen verran fiksusti että siinä on pienimuotoinen syvennys jonka sisään kannettava asettuu mukavasti majailemaan.

    Kannettava tungetaan suojaan sisälle sivusta hieman kylkeä nostamalla

    Tuntuma suojassa on hyvä. Ei tämän kanssa läppäriä mieli toki tee heitellä pitkin lattioita, mutta jämäkät kulmat suojassa pehmentää edes jonkin verran iskuja ja kolahduksia joita helposti voi läppäriä repussa kuskatessa tulla. Suoja on hyvän oloinen myös paksuutensa osalta. Kun läppäri on suojan sisällä ei se paljoa muutu paksummaksi kantaa toisin kuin joidenkin muiden suojien kanssa.

    13-tuumaisessa mallissa sen pieni koko on painon lisäksi olennainen tekijä (ainakin itselle) joten myös suojan on hyvä olla mahdollisimman hyvin kannettavan kokoa tukeva ratkaisu. Käytännön elämässä liiaksi kokoa kasvattava suoja tarkoittaisi vain sitä että se jäisi ainakin allekirjoittaneelta käyttämättä kokonaan ja kannettava lentäisi reppuun ilman lisäturvaa ympärillään.

    Allekirjoittaneella tämä on ollut ensisijainen ja samalla myös jokapäiväinen MacBook Pron sijoituspaikka myös kotona ollessani kaikkina niinä hetkinä jolloin kone ei ole käytössä.

    Lopputulemana Incasen suoja vaikuttaa hintansa arvoiselta. 1Storessa näitä myytiin hintaan 49 euroa joten aivan halvimmasta päästä oleva tuote se ei ole kategoriassaan, mutta käytön näppäryys, liikkuvien osien vähäisyys, yleinen subjektiivinen tyylikkyys ja laadukas kokonaistuntuma tekee siitä varmasti myös monelle muulle varteenotettavan vaihtoehdon mikäli etsinnässä on suojus tämän kokoluokan kannettavalle.

  • Kokkailukeskiviikko: Munanuudeleita broilerisuikaleilla

    Valmis ateria

    Tämänkertaisena kokkailukeskiviikon ateriana valmistui munanuudeleita broilerin paistisuikaileiden kera. Lisäksi broilerin sekaan tuli laitettua aurajuustoa, sulatejuustoa sekä persikkaa antamaan lisämakua.

    Kokkailu alkoi heittämällä broilerin paistisuikaleet pannulle kun ensin pannulle ensin heittämäni rasva oli sulanut. Samaan aikaan tuli isoon kattilaan heitettyä vettä kiehumaan. Broilerinsuikaleiden ollessa pannulla lämpenemässä kerkesi viipaloida kaksi persikan puolikasta sopivan pieniksi paloiksi odottamaan pannulle heittämistä.

    Broilerinsuikaileita tuli aina välillä tietenkin hämmennettyä ja kun suikaleet alkoivat näyttää siltä että ne ottavat jo vähän syömäkuntoisemman näköistä muotoa tuli sekaan heitettyä nokare aurajuustoa sekä sulatejuustoa sulamaan. Hetken perästä heitin myös viipaloidut persikat perään.

    Näistä aineksista valmistui pääruoka

    Veden kiehuttua heitin koko 250 gramman pussin nuudeleita veteen kiehumaan ja laitoin jo pannun pienemmälle että pannulla olevat tavarat pysyvät lämpimänä mutta eivät kärähdä pannuun.

    Munanuudelit ovat muiden nuudeleiden tapaan nopeasti valmiita joten varmaankin alle viiden minuutin tuli ne otettua pois. Ohje taisi sanoa neljä minuuttia mutta en ottanut aikaa joten fiilispohjalta otin nuudelit jossain vaiheessa pois, kippasin vedet pois ja annostelin aterian lautaselle johon olin heittänyt viipaloituna kurkkua ja tomaattia antamaan raikkauttakin ateriaan.

    Tavalliseen tapaan ruoka oli helppoa ja nopeaa. Hintakaan ei kovin tyyriiksi tule, mutta jos ja kun sulatejuustoa, aurajuustoa ja persikoita ei satu entuudestaan löytymään kaapista nostavat ne helposti aterian kertavalmistuksen hintaa. Toki näistä jäi vielä kaikista reilusti yli puolet käyttämättä joten niitä pystyn muihinkin ruokiin laittamaan.

    Maku ateriassa oli hyvä joten on mahdollista että tällaista kokkailen vielä toisenkin kerran.

  • Sängynpääty tuli hankittua

    IKEAn Brimnes sängynpääty. Lampun johto ei ole enää yhtä rumasti kuin kuvassa.

    Pari viikkoa sitten lauantaina saapui IKEAsta viikkoa aikaisemmin tilaamani sängynpääty. Koska tuote on sen verran suurikokoinen päätin ottaa kotiinkuljetuksen kun sellainen oli saatavana. Kuljetus sovittiin että se tuodaan 09:00 – 13:00 välisenä aikana ja aikataulu piti hyvin sillä tuote tuli hieman ennen kahtatoista sisälle kantamalla.

    Ryhdyin heti tuotetta kasaamaan sillä olin menossa illalla vielä kaverin luokse käymään ja vanhasta tottumuksesta tiesin että nämä IKEA-tuotteet saattavat ottaa oman aikansa että ne saa kasaan. Lisäksi sängyn päädyn kokoaminen oli yksi päivän kolmesta tehtävästäni (lue lisää kolmesta tehtävästä päivässä) joten ei muuta kuin pakettia purkamaan vain jotta sain havaita osia olevan kiitettävät määrät.

    Kasaaminen oli poikkeuksellisen helppoa sillä ainoastaan yhden osan sain laitettua kasatessa väärinpäin eikä silläkään ollut kasaamisen kannalta merkitystä vaan sillä oli vaikutusta ainoastaan lopputuloksen visuaaliseen kauneuteen. Koska osa jää käytännön elämässä piiloon tai vähäiselle huomiolle en jaksanut enää ruveta sitä irti värkkäämään ja takaisin kiinni sillä yleensä nämä eivät tuppaa turhia purkamisia kestämään.

    Lähes kaikki vaiheet olivat helppoja kunnes päästiin avaruudellista hahmotuskykyä mittaaviin osuuksiin eli niihin missä on kolmiulotteinen kuva suhteellisen vähillä tuntomerkeillä ja joiden perusteella pitää pystyä päättelemään mitenkä päin osa menee. Tässä vaiheessa tuotteen kasaaminen hidastui yhtä hitaaksi kuin päässäni raksuttavat rattaat jotka koettivat prosessoida näkemääni visuaalista informaatiota heikoilla tuloksilla. Vihdoin tajusin kuinka päin osat tulee sijoittaa jonka jälkeen sain ne kiinnitettyä paikalleen.

    Kasausvaiheessa olisi kätevää ollut olla enemmän tilaa

    Kun osat oli kiinni oli aika nostaa tuote pystyyn väliaikaista tarkistusta varten. Siinä vaiheessa tietenkin toinen sivuhyllyistä meinasi tulla alas mutta onneksi muutama kiinnike sentään piti hyllyn paikallaan eikä koko roska päässyt tipahtamaan. Tuote tuli nopeasti laitettua takaisin makuulleen ja kiinnitykset varmistettua paremmin.

    Tämän jälkeen uusi yritys ja pian jo toisellakin puolella oli samaa ongelmaa. Tässä vaiheessa vähemmän kauniiden ilmaisujen saattelemana pääsin tarkistamaan lisää kiinnityksien pysyvyyttä toiseltakin puolelta.

    Kun osat oli vihdoin saatu paikoilleen ja pysymään kunnolla kiinnitin vielä ylälaitaan tulevan päätytason. Toki kippasin sängynpäädyn lattialle makuulleen ja aloin kiinnittämään osaa. Tämä oli luultavasti yksin kasatessa hankalin osuus koska osa piti saada menemään kunnolla suoraan kummaltakin puolelta yhtä aikaa. Lopulta sekin onnistui ja kiinnitykset sai tehtyä ja tuotteen kaiken vaivannäön jälkeen läjään.

    Viimeisenä operaationa oli sängynpäädyn sijoittaminen seinää vasten. Tämä pitäisi kiinnittää seinään kiinteästi, mutta koska sänkyni painaa sen verran paljon ei se sieltä pääse omin voimin kaatumaan päälleni (koska sänkykin lähtisi valumaan eteenpäin ja törmäisi jalkopäässä jo kaappiin).

    Toisin kuin monet IKEAn huonekalut tämä ei ollut kovinkaan kevyt. En muista olenko kyseisestä kaupasta koskaan mitään yhtä painavaa tuotetta hankkinut joten siirtäminen seinää vasten vaati hieman voiman käyttöä. Ei tuote mikään järin painavakaan ole, mutta painopisteen ollessa sellainen että tuote lähtee luistamaan ja kippaamaan nopeasti jos kovin vinossa sitä pitää niin silloin sen painon kuitenkin havaitsee kun ottaa kiinni että koko roska ei mene nurin.

    Lopulta sängynpääty löysi tiensä seinää vasten ja siinä se on hyvin myös pysynyt. Omaan makuuni sängynpääty on tyylikäs ja tuo mukavaa vaihtelua huoneen värimaailmaan. Samoin sen päädyssä on tilaa sijoittaa joitain tavaroita sekä yläpuoleisessa tasossa on myös pienet reiät joista saa vedettyä vaikka kännykkälaturin johdot tai vastaavat mikäli haluaa kännykän laittaa lataukseen päänsä yläpuolelle. Itse en ole tästä ajatuksesta innostunut joten kännykät latautuvat yhä kauempana päästäni, mutta niille joita ei ajatus räjähtävistä akuista kuumota tarjoaa tämä sängynpääty näppärän suunnittelun sen osalta. Mene tiedä vaikka se tarjoaa joskus jopa tajunnan räjäyttävän kokemuksen.