Sea King Leif Erikson on 4,6 % vahvuinen pilsneri jota valmistetaan itävallassa. Lisää tietoja oluesta löytää Vikingsbeerin sivuilta (katso tästä).
Pullo on viikinkiteemainen ja miellyttävä. Olut kaatuu vaivatta tuoppiin eikä vaahto aiheuta esteitä kaatamiselle sillä sitä ei juurikaan pinnalle kerkeä muodostumaan vaikka ronskimmallakin otteella tuoppia kohden oluensa kippaisi.
Väriltään King Leif Erikson on vaalean kuparin sävyä ja erittäin läpikuultavaa. Tuoksu on tsekkiläistyylisen lagerin tyylinen raikas ja aromikas. Suutuntuma on aavistuksen hyvällä tapaa pistävä ja keskitäyteläinen. Maku on aromikkuudessaan suhteellisen tavanomainen vailla mitään ihmeitä. Yrttistä tuntua ja hedelmäisyyttä löytyy helposti makukenttään ja tällaisena tämä on tasaisen varma suoritus ilman suuria hehkutuksia tai haukkuja.
Musiikkina tämän kanssa menee hyvin mm. Månegarm – Sons of War tai SKÁLD – Rún.
Bruce Waynen eli Batmanin roolissa nähdään vuoden 1989 Batman-elokuvan tapaan Michael Keaton
Batman Returns (IMDB) joka suomennettuna tunnetaan nimellä Batman – Paluu on Tim Burtonin ohjaama toimintafantasia vuodelta 1992. Sen merkittävimmissä rooleissa nähdään Michael Keaton, Danny DeVito, Michael Pfeiffer sekä Christopher Walken.
Vauvana vanhempiensa hylkäämäksi joutunut ja viemäreissä pingviinien seurana kasvanut Pingviini (Danny DeVito) nousee Gotham Cityn tietoisuuteen uutislööppien siivittämänä. Salaperäisestä pingviinimiehestä on lehdissä jo kirjoiteltu, mutta kunnolla ja hyvässä valossa esiin hän nousee Gothamissa pelastettuaan pormestarin vauvan rikollisten kaappaukselta. Se mitä Gothamin kansalaiset eivät tiedä on se, että nuo rikolliset ovat itse Pingviinin palveluksessa.
Pingviini on kiristänyt paikallista pohattaa Max Schreckiä (Christopher Walken) jonka kanssa hän alkaa käymään kampanjaa missä Pingviinistä tahdotaan tehdä uusi pormestari. Kun rikollisten joukkoon vielä liittyy Schreckin tappamakseen luulema Selina (Michelle Pfeiffer) Kissanaisen muodossa on Gothamin pelastajalla Batmanilla jälleen useampia rikollisia pysäytettävänään.
Olen pitänyt jo aivan lapsena nähtyäni näistä Burtonin ohjaamista Batman-elokuvista, eikä tilanne ole muuttunut parissakymmenessä vuodessa mihinkään. Tim Burtonin synkkyyttä mutta ei kuitenkaan lohduttomuutta huokuvat Batmanit ovat visuaaliselta anniltaan kauniita kuin öinen hautuumaa täydenkuun kelmeässä valossa. Tummanpuhuvilla sävyillään maalattu Batman Returns onkin kuin goottilaista romantiikkaa tihkuva rakkaudentunnustus visuaalisen estetiikan runokirjassa.
Gotham City ja sen rikolliset ovat mielenkiintoinen oma maailmansa. Siinä missä monissa elokuvissa, sarjakuvissa ja kirjoissa rikolliset ovat jossain määrin häiriintyneitä on Batmanissa tilanne käänteinen – rikolliset ovat ainoastaan jossain määrin täysipäisiä ja pääsääntöisesti reilusti häiriintyneitä. Vai mitä mielenterveyden tasapainon osalta pitäisi ajatella viemäreissä eläneestä pingviinien kasvattamasta rikollisesta jonka kulkupelinä on jättikokoinen kumiankka? Kiehtovaa kyllä näinkin absurdeista rikollisista on saatu luotua erinomaisesti omaan maailmaansa sopivia vihollisia jotka eivät tunnu katsoessa lainkaan epänormaaleilta.
Vaikkakin merkittävin rooli Batmanin vihollisena onkin Danny DeViton tähdittämällä Pingviinimiehellä, on tilaa jäänyt sopivan paljon myös Kissanaiselle. Onneksi, sillä Pfeifferin roolisuoritusta Kissanaisena on ilahduttavaa katsoa. Mielipuolisuuden vallassa pehmolelujaan lavuaariin teurastava Selina on ikimuistoinen ilmestys eikä useita hänen Kissanaisen asussa nähtäviä kohtauksiakaan hevillä unohda. Pfiffer ei ole kuitenkaan ainoa kuka saa hahmonsa elämään, sillä myös DeViton roolisuoritus on silmiinpistävän onnistunutta.
Batman-universumin rikollisten absurdius joka kuitenkin tuntuu omassa maailmassaan luonnolliselta ja lähes normaalilta hakee vertaistaan. Jättikokoisen kumiankan ohjaksissa nähdään Pingviinimies (Danny DeVito).
Tarina on lajityypissään suhteellisen tavallista tasoa vailla yllätyksiä. Se toimii, mutta ei ole mitenkään erityisen syväluotaava millään osa-alueella. Pientä kevyttä pintapuoleista romantiikkaa on tarinassa mukana tavallisen rikollisjahdin ja taisteluiden lisänä, mutta suuresti roihuavaa rakkauden liekkiä ei keretä kuitenkaan kunnolla puhaltamaan esiin. Tarpeeksi, jotta se antaa mukavan lisämausteen mutta ei kuitenkaan enempää ettei painopiste tarinassa käänny toisenlaisille urille.
Elokuvan rytmi on hyvin tasapainossa. Missään vaiheessa ei hätiköidä tarinan kuljetuksessa eikä myöskään jäädä polkemaan paikoilleen vailla tarkoitusta. Asiat etenevät varmalla otteella ja kaikella katsojalle näytetyllä tuntuu olevan tarkoituksensa. Myöskin musiikin osalta Batman Returns toimiii, sillä Burtonin hovisäveltäjäksi valikoitunut Danny Elfman on tehnyt myös tähän elokuvaan onnistuneet musiikit jotka toimivat hienosti tunnelman muovaajina.
Kaiken kaikkiaan Batman Returns on erinomainen elokuva. Se on sopivan kepeä ja kieli poskella -tyylillä toteutettua toiminnallista fantasiaa ollakseen rento ja viihdyttävä ilman että sitä pitäisi arvioida vakavasti otettavana draamana, mutta kuitenkin sen maailma on samaan aikaan sopivan synkkä ja tummanpuhuva jotta se saa goottisydämet sykkimään.
Elokuva päätyi Suosituksia-sivulleni (katso täältä).
Tornion panimon Pienet Helles on 4.5 % vahvuinen gluteeniton lager. Olutta myydään tämän kirjoittamishetkellä ainakin Vantaan Koivukylän K-Citymarketissa.
Tölkki on ulkoisesti simppeli mutta mukavan näköinen. Tuoppiin kaataminen ottaa hieman aikaa sillä vaahtoavuus on poikkeuksellisen runsasta. Vaahto joka muodostuu on kohtalaisen tiheää ja kermaisaa eikä se hetkessä myöskään pinnalta katoa.
Tuopissa oluen väriksi erottuu kullankeltainen vaalea sävy. Tuoksu on mieto ja siitä erottaa hieman keväistä hedelmäisyyttä.
Suutuntuma on kepeä ja keskitäyteläinen pienellä sopivan napakalla terävyydellä. Maultaan se on tasaisen lempeä lager jonka pehmeys antaa sen keväiselle yrttiselle aistikkuudelle mukavasti tilaa hengittää. Miellyttävä lager joka pysyy tasapainoisena ja helposti nautittavana eikä edes jälkimaultaan käy liian kuivaksi.
Tämän kanssa menee hyvin kesäinen musiikki, mm. The Knocks – Nobody but me (ft. Cold War Kids) tai Portugal. The Man – What, Me, Worry?
Kesäkuu jäi taakse ja heinäkuu hiipi huoneeseen kuin varkain joten tavalliseen tapaan on aika tehdä kuukausikatsaus taakse jääneeseen kuukauteen.
Tämän postauksen ja alkaneen kesälomani myötä myöskin tämä blogi jää kuukauden mittaiselle kesälomalle lukuunottamatta perjantaipullo- sekä leffalauantaipostauksia.
Syynä tähän blogin kesätaukoon on yksinkertaisesti ajankäyttö. Haluan vähemmän istua tietokoneen äärellä kesälomalla ja jos en ole suunnitellut blogia kirjoittaa lukuunottamatta helposti ajastettavia aikaan ja hetkeen sitomattomia postauksia niin ei ole mitään välttämätöntä tarvetta silloin koneen äärellä istua. Tietenkin saatan istua koneella vaikka kaiket päivät fiiliksen ja sään ja muiden menojeni luomien mahdollisuuksien mukaan, mutta ainakaan blogin osalta ei tule odotuksia ja välttämätöntä tarvetta koneella istumiseen. Joskus on hyvä lomailla myös tästä 🙂
Viime kuukausi oli hyvin pitkälti kohtalaisen tavallinen kuukausi vaikkakin harmillisesti tavallista vähemmän vietin aikaa seurakuntayhteydessä. Osittain tämä johtui siitä että autossani on ollut hieman haasteita akun kanssa ja sitten toisinaan olin vain työviikon jälkeen liian väsynyt lähteäkseen minnekään. Onneksi kuitenkin seurakuntaelämää oli jonkin verran, mutta silti hieman vähemmän kuin normaalisti.
Juhannuskin tuli nähtyä ja koettua viime kuussa kahden veljen kanssa Vantaalla ja pyörähdimme myöskin Helsingin puolella. Kokkoa ei tänä vuonna tullut nähtyä ja luultavasti niitä ei edes täällä päin poltettu koska oli sen verran kuivat ja kuumat kelit. Mukavasti kuitenkin juhannus meni täälläkin oleskellen hyvässä seurassa 🙂
Innostuin viime kuun puolella jälleen nörttäilemään hieman enemmänkin hankittuani Raspberry Pi 400:n (lue täältä). Kyseinen laite on ollut aivan loistava ja sillä on ollut oikein mukavaa päästä koodailemaan kaikenlaista pientä Python-skriptausta. Muutenkin on ollut jälleen pitkästä aikaa mukavaa päästä käyttämään Linuxia työpöytäkäytössä edes jossain määrin.
Samalla kun tuon Pi 400:n hommasin niin epähuomiossa itselleni toimitettiin myös Raspberry Pi 4 joten jossain vaiheessa pitää siihen viritellä myöskin pienimuotoisia projekteja pyörimään. Sitä odotellessa!
Loppukuussa ostin kasettimankan (lue täältä) ja olen ollut erittäin tyytyväinen kyseiseen laitteeseen. Kasetteja on tullut kuunneltua kohtalaisen paljon ja tätä kirjoittaessakin taustalla soi Huippusuosikit ’93. Tästä soittimesta innostuneena selvitin vieläkö tyhjiä C-kasetteja myydään jossain ja ilahduin huomatessani että näitä löytyy vielä mm. Vantaan Jumbolla Prismassa. Sieltä sitten kaksi tyhjää kasettia tuli käytyä varastoon ja toiselle tulikin jo testailtua äänitystä.
Tyhjiäkin C-kasetteja myydään vielä uutena. Nämä ostin Jumbon Prismasta Vantaalta.
Äänitys kasetille vaatii vielä enemmän perehtymistä että saisi paremman lopputuloksen äänityksen osalta omasta soitannasta, mutta alku on lupaava ja kohtalaisen tolkullisen kuuloista äänitystä sille sain jo tehtyä pianosta ja laulusta. Kasetissa on kyllä oma fiiliksensä! 🙂
Uusia musiikkikasetteja en ole ainakaan vielä ostanut, mutta pitänee Levykauppa Äxällä käydä jossain vaiheessa ja ostaa esimerkiksi Amorphiksen kasetteja sillä niitäkin näyttää uutena olevan myynnissä. Mikäs sen siistimpää kuin uuttakin musiikkia hommata vanhaan formaattiin. Vinyylisoitinkin yhä löytyy ja se onkin lähipäivinä ollut myös todella ahkerassa käytössä iltaisin.
Viime kuun alussa sain vihdoin myös Playstation 5:n (lue täältä) ja aina toisinaan sillä on tullut pelattua. Toivottavasti kesälomalla jää enemmän aikaa pelaamisellekin koska työviikkoina aikaa tuppaa olemaan rajatusti.
Kesäkuussa päivitin myös omaa artistisivuani, http://www.painlessdestiny.net. Sivu on vielä työn alla ja lisäilen sinne jossain vaiheessa aina vähän kerrallaan lisää tietoja levyistä ja lisäilen niitä sinne myös ladattavaksi mp3:na. Sivu tuli tehtyä kokonaan puhtaalta pöydältä ilman mitään WordPressiä tai muita sisällöntuottamisjärjestelmiä eli ihan perinteisesti väsäilin sivuston “old school” -tyylillä manuaalisesti kirjoittamalla HTML + CSS omin pikku kätösin. Sivu saattaa toimia tai olla toimimatta fiksusti kännykällä, mutta olen tehnyt tietoisen valinnan että jos se ei toimi niin sen ei tarvitsekaan toimia jos ei satu huvittamaan sen korjaaminen.
Kokonaisuutena viime kuukausi oli varsin tavallinen ja hyvä kuukausi. Tänään oli viimeinen työpäivä ennen neljän viikon kesälomaa joten näihin kuviin ja näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä postaus ja toivottaa jokaiselle oikein hyvää ja mahtavaa kesää 🙂
Viime viikolla kirjoitin tänne kuinka Minin akun kanssa on ollut ongelmia (lue täältä). Tänään naapurilta pyysin virtaa kaapeleilla jotta auton sai käyntiin ja pääsin ajamaan Ilolan Mekonomenille tekemään akun ja laturin kuntotestin.
Aikaisemmin vaikutti että vikaa saattaisi olla laturissa sillä edellisen kaapelilla tehdyn käynnistyksen jälkeen auto ei käynnistynyt lainkaan vaikka olin pärrännyt yli 30 kilometriä pitkin poikin maakuntaa. Liikkeessä syyksi paljastuikin aivan muu syy ja kiitos Herran omaa talouttani ajatellen merkittävästi parempi syy 😀
Akun kaapelin kiinnityslenkki tai mikä liekään on huono ja löysä eikä se pysy kunnolla kiinni. Toisin sanoen kun huoltomies kiristi sitä niin auto lähti ilman kaapeleita käyntiin. Samalla kuitenkin teimme akkutestin ja laturitestin ja kumpikin näytti toimivan normaalisti.
Kotimatkalla pysähdyin Ilolan ABC:llä ja siellä kahdesti teki saman että auto ei inahtanutkaan. Heti pihaan tultua ja takaisin sisältä tultua. Kummallakin kertaa ongelma korjaantui avaamalla konepelti ja menemällä paukauttamaan kiinnityslenkin tiukemmalle kiinni jonka jälkeen autoon tuli jälleen virrat ja sai startattua.
Pitänee kuitenkin tälle varata uusi huoltoaika uuden lenkin asentamista varten koska nykyinen liitos on vain jossain määrin huono tai hajonnut. Kuitenkin hinta-arvio sillekin töineen päivineen oli noin viisi tai kuusi kertaa edullisempi kuin jos vika olisi ollut laturissa joten tämä oli ilahduttava uutinen 🙂
