Aleksin Blogi

  • Uudet monitorit

    Tulipa tänään käytyä paikallisessa hifi-liikkeessä (Kuva ja ääni) katselemassa Genelecin pikkumonitoreita ja sattuipa sieltä sopivaan hintaan löytymään vielä 6010A-mallia joten sellaiset tuli sitten hommailtua kotio.

    Pari biisiä tässä olen nyt kerennyt kuuntelemaan näillä (Nightwishin Oceanborn-levyn biisejä). Muutamat omat biisit tuli osittain myös kuunneltua ja testailtua minkälaisen kuuloiset ovat miksaukset.

    Hyvin nopeasti kyllä aukeni ymmärrys minkä takia monitoreilla olisi suositeltavaa miksailla kuulokkeiden sijaan, heh. Monet miksaukset ovat aivan kamalan kuuloisia jotka kuitenkin luureilla on toiminut ihan ok. Noh, jatkossa pitänee ruveta näiden kautta miksailemaan.

    Pikaisen käytön jälkeen täytyy sanoa että äänenlaatu on aivan omassa luokassaan näissä. Aivan mainiot pienet purkit! Entiset monitorit (Behringerin Truth B1031A) pitänee varmaan viedä toiseen huoneeseen jotta on makuuhuoneessa tai keittiössä mahdollista kuunnella musiikkia hyvällä äänenlaadulla. Kuitenkin niiden koko oli pöytäkäyttöä ajatellen miksaamiseen liian suuri jonka takia nämä Genelecit tuli hommattua.

    Pikaisen käytön jälkeen voin kyllä jo suositella näitä muillekin!

    EDIT: Kyseessä siis 6010A eikä 8010A, mistä lie sen 8010A:n saanut copy-pastettua tähän alunperin.

  • Popfiltteri

    Tulipa haettua tänään paikallisesta musiikkiliikkeestä popfiltteri. Jos ei ole käsitystä mikä se tuossa yläpuolella olevassa kuvassa on niin se on tuo mikä menee kiinni mikrofonitelineeseen – eli se iso pyöreä rinkula jossa vähän kärpäslätkän näköä.

    Onpahan nyt vihdoin tullut se hommailtua. Aikaisemmin oli testissä lainassa kaverin popfiltteri ja sen jälkeen kun se tuli palautettua kaverille ja tuli laulettua ilman popfiltteriä niin tuli nopeasti huomattua että popfiltterillä on iso merkitys ja ilman sitä vokaaleiden äänitys on aika nihkeää. Tästä viisastuneena kävin sellaisen hommaamassa.

    Jos popfiltterin funktio ei ole selvinnyt niin lyhyesti sen ideana on se, että kun laulaa ja äänittää lauluaan niin tuollainen kun laitetaan mikrofonin ja laulajan väliin niin se estää sitä että P, T, S yms. kirjaimet eivät tule kovasti ”poksahtaen” esiin. Eli terävät kirjaimet ja ässän suhinat eivät puske liian kovasti esiin. Samoin pienimuotoiset hengityksen mukana tulevat puhinat ja tuhinat eivät aiheuta niin helposti sitä että ääni paukahtelee.

  • Muutama kuva Niittylahden rannasta

    Pistetäänpä vaihteen vuoksi muutama valokuva joita tuli jokunen päivä takaperin räpsittyä iPhonella Niittylahden rannasta.

  • Kirja-arvostelu: Mervi Koski – Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja

    Tuli äsken saatua päätökseen kirjastosta lainaamani Mervi Kosken teos Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja. Kuten kirjan nimestä voinee arvata, käsiteltiin kirjassa haltijoita ja taruolentoja.

    Kirjassa on sivuja 175 + sisällysluettelo ja lähdeluettelo.

    Kokonaisuutena tämä kirja oli mielestäni hyvä kirja jossa oli lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottu laajalta skaalalta erilaisia uskomuksia vanhoilta ajoilta. Toki olisin kaivannut myös syvempää ja pidempääkin pureutumista eri hahmoihin ja henkiin, mutta kuitenkin lyhyenä ja laajana teoksena tämä on ihan onnistunut teos ja toki teoksen pituus olisi tullut hyvin paljon pidemmäksi mikäli jokaisesta hengestä ja haltijasta olisi käyty vanhoja tarinoita lävitse enemmänkin.

    Hyvänä puolena teoksessta voidaan mainita myös että mukana oli tuo lähdeluettelokin, joten kenties jos joskus aikaa ja kiinnostusta on niin voisi niitä tutkailla josko niistä sitten olisi enemmänkin tarinoita joita suullisena perimätietona olisi kulkeutunut maassamme.

    Mikäli kansantarinat ja vanhan kansan uskomukset kiinnostavat on tämä teos hyvin kirjoitettu ja mukaansatempaava teos.

  • Kirja-arvostelu: Paulo Coelho – Zahir

    Äsken sain päätökseen Paulo Coelhon kirjoittaman romaanin Zahir lukemisen. Pituutta tarinalla on 378 sivua + lopputekstit.

    Varsinainen kirjan tarina kertoo sitä mitä kirjan kannessakin lukee – ”Romaani pakkomielteestä”. Kirja on tarina kirjailijasta jonka vaimo katoaa jälkiä jättämättä. Tämän vaimosta, Estherista, tulee kirjailijalle hänen Zahirinsa. Kirjan takakannen teksti tarkentaa Zahirin määritelmän näin: ”Zahir on arabiaa ja tarkoittaa jotakin nähtyä ja läsnä olevaa, jota ei voi sivuuttaa. Se on jotakin, joka alkaa ohikiitävänä ajatuksena, mutta joka lopulta valtaa ajatuksemme täysin.”.

    Kokonaisuutena tarina kertoo kuinka mies lähtee etsimään vaimoaan mutta samalla matkalla löytää jotain vielä tärkeämpää – omaa itseään. Toisin sanoen matka on niin fyysinen hänen matkustaessaan kuin myös henkinen matka hänen oman itsensä tuntemiseen. Kokonaisuutena tämä oli ihan hyvä ja luettava romaani.

    Ei oma suosikkini Coelhon teoksista (Veronika päättää kuolla on oma suosikki mitä olen lukenut häneltä), mutta kuitenkin ihan luettava.