Tuli äsken saatua päätökseen kirjastosta lainaamani Mervi Kosken teos Suomalaisia haltijoita ja taruolentoja. Kuten kirjan nimestä voinee arvata, käsiteltiin kirjassa haltijoita ja taruolentoja.

Kirjassa on sivuja 175 + sisällysluettelo ja lähdeluettelo.

Kokonaisuutena tämä kirja oli mielestäni hyvä kirja jossa oli lyhyesti ja ytimekkäästi kerrottu laajalta skaalalta erilaisia uskomuksia vanhoilta ajoilta. Toki olisin kaivannut myös syvempää ja pidempääkin pureutumista eri hahmoihin ja henkiin, mutta kuitenkin lyhyenä ja laajana teoksena tämä on ihan onnistunut teos ja toki teoksen pituus olisi tullut hyvin paljon pidemmäksi mikäli jokaisesta hengestä ja haltijasta olisi käyty vanhoja tarinoita lävitse enemmänkin.

Hyvänä puolena teoksessta voidaan mainita myös että mukana oli tuo lähdeluettelokin, joten kenties jos joskus aikaa ja kiinnostusta on niin voisi niitä tutkailla josko niistä sitten olisi enemmänkin tarinoita joita suullisena perimätietona olisi kulkeutunut maassamme.

Mikäli kansantarinat ja vanhan kansan uskomukset kiinnostavat on tämä teos hyvin kirjoitettu ja mukaansatempaava teos.

Äsken sain päätökseen Paulo Coelhon kirjoittaman romaanin Zahir lukemisen. Pituutta tarinalla on 378 sivua + lopputekstit.

Varsinainen kirjan tarina kertoo sitä mitä kirjan kannessakin lukee – ”Romaani pakkomielteestä”. Kirja on tarina kirjailijasta jonka vaimo katoaa jälkiä jättämättä. Tämän vaimosta, Estherista, tulee kirjailijalle hänen Zahirinsa. Kirjan takakannen teksti tarkentaa Zahirin määritelmän näin: ”Zahir on arabiaa ja tarkoittaa jotakin nähtyä ja läsnä olevaa, jota ei voi sivuuttaa. Se on jotakin, joka alkaa ohikiitävänä ajatuksena, mutta joka lopulta valtaa ajatuksemme täysin.”.

Kokonaisuutena tarina kertoo kuinka mies lähtee etsimään vaimoaan mutta samalla matkalla löytää jotain vielä tärkeämpää – omaa itseään. Toisin sanoen matka on niin fyysinen hänen matkustaessaan kuin myös henkinen matka hänen oman itsensä tuntemiseen. Kokonaisuutena tämä oli ihan hyvä ja luettava romaani.

Ei oma suosikkini Coelhon teoksista (Veronika päättää kuolla on oma suosikki mitä olen lukenut häneltä), mutta kuitenkin ihan luettava.

Tänään tuli luettua Paulo Coelhon teos Elämä. Teos sisältää mietelauseita eri Paulo Coelhon teoksista, vähän kuten aikaisemmin lukemani Rakkaus-teos myös sisälsi.

Teoksessa oli 128 sivua joten kirja oli suhteellisen nopeasti luettavissa – etenkin kun teos siis sisältää mietelauseita ja ajatelmia.

Kokonaisuutena tämäkin kirja on lukemisen arvoinen jos tykkää lueskella mietelauseita. Laitetaan vielä tähän loppuun yksi mietelause: ”Olen tuntenut itseni haavoitetuksi menetettyäni rakastamani miehet. Nyt olen varma, että kukaan ei menetä ketään, koska kukaan ei omista ketään. Todellinen vapaus on sitä, että saa itselleen maailman tärkeimmän asian omistamatta sitä.” (s. 33)

Alunperin ylläoleva teksti on kirjasta Yksitoista minuuttia.