Kotimaisen Malmgårdin panimon Olo Creative Kitchen Gastronomic Ale on 4,6 % vahvuinen ALE jota myydään hyvin varustelluissa marketeissa. Katkeroaineita siinä on 26 EBU, väriarvoksi on ilmoitettu 12 EBC ja kantavierteeksi 10.5 °P. Lisää tietoa löytyy panimon sivulta (katso täältä).
Pullo on ulkoisesti mukavan pelkistetty ja tyylikäs. Aukaistua löytää miellyttävän hedelmäisen ja raikkaan tuoksun missä yhdistyy aavistus hiivaista tuoksua. Väri on miellyttävä kullankeltainen ja kaadettaessa muodostuu pinnalle kaunis vaahto joka katoaa kuitenkin suhteellisen nopeasti jo pois.
Suutuntuma on keskitäyteläinen. Maussa löytyy kirpeyttä ja hapokkuutta, kenties johtuen siinä löytyvästä punaherukasta jota ainakin panimon omien sivujen mukaan tässä sanotaan olevan. Maku on aavistuksen laimea olemukseltaan omaan mieltymykseeni mutta samalla hieman liian korostuneen pistävä jotta iskisi itselleni, mutta kokeilemisen arvoinen olut kuitenkin vaikka ei erityisesti omaa sydäntäni valloittanutkaan.
Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin kesäinen kepeä poppi, mm. Anitta – Envolver (lukuunottamatta ylikorostuneen seksualisoitua musiikkivideota) tai vaikkapa kesäiseen iltaan sopivampi Sabrina Carpenter – Skin.
Tuhannen elokuvan rajapyykki rikkoutui vuoden 2002 Shi mian mai fu -kohdalla.
Taustaa
Tuhannen uniikin leffapäiväkirjaan merkityn elokuvan rajapyykki rikkoutui maanantaina kun katsoin Shi mian mai fu -elokuvan (Lentävien tikarien talo).
Olen merkinnyt katsomiani elokuvia vuodesta 2013 saakka, tosin silloin olen merkinnyt ainoastaan 29 elokuvaa. Joskus ennen vuotta 2013 olin kyllä merkinnyt IMDB:hen katsomiani leffoja luultavasti kohtalaiset määrät, mutta tuolloin nollasin katseluhistorian ja aloitin puhtaalta pöydältä merkintöjen tekemisen. Olen siis elämässäni nähnyt enemmänkin leffoja kuin vain nämä 1000 kappaletta.
Jostain syystä vuoden 2013 jälkeen seuraavat katselumerkinnät on vasta joulukuulta 2016 jolloin olen merkinnyt 7 elokuvaa. 2017 alkoi merkintöjen määrä jo hieman kasvamaan sillä tuolloin olen merkinnyt katsotuksi 38 filmatisointia, mutta vasta vuonna 2018 alkoi katsominen olemaan selkeästi kappalemääräisesti suurempaa sillä vuoden 2018 saldona olikin jo 187 katsottua teosta.
Käytännössä katsoen siis 926 elokuvaa näistä tuhannesta on katsottu vuoden 2018 jälkeen eli hieman vajaassa neljässä ja puolessa vuodessa.
Sekalaisia tilastoja
Tilastojen mukaan eniten katsomani genret on olleet draama (343 kpl), komedia (333 kpl) ja toiminta (315 kpl). Tietenkin yksi elokuva on useasti montaa eri lajityyppiä, joten esimerkiksi toimintakomediat päätyvät luultavasti tilastoissa kumpaankin genreen.
Maat joissa elokuvia on tuotettu on häpeällisen korostuneesti olleet amerikkalaisia – 842 filmiä on Amerikasta ja seuraavaksi tuleva Englanti on ollut ainoastaan 133 elokuvassa merkittynä maaksi. Tässäkin luultavasti pätee se että yksi elokuva voi kuulua kahteen eri maahan, mutta tilastoista on helppoa havaita että amerikkakeskeisesti on tullut filmejä katsottua. Kolmantena paikkaa pitää Ranska jossa on tehty ainakin jossain määrin 70 näkemääni teosta.
Natasha Henstridge vuoden 1995 elokuvassa Species.
Puhutuista kielistä on englanti ollut vahvasti ykkösenä 931 filmissä, ranska 98:ssa ja espanja 89:ssä. Kuten näistä voi nopeasti laskea niin tietenkin useammassakin elokuvassa on ollut useampaa kieltä sekaisin.
Parhaan elokuvan Oscarin kahmineista filmatisoinneista olen nähnyt 29, IMDB:n 250:n parhaan elokuvan listalta olen nähnyt 78, 1001 elokuvaa jotka jokaisen pitäisi nähdä edes kerran elämässään -listalta olen nähnyt 92 kpl ja kaikkien aikojen sadan suurimman kassamagneettielokuvan joukosta olen nähnyt 42 kpl.
Näyttelijöiden osalta ykköspaikkaa pitää Jennifer Aniston jonka filmejä olen nähnyt 36 kpl. Toisella sijalla on Willem Dafoe (17 kpl) ja kolmannella paikalla on Samuel L. Jackson (16 kpl). Seuraavia sijoja pitää Johnny Depp (15 kpl) ja J. K. Simmons (13 kpl). Näyttelijöitä joilta olen nähnyt 12 elokuvaa on ollut Morgan Freeman, Robert De Niro, Matt Damon, Natalie Portman, James Franco, Paul Rudd sekä Warwick Davis. Näyttelijöitä joita olen nähnyt 11 elokuvassa on ollut Kirsten Dunst, Seth Rogen, Hugo Weaving, Brad Pitt, Michael Peña sekä Michael Papajohn.
Arly Jover elokuvassa Vampires: Los Muertos vuodelta 2002
Ohjaajien ykköspaikkaa pitää Steven Spielberg (9 kpl) ja heti hänen vanavedessään tulee Stanley Kubrick sekä Christopher Nolan (8 kpl kummallakin). Naisohjaajista eniten olen nähnyt Sofia Coppolan elokuvia, yhteensä 6 kpl.
Eniten olen nähnyt vuoden 2006 filmejä (51 kpl), toiseksi eniten vuoden 2017 filmejä (49 kpl) ja kolmanneksi eniten vuoden 2010 tuotoksia (46 kpl).
Miten tästä eteenpäin
Jos mitään maata mullistavaa ei tapahdu on elokuvia tarkoitus yhä jatkossakin katsoa. On luultavaa että katsominen pysyy kutakuinkin samanlaisena, mutta jossain määrin olisi tarkoitus pyrkiä lisäämään muidenkin kuin vain amerikkalaisten elokuvien katsontaa. Lisäksi pitkän ajan tavoitteena on katsoa kaikki parhaan elokuvan Oscarin voittaneet filmatisoinnit joissa riittää vielä myöskin paljon tekemistä.
Jatkossa toivon mukaan myöskin elokuvien vuosikymmenet tulevat laajemmin edustetuksi, sillä nyt painopiste on selvästi vuoden 2000 jälkeisissä filmeissä.
Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, millä tyylillä tahansa. Kuitenkin elokuvien katsomisessa olennaista on viihde joten turha tästäkään tehdä mitään liian tavoitteellista toimintaa 🙂
Eilen kävin katsomassa HAC:n eli Helsinki Athletics Cheerleadersin näytöstä Vantaalla pidetyssä HAC:in kevätnäytöksessä. Innostus päästä katsomaan cheerleadausta livenä tuli katsottuani Bring It On eli Anna palaa -elokuvasarjan elokuvia ja koska seurakuntapiireissä meillä on kaksikin alan harrastajaa kyselin seurakuntaveljeltä että onko tulossa tapahtumia mihin pääsisi katsomaan itsekin livenä millaista tämä laji on elävässä elämässä.
Tapatumaa ei joutunut onneksi kauaa odottamaan sillä kevätnäytös oli tuloillaan ja niinpä pääsin sinne tapahtumaa seuraamaan ja kuvailemaan. Ilahduttavasti pääsin kuvailemaan myös ennen tapahtumaa olleita treenejä skeä lämmittelyitä ja kuljinkin kameran kanssa koko tapahtuman HAC Xray -joukkueen mukana (lisää tietoa joukkueesta löytyy HAC:n sivuilta).
Treenejä, lämmittelyitä ja varsinaista näytöstapahtumaa seuratessa oli helppoa huomata että cheerleadaus on juuri sellaista kuin elokuvissakin – paljon voimaa, tasapainoa, koordinointikykyä ja rytmitajua vaativa laji jossa pärjätäkseen täytyy oikeasti olla hyvässä kunnossa ja myös tehdä paljon töitä.
Lämmittelyä ennen näytöstä
Valokuvaaminen oli mielenkiintoista, sillä kohteet liikkuvat nopeasti, hallit eivät välttämättä aina ole parhaalla mahdollisella tapaa valaistuja ja myöskin oma kuvauspaikka ei välttämättä ole aina optimaalisin mahdollinen.
Yleisemmin kuvaan kohteita jotka eivät liiku kovinkaan nopeasti (potretteja, keikkakuvia, maisemia, arkisia kuvia elävästä elämästä), joten hieman ennen tapahtumaa katselin netistä vinkkejä minkälaisilla asetuksilla cheerleadauksen valokuvaamista on hyvä lähteä alussa koettamaan.
Neuvona oli että 1/250s on hyvä ja itsekin tämän havaitsin hyväksi joten suuri osa kuvista on kuvattu sillä nopeudella käyttäen F/1.2 aukkoa. Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2 kameralla käyttäen Fujinon 56 mm F/1.2 objektiivia, pääsääntöisesti aukko täysillä mutta yksittäisiä poikkeamiakin saattaa olla seassa niin aukon kuin valotusajankin suhteen. Lisäksi käytin kameran sarjakuvausmoodia “CL”.
Ilmalennot olivat korkeita treenipaikalla
Varsinaisissa harjoituksissa ja lämmittelyissä kuvaaminen oli helpompaa sillä siellä pääsin pyörimään suhteellisen vapaasti minne halusin – tosin paikoitellen takaseinä tuli vastaan käyttämälläni objektiivilla jos kohteet olivat lähellä.
Näytöksen aikana kuvaaminen sitä vastoin oli hieman hankalampaa koska olin maton läheisyydessä enkä katsomossa ja kuvaaminen tuli tehdä istualtaan jotta en olisi takana istuvan yleisön edessä. Tietenkin tämä oli parempi ja helpottava osuus sillä pääsin aivan kuvauskohteiden lähelle, mutta käytännössä en voinut enää liikkua kuvauspaikalta mihinkään, joten olin näytöksen ajan siinä mihin olin peräsimeni alussa laskenut. Toki jos olisin yleisössä ollut en olisi voinut sielläkään liikkua sen enempää, mutta harjoituksissa ja lämmittelyissä siis oli kuvaaminen helpompaa kuin tapahtumapaikalla.
Zoom-objektiivilla olisi luultavasti ollut parempi kuvata jotta olisi saanut kunnon lähikuviakin, mutta koska en omista zoom-objektiivia joka yltäisi pidemmälle kuin tämä 56 mm kiinteä putki en sitten missään vaiheessa vaihtanut putkea. Lisäksi olin kuitenkin tyytyväinen ainakin joihinkin harjoituksissa ottamiini kuviin joten en edes miettinyt putken vaihtoa missään vaiheessa Fujinon 18-55 F/2.8-4.0 objektiiviin joka kyllä mukana olisi ollut.
Treenipaikalla harjoittelua
Kokonaisuutena oli todella mielenkiintoista päästä katsomaan lajia muutenkin kuin vain elokuvista. Toivon mukaan joskus vielä uudemmankin kerran pääsen tapahtumia katsomaan ja kuvailemaan, sillä laji on ainakin itseäni kiinnostava.
Loppuun vielä mainoksena mainittakoon että HAC Xray on menossa Ateenan EM-kilpailuihin ja heillä on vielä hetken aikaa myynnissä kannustuspaitoja joten mikäli mahdollisuuksia on ja intoa tukea lajia löytyy niin käykäähän tilaamassa paitoja 🙂 Lisää tietoja tästä löytyy HAC Xrayn instagram-tililtä postauksesta https://www.instagram.com/p/Cdqwd6bIrnI/?igshid=YmMyMTA2M2Y=
Kameran takana harjoittelemassa ennen kuin yleisöä oli
Eilinen päivä tuli vietettyä Espoossa Valotalolla pidetyillä Adventtikirkkojen aluejuhlilla. Olin itse mukana tekniikkatiimissä ja oma hommani oli toimia videokameran takana. Käytännössä siis virittelin sen paikoilleen, painoin tallennukset ja stoppaukset päälle ja katsoin että kuvassa näkyy kutakuinkin tolkullisesti asiat.
Monin paikoin kameraan ei tarvinnut koskea sen jälkeen kun tallennus oli päällä koska puhujat olivat yleensä suhteellisen paljon sillä alueella mihin kuva oli rajattu, mutta aina joskus kun puhuja vaihtui saattoi tarvetta kuvakulman korjaukselle tulla. Pääosin homma menikin putkeen, mutta yhdessä vaiheessa puhuja käveli kameran ulkopuolelle enkä alussa tajunnut sitä ennen kuin Zoomiin striimauksesta huolehtinut kaveri vierestä sanoi aiheesta ja toki joissain kohdissa puhujat olivat yleisön takana jolloin kuvaan nyt ei kovin fiksua kuvaa tullut.
Pieniä mokia mutta eipä se mitään, pääosin homma meni hyvin. Ensimmäistä kertaa tuli oltua myöskin tällaisen kameran varressa joten uutta tuli opittua hieman siinä sivussa, aikaisemmissa tapahtumissa on ollut yleensä robottikamerat joita olen ollut ohjaamassa (kuten viime vuoden NAPissa sekä toissavuden NAPissa).
Yhden kameran tuotanto jossain määrin tuntui monimutkaisemmalta kuin useamman kameran tuotanto, koska monen kameran tuotannossa voi aina pitää yhden kameran yleiskuvana ja jos puhuja lähtee kameran alueelta pois voi nopeasti vaihtaa yleiskuvan näkyviin jolloin katsoja ei välttämättä kerkeä huomaamaan. Samoin yhden kameran tuotannossa kaikki zoomaukset kameralla ja kameran liikuttelu näkyy reaaliajassa katsojille joten sitäkin kautta monen kameran tuotanto tuntuu helpommalta ja katsojaystävällisemmältä. Yhden kameran tuotannosta tulee helposti tylsähköä katsottavaa kun kamera on stabiilisti paikallaan pitkiä aikoja tai jos sitä aina johonkin liikuttaa niin kaikki näkyy katsojille asti suoraan.
Eipä siinä mitään, mukava kokemus tämäkin ja uudenlaista tekemistä itselle. Aamulla olin paikalla jo hieman ennen kahdeksaa (vartin yli kahdeksan oli tähdätty sinne) ja illalla joskus ehkä vartin yli yhdeksän olin kotona joten pitkä päivä tuli tehtyä 🙂
Anakin (Hayden Christensen) on valinnut pimeän puolen ja on saanut uudeksi nimekseen Darth Vader
Star Wars: Episode 3 – Revenge of the Sith (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Tähtien Sota: Episodi 3 – Sithin kosto on vuonna 2005 julkaistu toiminnallinen seikkailuelokuva jonka on ohjannut George Lucas. Pääosissa nähdään Hayden Christensen, Natalie Portman, Ewan McGregor, Samuel L. Jackson sekä Ian McDiarmid.
Galaktinen tasavalta on sodassa kreivi Dookun (Christopher Lee) joukkoja vastaan. Anakin Skywalker (Hayden Christensen) ja Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) käyvät valomiekkataistelun Dookua vastaan jonka seurauksena Dooku menehtyy Anakinin valomiekan toimesta. Jedien pelastama Palpatine (Ian McDiarmid) nimittää Anakinin edustajakseen jedineuvostoon mutta tämä ei miellytä jedejä.
Anakinin turhautuminen ja epäilykset jedejä kohtaan kasvavat vähitellen Palpatinen ruokkiessa niitä tahtonsa mukaisilla johdattelevilla ajatuksilla. Anakin saa selville että Palpatine on jedien etsimä sith-lordi Darth Sidious ja hän paljastaa sen myös jedimestari Mace Windulle (Sauel L. Jackson). Mace Windu käy taistoon Palpatinea vastaan ja on kukistamaisillaan hänet kun Anakin kääntyykin auttamaan alakynteen jäänyttä Palpatinea. Teolla on suuret vaikutukset sillä pimeän puolen saatua vallan Anakinista alkaa hänen tekonsa käymään aina vain tappavammiksi viattomiakin osapuolia kohtaan.
Mestari Yoda on nähnyt Anakinin tekemiä kauheuksia
Sithin kosto on hieno ja onnistunut jatkumo The Phantom Menacelle (lue arvostelu) sekä Attack of the clonesille (lue arvostelu) ja se toimii omanlaisenaan loppuna sekä uuden alkuna. Se päättää tyylikkäästi kahden ensimmäisen episodin rakentaman tarinan missä keskiössä on ollut Anakin Skywalker ja se petaa valmiiksi sijan tuleville alkuperäisille episodeille 4-6 antaen katsojalle kaiken tarvittavan pohjatiedon tulevien episodien päätähdestä.
Edellisessä osassa omaan mieltymykseeni kiintoisinta oli kuinka Anakinin persoonassa alkoi jo vähitellen näkymään niitä piirteitä jotka johdattavat häntä pimeälle puolelle. Tässä episodissa tuo pidempään jatkunut hahmon kehitys saavuttaa vihdoin täyttymyksensä ja Anakin vajoaa menettämisen pelon, pettymyksen tunteiden, epäluottamuksen ja vallanhalunsa vuoksi Voiman pimeälle puolelle. Tapa miten tämä kuvataan toimii hyvin ja se on mielenkiintoinen psykologisestikin mietittynä.
Anakinin vähittäisessä lankeamisessa pimeälle puolelle on samaan aikaan myös havaittavissa samanlaista tapaa kuin ihmisen lankeamisessa Edenin puutarhassa käärmeen myötävaikutuksesta (1. Moos. 3:1-24). Epäilyksen ja epäluottamuksen siementen kylvämisen jälkeen valmiiden valheellisten totuuden tarjoaminen uutena totuutena uppoaa kenties liiankin helposti otolliseen maaperään kun vain valhetta näennäisesti tukevat havainnot vaikuttavat tukevan valhetta totuuden sijaan.
Visuaalisesti tämäkin elokuva toimi hyvin eikä siitä mitään isompaa moitteen sijaan löydy. Pidin myös siitä kuinka elokuvan alkupuolella oli hieman kepeää huumoriakin mukana joka kuitenkin tarinan synkentyessä siirtyy sopivasti sivuun rikkomasta intensiiviseksi kehittyvää tunnelmaa. Elokuvan valomiekkataistelut ovat toimivia ja erityisesti Yodan ja Palpatinen välinen taistelu on mukaansatempaava.
Kokonaisuutena Revenge of the Sith on erinomainen Star Wars -elokuva. Jos kahta aikaisempaa ei ole pohjalle nähnyt ei tästä yksittäisenä teoksena luultavasti saa paljoakaan irti, mutta jos kaksi edellistä osaa on nähnyt on tämä niille täydellinen päätös joka erottuu selkeästi edukseen. Omaan makuuni tähän elokuvaan kiteytyy kaikki se mistä Star Warseissa itse pidän.
