Tämänkertainen olut on astetta undergroundimpaa kamaa sillä tätä ei ihan joka paikasta löydy. Kyseessä on Panimo Hiiden panema Praise Indian Red lager joka on vartavasten Goforelle tehtyä tavaraa. Vahvuutta oluella on 5,2 %.
Pullon aukaistua ja lasiin kaadettaessa erottaa miellyttävän vaikkakin hennon hedelmäisen raikkaan tuoksun. Tuoppiin kaadettaessa olut ei vaahtoa juuri lainkaan mutta vähäinen vaahto pysyy kohtalaisen pitkään oluen pinnalla.
Vaikkakin oluen vahvuus on 5,2 % ja se on tyypiltään india red lager ei tästä silti tullut vahvan oluen makua enkä sokkotestissä olisi osannut edes lageriksi tunnistaa. Maku oli hedelmäisempi ja paljon enemmän IPA-mainen kuin mitä perinteisti lagerilta on tottunut odottamaan.
Suutuntuma on miellyttävän täyteläinen mutta kuitenkin raikas ja pehmeä ja jälkimaku on miellyttävän tasainen joka jättää halun ottaa toisenkin kulauksen. Erittäin toimiva olut jota toivon mukaan tulen maistamaan vielä toisenkin kerran.
Musiikiksi sopii mm. Fatboy Slim – Weapon of Choice tai Pendulum – Witchcraft.
Tämänkertaisen kokkailukeskiviikon ateriana on varsin yksinkertainen keitetty nuudeli jossa sekaan on heitetty myös omenaa. Ateria tuttuun tapaan sitten tuli syötyä kasvisten ja raejuuston kanssa.
Aivan alussa nakkasin vettä vedenkeittimeen ja päräytin vedet. Siinä odotellessa veden kiehumista kerkesin murskata nuudelit pussista kattilaan ja heittää mausteet perään. Kippasin kiehuvan veden sitten nuudeleiden päälle kuten normaalistikin nuudeleita tehdessä. Pilkoin puolikkaan omenan sitten nuudeleiden sekaan koska ajattelin että täytyypä koettaa millainen kombinaatio siitä tulisi.
En muista että olisin omenoita tottunut keittämään missään ruoassa ja toki tälläkin kertaa niitä vain tuli haudutettua nuudeleiden seassa kiehuvassa vedessä eikä varsinaisesti keitettyä, mutta koska piirretyissä pahat noidat aina keittävät omenoita niin kai se omenoiden keittäminen joku juttu on. Samat noidat tosin piirretyissä taitavat syödä vaikka mitä sisiliskon varpaitakin joten en tiedä onko se varsinaisesti hyvä meriitti ja syy omenan keittämiselle nyt kun tarkemmin miettii, mutta turha antaa ajatustoiminnan häiritä hyviä ideoita. 😉
Näyttää eksoottiselta
Kun vettä oli tarpeeksi kauan imeytynyt nuudeleihin ja olin odotellessa kerennyt pilkkomaan kurkkua ja paprikaa vähän lautasen reunalle ja heittänyt myös raejuustoa seuraksi oli aika sitten viskoa ateria lautaselle ja ruveta syömään.
Omena toi ihan mukavaa raikkautta muuten aika tunkkaisiin ja elottomiin nuudeleihin. Melkein voisi useamminkin koettaa laittaa omenaa ja muitakin asioita nuudeleiden sekaan jotta saa vähän monipuolisemmaksi nuudeleiden makua. Helppoa ja edullista evästä.
Huhtikuun viimeisenä päivänä Koivulylässä. Kuva iPhone 7 Plus.
Kuukausi vaihtui, huhtikuu on mennyt ja toukokuu on täällä ainakin sikäli mikäli aikaa halutaan nähdä ja mitata lineaarisena jatkumona eikä staattisena tilana jossa vain olemme hetkessä läsnä joten tuttuun tapaan on aika kirjoittaa lyhyt katsaus menneen kuukauden tapahtumiin.
Toukokuu alkaa tuttuun tapaan vapulla eli vapaapäivällä töistä. Eilen tuli kuun loppua käytyä katsomassa Helsingin puolella kaverini kanssa ja blogipostauksen alussa oleva kuva on otettu Koivukylästä aivan junaradan tuntumasta kun olin lähdössä isolle kirkolle.
Kuukausi oli monessa mielessä varsin normaali omalla painollaan rullaileva kuukausi. Töissä tuli käytyä, pelejä tuli pelailtua ja kavereita tuli nähtyä joten sen suhteen ei mitään uutta eikä ihmeellistä.
Kuten täältä blogistakin on saattanut lukea hankin viime kuun puolella itselleni sähköpianon, Kawai CN37:n. Nyt muutamia viikkoja sillä soitelleena olen ollut varsin tyytyväinen ostokseen. Se on niin soundillisesti kuin soitannallisesti ollut hyvä, mukavan mutkaton flow kun sillä haluaa soittaa ja lisäksi se on sistustuksellisesti kaunis joten lasken sen myös positiiviseksi ostokseksi esteettisten ominaisuuksiensa vuoksi.
Lisäksi viime kuussa tuli hieman kämppää sisustettua muutenkin eli laitoin muutaman taulun seinälle. Hissukseen kämpästä tulee koti kun vain hankkii asioita joilla viihtyvyyttä ja kodikkuutta saa lisättyä. Verhot on jossain vaiheessa sellainen että täytyy hommata paremmat sillä nykyiset on aivan järkyttävän rumat etenkin makuuhuoneessa. Eipä siinä mitään, hissukseen hommailee tällaisia asioita ajan kanssa.
Pienikokoinen tietokone, Raspberry Pi 3. Kuva Nikon D5300, Sigma 17-50 F/2.8.
Asuntoa tuli tehtyä kodikkaammaksi myös keittiön pöydän ja tuolien avulla. Mukavasti keittiöstä tuli sen myötä enemmän ihmisasutusta kuin opiskelija-asutusta muistuttava huone.
Viime kuun puolella kaverin luona käydessä näin hänellä mielenkiintoisia kotiautomaatioita joita hän oli värkkäillyt Raspberry Pillä ja Hass.io-softalla. Tästä itsekin innostuin ja kävin hankkimassa myös itselleni Raspberry Pin ja virittelin itsellenikin kotiautomaatioita. Jos jaksan kirjoitan tästä enemmän juttua tänne blogiin.
Poikkeuksellisesti kävin viime kuukauden puolella myös elokuvissa. Edellisestä kerrasta oli varmaan vierähtänyt lähemmäs 10 vuotta joten oli hyvä aika käydä katsomassa millaista elokuvissa käynti olikaan. Kävin katsomassa Ready Player One:n ja heti seuraavana päivänä kävimme työporukan kanssa katsomassa Shape of Waterin. Molemmat olivat kyllä varsin mainioita leffoja ja kokemus oli hyvä!
Huhtikuussa katsoin tavallista enemmän myös elokuviakin. Kerkesin katsomaan kotona 20 leffaa niiden kahden elokuvissa näkemäni lisäksi joten suhteellisen aktiivista leffakatselua oli viime kuukausi.
Huhtikuun alussa maassa oli vielä lunta. Kuva iPhone 7 Plus.
Viime kuun puolen välin jälkeen on taas tullut enemmän innostuttua pelaamaan Counter-Strikeä joten pelaamistakaan ei ole tullut lopetettua. Lisäksi hissukseen olen pelaillut myös PS4 Prolla Far Cry 5:tä eteenpäin joten aina kun aikaa on ollut on tullut pelailtua jotakin.
Painonpudotuksesta en osaa sanoa yhtään mitään sillä vaaka ei ole toiminut. Peräkkäisillä mittauksilla heittoa saattaa olla yli 3 kg enkä ole vielä(kään) saanut aikaiseksi ostaa uusia pattereita vaakaan ja katsoa josko ongelma korjaantuisi pattereiden vaihdolla. Lenkillä tuli kuitenkin käytyä muutamia kertoja ihan vain huvin vuoksi ja urheilun kannalta.
Yleiseti ottaen kulunut viime kuukausi oli normaali ja omalla painollaan eteenpäin rullaillut kuukausi jonka aikana tuli tehtyä muutamia isompia hankintoja joten tässä kuussa pääsee makaroni-ketsuppi-linjalle mutta onneksi isompia kertaostoksia ei sentään joka kuukausi tarvitse tehdä.
Viime viikolla kävin F-Musiikilla työpäivän jälkeen ostamassa Ibanezin Talmaniin (eli kitaraani) uudet kielet. Entisistä yksi oli katkennut jo hyvä tovi sitten mutta jostain syystä uusien kielten hakeminen siirtyi aina “sitten joskus” -kategoriaan. Kuitenkin vihdoin kun kävin kielet ostamassa tarttui matkaan myös König & Meyerin valmistama capo.
Mikäli capo ei ole tuttu on se siis apuväline joka nakataan kitaran kaulaan (tai periaattessa varmaan melkein minkä tahansa kielisoittimen) ja sillä saadaan vaihdettua sävellajia nopeasti ja helposti ilman tarvetta uudelleen virittämiselle.
Capo kaulalla
Pikaisesti testaillen tuntuisi olen varsin näppärä apuväline joka on jo monen vuoden ajan ollut aikeissa ostaa mutta jota en jostain syystä ole aikaisemmin saanut aikaiseksi hankkia. Yleisesti myös tuote tuntuu varsin jämäkältä ja laadukkaalta kuten König & Meyerin tuotteet aikaisemminkin ovat olleet.
Megan Fox on harvoja hyviä syitä katsoa tätä elokuvaa
Tämänkertaiseksi leffalauantain valinnaksi päätyi vuonna 2010 julkaistu Jimmy Haywardin ohjaama toiminnallinen draama/fantasiaelokuva Jonah Hex (IMDB). Ennakkoon en tiennyt elokuvasta mitään enkä ollut siitä edes kuullutkaan mutta Vitosen divarissa käydessäni bongasin leffan ja havaitsin siinä olevan myös Megan Foxin joten leffa oli toki ostettava Blu-Raynä leffakokoelmaani.
Jonah Hex on DC Comicsin western-sarjakuvahahmo joka on luotu jo 1970-luvulla ja hänet voi Wikipedian mukaan bongata myös muutamista DC:n animaatiosarjoista kuten Batman.
Elokuvan juonessa kerrotaan nimensä mukaisesti länkkäri Jonah Hexistä (Josh Brolin), miehestä joka on aikoinaan toiminut ratsuväessä yhdessä nykyisen antagonistinsa John Turnbullin (John Malkovich) kanssa. Turnbull on antanut hänelle käskyn polttaa sairaala mutta Hex ei ole pystynyt sitä tekemään. Hex tappaa ystävänsä Jebin joka sattuu olemaan myös John Turnbullin poika. Vähemmän yllättäen John Turnbull ei tästä erikoisemmin ilahdu ja niinpä hän ottaa Hexin kiinni, sitoo ristiin ja pakottaa hänet katsomaan kuinka hän polttaa Hexin talon matalaksi samalla kun hänen vaimonsa ja poikansa ovat siellä sisällä.
Jonah Hex (Josh Brolin)
Rakkaidensa menetyksen johdosta Jonah Hex päättää kostaa Turnbullille vaimonsa ja poikansa kuoleman mutta harmikseen hän saa kuulla että Turnbull on jo menehtynyt hotellin tulipalossa toisaalla. Hex ryhtyy palkkiometsästäjäksi jolle tarinan edetessä selkenee että Turnbull elää ja voi hyvin ja hänen kuolemansa oli vain lavastettu juttu. Hex pääsee jälleen jatkamaan kostonsa hakemista.
Koston ja tappamisen lisäksi elokuvaan on upotettu hieman myös kevyttä ihmissuhdetarinaa sillä Hexillä on tapana käydä borderllissa Lilahin (Megan Fox) luona ja heidän välillään tuntuu olevan hieman muutakin kuin vain pelkkiä maallisia iloja. Harmillisesti tämän elokuvan rakkaustarina ei säväytä mihinkään suuntaan ja se tuntuu täysin turhalta sivukäänteeltä muutenkin jo turhauttavan tylsään tarinaan. Elokuvan rakkaustarista ainoa hyvä asia löytyy siitä että siten juoneen on saatu kirjoitettua rooli Megan Foxille joka onkin harvoja hyviä syitä katsoa tätä elokuvaa.
Perinteisen länkkäritematiikan lisäksi elokuvaan on heitetty mukaan yliluonnollisia elementtejä. Jonah Hexillä on jostain syystä kyky manata kuolleita takaisin henkiin ja muutaman kerran hän kaivaakin haluamiaan tietoja erinäisistä tapahtumista jo manan mailla makaavilta.
Palkkiometstästäjä noutamassa palkkiotaan
Vaikka tarina ei säväyttänyt itseäni suuntaan tai toiseen oli tässä elokuvassa teknisesti kuitenkin piirteitä joista pidin. Pidin siitä että elokuvassa oli paljon keskusteluissa kasvolähikuvia ja muutenkin kuvakulmat kameralla olivat toimivia. Harmillisesti elokuvan leikkauksista jäi kuitenkin yleisesti levoton tunnelma sillä tunnelmaltaan verkkaisista kohtauksista syntyi hätäinen fiilis liian nopeiden leikkauksien vuoksi.
Samoin dialogeissa leikkaukset häiritsivät toisinaan sillä paikoitellen kun henkilö alkoi puhumaan hypättiin suoraan leikkauksessa tähän puhuvaan henkilöön ja kun toinen rupesi puhumaan leikattiin suoraan tähän puhuvaan henkilöön. Tämänkaltainen leikkaus luo tarpeettoman hätäisen fiiliksen ja se kyllä toimii jos kohtaus on nopeatempoinen action-kohtaus, mutta normaalissa dialogissa se vain rikkoo kohtauksen seesteisen harmonian.
Kaiken kaikkiaan Jonah Hex on kohtalaisen huono elokuva. Sen juoni ei erikoisemmin säväytä ja erityisesti leikkauksissa käytetyt tyylikeinot tekevät siitä epätasapainoisen tuntuisen katselukokemuksen jonka jaksaa katsoa kerran tai pari ja niilläkin kerroilla vain Megan Foxin takia.
