Aleksin Blogi

  • Helena Anhava – Lakastumisen aika

    Tänään luin Helena Anhavan runokirjan “Lakastumisen aika”. 88 sivua + sisällysluettelot oli tällä teoksella annettavanaan. 

    Kokonaisuutena ajatellen runot olivat hyviä, vaikkakin tämän kirjan runojen tunnelma toki olikin hyvin tummasävytteinen. Kuitenkin ilmaisu oli sellaista, että itse pidin. Toisin sanoen, lukemisen arvoinen runokirja. 

    Laitetaan loppuun vielä runo sivulta 87.

    Kun ilta vaimenee yöksi,
                      äänet pehmenevät.
    Ei ymmärrys ole sanoja,
                      vain hapuilua
    kohti sen hyväksymistä
                      mitä ei voi muuttaa.

  • Kirja: Maaria Leinonen – Teen matkaa lähelle, kauas

    Tänä päivänä luin Maaria Leinosen runokirjan joka kantaa nimeä “Teen matkaa lähelle, kauas”. Kirjassa sivuja on 96. Ainakin omaan makuuni nämä runot olivat hyviä ja lukemisen arvoisia, joten voinpa kirjaa suositella muillekin.

    Laitetaan tähän yksi runo, sivulta 25.

    Odotan kuuta nousevaksi
    vuorien yli
    taivasta tähdittyväksi
    yön pimeyden yli
             elämän pimeän
             sydämen pimeän
    pitkien varjojen yli
    yöstä kasvaneiden.
    Odotan kuuta
          tähtiä.

  • Kuuntele hyvää musiikkia – se voi olla hyväksi terveydelle

    Sattuipa netissä vastaan lyhyt mutta kiintoisa teksti YLE:n sivulta. Vaikka teksti onkin vuodelta 2008, ei se menoa hidasta joten liitänpä sen tähän.

    http://www.yle.fi/vintti/yle.fi/genreportaalit/portaali-23.html?genre=terveys&osannimi=terveys_uutiset&jutunid=9234

    Eli lyhyesti tiivistäen, omaan musiikkimakuun sopivan musiikin kuuntelu voi olla hyväksi terveydelle. Siteeraus sivulta: “Nautinnollinen musiikki levitti verisuonta keskimäärin 26 prosenttia. Sen sijaan inhokkimusiikin kuuntelu supisti suonia kuudella prosentilla.”

    Kiintoisa juttu. Kiintoisaa myös oli se, että “Suurin osa koehenkilöistä oli valinnut ahdistusta herättäväksi musiikiksi heavy metalia.” Heh. Laitetaanpa vielä tähän loppuun kappale YouTubesta mielestäni erinomaiseen Heavy Metal -kappaleeseen (juu juu, ei ole “heavy metallia” vaan “folk metallia” mutta ei nyt viilata pilkkua). Älä kuuntele jos verisuonet venyy ja paukkuu. Ainakin itse pidän tästä kovin, joten itselleni voi olla hyväksi tämän kuuntelu ainakin tämän artikkelin valossa.

    Kuuntelun iloa 🙂

  • Kirja:  Bo Carpelan – Uudet runot

    Kävinpä tänään kirjastossa ja tuli lainattua sieltä useampiakin runokirjoja joista ensimmäiseksi tuli luettua Bo Carpelan “Uudet runot” -niminen teos. Kirjassa oli sivuja 94 + sisällysluettelot ja muut härpäkkeet. Toki kirjassa on yhtä monta sivua vieläkin, duh.

    Lyhyesti arvioiden, kirjan sisältämät runot eivät pääosin olleet itseäni juuri mitenkään koskettavia tai puhuttelevia. Muutamia hienoja runoja omaan makuunikin kyllä oli mukana, joten tiedä vaikka joskus Bo Carpelan muitakin teoksia tulisi luettua. Ei siis mikään maata järisyttävä teos ollut omaan makuuni, mutta kuitenkin sellainen että ei maailma kaatuisi vaikka lukisi tämän toisenkin kerran. Lue tai et, et paljoa menetä kummassakaan tapauksessa.

    Laitetaan tähän loppuun vielä tämän kirjan runoista eniten itseäni puhutellut runo joka kantoi nimeä Tähdenlento.

    Tähdenlento
    Kuun jouselta irtoaa
    nuoli
    kirkkaan taivaan syvyyteen

    Toivoitko jotain?
    Enemmän valoa
    inhimillistä avaruutta
    kätesi lämpöä

  • Kirja: Eija Jaakola-Partanen – Tule ja kosketa minua

    Tuli luettua toinenkin runokirja tänään. Toisena oli Eija Jaakola-Partasen “Tule ja kosketa minua” jossa oli 107 sivua. Lyhyesti sanoen, tästä runokirjasta pidin todella paljon. Paljon oli kirjassa todella lyhyitä, enemmän aforismeja kuin runoja mutta todella hyviä ajatuksia sisältäviä. Tätä teosta kyllä voin suositella muillekin, pidin kovin.

    Yksikään runoista/aforismeista ei noussut ylitse muiden, koska taso yleisesti oli todella hyvä, mutta pistetään yksi hyvä ja lyhyt teksti:

    “Surujeni soittorasiassa
    ovat laulut kauneimmat.

    Ne eivät kulu koskaan.”