S-Marketissa käydessäni yllätykseni oli suuri kun havaitsin että suomalaisen metallimusiikin pioneeri Amorphis on antanut nimensä myös oluelle. Koska oluita tulee testattua niin täytyihän se tämäkin olut ottaa tarkempaan analyysiin.
Olut on kotoisin Maku Brewingin panimolta ja tyyliltään se on lager. Vahvuutta oluessa on 4,6 %, väriarvoltaan se on 10 EBC ja katkeruus on 45 EBU. Olutta myydään niin tölkkeinä kuin lasipulloinakin. Kuten kuvasta näkyy omani oli tölkki mutta jos olisin lasipullona sen bongannut olisin sellaisena sen mieluummin ostanut. Maku Brewingin sivulla näkee hieman lisää tietoa tästä oluesta.
Lasiin kaadettaessa olut on suhteellisen kuohuvaa tavaraa. Vaahto on hattaramaista ja se säilyy jonkin tovin lasissakin kaatamisen jälkeen. Vaahto maistuu kohtalaisen kirpeälle.
Tuoksu on mieto eikä se juurikaan hyppää esiin. Nuuhkiessa tuoksua sen kyllä erottaa ja se on tuoksultaan hyvä ja miellyttävä, paikoitellen jopa IPAmaisia vivahteita tuli tuoksusta mieleen.
Suutuntuma oluessa on kohtalaisen täyteläinen, kirpeyttä löytyy hieman kielen kärkeen olutta maistellessa mutta kokonaisuutena suutuntuma ei jätä kirpeää tai vahvaa mielikuvaa. Itselleni olisi toiminut kyllä vahvempikin suutuntuma, mutta tällaisenaankin tämä on varsin kelvollinen olut nautittavaksi. Makunsa puolesta tämäkin olut on siis nautinto jota mieluummin siemailee hillitysti lasista kuin kiskoo suoraan tölkistä.
Tämän kanssa ei varmasti ole vaikeaa arvata mitä musiikkia on suosittelulistallani. Itse kuuntelin Amorphiksen Under the red cloud -levyä taustalla, mutta mikä tahansa Amorphiksen tuotanto on tämän kanssa oikeaa musiikkia soitettavaksi. Laitetaan tähän kuitenkin muutama suositus YouTubesta mikäli Amorphiksen musiikki ei ole tuttua. Kappalevalinnat olkoon vaikka legendaarinen Black Winter Day sekä uudemmalta tuotannolta The Four Wise Ones.
Tämänkertaisen ruokapaikkatestauksen kohteeksi valikoitu Vantaan Koivukylässä sijaitseva Pizza Service. Mikäli mielikuvitustaan ja aivokapasiteettiaan käyttää kaikella teholla ja antaa ajatusten rattaiden rullata voi päätyä arvaamaan – aivan oikein – että kyseessä on siis pizzeria jossa saa myös tuttuun tyyliin kebabia.
Pizza Service sijaitsee Hakopolku 2:ssa eli Koivukylän R-Kioskin välittömässä läheisyydessä. Tarjolla valikoimassa on pizzoja, kebabeja, salaatteja ja myös erilaisia leikkeitä. Mietin josko olisin testannut lehtipihvin tai jonkin muun pihvin mutta ajattelin vetää varman päälle ja koettaa kebabia.
Ravintola on sisältä kohtalaisen mukavan näköinen
Olin sopivaan aikaan liikenteessä sillä muita ihmisiä ei siihen aikaan paikalla ollut – tai siis tietenkin oli mutta he olivat henkilökuntaa. Tilasin rullakebabin aurajuustolla ja otin 0,33 Coca-Cola Zeron ja istahdin pöytään odottamaan. Kovin kauaa ei elinpäivien tiimalasissa kerennyt hiekka päästä hupenemaan kun kebab jo saapui pöytään.
Yllätyin tavasta jolla annos tuotiin sillä lähes poikkeuksetta jokaisessa paikassa rullakebab on tuotu folioon käärittynä. Siis se kebab on käärittynä folioon, ei se henkilö kuka sen tuo. Onneksi koostumus oli suhteellisen jämäkkä ja kokonaisuus pysyi läjässä ilman folion tuomaa tukea.
Maku kebabissa oli varsin mieluisa. Se maistui juuri sille mille kebabin kuuluukin. Aurajuustosta jota otin kebuun lisäksi en ole aivan varma oliko kyseessä nimenomaisesti Aurajuustoa sillä maku oli sen osalta erilainen ja olisin veikannut sitä jonkin muun valmistajan homejuustoksi, mutta yhtä kaikki toimivan lisämaun se kuitenkin antoi.
Lähempää kuvaa kebabista
Annoskoko oli omaan jaksamiseen nähden megalomaanista tasoa ja lähes puolet rullasta rullailin folioon ja kärräsin kotio. Ei vain pystynyt syödä kerralla koko annosta jos halusi että ei ähkyyn itseään änkää ja pyöriydy loppuiltaa tuskaisena sängyssä miettien että ketä mahtaa ähky hyödyttää.
Hintataso on yleistä kebab-paikkojen hintatasoa eli 10 eurolla sai juoman kanssa tämän rullan, 9 euroa olisi ollut pelkkä rulla ilman juomista.
Houkuttelevuus ei ole ulkoa käsin aivan suurin myyntivaltti
Yleisesti ottaen pidin tästä annoksesta eikä paikan viihtyvyydessäkään ollut mitään valittamista sisältä käsin. Eihän se mitään viiden tähden ravintolaa muistuta mutta harvoinpa pizzerialta sellaista edes odottaa. Ulkopuolelta katsottuna paikan houkuttelevuus on sitten vähän niin ja näin, ei se ainakaan omaan silmääni katsottuna herätä sellaista “Tämä paikka on pakko päästä koettamaan” -fiilistä.
Kokonaisuutena Koivukylän Pizza Service vastasi niihin odotuksiin mitä sille olin mielessäni asettanut. Perustoimivaa kebabbia joka on varma valinta jos haluaa jotain helppoa ja nopeaa. Menen tänne mielellään toisenkin kerran kebabille.
Valmis ateria maistui paremmalta kuin miltä se kuulostaa tai näyttää
Tämänkertainen kokkailukeskiviikkoateria on pannulla paistettuja kananmunia, sipulia, paprikaa, ananasta ja chili sin carne -kastiketta jota tarjoillaan keitettyjen nuudeleiden ja tuoreiden kasvisten kanssa. Vaikka ruoka kuulostaa hyvin erikoiselta ja ehkä se sitä olikin ilahduin positiivisesti siitä että se maistui ainakin itseni mielestä hyvälle.
Kokkaillessa aloitin kananmunien pistämisellä pannulle. Tietenkin ensin pistin levyn lämpenemään, heitin pannulle jotain kaapista löytynyttä ruokaöljyä joka esti että sapuska ei köntsähdä pannuun paistaessa ja sen jälkeen hajotin kananmunia kuppiin yksi kerrallaan ja siitä sitten viskelin vasta pannulle. Tämän funktiona on tietenkin se että jos jokin kananmuna on pilaantunut niin ei jo pannulla lämpenevä ateria mene pilalle – olettaen tietenkin että ei ole niin vatipää että näkee että rikottu kananmuna on pilalla ja viskaa sen silti pannulle.
Kananmunat kannattaa muistaa aina viskata ensin astiaan ja vasta siitä sitten pannulle
Kananmunien lämmetessä pannulla kerkesin jossain vaiheessa vedenkeittimellä kiehauttaa vettä ja heittää puolikkaan nuudelipussin (sananmuunnos, *tirsk*) sisällön kattilaan ja kuumat vedet sinne sekaan. Vedenkeittimellä kiehauttaessa vedet nuudeleiden päälle säästää luultavasti sähköä ja ainakin helpottaa ruoanlaittoa kun ei tarvitse vahtia milloin vesi kiehuu.
Nuudeleiden lilluessa kattilassa ja munien paistuessa pannulla kerkesi sitten pilkkomaan sipulia ja paprikaa.
Sipulia sekaan antamaan makuaKannattaa varoa että ei tee haavaa kieleensä jos syö ananasta purkistaOm nom nom! Lähikuva ruoasta ei näytä niin arveluttavalle kuin kauempaa kuvattu versio.
Sipuleiden, kananmunien ja paprikan lisäksi pannulle tuli heiteltyä mukaan myös ananasta makua antamaan. Myös Chili Sin Carne -kastiketta löytyi kaapistani joten sitä heitin myös antamaan makua tälle aterialle.
Kaikkien ainesten pannulle viskaamisen jälkeen oli näppärästi aikaa heitellä lautaselle kasviksia ja raejuustoa odottamaan ruoan valmistumista. Tällä kertaa kasviksina oli mukana ainoastaan kurkkua ja miniluumutomaatteja mutta enempää toki ei ole niin välttämätön olla kun varsinaisessa ruoassa oli kuitenkin tulossa myös paprikaa ja ananasta.
Kokonaisuutena kokkailuun meni noin 15 minuuttia (ainakin valokuvien aikaleimoista katsottuna) joten tämä ruoka on nopea ja helppo valmistaa ja maistui hyvälle epämääräisestä ulkonäöstä huolimatta. Täytynee tehdä tätä toisenkin kerran.
Kirjoitin tänne blogiin sunnuntaina Kuvia Koivukylästä, osa 1 -postauksen joten nyt on sopivasti laittaa jo lisää kuvia sillä kävin sunnuntaina kävelyllä ja samalla katselemassa lähialueita kameran kanssa. Olin menossa kaverini luo joka asuu täällä Koivukylässä joten samalla sain sitten oivan syyn käydä katselemassa Koivukylää hieman eri puolilta.
Nämä kaikki tämän kuvasarjan kuvat on otettu suhteellisen läheltä omaa asuntoani, alle kilometrin sisältä mutta luultavasti sunnuntaina tulee lisää kuvia lähistöltä jotka on kuitenkin otettu hieman kauempaa. Laitan näitä taas useammassa osassa koska liian monta kuvaa kerralla on todella puuduttavaa katsoa ja hidastaa sivun latausta turhan paljon.
Junalaiturille menevä silta oikeassa ylänurkassaTästä kun lähtee suoraan eteenpäin kulkemaan pääsee kävelysiltaa pitkin LIDLilleKävelysillan luona on jänniä sienimäisiä katoksiaTuolta pieneltä tien yli menevältä kävelysillalta näkee kauempana CitymarketinKävelysillalta kun laskeutuu alas ja katsoo takaisinpäin näkee LIDLinJuna-aseman läheisyys on juuri sen näköistä seutua kuin yleensäkinJunaradan lähellä on myös hieman puita ja tyhjää tilaa eli koko alue ei ole pelkkää betonia
Gears of War 4 on ensimmäinen peli jonka pelasin viime vuoden lopulla ostamallani Xbox One X -konsolilla läpi. Gears of War 4 on aikaisempien Gearsien tapaan kolmannen persoonan kuvakulmasta pelattava sci-fi sotapeli. Sen on kehittänyt kanadalainen pelitalo The Coalition ja sen on julkaissut Microsoft Studios. Peli on julkaistu lokakuussa vuonna 2016 niin Windowsille kuin myös Xbox Onelle ja peli onkin ensimmäisiä pelejä jotka ovat saaneet Xbox One X:n tehoista enemmän irti ottavan päivityksen.
Tarinassa pääosissa nähdään Marcus Fenixin poika J.D. Fenix joka isänsä tapaan jatkaa pahojen alieneiden lihoiksi pistämistä pelastessaan ihmiskuntaa. Pääpiirteittäin tarina menee siten että 25 vuotta on kulunut aikaisempien Gears of Warien tapahtumista joissa ihmiskunta otti voiton locusteista mutta onnistuivat aiheuttamaan hieman hallaa planeetalle siinä sivussa. Sen seurauksena fossiiliset polttoaineet ovat tuhoutuneet ja luonnon tasapaino järkkyy ja järjettömiä myrskyjä nähdään planetalla. Paha ei ole kokonaan kuitenkaan kuollut ja sotilailla on jälleen tarvetta lähteä pistämään rotia vihamieliseen perseilyyn.
Ei niin vanhaa jottei jotain uuttakin
Mind:Blown
Vaikka Gears of War 4 tuskin käsikirjoituksellaan mitään kirjallisuuden Nobelia hyllyynsä tulee pokaamaan ei sitä aikaisemmatkaan osat ole tehneet. Gearsien viehätys on aivan jossain muussa ja tarinassa näissä riittää että se on edes kutakuinkin tolkullinen. Onneksi se sitä tälläkin kertaa oli.
Gears on mukavan rento ja suoraviivainen toimintapeli jossa voi aivot vääntää kepeään lepotilaan ja antaa yliampuvan korostuneen verellä läträämisen viihdyttää. Peli on K18 ja siihen on kyllä selkeästi syynsä mutta tämän pelin brutaalius ja raakuus ei ainakaan allekirjoittaneella aiheuttanut vastenmielisyyttä tai muuta reaktiota sillä tyyli on niin överi että se menee kepeänä splätterinä eikä siitä painajaisia tule hankittua – ainakaan näin aikuisena pelatessa. Kuitenkin herkempien kannattaa harkita kahteen kertaan pelin pelaamista etenkin jos veren näkeminen aiheuttaa pahoinvointia.
Pelillisesti tämäkään osa ei ole uudistunut kovinkaan paljoa aikaisemmista. Asearsenaali on tuttua ja turvallista eikä ainakaan suuria muutoksia tullut nähtyä aikaisemmin koettuihin vaihtoehtoihin, liikkuminen ja kontrollit on sitä mitä ne on ollut aina ja kokonaisuus on juuri sitä mitä Gearseilta on totuttu näkemään.
Uuttakin auringon alle mahtuu, sillä tällä kertaa mukana oli myös robotteja. Alussa pelatessa olin hieman pettynytkin kun säikähdin että vanhoja tuttuja alieneita ei pääsisi pistämään paloiksi, mutta onneksi huoleni oli turha ja vihollisvalikoima oli vain kokenut laajenemista. Kokonaisuutta ajatellen tämä oli toimiva ratkaisu vaikka alussa se hieman säikäyttikin.
Visuaalista eeppisyyttä
Myös robottien ohjaamista päästiin harjoittamaan
Gears of Warit on aina olleet itselleni niitä pelejä joissa olen jäänyt ihastelemaan niiden visuaalista puolta. Gears of War 2 joitain vuosia sitten pelatessani Xbox 360:lla oli kokemuksena hieno ja muistan jo silloin fiilistelleeni pelin tyylikästä grafiikkaa. Gears of War 4 ei tee poikkeamaa tämän asian suhteen ja se heittääkin vielä lisää löylyä kiukaalle Xbox One X optimointiensa osalta.
Grafiikat oli sanalla sanoen aivan uskomattoman upeat katsoa. 4K:lla ja HDR:llä varustetulla televisiolla peli pääsi kunnolla oikeuksiinsa ja visuaalisten taiteilijoiden luomat maailmat sai aivan uutta tuulta purjeisiinsa kun konsolista löytyi tehoja revitellä oikein luvan kanssa.
Äänimaailmat on tuttua ja turvallista ja mitään yllätyksiä ei sen suhteen tullut koettua. Musiikit toimii, äänet toimii ja ääninäyttelyssäkään ei mitään valittamista. Kokonaisuutena siis eheä kokemus senkin osalta kuten tämän kokoluokan pelissä jo osaa odottaa.
Pelaamisen arvoinen
Alienit olivat vihaisia ja rumia (ei, ne eivät olleet feministejä)
Kokonaisuutena Gears of War 4 ei pettänyt eikä jättänyt kylmäksi. Se oli rento ja viihdyttävä suoraviivainen toimintaräiskintä jossa verellä läträtään ja pyritään maailmanrauhaan hyväksi havaitulla kaikkien vihollisten tappamisella. Käsikirjoitus on siis aiemmistakin osista tuttua perusmachoilua aseilla, alieneilla ja teurastuksella maustettuna kevyellä tarinankerronnalla.
Se noudattaa aiempien osien tapaan tuttuja konsepteja eikä se edes pyri ravistelemaan koko suunnittelupöytää puhtaaksi mitä nyt hieman pölyjä pyyhkii pinnasta ja lyö tiskiin hieman monipuolisempaa vihollisjoukkoa. Kaikkiaan Gears of War 4 on siis kelpo peli jota oli viihdyttävä pelata. Pelaamisen arvoinen mikäli tämän tyylilajin pelit iskevät lainkaan.
