Muutamia viikkoja sitten Miniin tuli ongelmia jarrujen kanssa (lue täältä). Kuten yleensä auton kanssa, tälläkin kertaa korjaukselle kertyi hintaa kiitettävästi.
Ongelmaa oli jarruputkessa joka oli hajonnut ja tässä autossa ilmeisesti molemmat jarruputket ovat samalla puolella takarenkaille mennessä joten kumpikin piti vaihtaa samalla kertaa. Osat ilmeisesti olivat vielä alkuperäisiä ja olleet käytössä siitä saakka kun Mini tuli tehtaalta pihalle joten eipä kai tuo ihme jos parissakymmenessä vuodessa jarruputket alkavat hajoamaan.
Samalla huollossa tuli hyvä sauma vaihdattaa öljyt ja öljysuodatin sekä myöskin korjauttaa aurauskulmat jotka ovat aiheuttaneet renkaisiin epätasaista kulumista. Kokonaisuudessaan kunnostukseen meni 708 euroa ja taisi olla 58 senttiä lisäksi vielä hiluja päälle. Kyllä autoilu on ihanan edullista (sarkasmivaroitus). 😀
Renkaatkin pitää uusia ja odottelen josko jo tällä viikolla saisi Vianorilta uudet nakit autoon alle. Toivon mukaan 🙂
Dwayne Johnson nähdään sankarillisen isän roolissa
Skyscraper (IMDB) on vuonna 2018 julkaistu toiminnallinen trilleri jonka on ohjannut Rawson Marshall Thurber. Pääosissa nähdään Dwayne Johnson, Neve Campbell sekä Chin Han.
Miljonääri Zhao Long Ji (Chin Han) on rakennuttanut maailman korkeimman pilvenpiirtäjän, mutta sen ylimpiin kerroksiin rakennetut asuinrakennukset eivät ole vielä saaneet vakuutuksia eikä siten sinne ole ihmiset päässeet vielä muuttamaan. Will Sawyer (Dwayne Johnson) on turvakonsultti joka saa tehtäväkseen tutkia rakennuksen turvajärjestelyt ja antaa sille hyväksyntänsä jotta se saisi vakuutukset ja se voitaisi ottaa kunnolla käyttöön.
Willille annetaan tabletti jota kautta hänellä on pääsy rakennuksen turvajärjestelmiin. Hän joutuu kuitenkin petoksen vuoksi ryöstetyksi ja tabletti joutuu vääriin käsiin eikä siinä olevat biometriset tunnisteet estä rikollisia ohittamasta turvajärjestelyitä. Pian rakennuksessa roihuaa tulipalo eikä kaappauksen vuoksi turvajärjestelmät toimi enää toivotulla tavalla.
Rikollisten aiheuttaman tulipalon keskelle on jäänyt myös Willin oma perhe jota hän lähtee sankarillisen isän tavoin pelastamaan oman henkensäkin uhalla.
Screameista tuttu Neve Campbell nähdään Willin vaimon roolissa
Sankari joka lähtee pelastamaan perhettään pahoilta tyypeiltä pilvenpiirtäjästä on helppo mielessään yhdistää toimintaelokuvien klassikkoon Die Hardiin (lue täältä), eikä syyttä sillä yhtymäkohdat Skyscraperin ja Die Hardin välillä on helppoa havaita. Tämä ei ole tietenkään ole huono asia, sillä hyvin usein elokuvia on helppoa yhdistää johonkin aikaisempaan samankaltaiseen filmatisointiin. Kenties huonoin piirre yhtymäkohdista tulee siinä että elokuvaa katsoessa ja sitä arvioidessa tahtomattaankin sitä vertaa tavalla tai toisella aikaisemmin näkemäänsä filmatisointiin.
Will on entinen FBI:n pelastustiimin johtaja joka on saanut myöhemmin elämässään itsellensä perheen ja oppinut sen tärkeyden, joten hän on valmis antamaan oman henkensäkin uhalla kaiken jotta voisi pelastaa lapsensa ja vaimonsa vaaran uhatessa. Tästä perspektiviistä katsoen kyseessä on perinteinen sankaritarina mistä huokuu maskuliinista energiaa ja tervettä traditionaalista miehen mallia. Harmillista kyllä tarina on silti ainoastaan tavallisen keskinkertaista tasoa, niin hyvässä kuin huonossakin. Siinä ei ole mitään uutta ja se on tällaisenaan suhteellisen kliseinen, mutta kaikesta huolimatta se on tarpeeksi viihdyttävä että sen pohjalle saa rakennettua vähintäänkin keskinkertaisen elokuvan.
Toteutus on modernia ison budjetin tasoa. Efektit on tyylikkäitä, ohjaus ja näyttely on tasaisen varmaa tasoa eikä siitä löydä mitään suurempia puutteita. Se on keskinkertaisuudessaan asiallisesti toimiva ja viihdyttävä toimintaelokuva joka ei elokuvalliselta anniltaan säväytä erityisen paljoa mihinkään suuntaan, mutta viihteelliseltä anniltaan tarjoaa kaiken sen mitä siltä odottaakin. Se antaa katsojalleen suoraviivaista toimintaa ja ennalta arvattavaa sankaritarinaa perinteisillä kliseillä maustettuna.
Irlantilaisen Rye Riverin Nocturne Export Stout on 6.0 % vahvuinen dry stout. Katkeroaineita siitä löytyy 68.0 EBU ja kantavierrettä 17.2 °P. Olutta myydään Alkon vakiovalikoiman tuotteena ja lisää tietoja löytää Alkon nettisivulta (katso täältä).
Ulkoisesti pullo on suhteellisen huomiota ja tunteita herättämätön, mutta toisaalta samaan aikaan yllättävän näköinen Stoutiksi tai Porteriksi. En tiedä miksi, mutta enemmän nopealla etiketin vilkaisulla olisin assosioinut tämän lageriksi.
Tuoksu on vähäinen eikä erityisesti mitään nouse esiin (varoitus: voi olla että koronan jäljiltä aivan 100 % ei ole hajuaisti palannut, mutta monet normaalit asiat ainakin haistan normaalisti). Tuoppiin kaataminen käy vaivattomasti vaikkakin vaahtoa syntyy pinnalle kohtalaisen runsaasti. Vaahto on paksua ja kermaista mutta se katoaa harmillisen nopeasti myös pinnalta pois. Väri on kauniin musta kuin yö Transilvaniassa.
Suutuntuma on kohtalaisen laimea, aavistuksen ponneton. Alkon sivulla tätä oli kuvattu täyteläiseksi, mutta en ainakaan itse pysty tähän näkemykseen yhtymään. Maku on mieto eikä voimakas humalointi pääse esiin tarpeettoman paljoa, mutta miellyttävän kepeän lakritsaisen tunnun voi löytää ilman suurempia ponnisteluita. Kokonaisuus jää silti yhtä vaisuksi kuin Suomen menestys euroviisuissa. Kyllähän tämän siemailee mutta suurempia tunteita että tätä haluaisi ostaa toisenkin kerran ei kuitenkaan ainakaan allekirjoittaneelle noussut.
Musiikkina tämän kanssa menee hyvin kepeä tunnelmarokki, mm. Cannons – Ruthless tai Still Corners – Far Rider.
Harry Potter ja Azkabanin vanki on brittiläisen J. K. Rowlingin kirjottama teos joka on julkaistu vuonna 1999 ja suomennettuna vonna 2000. Kirja on kolmas osa seitsenosaisesta Harry Potter -kirjasarjasta ja tässä lukemassani painoksessa on sivuja 456.
Lyhyesti tarinassa kerrotaan nimensä mukaisesti Azkabanin vangista. Sirius Musta on onnistunut karkaamaan Azkabanin vankilasta ja hänen uskotaan etsivän Harry Potteria tappaakseen hänet.
Olen aikaisemmin lukenut ja tänne blogiinkin kirjoittanut teoksista Harry Potter ja viisasten kivi (lue täältä) sekä Harry Potter ja salaisuuksien kammio (lue täältä) joten kirjasarja on jossain määrin jo tuttu entuudestaan. Olen pitänyt aikaisemmista teoksista eikä tämäkään tehnyt poikkeusta.
Tämä teos toimii sinänsä itsenäisenäkin teoksena, mutta merkittävästi enemmän tästä varmasti saa irti jos aikaisemmat osat on lukenut pohjalle sillä suurin osa hahmoista on entuudestaan tuttuja. Pidin siitä kuinka tarinassa aukeaa Harryn vanhempien kohtalosta asioita joita aiemmin ei ole ollut tiedossa sekä muidenkin kirjasarjassa tuttujen hahmojen historiaa.
Aiempien osien tapaan tämäkin on mukavan helposti luettavaa kirjallisuutta ja teksti on hyvin eteenpäin soljuvaa. Kieli on hyvää ja tarina on mukaansatempaava joten täytynee koettaa jossain vaiheessa käydä hankkimassa kirjasarjan seuraavakin osa luettavaksi.
Beyond: Two Souls on Quantic Dreamin kehittämä ja Sony Computer Entertainmentin julkaisema toimintaseikkailullinen interaktiivinen draamapeli. Se on alunperin julkaistu vuonna 2013 Playstation 3:lle, mutta tämä pelaamani versio on julkaistu vuonna 2015 Playstation 4:lle.
Protagonistina toimii Jodie Holmes jonka elämän eri vaiheita pelaajana pääsee ohjaamaan. Jodie on poikkeuksellinen jo lapsena, sillä hänellä on sielussaan yhteys hänessä olevaan olentoon joka tunnetaan nimellä Aiden. Tämän paranormaalin kykynsä vuoksi Jodie kasvaa tutkimuskeskuksessa mistä hänet myöhemmin nuoruusvuosinaan värvätään CIA:lle. CIA haluaa käyttää Jodien yliluonnollisia kykyjä hyödyksi sotilaallisissa toimenpiteissä ja vähitellen kyvyt joutuvat hyötykäyttöön myös paljon suuremman uhkan vuoksi.
Kokonaisuus on erinomainen
Vuosia takaperin pelasin pelityylillisesti samaan kategoriaan kuuluvan Heavy Rainin (lue täältä) ja pidin siitä poikkeuksellisen paljon. Samalla tapaa myös Beyond: Two Souls onnistui hyvin imaisemaan monien tuntien pelisessioihin eikä tämäkään kokemus jättänyt kylmäksi. Ainoat haasteet tuli paikoitellen kontrolleista, mutta onneksi nekään eivät olleet missään vaiheessa tarpeettoman häiritseväksi käyviä.
Visuaalisesti tämä peli näytti kauniilta vaikka ikää on jo usempia vuosia kerennyt vierähtämään julkaisusta. Tietenkin grafiikat eivät ole aivan modernimpien nykypelien tasoa, mutta kautta linjan peli näytti hyvältä ainakin television kautta pelattuna.
Haamuja ja muita yliluonnollisia olentoja
Pituutta pelillä on sopivasti tämän tyylilajin peliksi, eli noin kymmenisen tuntia. Kahden päivän pelisessioilla itse tämän tahkosin läpi ja pituus tuntui hyvin mitoitetulta jotta se kerkeää rakentamaan kunnollisen tarinan mutta samaan aikaan ei käy puuduttavaksi.
Mikäli etsinnässä on peli jossa on samanlaista tunnelmaa ja pelattavuutta kuin Heavy Rainissa (lue arvostelu), Life is Strangessa tai Life is Strange: Before the Stormissa (lue arvostelu) on tälle pelille annettava vahva suositus sillä Beyond: Two Souls on Playstation eksklusiivi joka ei jättänyt ainakaan allekirjoittanutta kylmäksi. Päin vastoin, peli päätyi myös Suosituksia-sivulleni (katso täältä).
