Äsken sain päätökseen Jane Austenin kirjoittaman romaanin Ylpeys ja ennakkoluulo. Kirja on kirjoitettu vuonna 1813 ja tässä painoksessa sivumääränä oli 410 sivua. Kirja on jonkinsorttinen klassikko, ja tämän luettuani täytyy todeta että enemmän ihmetyttäisi mikäli sitä ei sellaisena pidettäisi. Kirja oli erittäin hieno teos joka on ainakin oman arvioni mukaan puhtaasti kirjallisilla ansioillaan saavuttanut klassikon aseman. Tästä siis voi helposti päätellä, että pidin teoksesta. Teksti oli mukavaa luettavaa ja tarina oli hyvä ja siinä oli sopivasti koukkuja pitämässä mielenkiintoa yllä. Pidin myös kovin siitä, että henkilöhahmoja kuvattiin mielenkiintoisesti ja hahmot eivät jääneet latteiksi. Tätä teosta voin hyvillä mielin suositella muillekkin.
Tässä teoksessa oli mielenkiintoista huomata kuinka erilaiset arvomaailmat tarinassa on kuin mitä ne nykyaikana ovat. Lapset haluttiin naittaa rikkaisiin naimisiin jo nuorena, pidettiin tärkeänä hyviä käytöstapoja, avioliittoissa oli suotavaa ottaa myös järkisyyt huomioon pelkkien tunteiden ja rakkauden sijaan eikä toki sovi unohtaa sitä, miten täydellisen erilailla suhtauduttiin kevytmielisyyteen kuin nykyisessä yhteiskunnassa jossa elämme.
Sitten vähän itse kirjan juonesta. Tämä osa sisältää spoilauksia, joten jos et tahdo tietää niin älä sitten lue tätä osuutta. Kirjassa kuvataan pääosin Elizabeth Bennetin sekä herra Darcyn rakkaustarinaa. Toki kirjassa hyvin paljon kerrotaan myös Elizabethin sisarusten ja perheen elämästä, herra Darcyn ystävän herra Bingleyn elämästä sekä myös herra Bingleyn ja Jane Bennetin rakkaustarinasta. Alunperin herra Darcy ei osoita Elizabethiin kohtaan kiinnostusta ja hän on myös koppava, ylpeä ja ylimielinen mies. Elizabeth ei myöskään osoita juuri positiivisia tuntemuksia herra Darcya kohtaan. Kuitenkin ajan kuluessa herra Darcy rakastuu Elizabethiin, mutta Elizabeth vastoin herra Darcyn olettamuksia antaa hänelle pakit kosittaessa. Elizabeth puhuu suunsa puhtaaksi miksi hän ei voisi kuvitellakkaan herra Darcyä miehekseen, ja myöhemmin selviää että Elizabeth on ollut täysin väärässä herra Darcyn suhteen. Ne syyt joista hän syytti herra Darcyä paljastuvat myöhemmin täysin vääriksi ja hänen omat ennakkoluulonsa ovat vain lisänneet hänen inhoaan. Herra Darcy ottaa osan Elizabethin sanoista itseensä, ne mitkä pitivät paikkaansa, ja saapa se häntä muuttamaan omia asenteitaan. Elizabethille myös selviää että herra Darcy on ollut erittäin suuressa asemassa järjesteltäessä asioita kun Elizabethin kevytmielinen sisar Lydia on päässyt avioliittoon miehen kanssa, joka ei todellisuudessa aikonut häntä vaimokseen ottaa. Vähitellen Elizabethin tuntema inho muuttuu rakkaudeksi tätä herraa kohtaan eikä herra Darcyn tunteet Elizabethia kohtaan ole laimenneet ja näinpä he sopivat lopulta avioliitosta.