Ben Fosterin näyttelemä Mars Krupcheck on tarinan mielenkiintoisin hahmo etenkin loppua kohden mennessä.
Hostage joka on suomeksi käännetty suoraan muotoon Panttivanki on Florent-Emilio Sirin ohjaama psykologinen rikostrilleri vuodelta 2005. Pääosissa nähdään Bruce Willis, Kevin Pollak, Jimmy Bennett, Michelle Horn, Ben Foster, Jonathan Tucker sekä Marshall Allman.
Panttivankitilanteita aikaisemmin Los Angelesissa selvittänyt neuvottelija Jeff Talley (Bruce Willis) on siirtynyt pahasti epäonnistuneen tapauksen jälkeen poliisiksi toiselle alueelle. Varakkaan perheen luota tulee äänetön hälytys jota hänen kollegansa menee tarkistamaan, mutta tilanne eskaloituu pahasti kun tilannetta tarkistamassa ollutta poliisia ammutaan. Tapahtumat etenevät panttivankidraamaksi jota Jeffin ei ole tarkoitus ottaa hoidettavakseen, mutta koska samaan aikaan tapahtuu toinen panttivankitilanne josta muut poliisit eivät tiedä joutuu Jeff ottamaan jälleen ohjat ja käyttämään neuvotteluosaamistaan ihmishenkien pelastamiseksi.
Hostage on viihdyttävä elokuva psykologisten rikostrillereiden kategoriassa, sillä se tarjoaa helposti seurattavaa suoraviivaista toimintaa mielenkiintoisella ja monivivahteisella juonella. Hahmot ovat uskottavia ja pääasiallisen panttivankidraaman aiheuttaneesta rikolliskolmikosta Marsin (Ben Foster) mielenterveyden häilyvyys ja arvaamattomuus joka kehittyy tarinan edetessä aina vain vaarallisempaan suuntaan luo yllättävyyttä ja kasvattaa lisää jännitystä.
Toinen panttivankitilanne jota Jeff samalla joutuu selvittämään mutta josta hän ei voi puhua muille poliiseille on sekin toimiva lisä, vaikka ilman sitäkin tästä olisi saatu viihdyttävä juonikuvio. Onneksi tällä lisävivahteella ei oltu elokuvasta tehty vaikeaselkoista seurattavaa.
Vaikka elokuvassa onkin paljon ennalta-arvattavuuksia kuten odottaa voi, oli siinä muutamia yllättäviäkin käänteitä jotka olivat positiivinen lisä.
Rytmi on tässä elokuvassa toteutettu mallikkaasti. Toimintaa ei ole liikaa, vaan tarinaa rakennetaan kunnolla mikä antaa toiminnallisille hetkille enemmän painoarvoa.
Kokonaisuutena Hostage on omassa lajityypissään hyvä elokuva jonka voi katsoa helposti useampaankin kertaan.
Mova Anti-Imperial Stout on on 7,2 % vahvuinen imperial stout. Olut on ukrainalaisen Mova Brewingin panimon panema. Kantavierrettä oluessa on 19.0 °P ja katkeroita 33 EBU. Lisää tietoja löytää Alkon sivulta (katso täältä).
Pullo on ulkoisesti suhteellisen vaatimaton eikä herätä sen suurempia tuntemuksia, poislukien vahalla pinnoitettu korkki joka oli mielenkiintoista vaihtelua.
Olut vaahtoaa kohtalaisesti kaadettaessa, mutta vaahto katoaa pian jo pois pinnalta. Väri on kauniin tumma, mustan ja ruskean rajamailla. Tuoksu on makea ja maltainen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja lähes täyteläinen.
Maku on miellyttävä eikä siinä nouse alkoholi liiaksi makukenttään. Maussa on paahteisuutta ja mausteisuutta ja kyllä tästä myös erottaa makeutensa osalta myös suklaista vivahdettakin jota Alkon sivun kuvauksessa luvataan.
Olen tänä vuonna pariin otteeseen lisännyt tänne blogiini vanhoja blogipostauksia. Viimeksi lisäsin postauksia vuosien 2012-2014 välille (lue täältä) ja sitä ennen vuosien 2017-2022 väliset postaukset (lue täältä).
Ilokseni löysin vielä joitakin kymmeniä ikivanhoja postauksia, joten nyt vanhimmat blogimerkinnät jotka täältä blogista löytyvät ovat syyskuulta vuodelta 2010, eli noin viidentoista vuoden takaa.
Harmillista kyllä sen vanhempia merkintöjä en ole löytänyt vieläkään mistään, joten on hyvin suuri todennäköisyys että niitä ei edes tule löytymään mistään. Samoin vuosien 2014-2017 väliset postaukset ovat luultavasti kaikki kadonneet, mutta minkäs teet.
Tällä kertaa vanhoja blogipostauksia tuli löydettyä yhdeltä vanhalta Macin kovalevyltä olleesta Scrivener-ohjelman tiedostosta.
Olin jossain vaiheessa kirjoitellut blogipostauksia ensin Scriveneriin jonka jälkeen vasta olin lähettänyt ne Posteroukseen. Posterous oli alusta jonne kirjoitin blogia ennen kuin ostin domainin aleksinblogi.net ja siirsin blogini uuteen paikkaan.
Jostain syystä viimeksi blogimerkintöjä etsiessä oli tuo tiedosto jäänyt huomaamatta. Lisäksi sain muun keskustelun yhteydessä eräältä ihmiseltä sähköpostitse idean tarkistaa archive.org sivuston kautta josko siellä olisi varmuuskopiota tuosta alkuperäisestä blogistani. Muutama postaus sieltä löytyikin ja sain sieltä niitä postauksia palautettua edes muutaman! Kiitos tälle henkilölle tästä vinkistä, jotenkin en ollut tajunnut itse sieltä tarkistaa asiaa 🙂
Monessa vanhassa postauksessa oli kuvia jotka ovat olleet Flickr-palvelussa. Olen kuitenkin jo vuosia takaperin poistanut kuvat Flickristä, mahdollisesti siinä vaiheessa kun maksuttoman tunnuksen kuvarajat tulivat vastaan. Tämän seurauksena vanhojen blogipostauksien kuvalinkit ja kuvaupotukset eivät enää toimineet.
Kävin lähes kaikki lisäämäni vanhat blogimerkinnät läpi ja etsin kuva-arkistostani kuvat jotka luultavasti ovat alkuperäisessä postauksessa ollut. Tietenkään monesta kuvasta en ole varma siitä mikä kuva on alunperin ollut blogipostauksessa, mutta olen valinnut niitä kuvia jotka olen uskonut blogipostauksessa mahdollisesti olleen – eli sellaisia jotka on otettu postauksen ajankohtana ja jotka näyttävät siltä mistä blogipostaus on kertonut.
Pari päivää olen ollut töistä poissa kun alkuviikolla nosti kuumeen kesken työpäivän. Alussa kuume oli vasta 37.4 mutta selkeästi itselleni koholla. Päiväunien jälkeen kuume nousi jo 38.5:een joten oli selkeää että aivan terveenäkään ei ole.
Pari päivää on nyt kuumetta hieman nostellut joten tänään kävin sitten lääkärissä sillä hengittäessä huomaa että keuhkoissa tuntuu hieman epänormaalilta. Jotenkin jos vetää keuhkot täyteen ilmaa niin välillä meinaa ruveta yksittämään hieman ja myös pientä kipua tuntuu.
Lääkäri määräsi käymään verikokeissa joista selvisi että tulehdusarvot olivat koholla joten sen jälkeen kävin vielä keuhkoröntgenissä. Röntgenissä ei näkynyt kuitenkaan vielä mitään selkeää, mutta uusi aika tuli lääkärille varattua ensi maanantaille. Ennen sitä on vielä käytävä laboratoriokokeissa uudemman kerran.
Diagnoosina oli keuhkokuume ja siihen sain 10 päivää kestävän tehokkaan antibioottikuurin. Toivon mukaan antibiootit auttaisi pian ja tulisi jälleen terveeksi.
Kahvipapuja. Kuva: Canon 2000D ja Canon EF-S 18-55 mm F/3.5-5.6 III
Olen nukkunut pidemmän aikaa enemmän tai vähemmän huonosti, joten päätin koettaa kokeilumielessä olla ilman kofeiinia useamman kuukauden ajan jotta näen onko syynä kofeiinin käyttö.
Kofeiinia kuluu arjessa normaalisti kohtalaisen paljon, sillä keitän kahvia päivässä tavallisesti 2-8 kuppia joka vastaa mukeina 1-4 mukillista maidon kanssa. Lisäksi toisinaan aina saatan juoda Coca Colaa tai Pepsiä, mutta niitä yleensä kuitenkin vain maksimissaan pari kertaa viikossa, energiajuomia yleensä vain silloin kun olen autoilemassa jossain pidemmällä reissulla.
Tässä kontekstissa huonosti nukkumisesta käyttämäni ilmaisu pidemmän aikaa tarkoittaa vuosikausia, sillä päiväkirjamerkinnöissäni yli kymmenen vuoden takaa olen jo kirjoittanut siitä että olen nukkunut huonosti ja yöunet on jääneet vähiin. Huonosti nukkuminen ei ole itselleni siis mikään uusi juttu, ja niin kauan kuin muistan olen nukkunut huonosti – tai ainakin silloin kun ulkoiset odotukset (lue: työ) ohjaavat elämäni rytmiä.
Huonoilla unilla tässä tarkoitan sitä, että unen määrä jää reilusti alle kahdeksan tai seitsemän tunnin. Monesti unet ovat jääneet alle kuuteen tuntiin ja todella monet kerrat myös alle viiteen tuntiin yössä.
Esimerkiksi lauantain ja sunnuntain välisenä yönä unet olivat 5 h 11 min, sunnuntain ja maanantain välisenä yönä (eli viime yönä) unet olivat 5 h 4 min, perjantain ja lauantain välisenä yönä nukuin todella hyvin eli 08 h 46 min, mutta sitä edeltävät yöt olivat 04 h 48 min ja 06 h 16 min. Tässä kuuden tunnin ja 16 minuutin unissa oli lisäksi mukaan laskettu luultavasti myös puolen tunnin päiväunet joten monina öinä uni on jäänyt vähiin. Unen määrät on mitattu Apple Watchilla.
Unettomuutta ei ole kuitenkaan jokaisena yönä ja välillä voi mennä moniakin päiviä 6,5 h – 8 h unimäärillä. Kuitenkin vaihteluväli on todella suurta ja satunnaista joten tämän vuoksi päätin koettaa onko kofeiini syyllinen tämänkaltaiseen huonounisuuteen.
Lisäksi on hyvä mainita että unettomuus ei varsinaisesti ole myöskään ollut muistaakseni mikään erityinen haaste silloin kun voin nukkua silloin kun siltä tuntuu. Harmillista kyllä oma sisäinen biologinen kelloni ei ole samaa mieltä kuin sosiaaliset normistot ovat siitä että milloin on hyvä aika nukkua ja milloin valvoa, sillä jos nukun milloin nukuttaa niin helposti saatan valvoa aamuyöhön kahteen, kolmeen ja joskus jopa viiteen ja voin nukkua aamulla kymmeneen tai yli puoleenkin päivään. Kuten arvata voi tämänkaltainen uniaika ei ole kovin sopiva yleisesti työelämää ajatellen joka kulkee eri rytmissä.
Muutamaa päivää vaille kolme kuukautta olin ilman kahvia, mutta lopputulos oli että unet menivät samalla tapaa kuin ennenkin – välillä nukun hyvin, mutta välillä en juuri lainkaan. Tämän havainnon vuoksi palasin takaisin nauttimaan kahvista, sillä hyvä kahvi on miellyttävä nautinto.
Jotain tästäkin opin
Kuppi kahvia maidon ja Filipinos-keksien kanssa. Kuva: Canon 2000D ja Canon EF-S 18-55 mm F/3.5-5.6 III.
Muutaman kuukauden kofeiinittomuus ei mennyt hukkaan ja tästäkin kokeilusta opin jälleen jotakin.
Ensimmäinen ja tärkein asia mitä opin oli se, että huonounisuuteni ei johdu ainakaan yksistään kofeiinista jos se riippuu siitä lainkaan. Tämä oli se tärkein asia jonka halusin selvittää ja muutamassa kuukaudessa sen sain selville tarpeeksi suurella varmuudella että en nähnyt enää tarvetta koettaa pidempään.
Toinen mielenkiintoinen havainto oli se, että kofeiinin vierotusoireet meni ohi noin viikossa ja oireet olivat moninaiset. Ensimmäisinä parina päivinä tuli pahoinvointia ja päänsärkyä koska niskat menivät jumiin ja muutaman päivän päästä tuli epämääräisiä alaselkäkipuja.
En alaselkäkipuja varmaankaan olisi osannut yhdistää kofeiinin lopettamiseen, mutta luettani netistä että muilla on ollut myös sen kaltaisia oireita tuli asia yhdistettyä itsekin siihen. Nämäkin oireet kyllä meni ohi muutamassa päivässä. Mielenkiintoinen oire kuitenkin, sillä alaselkäkipua ei ole itselläni normaalisti lainkaan.
Kolmas ja mielenkiintoisin tai ainakin yllättävin havainto oli se, että ilman kofeiinia unien määrä lisääntyi todella paljon. Jos normaalisti näen unia jotka muistan herättyäni ehkä kerran tai pari muutamassa kuukaudessa, näin varmaan keskimäärin kahdesta neljään yöhön joka viikko unia jotka muistin. Ainoastaan raakaravintoa syödessä vuosia takaperin oli unien määrässä näin suuri muutos.
Alussa kun kofeiinin jätti pois huomasi myös että todellisuus tuntui erilaiselta, jotenkin selkeämmältä ja kirkkaammalta. Se oli mielenkiintoinen havainto, mutta eron huomasi vain alussa jonka jälkeen keho tottui jo muuttuneeseen olotilaan. Mene tiedä johtuiko olotilan muutos kofeiinista vaiko vain siitä että jotain, mitä tahansa, jättää elämästä pois jota on käyttänyt vuosia. Paha sanoa.
Myöskin alussa kun kofeiinin jätti pois tuntui että ajatukset ovat rauhallisemat, eli ei pyörinyt niin nopealla tahdilla tuhat ja yksi asiaa päässä koko aikaa, mutta ajan saatossa kehon totuttua muutokseen ajatuksien kulku oli edelleen kuin sirkus olisi saapunut kaupunkiin ja apinat soittaisivat lautasilla tahtia karavaanin kulkiessa eteenpäin. Tai jotain sellaista. Whatever.
Yksi olennainen havainto jonka opin liittyy myöskin vireystilaan ja jaksamiseen. Monesti kofeiini mielletään piristäväksi aineeksi, mutta ilman kofeiinia muutaman ensimmäisen päivän jälkeen olo oli pirteämpi jo heti aamusta alkaen. Muutama minuutti heräämisen jälkeen oli jo täysin pirteä ja pirteys pystyi tasaisena pitkin päivää. Kofeiini ei myöskään varsinaisesti taida edes olla piristävä aine jos sitä käyttää jatkuvasti vaan vireystila taitaa perustua vain siihen että nautittu kofeiini paikkaa kofeiinivajeesta aiheutuvan väsymyksen ja luo illuusion virkistävästä aineesta.
Loppusanat
Iltakahvin mittaaminen. Kuva: Canon 2000D ja Canon EF-S 18-55 mm F/3.5-5.6 III.
Vaikka alkuperäinen ongelma jonka vuoksi kofeiinin käytön jätin muutamaksi kuukaudeksi ei sillä korjaantunut, oli muutaman kuukauden kofeiiniton jakso silti kokeilemisen arvoinen.
Positiivisesti yllättävää oli huomata kuinka helppoa kofeiinista luopuminen oli, sillä ainoa haaste oli alussa olleet fyysiset oireet. Mielihalua saada kahvia ei ollut eikä ilman kahvia oleminen aiheuttanut minkäänlaista ongelmaa. Hyvä niin, koska minkään aineen ei pitäisi olla sellainen että siihen olisi riippuvainen.
Positiivista on ollut myöskin se, että ainakin nyt alussa ensimmäiset päivät kun olen jälleen kahvia juonut on kahvin määrät päivässä olleet aikaisempaa matalammat. Voi tietenkin olla että kun kuukausia kuluu niin kahviakin alkaa taas menemään enemmän, mutta aika sen näyttäköön.
