Aleksin Blogi

  • Leffalauantai: Once upon a time in Mexico

    Elokuvan valaistus on monin paikoin miellyttävää katsottavaa

    Robert Rodriguezin ohjaama Once upon a time in Mexico on vuonna 2003 julkaistu toiminnallinen rikostrilleri. Pääosissa nähdään Johnny Depp, Antonio Banderas, Willem Dafoe, Salma Hayek sekä Danny Trejo.

    Meksikossa on tapahtumassa vallankaappausyritys jonka taustalla tapahtuu monenlaisia juonitteluita ja useiden eri tahojen välisiä välienselvittelyitä. Taustalla on säätämässä niin huumerikollisia, CIA:ta kuin myös entistä FBI:n agenttiakin. Toisten toimintaa motivoi raha, toisten valta ja joillekin kyseessä on puhtaasti henkilökohtaisista syistä minkä takia he tulevat mukaan kuvioihin taistelemaan kuka ketäkin vastaan.

    Juoni on konseptin tasolla toimiva, mutta valitettavasti toteutus jättää toivomisen varaa, sillä tarinassa on aivan liian monta henkilöä osallisena painoarvoltaan liian suuressa roolissa joka heikentää sen selkeyttä siitä ketkä ovat todella juonen kannalta merkittäviä hahmoja.

    Elokuvan alkuvaiheilla Johnny Deppin esittämä Sands vaikuttaa olevan selkeä protagonisti, mutta jossain vaiheessa kuvioissa alkaa pyörimään useita henkilöitä siten että hänen hahmonsa jää vähitellen vain sivustakatsojan rooliin kun tarinaa viedään eteenpäin. Valitettavasti aivan yhtä selkeää johtohahmoa ei enää nouse esiin, minkä vuoksi kokonaisuudesta jää lopulta käteen ainoastaan sekalainen tarina hahmoilla joihin ei ole syntynyt missään vaiheessa tarpeeksi kosketuspintaa.

    Tarpeettoman monet hahmot tekevät myös juonen seuraamisesta paikoitellen sekavaa. Henkilöt juonivat kuka ketäkin vastaan, pettävät toisensa eikä kaikkien tekojen motivaatioista saa selkeyttä, mikä johtaa lopulta vain siihen että osa kohtauksista tai niiden osista tuntuu irtonaisilta ja merkityksettömiltä. Toki hahmosta ja hänen irrationaalisesta toiminnastaan saa jonkinlaista mielikuvaa hahmon persoonasta, mutta kokonaisuutta ajatellen se ei anna juurikaan mitään merkittävää jota ei olisi voitu kertoa paremminkin. Esimerkkinä tällaisesta osasta kohtausta on se kun ravintolan kokki ammutaan absurdin syyn vuoksi keittiöön.

    Toiminnalliset kohtaukset ovat visuaalisesti toimivia, mutta sisällöllisesti kliseisiä. Muutamat henkilöt on taisteluissa joilla osumatarkkuus on priimaa kun taas loput painivat sihtinsä osalta samassa sarjassa kuin Stormtrooperit Star Warseissa.

    Vaikka monet asiat tässä elokuvassa on keskinkertaista tasoa, on siinä myös paljon toimiviakin elementtejä. Valaistus on monin paikoin tyylikästä, musiikki on hyvää, näyttelytyö toimii ja toimintakohtauksissakin on kliseisyydestä huolimatta viihdyttävyyttä.

    Kun ottaa huomioon nimekkäät ja osaavat näyttelijät on harmillista että Once upon a time in Mexico ei nouse keskinkertaisuuden yläpuolelle, sillä tarvittavia aineksia olisi ollut joista olisi voitu keittää parempikin soppa.

  • Perjantaipullo: Kukko Double Neipa

    Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Kukko Double Neipa tarttui tämänkertaiseen testiin. Olut on 7,7 % vahvuinen New England India Pale Ale ja sen löysin Ilolan ABC:n yhteydessä olevasta Alepasta.

    Tölkki on tyypillinen ja tunnistettava Kukko-olut ilman sen suurempia ihmeitä. Tölkin aukaistua voi erottaa helposti voimakkaan ja miellyttävän raikkaan eksoottisen hedelmäisen tuoksun.

    Tuoppiin kaataminen on vaivatonta sillä olut ei kovin paljoa kuohua ja kuohu katoaa nopeasti pois. Väriltään olut on samea eikä omaan silmääni erityisen houkuttelevan näköinen.

    Suutuntuma ja maku onneksi paikkaavat sen mitä näön miellyttävyydessä menettää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja siinä on sopivasti jämäkkyyttä. Makukentästä nousee mukavasti esiin trooppisten hedelmien vivahteet. Maku on miellyttävä ja raikas, kepeän kesäinen. Erittäin onnistunut olut.

  • Airsoftausta ja muuta mukavaa

    Airsoft ase ja välineitä

    Eilinen päivä meni mukavissa merkeissä seurakuntaveljen polttareita viettäen. Osa aloitti polttareiden vieton jo sapatin iltana mutta itse liityin seuraan vasta seuraavana aamunpäivänä kun ohjelmassa oli Airsoft-ammuntaa. Muutamia tunteja juoksentelimme Kärkölässä pelipaikassa metsikössä jonka jälkeen vielä söimme eväitä nuotiolla laavulla.

    Ammuskeluiden ja grillailujen jälkeen suuntasimme Helsinkiin kauppakeskus Redille missä oli vielä polttarisankarille varattu tuulilentotunneli Föönistä (FÖÖNI – Redi). Samalla muutamat muutkin kävivät ottamassa ilmalennot, mutta allekirjoittanut pysytteli kahvilan puolella muutamien muiden kanssa katselemassa tuulitunnelissa lentelijöiden lentoja.

    Aikaisemmin olen itsekin tällaista koettanut toisaalla, mutta tällä kertaa jätin välistä. Ehkä vielä jokin kerta tällaiseen tulee uudelleenkin lähdettyä.

    Tuulitunnelissa mukana ollut työntekijä lennätti väkeä myös korkeammalle ilmaan

    Kotiin tuli palattua varmaankin ennen kahdeksaa ja olin siinä vaiheessa jo aivan poikki. Osa syystä varmasti tuli siitä, että ennen Kärkölään menoa olin tehnyt jo 7,84 km aamulenkin ja koko päivän askelmääräksi tuli kaikkinensa yli 20.000 askelta joten ei ihme.

    Mukavaa vaihtelua arkeen tällaiset tapahtumat!

  • Leffalauantai: En passion (Intohimo)

    Visuaalinen tyyli on kautta linjan luonnollista ja realistisen tuntuista.

    En passion joka suomennettuna tunnetaan nimellä Intohimo on Ingmar Bergmanin ohjaama draamaelokuva vuodelta 1969. Pääosarooleissa nähdään Liv Ullmann, Bibi Andersson, Max von Sydow, Erland Josephson sekä Erik Hell.

    Andreas (Max von Sydow) on eronnut mies joka elää yksin rauhaisaa elämää. Eräänä päivänä hänen luokseen saapuu Anna (Liv Ulmann) joka kysyy luvan käyttää hänen puhelintaan. Anna unohtaa käsilaukkunsa Andreaksen luo ja myöhemmin Andreas tuo laukun hänelle. Anna on Eliksen (Erland Josephson) ja Evan (Bibi Anderson) luona ja kun Andreas tuo Annan käsilaukun sinne kutsuvat he hänet illalliselle. Andreas tutustuu heihin ja hänelle muodostuu tarinan edetessä jokaisen kanssa omanlaisensa ihmissuhde.

    En passion oli ensimmäisellä katsomiskerralla hämmentävä kokonaisuus. Sen tarina on kiinnostava ja kaikki enemmän valkokankaalla aikaa saaneet henkilöt ovat persoonallisia ja aidon ihmisen tuntuisia hahmoja mikä on hyvä puoli tässä elokuvassa, mutta samaan aikaan tarinassa tapahtuu asioita joiden tarkoitusta – tai mahdollisesti jopa tarkoituksettomuutta – en suoranaisesti ymmärtänyt.

    Erityisesti tarinassa tapahtuvat epämääräiset eläinten tappamiset joiden tekijää ei kerrota oli jotain mikä sai itseni miettimään mikä niiden tarkoitus kokonaiskuvassa oli ja kuka niiden takana on. Tietenkin näiden tekijästä syntyi itselleni mielikuva siitä kuka voisi olla niiden takana ja myös hänen mahdollisesta motiivistaan, mutta koska en tahdo omalla spekulaatiollani paljastaa liiaksi henkilöistä ja tarinasta jätän oman psykologisen analyysini tähän kirjoittamatta.

    Vaikka tarina ja siinä tapahtuvat asiat ovat osittain hämmentäviä, on hyvä kuitenkin huomata että en tarkoita tässä tapauksessa hämmentävällä lainkaan huonoa. Hämmentävä tämän elokuvan tapauksessa ei ole siis negatiivinen ilmaisu, sillä tämänkaltaiset asiat ovat niitä asioita jotka herättävät katsojan miettimään hahmoja, hahmojen välisiä suhteita sekä epäoikeudenmukaista kohtelua jota eräs hahmoista saa syyttä osakseen traagisin seurauksin.

    Näyttelijät ovat rooleihinsa sopivia ja osaavat hyvin työnsä. Tämä sinänsä ei ole mikään yllätys, sillä mikäli Ingmar Bergmanin muitakin elokuvia on katsonut on useat näyttelijäkaartista jo entuudestaan tuttuja muistakin filmatisoinneista.

    Kokonaisuutena En passion on mielenkiintoinen elokuva jossa on aitoa vaikkakin karua ihmisyyden ääntä. Henkilöt ovat inhimillisiä kaikkine heidän hyvine ja huonoine puolineen mikä antaa katsojalle kosketuspintaa henkilöiden ihmisyyteen.

  • Perjantapullo: Kukko Dry Lager

    Kukko Dry Lager on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan panema 4,5 % vahvuinen lager.

    Tuote on yksinkertaisuudessaan hyllyssä helposti massasta erottuva hopeisen värisen tölkkinsä vuoksi. Olut vaahtoaa maltillisesti ja tasaisesti eikä vaahto säily pitkään pinnalla.

    Väri on haalea ja vehnäinen mutta jotenkin se tuo mieleen itselleni lähennä omenasiiderin. Tuoksu on vehnäinen ja hivenen tunkkainen.

    Suutuntumaltaan olut on keskitäyteläinen ja pienesti pistävän terävä. Maku on sitruksinen ja raikas ja mieluiten tätä voisi nauttia kuumana kesäpäivänä. Asiallinen ja toimiva olut.