• Kokkailukeskiviikko: Lihaisa kesäkurpitsavuoka

    Valmis annos kasvisten kanssa

    Tämänkertaisen kokkailukeskiviikon ruokana on lihaisa kesäkurpitsavuoka. Käytännössä se siis tarkoittaa lihan pannulla kärventämistä ja heittämistä uuniin kesäkurpitsan kanssa. Pistin sekaan myös paprikaa jotta vuokaan saa useampaa kasvista ja sitä kautta hieman monipuolisuutta kehiin.

    Aterian kokkailu alkoi perinteiseen tyyliin eli pannu kaapista levylle/tasolle, jotain luikastetta jotta liha ei köntsähdä kiinni ja levy päälle. Pistin itse jotain öljyä mitä vielä kaapissa oli mutta en tiedä huomaisinko mitään eroa vaikka olisin käyttänyt voita. Lihaksi valikoitui minuuttisuikaleet joita kärvennetään ainoastaan muutamia minuutteja pannulla jonka jälkeen ne ovat jo syömäkelpoisia.

    Lihat valmistumassa pannulla

    Tässä vaiheessa kun pannulle oli pistetty lihat lämpenemään oli hyvä aika heittää uuni jo lämpenemään. Uunin lämpötilaksi pistin 225 astetta.

    Lihojen valmistumista ja uunin lämpenemistä odotellessa viipaloin valmiiksi kesäkurpitsan haluamani kokoisiksi paloiksi ja siihen kyytipojaksi pilkoin mukaan myös yhden ison paprikan. Yksi kokonainen kesäkurpitsa ja yksi iso paprika olivat sopiva annos omaan uunivuokaani sillä tilaa piti jäädä myös lihasuikaleille.

    Ateria menossa uuniin

    Kun kesäkurpitsa ja paprika olivat vuoassa oli lihasuikaleetkin jo kuitakuinkin tolkullisen näköisessä kunnossa. Heivasin paistuneet lihasuikaleet sitten kasvisten seuraksi ja laitoin vuoan uuniin.

    Uunissa ruokaa tuli pidettyä 40 minuuttia joten tässä vaiheessa oli hyvää aikaa katsoa elokuvaa odotellessa. Pistin puhelimeen hälytyksen sillä ilman sitä ruoka olisi varmaan unohtunut uuniin pidemmäksikin ajaksi. Netistä bongaamani 40 minuutin uunissaoloaika oli varsin passeli sillä siinä ajassa kesäkurpitsat olivat jo pehmentyneet mukavaksi syödä.

    Valmis annos vuoassa

    Kun otin ruoan pois uunista niin vasta siinä vaiheessa tuli leikattua kurkkua ja tomaatteja lautasen reunalle ja pistettyä raejuustoa siihen sivuun. Sinä aikana ruoka kerkeää hieman jo jäähtyä ja sitä pääsee sopivasti syömään ilman että polttaa kitaansa omaa malttamattomuuttaan.

    Kokonaisuutena tämä oli mukavan maukas ja helppo kotiruoka eli sellainen että täytynee tehdä toisenkin kerran ja laittaa lisäksi vielä useampia erilaisia kasviksia ja koettaa minkälainen kombinaatio toimisi parhaiten. Kaikessa primitiivisyydessäänkin kahdella kasviksella ja lihalla sai jo maukkaan aterian.

  • Kokeilussa: Zoegas skånerost -kahvi

    Papuja myydään kohtalaisen kokoisessa pussissa

    Tovi on taas vierähtänyt kun olen ostanut uutta ja erilaista kahvia jota itse pääsisi jauhamaan kahvimyllyllä mutta kaupasta tarttui matkaan tovi sitten Zoégas Skånerost -kahvipapuja.

    Kavhi on ainakin Verkkokaupan sivujen mukaan ruotsalainen kahviklassikko vuodelta 1918. Koska en vielä itse silloin ollut syntynyt en toki tiedon paikkaansapitävyydestä voi mennä takuuseen mutta uskon että asia on näin.

    Rusinoita? Jäniksen papanoita? Ei vaineskaan vaan kahvia papuina!

    Zoégast Skånerostista tulee kuvauksissa usein vastaan termi vahva, mutta ainakin omaan makuuni tämä ei edusta järin vahvaa kahvia. Se on kyllä maukas, aromikas ja hyvätuoksuinen kahvi jota siemailee erittäin mieluusti, mutta vahvuutensa osalta tämä on kohtalaisen mieto mikäli puruja ei jauha kaikkein hienoimmaksi mitä myllystä irti lähtee. Maku on miellyttävän pehmeä.

    Makunsa puolesta ainakin maidon kanssa nautittuna kyseessä on varsin kelpo kahvi jota kannattaa testata mikäli tummemmista kahveista nauttii.

  • Kuvia Koivukylästä, osa 4

    Asuintoloni toisesta suunnasta kuvattuna

    Kävin joitain päiviä takaperin pyöriskelemässä lähialueita kameran kanssa joten pistänpä tänne lisää kuvia Koivukylän suuralueesta eli osa kuvista on Koivukylästä ja osa Rekolan tai Havukosken puolelta. Kuvat ei varsinaisesti mitään kovin taiteellisia kuvia ole eikä pyri olemaan, lähinnä niillä on tarkoitus näyttää minkä näköistä seutua täältä löytyy aivan kävelymatkan päässä kotoa.

    Noin puolen kilometrin päässä asunnolta
    Jou jou ja räppikäsi heiluun! Raggarit on sotkeneet paikkoja.
    Kauempana näkyvien kerrostalojen läheisyydessä on myös oma kotini
    Rekolan Kino joka ei valitettavasti ole enää käytössä
    Tässä vaiheessa tuli etäinen Lieksa-fiilis itselleni
    If they don’t let you say it, you must spray it – täälläkin on ollut vandaalit vauhdissa
    Tuttu ja turvallinen juna-asema – tosin turvallisuudesta en menisi niinkään takuuseen
  • Leffalauantai: Skyline

    Alienia turpaan

    Skyline (IMDB) on vuonna 2010 ilmestynyt scifi trilleri. Sen on ohjannut Colin Strause ja Greg Strause jotka kumpikin on enemmän niittänyt mainetta elokuvien tehostepuolella kuin ohjaajan roolissa. Pääosissa nähdään Eric Balfour, Scottie Thompson ja Donald Faison.

    Jarrod (Eric Balfour) lähtee naisystävänsä Elainen (Scottie Thompson) kanssa Jarrodin vanhan ystävän Terryn (Donald Faison) luo hänen syntymäpäiville. Terry elää hieman leveämpää elämää omine kattohuoneistoineen ja Ferrareineen ja hän koettaakin houkutella myös Jarrodia muuttamaan samoihin maisemiin jotta hän voisi tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Elaine ei tästä ehdotuksesta ole kovin innostunut ja kaiken muun lisäksi selviää että hänellä on pullat uunissa joten isompia muutoksia elämään on tulossa jo muutenkin.

    Bileillan yönä sattuu ja tapahtuu kuitenkin kummia sillä ulkoa alkaa kajastamaan mystistä sinistä valoa. Alussa ihmiset luulevat että aamu on jo tullut mutta pian selviääkin että tuo sininen valo on lähtösin avaruuden asukkaista. Valo on houkutteleva ja se saa ihmiset kävelemään sitä päin ja sitä myötä se vie ihmisen mennessään alieneiden matkaan. Bileet muuttuvat lopulta selviytymistarinaksi sillä alieneiden invaasio on käynnissä täydellä voimalla.

    Elaine (Scottie Thompson) ja Jarrod (Eric Balfour)

    Vaikka visuaalisesti Skyline oli mukavaa katsottavaa oli se kokonaisuutena suhteellisen vaisu esitys. Sen juoni on tylsä eikä siihen pääse uppoutumaan oikein missään vaiheessa. Pääosien roolihahmot ovat tasapaksuja eikä niihin saa tuntumaa ja lisäksi välillä sekaan tulee satunnaisia tyyppejä hetkeksi mukaan pyörimään kunnes kuolema kerää lapsensa elon viljapellolta autuaammille aroille. Muutamat sivuosassa olleet henkilöt aiheuttivat vain enemmän hämmennystä mistä ja miksi he nyt tulivat tarinaan mukaan pyörimään.

    Skyline jättää katsojalle avoimia kysymyksiä joka hyvin tehdyssä elokuvassa olisi hyvä merkki mutta keskinkertaisessa se on kaikkea muuta. Erona on se että hyvin tehdyssä elokuvassa juoni on rakennettu herättämään katsojalle kysymyksiä kun taas huonossa elokuvassa ne kysymykset syntyvät katsojalle siitä että on unohdettu kirjoittaa olennaisia asioita mukaan juoneen ja katsoja joutuu arvailemaan että miten asiat liittyvät toisiinsa.

    Alienit osasivat lentää

    Tässä elokuvassa kysymyksiä heräsi siitä että mistä alienit tulivat ja miksi – oliko heillä jokin suurempi visio taustalla? Kun alienit heittivät sinistä valoa miksi se aiheutti jonkinlaista ihottumaa kokijalle mutta se välillä hävisi ja välillä tuli taas takaisin. Oliko sillä jokin muu tarkoitus kuin olla tarkoitus itsessään, olisiko se aiheuttanut ihmisen muuntumisen alieniksi? Mistä alienit havaitsivat että ihmiset olivat rakennuksessa, kuka oli se ihme tyyppi joka tuli tarinan aikana kuvioihin mukaan ja miksi hänen käytös olis sellaista kuin se oli. Nämä ja monet muut kysymykset olivat sellaisia joista tuli mielikuva että tarinan taustoja ei ole avattu tarpeeksi jotta juoneen saisi kosketuspintaa.

    Oli tässä kuitenkin hyvätkin hetkensä ja se on kokonaisuutena kuitenkin katsottavaa tasoa. Jos haluaa nähdä visuaalisesti mukavan näköisen elokuvan jossa ei tarvitse liikoja miettiä jotta tarinassa pysyisi silti mukana on tämä ihan keskinkertaista tasoa. Musiikit sitä vastoin oli poikkeuksellisen hyvät ja niitä oli mukava kuunnella kaiken räiskimisen seassa.

    Kokonaisuutena Skyline on keskinkertainen elokuva jota en kovin helpolla suosittele. Kyllähän sen katsoi mutta ei tätä aivan hetkeen mielellään toista kertaa katso.

    Arvosana: 5/10 (IMDB: 4,4/10)

  • Perjantaipullo: Lapin Kulta A

    Tuttu ja turvallinen Lapin Kulta löytyy vihdoin myös nelosena kaupasta

    Tämänviikkoisena perjantaipullona nähdään jälleen tölkki mutta pitkästä aikaa vaihteen vuoksi nelosolutta. Lapin Kulta on varmasti jokaiselle suomalaiselle oluen nauttijalle tuttu juoma ja tuskinpa kovin montaa suomalaista löytyy joka ei tietäisi Lapin Kultaa eli tuttavallisemmin Lapparia vaikka olutta ei nauttisi lainkaan.

    Lapin Kultaa on myyty suomalaisissa kaupoissa jo kymmeniä vuosia ja onpa Lapin Kulta A-oluena Wikipedian mukaan voittanut kultaa Brysselin kansainvälisissä olutkilpailuissa vuonna 1963. Olutta valmistaa Hartwall.

    Lapin Kulta on tyypiltään lager, vahvuutta siinä on 5,2 % ja sen väriarvo on 11 EBC. Hartwallin omalla sivulla lasipullossa myytävä 5,2 % vahvuinen versio on merkitty katkeroidensa osalta 21 EBU mutta Alkon sivuilla taas tölkkiversion katkerot on ilmoitettu 16 EBU. En sitten tiedä onko lasipullossa myytävän ja tölkissä toimitetun tavaran välillä tämän suhteen eroa vai onko kummassa jommassa nettisivussa vain väärä tieto.

    Lasiin kaadettaessa olut kuohuaa kauniisti ja hillitysti eikä vaahto kovin kauaa lasissa viihdy. Koostumukseltaan vaahto on kohtalaisen hattaramaista eikä se maistu juuri miltään. Tuoksu oluessa on mieto eikä sitä oikein tahdo erottaa mutta tarkemmin kun sitä etsii niin sieltä se kuitenkin löytyy. Kaikkiaan siis hyvin kepeätuoksuinen olut.

    Suutuntuma on suhteellisen mieto ja hieman vetinen, jopa yllättävänkin laiha nelosolueksi. Maussa on ainoastaan aavistuksen verran kirpeyttä.

    Varsinaisesti Lapin Kullan nelonen ei ole aivan parhaimmistoon kuuluva olutnautinnoksi hienostuneeseen siemailuun mutta se on silti erittäin passeli olut ruoan kanssa nautittuna, pelisessioihin tai vaikkapa kyytipojaksi makkaranpaistoreissuille. Perustoimiva lager jota tulen jatkossakin ostamaan aina satunnaiseen nautintaan.

    Musiikiksi tämän kanssa sopi hyvin ainakin Charon – Little Angel sekä Entwine – The Strife.