Kaipaus kuuhun

Lueskellessani erään toisen pelin peliarvostelua, törmäsin To the moon -nimiseen teokseen joka oli aikoinaan Pelit-lehdessä saanut kiitettävän hyvät arvosanat + suositukset. Tämä herätti mielenkiintoni tarkistaa mitä Steamin tarjonnassa kyseiselle pelille näytetään hintaa, ja hyväksi onnekseni peli oli aivan törkeän halpaan hintaan alennuksessa – aivan kuin tilattuna.

Vuonna 2011 markkinoille tuodun pelin kehityksestä ja julkaisemista on vastannut pieni indiepelitiimi Freebird Games.

Peli on saatavina Windowsille.

Taidokasta tarinankerrontaa

To the moonin tarinassa liikutaan menneisyyden muistojen muokkauksen maailmoissa. Dr. Rosalene ja Dr. Watts ovat saaneet tehtäväkseen täyttää kuolevan miehen viimeisen toiveen päästä kuuhun.

Pelissä uppoudutaan vanhuksen muistoihin ja selvitellään siellä menneisyydessä tapahtuneita asioita ja etsitään muistijälkiä, jotta kuolevan viimeistä toivetta päästäisiin toteuttamaan hänen mielessään.

Tarinankerronta oli selkeää ja siihen kasvoi todella hyvin sisään tapahtumien edetessä. Dialogeja oli paljon ja niiden laatuun oli selvästikin panostettu. Tarina eteni sopivan verkkaisella tahdilla ja huumoria viljeltiin matkalla runsain mitoin.

To the moonin tarinankerronta onnistui myös poikkeuksellisen hyvin siinä, missä monet lukemani romaanitkin ovat epäonnistuneet – hahmot saavat tapahtumien aikana lihaa luidensa ympärille niin paljon, että hahmojen kohtalot koskettavat aidosti kokijaansa. Saattaa jopa olla niin, että tipan tulo linssiin voi olla paikoitellen hyvinkin lähellä.

Wanhan ajan tyylillä

Peli onnistui myös tarinankerronnan ja dialoginsa lisäksi myös äänipuolellaan. Musiikit olivat erinomaista laatua ja niitä oli mielyttävän rentouttavaa kuunnella. Olipa pelin teemakappale myös sangen tarttuva pianopimputus, joten en ihmettele vaikka siitä pienimuotoisen korvamadon onnistuisi saamaan – poikkeuksellisen hyvän sellaisen, tosin.

Visuaaliselta anniltaan peli oli vanhahkojen roolipelien tyyliä edustavaa. Tämän sorttiseen peliin kyseinen ulkoasu toimi enemmän kuin hyvin, vaikka hieman ihmetystä aiheuttikin pelin matala 640×480 pisteen resoluutio. Onneksi tästäkin huolimatta pelikokemus ei jäänyt laimeaksi, vaan se oli alusta loppuun saakka miellyttävää.

Negatiivisena puolena pelistä voinee mainita sen, että kerran pelin aikana jumiuduin kohtaan josta en voinut liikkua mihinkään suuntaan, joten jouduin ottamaan kesken pelin vanhan tallennuksen ja jatkamaan siitä. Harmillisesti edellisestä tallennuksesta oli mennyt aikaa noin viitisen minuuttia, joten samat vaiheet jouduin toistamaan heti perään. Onneksi kyseinen bugi ilmeni koko pelin aikana vain kertaalleen, joten mikään iso ongelma ei liene kyseessä.

Muutkin rasittavuudet pelissä olivat tekniseen puoleen liittyviä. Pelissä ei toiminut Steamin overlay eikä myöskään F12-näppäimellä kuvankaappausten ottaminen. Koetin vaihtaa myös pikanäppäintä jolla kuvankaappaukset voisi ottaa, mutta nekään eivät toimineet. Käytännössä siis jouduin ottamaan arvostelua varten kuvankaappaukset PrintScreenillä ja liittämään ne Painttiin.

Enemmän kuin tusinatarina

To the moon tarjoaa kokonaisuutena hienon kokemuksen. Se näyttää että tietokonepeleillä voidaan saada aikaan suuria tunteita. Se on lämminhenkinen tarina jonka ääressä saa niin nauraa kuin myös itkeäkin.

Tämä on peli, jonka jokaisen englantia ymmärtävän ihmisen soisin pelaavan lävitse edes kerran elämässään, sillä kyseessä on todellinen mestariteos.

Kehuttavaa

• Lämminhenkinen ja koskettava tarina
• Loistavat dialogit erinomaisella huumorilla kuorrutettuna

Moitittavaa

• Steamin overlay ei toiminut tässä pelissä eikä screenshottien ottaminen toiminut suoraan Steamin omilla pikanapeilla.

Arvosana: 10 / 10

Elokuusta talvipakkaseen

Ostamani August Heat Bundlen mukana tullut, kohtalaisesti kehuja saanut peli Lilly looking through tarttui tällä kertaa arvosteluni kohteeksi.

Pelin takaa löytyy Kalamazoosta kotoisin oleva Geeta games -nimeä kantava yhdeksän hengen indie-pelitiimi, jonka historia alkaa vasta vuoden 2012 puolelta. Lillyn seikkailu on julkaistu vuoden 2013 puolella ja sitä pääsee naksuttelemaan niin Windowsissa kuin myös Mac OSX:lläkin.

Verkkaisaa viihdettä

Lillyn seikkailut tapahtuvat tämän tyylin peleille ominaisella tavalla hiirellä naksutellen. Pelillisesti tarkoituksena on klikkailla näytöllä näkyviä elementtejä ja ratkaista ongelmia mitä matkalla ilmenee.

Tavallisista point-and-click tyyppisistä seikkailu-puzzlepeleistä poiketen, ei tässä pelissä olla juurikaan panostettu tarinaan – tai vaihtoehtoisesti sitä ei ainakaan tuoda niin selkeästi ilmi, että tavallinen keskivertopelaaja sitä tajuaisi. Pelin pelattuani en saanut selkeää mielikuvaa että mistä tässä kaikessa oli kysymys.

Pelin alussa Lilly ja joku toinen kersa ovat alkuruudussa, kuvaan lentää kaulahuivi tai jokin muu vastaava punainen riepu ja jossain vaiheessa sitten se toinen kersa katoaa. Lilly lähtee sitten tämän penskan perään ja ratkoo matkalla olevat ongelmat jotta löytää tiensä tuon toisen kakaran luokse. Liekö sitten kyseessä oli Lillyn veli, mene tiedä.

Matkalle sattuvat ongelmat ovat alkuvaiheessa peliä sangen rentoja ja inhimillisiä naksutteluita.

Alkuvaiheessa pelin hint-painiketta tuli painettua että sain tajuttua pelin ideaa, mutta sen jälkeen pääsi monet tehtävät ohi ilman että apuihin tarvitsi turvautua. Kuitenkin jos tarpeeksi pitkäksi aikaa tuli jumituttua, tuli apupainiketta painettua jotta näki onko jotain elementtejä jäänyt vain näytöltä huomaamatta.

Käyttöliittymä oli kohtalaisen selkeä. Kun hiirtä liikutti eri puolella ruutua, muuttui hiiren kursori erilaiseksi mikäli siihen oli mahdollista klikata niin että jotain tapahtuu. Harmillista kyllä, jotkut elementit meinasi jäädä silti huomaamatta, mutta apupainike onneksi tarjosi apuja niissä tilanteissa jotta näki ne kohdat joita on jäänyt huomaamatta.

Peli eteni puzzleja ratkoen ruudusta toiseen kohden loppuratkaisua.

Harmaita hiuksia

Alkumetreillä peli oli sangen mukavaa ja viihdyttävää naksuttelua. Puzzlet olivat inhimillisesti ratkottavissa, mutta pelin loppuvaiheella puzzlet muuttuivat aivan hermoja raastavan rasittavaksi. Ne olisi lienee ollut ratkaistavissa inhimillisestikin mikäli jonkinlaista väriteoriaa on hallussa, mutta koska en ole niin taidehippi enkä omaa niin suurta yleissivistystä, oli loppupään puzzlet mentävä tutoriaalin avulla.

Ensimmäinen enemmänkin kärsivällisyyttäni koettelemani puzzle oli sellainen, mikä sai ihmettelemään pelin käyttöliittymän epäyhdenmukaisuutta.

Pelissä on Lillyllä paikoitellen lasit, joista hän voi vaihtaa katsomaan maailmaa eri näköisestä näkökulmasta. Yleensä pelissä kun Lillyn klikkasi menemään jonnekin, ei kyseisen kävelyanimaation aikana pystynyt mitään muuta tekemään kuin katsomaan animaation edistymistä.

Aikani jumituttuani erääseen puzzleen päädyin Internetin avustuksella huomaamaan, että käyttöliittymän logiikka oli tässä tehtävässä erilainen; kun Lilly oli kävelemässä, piti kävelyn aikana tietyssä vaiheessa vaihtaa näkymää toisenlaiseksi – toisin sanoen, tehdä sitä mitä muissa aiemmissa tehtävissä ei ollut voinut. Ei hyvä.

Tämän kohdan ohi päästyäni tuli vielä myöhemmin paljon tätäkin rasittavampia puzzleja. Puzzlet perustuivat (ilmeisesti) väriteorioihin, joissa eri värejä sotkemalla kentässä olevat elementit saivat erilaisia värejä, joiden perusteella sitten päästiin eteenpäin. Käytännössä koetin saada logiikasta tolkkua, mutta en vain saanut. Katselin tutoriaaleja ja niiden avulla lopulta menin nämä astetta rasittavammat puzzlet läpi, enkä vielä sen jälkeenkään saanut tolkkua mistä ihmeestä oli kysymys.

Muualta lueskeltuani sain havaita, että en ole ainoa keitä kyseiset puzzletehtävät kismittivät enemmän tai vähemmän.

Tämän lisäksi käyttöliittymä rupesi nyppimään pelissä ihan kiitettävissä määrin. Peli oli verkkainen ja alkumetreillä sen verkkaisuus oli ihan mukavaa vaihtelua. Kuitenkin siinä vaiheessa kun samassa tehtävässä junnasi pidemmän aikaa ja jokaisen klikkauksen välissä täytyi katsoa 5–10 sekuntia animoitua liikehdintää vain havaitakseen kokeilunsa huonouden, alkoi liikehdinnän hidas tahti koettamaan sekin kärsivällisyyteni rajoja.

Ei pelkästään pahaa sanottavaa

Lilly looking throughista on löydettävissä onneksi myös hyviä elementtejä. Peli oli graafisesti kaunis, musiikit rauhallista tunnelmointia ja yleiskokemus oli ihan kohtalainen.

Pelissä oli paljon potentiaalia olla hyvä ja viihdyttävä peli, mutta omaan makuuni pelin puzzleissa oleva järjetön vaikeustason vaihtelu, käyttöliittymän epäyhdenmukaisuus sekä kärsivällisyyteni rajoja koetteleva verkkaisuus verottaa pelistä monta pistettä pois.

Loppuratkaisu on myöskin vaisu ja mitäänsanomaton, joten harmillisesti peli kuuluu niihin peleihin joita en voi suositella täyteen hintaan. Annan pelille kuitenkin 6/10 pistettä, eli hieman keskiarvoa (5 pistettä) paremman pistelukumäärän. Syynä tähän on se, että pelin alkupuolisko kuitenkin tarjosi sangen mukavaa viihdettä, eikä peli kokonaisuutena ole niin huono kuin allekirjoittaneen tekstistä saattaisi kuvitella.

Pidemmän kärsivällisyyden ja paremman puzzlepään omaavalle tässä on varmasti asiallinen ja toimiva parin tunnin naksuttelu.

Kehuttavaa

• Kaunis
• Inhimillisen vaikeustason tehtävissä oli ihan mukava pohtia

Moitittavaa

• Epäyhdenmukaisuus
• Loppupään puzzlejen aivan järjetön vaikeustaso suhteessa aiempiin
• Verkkaisuus kääntyi rasittavuudeksi
• Huono lopetus

Arvosana: 6 / 10