Aleksin Blogi

  • Leffalauantai: Bangkok dangerous

    Palkkamurhaaja Joe (Nicolas Cage)

    Nicolas Cagen tähdittämä Bangkok dangerous (IMDB) on vuonna 2008 julkaistu toimintaelokuva jonka on ohjannut Danny Pang sekä Oxide Chun Pang. Muissa merkittävissä rooleissa nähdään Shahkrit Yamnarm, Charlie Yeung sekä Panward Hemmanee.

    Palkkamurhaaja Joella (Nicholas Cage) on hoidettavana neljä kohdetta Bangkokissa. Hän hankkii kadulta apurikseen paikallisen Kongin (Shahrkit Yamnarm) asioiden hoitoon jolle selviää vähitellen minkälaisia töitä Joe tekee. Kong saa pyynnöstään oppia Joelta hänen töihinsä, mutta huonolla uravalinnalla on myös hänen ja läheistensä elämään epätoivottuja vaikutuksia. Myös Joe itse joutuu kohtaamaan työnsä varjopuolet ihastuttuaan paikalliseen apteekkariin Foniin (Charlie Yeung), joka kuitenkin saa kauhistuksekseen huomata että Joe ei ole niin viaton kuin hän ensin vaikuttaa.

    Tarinassa nähdään tehokas palkkamurhaaja joka hoitaa töitään kuten asiakkaat odottavat – hän ei liiemmin mieti tai tee moraalisia valintoja itse, vaan hän hoitaa homman kotiin. Erään kohteen tapauksessa hänellä nousee kuitenkin kylmäverisen tappajan rooliaan enemmän esiin humaanimpi puoli ja hän joutuu pohtimaan moraalisia ongelmia kohteen elimoinoinnissa minkä seurauksena kohteen eliminoiminen käy hankalammaksi.

    Vaikka tarinan pääasia onkin palkkamurhaajan toiminta tappajana, on mukana lisäksi myös pienimuotoinen ihmissuhdetarina. Suhde ja sen kuvaus pysyy kuitenkin kohtalaisen pienessä vaikkakin jossain määrin merkittävässä osassa eikä se vie painopistettä liiaksi sivuun. Tarina pysyy hyvin kasassa ja suhdekuvio on toimiva lisämauste antamaan hieman syvyyttä päähenkilön sielunmaisemaan.

    Bangkok Dangerous on monella tapaa keskinkertainen elokuva joka saattaa kuulostaa negatiiviselta, mutta ei kuitenkaan sitä ole. Keskinkertainen on tasaisen varma elokuva joka antaa katsojalle juuri sitä mitä katsoja luultavasti on osannut siltä odottaakin, ainakin mikäli lajityypin elokuvat ovat yleisesti entuudestaan tuttuja.

    Omaan makuuni tämä oli toimiva elokuva jonka voi katsoa vaikka pariinkin kertaan. Se on viihdyttävä, ohjaus toimii kautta linjan ja mikä parasta, leikkaukset eivät ole levottomia vaan elokuvaa on helppoa katsoa. Ison plussan annan tälle myöskin sen yllättävästä loppuratkaisusta.

  • Perjantaipullo: Theakston Old Peculier

    Theakston Old Peculier on englantilaisen Theakstonin panimon 5,6 % vahvuinen ale. Katkeroita siinä on 25.0 EBU ja kantavierrettä 13.0 °P. Lisää tietoja oluesta löytää Alkon sivulta (katso täältä).

    Tuoppiin kaadettaessa vaahtoaminen on maltillista eikä vaahto säily kauaa pinnalla. Väri on tumma, lähes musta. Alkon sivuilla väriksi on ilmoitettu kastanjanruskea, mutta ainakaan Googlen kuvahaulla tarkistaessa miltä kastanjanruskea väri näyttää en saanut mitään kuvaa jossa värisävy olisi lähelläkään tätä. Oli miten oli, väri on tumma kuten postauksen kuvastakin voi nähdä.

    Tuoksu on miellyttävän maltainen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeän pyöreä. Maussa nousee esiin maltainen tumma paahteisuus joka antaa varsin pätevän makukokemuksen. Jälkimaku on lievästi kuiva ja aavistuksen pistävä, mutta niin vähäisessä määrin että siihen tuskin olisin kiinnittänyt huomiota ellen olisi erikseen pysähtynyt miettimään makukokemusta.

    Toimiva olut jota myydään ainakin tämän tekstin kirjoittamisen aikaan Alkon vakiovalikoiman tuotteena.

  • Cepter 5 port Gigabit Networking Switch

    Cepterin 5-porttinen kytkin oli huokein Gigabitin switch mitä Powerista löytyi

    Viime viikolla kirjoitin tänne blogiin verkko-ongelmien selvittelystä (lue täältä) ja Ubiquiti UniFi Express 7:n hankinnasta.

    Hetken aikaa pidin osan verkkoon yhdistetyistä laitteista käytännön syistä DNA:n kaapelimodeemissa kiinni ja osan Unifi Expressissä joka oli myöskin DNA:n kaapelimodeemin takana. Käytännön syyt oli se, että itselläni oli vain yksi kytkin eikä kaikkia ethernet-kaapelilla verkossa olevia laitteita saanut järkevästi Unifi Expressin taakse.

    Kahden eri laitteen takana laitteiden oleminen kuitenkin aiheutti nopeasti turhauttavia säätämisiä, sillä Philips Hue -valojen ohjaaminen puhumalla ei enää toiminut koska älykodin keskittimenä toimiva Apple TV oli eri sisäverkossa. Samoin muutakin pientä säätämistä oli sisäverkon laitteiden DNS-nimien kanssa, joten oli helpompaa vain laittaa kaikki laitteet mahdollisimman pian samaan verkkoon Ubiquitin taakse.

    Sunnuntaina kävin Powerilla mistä ostin Cepterin gigabitin kytkimen. Merkki on itselleni entuudestaan täysin tuntematon, mutta ajattelin koettaa josko tämä ajaisi asiansa siihen asti että raaskin sijoittaa parempiin ja ominaisuuksiltaan monipuolisempiin Ubiquitin switcheihin.

    Switchin pieni koko ja kepeä paino yllätti itseni, vaikka en suurta laitetta odottanutkaan

    Ubiquitilla on useita erilaisia ja eri hintaluokan switchejä, joten pitää ensin miettiä onko itselläni niille todellisuudessa tarvetta, tai saako niiden avulla omassa verkossa mitään lisäarvoa. Siihen asti käytössä on kaksi switchiä – tämä viisiporttinen Cepter sekä vanha vuosia kaapissani pyörinyt 8-porttinen Jensen.

    Nyt kotini verkkoratkaisussa on kaikki laitteet Unifi Express:n takana. Pöytäkoneeni ja työkoneeni telakka menevät tähän Cepterin switchiin, mistä sitten pitkä kaapeli jatkuu huoneen toiseen nurkkaan saakka. Huoneen toisella laidalla on 8-porttinen Jensenin switch johon menee kiinni Synologyn NAS, Philips Hue -ohjainyksikkö, Raspberry Pi sekä tietenkin tämä Cepterin switch.

    Jensenin Switchistä menee ethernet-kaapeli Unifi Express 7:aan ja Unifin WAN-portista ohjautuu liikenne DNA:n kaapelimodeemille. DNA:n kaapelimodeemi tuli samalla vaihdettua myös siltaavaan moodiin.

    Muutaman päivän kokemuksen perusteella Cepter on tehnyt sen mitä sen tarvitseekin. Liikenne kulkee ongelmitta eikä ole minkäänlaisia pätkimisiä tullut. Kytkin ei ole myöskään boottaillut itseään tai tehnyt mitään muutakaan absurdia, joten ainakin ensikokemukset on positiiviset – tuote tekee sen mitä sen odotankin tekevän.

    Aika näyttää kestääkö tuote käytössä tai päivitänkö tämän jo lähiaikoina monipuolisempaan ja monipuolisesti konfiguroitavaan Ubiquitiin, mutta siihen asti ainakin tämä saa olla käytössä jos mitään ongelmia ei ilmene.

  • Leffalauantai: The Wolf of Wall Street

    Puhetaitoinen Jordan Beltford (Leonardo DiCaprio) pitämässä puhetta yrityksensä työntekijöille.

    The Wolf of Wall Street on Martin Scorsesen ohjaama tositapahtumiin pohjautuva draamaelokuva vuodelta 2013. Pääosissa nähdään Leonardo DiCaprio, Margot Robbie sekä Jonah Hill.

    Jordan Beltford (Leonardo DiCaprio) on jo nuorena tiennyt tahtovansa tulla varakkaaksi ja niinpä hän hakeutuu Wall Streetille meklariksi. Kun hän on juuri pääsemässä hommiin kiinni tapahtuu pörssissä kuitenkin suuri romahdus jonka seurauksena työt loppuvat ennen kuin ne pääsevät edes kunnolla alkuunkaan. Jordan hakeutuu uuteen työhön meklariksi myymään senttiosakkeita hyvällä menestyksellä, mutta pian hän alkaa rakentamaan omaa yritystä yhdessä naapurinsa Donnien (Jonah Hill) kanssa. He etsivät ympärilleen muita myyntihenkisiä kumppaneita joiden avulla he nostattavat yrityksensä suuriin tuloihin kyseenalaisillakin keinoilla.

    Elokuva on suhteellisen verkkaisesti etenevä kuten sen kolmen tunnin kestosta voi arvata, mutta missään vaiheessa se ei kuitenkaan tunnu liian pitkältä eikä hidastempoiselta. Tarina etenee koko ajan hyvällä tahdilla ja toimiva rytmi säilyy alusta loppuun saakka.

    Firman menestyessä ja rahan virratessa juhlinta on sen mukaista. Huumeita, pillereitä ja alkoholia kuluu eikä uskollisuudesta ole tietoakaan kun prostituoituja on mukana monissa juhlissa. Jossain vaiheessa Jordanin huumeiden käyttö alkaa riistäytymään liiallisuuksiin alkaen hiertämään myös hänen perhe-elämäänsä. Fear and Loathing in Las Vegas -elokuvan tyylisiä huumesekoiluita ei sentään nähdä, mutta yliannostuksen aiheuttamaa sekoiluakin keretään näkemään.

    Scorsese onnistuu hyvin kuvaamaan rikkaiden huumehouruisen juhlinnan ja sen överiyden kuitenkaan glorifioimatta sitä, sillä toimilla on ennemmin tai myöhemmin seurauksia. Pettämiset ja muut sekoilut käyvät läheisille raskaaksi eikä elämä ole enää pelkkää iloista juhlintaa.

    Tarina on mielenkiintoinen kuvaus päämäärätietoudesta, ahneudesta, rikkaudesta ja sen turmiollisesta vaikutukseta väärissä käsissä. Kuten todellisessakin elämässä, monet asiat jotka vaikuttavat tavoittelemisen arvoiselta eivät lopulta välttämättä sellaisia olekaan.

    Kokonaisuutena The Wolf of Wall Street on erinomainen ja katsomisen arvoinen elokuva.

  • Perjantaipullo: Olutmestari Kuiva Tuplapukki

    Stadin Panimon Olutmestari Kuiva Tuplapukki on gluteeniton 8,0 % vahvuinen bock.

    Olut vaahtoaa runsain määrin kaadettaessa joten sen saatteleminen tuoppiin vaatii hetken aikaa, etenkin kun vaahto säilyy hyvän ajan myös tuopissa pinnalla. Väri on omaa silmääni miellyttävä vaalean keltainen. Tuoksu on hivenen imelä ja ohrainen.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mukavan pehmeä. Mausta nousee esiin makea hedelmäinen raikkaus eikä voimakas alkoholimäärä pääse liiemmälti makuun. Todella hyvin tomiva bock.