• Kokkailukeskiviikko: Kanarisotto

    Maku oli näköä merkittävästi parempi

    Kokkailukeskiviikko on jälleen täällä ja tämän päivän ateriana valmistui kanarisottoa jonka päälle heitin vielä hieman ananasta antamaan makua.

    Kanarisottoon ainesosiksi tarttui S-Marketilta broilerin fileesuikaletta 700 grammaa, 400 g makaronia sekä Blå Bandin perhepakkaus valmista kanarisottoa suoraan pussista. En jaksanut lähteä keittelemään erikseen riisejä ja muita oheisaineksia joten päätin mennä siitä mistä aita on matalampi tai vaihtoehtoisesti sitä ei ole ollenkaan ja ostin tuollaisen valmisateriapussin.

    Kuten annoskoosta pystynee arvaamaan ajatuksena oli laittaa sitä niin paljon että siitä riittää syömistä koko loppuviikoksi ja vielä viikonlopuksiksin. Yhden lautasellisen ruokaa söin (juurikin tuon mikä kuvassa näkyy) ja lisäksi pakastettavaksi/jääkaappiin jäi vielä viiden annoksen verran lämmitettäväksi valmista ruokaa.

    Ruoan laitto on yhtä yksinkertaista kuin millaiseksi sen pystyy kuvittelemaankin. Kanasuikaleet pannulle kärventymään ja samaan aikaan vettä summamutikassa kattilaan noin litran tai hieman yli. Kanaa välillä aina pannulla sitten kääntelee että suikaleet ruskistuvat tasaisemmin ja kun vesi kiehuu viskaa sinne sekaan pussillisen kanarisottoa ja pussillisen makaronia.

    Makaroni on hyvä ja edullinen lisä jolla evästä saa jatkettua

    Kanoja ei tarvitse koko aikaa käännellä eikä kattilassa olevia eväitäkään sen enempää, riittää että välillä aina vähän möyhentää että eväs ei köntsähdä kattilassa pohjaan. Itselläni on tapana melkein mitä tahansa pannulla laitettavaa pyöritellä enemmänkin kuin tarve olisi, mutta eipähän ainakaan päässyt kanat jämähtämään pannuun kiinni kuin täit tervaan.

    Noin puolisen tuntia koko kokkailuoperaatiossa meni aikaa koska kattilassa oli kiitettävän paljon asioita kiehumassa ja se oli suhteellisen hidasta. Lopussa sitten kun kattilassakin oli makaronit ja riisit sopivan pehmeitä omaan makuun heitin kanasuikaleet sekaan, hämmensin ja annoin hetken imeytyä kannen alla ennen kuin heitin annoksen lautaselle ja kiskaisin ääntä kohden. Toki ananakset heitin vasta kun ruoka oli lautasella jotta ne pysyivät mukavasti huoneenlämpöisenä.

    Hyvä ja edullinen ruoka, noin 10 euroa meni tarpeisiin ja syömistä riittää noin kuuteen annokseen.

  • Muutama kuva

    Kaunis keli vaati pysähtymisen

    Viikonloppuna tuli pyörähdettyä kotiseuduillani Suhmuran suunnalla serkkupojan kanssa. Takaisin tullessa oli mukavan kaunis keli ja satuimme bongaamaan jonkun matkalle osuneen järven jäältä höyryävää pakkasta. Pysähdyimme sitten ottamaan muutaman kuvan kun kamerakin oli matkassa mukana.

    Kaikki kuvat on otettu Nikon D750:llä käyttäen objektiivina Nikon Nikkor 24-120 F/4G ED VR -objektiivia.

    Pakkanen höyrysi kauniisti järven jäällä
    Serkkupoika auringonpaisteessa
  • Musamaanantai: Silentium – Infinita plango vulnera

    Silentiumin albumi Infinita Plango Vulnera

    Tällä viikolla musamaanantain levynä on kotimaisen goottimetallia soittavan Silentium-yhtyeen ensimmäinen pitkäsoitto Infinita Plango Vulnera. Levy on julkaistu vuonna 1999 ja se on myös ensimmäinen Spikefarm Recordsin julkaisu. Levyn nimi on latinaa ja wikipedian artikkelin mukaan se tarkoittaa suomennettuna Itken ikuisuuden haavoja.

    Taisin olla ammattikoulussa kun tähän levyyn ensimmäisen kerran tutustuin. Levyllä on kappale Forever sleep jota kuunnellessa mietin että jossain olen tämän kappaleen aikaisemminkin kuullut mutta en millään saanut päähäni että missä. Soitettuani kappaletta serkkupojalleni tunnisti hän että kyseinen kappale oli instrumentaalisena versiona Wings-nimeä kantavassa tietokonepelissä jota kautta se oli itsellenikin tuttu.

    Musiikillisesti Infinita Plango Vulnera on tunnelmallinen, kaunis ja melankolisen synkkä albumi johon on helppoa rakastua. Erityisesti albumilla olevat pianot ja viulut pääsääntöisesti hidastempoisissa kappaleissa ovat omiaan luomaan miellyttävän apaattista tunnelmaa josta tässä levyssä pidän kovasti. Kuten Lacrimas Profunderen Burning: A wish on tämäkin alubmi ollut itselleni merkittävässä roolissa omien metallikappaleiden sävellyksiin, sillä näistä levyistä on tullut löydettyä ne piirteet jotka on kulkenut mukana halki vuosien.

    Tämäkin albumi on säilynyt hyvin ajan kulua ja vielä näinäkin päivinä sen kaunis ja melankolinen tunnelma ei ole menettänyt merkitystään. Kuuntelemisen arvoinen levy.

  • Leffalauantai: Horrible bosses (Kaameat pomot)

    Kaverukset

    Horrible bosses (IMDB) on Seth Gordonin ohjaama rikoskomedia vuodelta 2011. Sen pääosarooleissa nähdään Jason Bateman, Charlie Day, Jason Suideikis.

    Tarina kertoo kolmesta kaveruksesta joista kukin on tahollaan saaneet tarpeekseen työpaikastaan pomojensa vuoksi. Kevin Spaceyn esittämä pomo on vaativa ja häikäilemätön joka ei juurikaan työntekijöistään välitä, Colin Farrellin esittämä pomo on narkomaani ja Jennifer Anistonin esittämä pomo on seksiriippuvainen flirttailija jonka flirtti kääntyy jo ahdistelun puolelle. Hän myös koettaa saada työntekijäänsä Dalea (Charlie Day) makaamaan kanssaan siitäkin huolimatta että hän on jo kihloissa toisen naisen kanssa.

    Kaverukset päättävät lopulta toimia ja päästää jokainen pomoista hengiltä. He koettavat hankkia palkkamurhaajaa huonolla menestyksellä jonka jälkeen he päätyvät etsimään ammattilaista huonomaineisella kaupunginosalla olevalta baarilta. Siellä he tapaavat rahaa vastaan neuvoja jakavan Dean “Motherfucking” Jonesin (Jamie Foxx) jonka neuvoilla he päättävät itse tarttua toimeen.

    Jennifer Anistonin esittämä Dr. Julia Harris on yksi hirveistä pomoista.

    Horrible bossesin juoni on toimiva ja kiinnostava eikä käsikirjoituksen filmatisointi ole sekään tuottanut huonoa tulosta. Vaikka tarina onkin synkkä on elokuva kokonaisuutena selkeämminkin komediaa.

    Päähahmot ovat monessa mielessä tasaisia tusinahahmoja mutta heidän pienemmässä osassa olevien pomojensa persoonat olivat omaan makuuni mielenkiintoisempia ja värikkäämpiä. Roolisuoritukset ovat kuitenkin kautta linjan tasaisen varmaa laatua ja näyttelijävalinnat osuvia.

    Pidin erityisesti hahmoina Spaceyn roolista jämäkkänä pomona joka oli uskottava, auktoriteettinen ja onnistuneesti mulkvisti sekä Jennifer Anistonin roolista miehiä viettelevänä nymfomaanina. Farrellin roolin olisi suonut olevan hieman suurempi jotta siitä olisi saanut kaivettua vielä nykyistä enemmän irti.

    Kevin Spacey esittää yhtä kaameista pomoista

    Omaan makuuni tämä elokuva toimi hyvin. Se onnistuu mielenkiintoisissa sivuhahmoissa, tarinassa ja kokonaisuuden pitämisessä mielenkiintoisena läpi elokuvan, mutta jättää silti kaipaamaan hieman syvempiä ja kiinnostavampia luonteita päähenkilölle.

    Kokonaisuutena se on rennon kepeä raina illan ratoksi niinä päivinä kun haluaa vain ripustaa aivot narikkaan ja katsoa jotain sopivan kevyttä elokuvaa jossa ei ole liian suurta merkitystä tai tarkoitusta katsojan viihdyttämisen lisäksi.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 195 440 annettuun ääneen”]6,9/10[/simple_tooltip])

  • Perjantaipullo: Radbrew Beerman

    Radrew Beerman on kotimaisen pienpanimo Radrewin panemaa Indian Pale Alea eli IPAa. Vahvuutta löytyy 5,5 % ja ainakin miedommassa 4,7 % vavhuisessa versiossa IBU-arvona on 53. Lisää oluesta löytää tietoa valmistajan omalta sivulta.

    Ensimmäisenä huomio tämän oluen tapauksessa kiinnittyy sen tyylikkääseen Mega Man -pelin tyyliseen etikettiin. Etiketti olikin se joka sai kaupassa olueen innostuneena tarttumaan joten valmistajien ei lainkaan kannata väheksyä tyylikästä designia.

    Oluen aukaistua erottaa siitä perinteisen IPAmaisen tuoksun. Sen erottaa hyvin niin pullossa kuin myös tuopissakin. Vaahtoavuus on maltillista sorttia.

    Suutuntuma on puolitäyteläinen ja helposti lähestyttävä. Maku on raikas mutta varsin maltillinen. Se ei hyökkää aisteihin voimakkaana ja sitä olisi voinut helposti luulla vahvuuttaan miedommaksikin olueksi. Maku on asiallinen ja siitä löytää IPA-oluille ominaisen greippisen maun seasta mietona, mutta ei mitenkään erityisen dominoivana.

    Toimiva perus IPA, joskin allekirjoittaneen makuaistit olisi kaivanneet silti hieman vahvempaakin tuntua.

    Musiikkina tämän kanssa toimii mm. Fool’s Garden – Lemon tree tai Oasis – Wonderwall.