Perjantai on jälleen täällä ja viikko alkaa siivoilujen ja tavaroiden vähentämisen suhteen olla finaalissa. Sapattina en siivoa, vie tavaroita Kierrätyskeskukselle tai mitään muutakaan vaan pyhitän sen levolle. Tänään kuitenkin töiden jälkeen kerkesin hoitamaan tämän päivän tehtävät joihin kuului kirjojen ja leffojen vientiä Kierrätyskeskukselle. Samalla sinne tuli vietyä vanha lasiovella varustettu laiteteline.

Näiden lisäksi roskapönttöön päätyi vanhoja kotinauhoitteisia VHS-kasetteja. Enää niitä on jäljellä vain muutama ja niitä ei ole tarkoitus heittää roskiin joten VHS-kasettien osalta siivoaminen on suoritettu loppuun ainakin tältä erää.

Lisäksi DVD-levyjen siivoaminen on suoritettu vähintäänkin lähes loppuun niiden elokuvien osalta jotka olin ottanut pois koteloista ja laittanut muovitaskuihin. Nyt niitä on jäljellä enää muutama ja ne taisivat kaikki olla sellaisia mitkä on tarkoitus säästää. Tietenkin myöhemmin pitää nekin käydä ajatuksella läpi että oliko niin, vai olenko vahingossa viskannut sekaan myös elokuvia joita en aio säästää, mutta pääsääntöisesti voiton puolella olen näiden osalta.

Elokuvat joita aion pois viedä ei toki kaapeista vielä silti lopu. Koteloissa olevia ns. tusinaleffoja on vielä monen repullisen verran vietävänä, joten tekemistä riittää tulevaisuudessakin.

Kuten kuvista voi huomata, ei makuuhuone ole silti ilman tavaroita. Makuuhuoneen vaatekaapin vieressä on IKEA-hylly jossa on paljon vinyylilevyjä. Näiden lisäksi sieltä löytyy CD-soitin, vinyylisoitin, vahvistin sekä kaiuttimet. Nämä on asioita joista en aio ainakaan näillä näkymin luopua, sillä ei tarkoituksena ole vähentää kaikkia tavaroita pois, vaan ainoastaan ne jotka eivät tuota elämään enää lisäarvoa. Nämä tuottavat ainakin nykyään, joten ne jäävät siis yhä kotiini.

Kuvassa näkyvä CD-soitin tosin on sellainen että tahtoisin sen vaihtaa jossain vaiheessa pienempään. Vahvistin jota käytän on Pro-Ject MaiA, muistaakseni S2 jos en väärin muista. Se on pieni ja söpö integroitu vahvistin joten sen seuraksi olen miettinyt Pro-Jectin CD Box S3 -soitinta, mutta en ole vielä sitä ainakaan hankkinut. Ehkä jossain vaiheessa. Harmillista kyllä niitä ei käytettynä juurikaan pyöri, joten voi olla että sellaisen joutuu hankkimaan uutena ellei satu moinen tipahtamaan vastaan torissa tai vastaavassa.

Matka minimalismiin on aina myös matka itseensä. Mitä siitä mitä omistan nykyään todella tarvitsen ja mitä lopulta niistä edes haluan enää omistaa? Vuodet vierivät ja ihminen muuttuu siinä matkalla, sillä harrastukset, tarpeet, toiveet ja suunnitelmat sekä mahdollisesti myös elämän arvotkin muuttuvat, mutta se mikä ei muutu omia aikojaan parempaan suuntaan siinä matkalla on tavaran määrä. Se vaatii aina tietoisen muutoksen, sillä tavara on vain tavaraa jolla ei ole omaa tahtoa eikä se muutu ihmisen oman muutoksen mukana automaattisesti.

Liian helposti tavara vain jää käyttämättä kun omat suunnitelmat ja päämäärät on muuttuneet. Esimerkiksi harrastukset ovat muuttuneet jo vuosia takaperin, mutta niihin liittyvät tavarat ovat jääneet osaksi elämää sillä ne eivät osaa omatoimisesti kävellä asunnosta pihalle – ellei satu omistamaan robottia joka osaa kävellä ja joka sattuisi kävelemään pois. Normaalien tavaroiden osalta näin ei kuitenkaan käy, joten vähitellen koti jonka pitäisi antaa energiaa, rentouttaa, ilahduttaa ja virvoittaa mieltä viihtyisällä olemuksellaan alkaa askel kerrallaan muuttumaan elämän tukahduttavaksi hautakammioksi.

Minimalismiin sopivasti osuva lainaus löytyy elokuvasta Fight Club. Siinä Tyler Durden toteaa “The things you own ends up owning you” eli vapaasti käännettynä “Asiat jotka omistat päätyvät omistamaan sinut” jossa valitettavasti saattaa olla jotain perää. Emme ole kuitenkaan olosuhteidemme vankeja – ainakaan jos asuu yksin ja voi tehdä täysin omaa elämäänsä koskevat päätökset – joten muutos tapahtuu kun sen vain laittaa tapahtumaan.

Tänään on ollut tehokas päivä siivoamisen suhteen. Sain vietyä kaksi muovipussillista vanhoja kotinauhoitteisia VHS-elokuvia roskiin, kaksi täyttä repullista DVD-elokuvia Kierrätyskeskukselle sekä olohuoneen ovella olleen DVD-leffahyllyn häkkivarastoon odottamaan josko sen joku ostaisi. Vein sen kuitenkin pois kämpästä jotta tyhjän tilan määrä kasvoi.

Elokuvat joita DVD-hyllyssä oli päätyi kaappeihin. IKEAn vetolaatikot makuuhuoneessa joissa aikaisemmin on ollut niitä DVD-elokuvia joita olen vienyt lähipäivinä Kierrätyskeskukselle saivat nyt sinne ainakin väliaikaisesti muita elokuvia tilalle. Osa DVD-hyllyn leffoista oli sellaisia joita aion viedä Kierrätyskeskukselle, mutta osa jää itselleni. Lisäksi paljon on sellaisia jotka on menossa myyntiin sillä niillä luultavammin on ihan rahallistakin arvoa sen verran että vaivannäkö myymisen suhteen kannattaa ainakin koettaa.

Tänään sain myöskin myytyä Genelec 8020 -sarjan kaiutinparin joten jonkin verran sain myös rahaa kun tavarasta luovuin. Genelecit on erinomaiset kaiuttimet niin ostaa, omistaa kuin myydäkin. Jos niitä ostaa käytettynä, käyttää itse vuoden tai pari ja sen jälkeen myy ne pois, saa niistä vielä ihan järkeviä summia takaisin. Joskus saa odottaa kauemmin, joskus vähemmän kauan mutta tavara kuitenkin ennemmin tai myöhemmin tuntuu lähtevän liikkeelle.

Samaa ei valitettavasti voi sanoa kaikista tuotemerkeistä, joten jos jonkin neuvon haluat oppia niin osta arvokkaampia ja arvostetumpia brändejä vaikka se maksaisi enemmän (siis jos tuote on mitä muuten haluat), osta ne tuotteet käytettynä niin saat siitä vielä tulevaisuudessakin edes jonkin verran itsellesi rahaa jos ne myyt pois etkä tee taloudellisesti aivan suhteettomia menetyksiä.

Vielä on paljon tavaraa jäljellä joista on tarkoitus hankkiutua eroon. Makuuhuoneessa on vielä vanha laiteteline josta olisi tarkoitus päästä eroon. Lisäksi jos vähennän elokuvien määrää radikaalisti voi olla että lipastokin jää turhaksi. Siihen on vielä kuitenkin pitkä matka, mutta räkkitelineestä poisluopumisesta ei kovinkaan pitkään. Teline ei luultavasti mahdu Mini Cooperin takakonttiin, mutta jos se mahtuu niin voi olla että viskaan sen Kierrätyskeskukselle.

Tämäkin päivä on ollut päivä jolloin matkani kohden minimalismia on jatkunut tavaran vähentämisellä.

Töiden jälkeen kävin viemässä repullisen DVD- ja BluRay-elokuvia Koivukylän Kierrätyskeskukselle. Jos laskin oikein, oli siinä 201 elokuvaa. Sen lisäksi viskasin roskapönttöön vanhoja televisiosta nahoitettuja ohjelmia sisältäneitä VHS-nauhoja joita oli tullut itselleni muistaakseni vanhan – jo nyt myydyn – putkitelkkarin mukana.

Koska kyseessä oli muiden ihmisten televisiosta tekemiä kotinauhoituksia enkä suurinta osaa niiden sisällöistä koskaan tarkistanut, leikkasin varmuuden vuoksi vielä filmin poikki ennen roskapönttöön heittämistä siltä varuilta että Peppi Pitkätossu piirretty tai Lasten ohjelmaa olisikin sattunut sisältämään jonkun itsensä tekemän kotivideon tai mitä tahansa muuta kuin sitä mitä videokasetilla lukee. Eipä sillä, en usko että kukaan jostain kaatopaikalta rupeaisi niitä tutkimaan ja katsomaan, mutta ei vara venettä kaada.

Tällaisia videoita on vielä useaksi päiväksi pois heitettävänä, joten niissä riittää tekemistä. Lisäksi kaapeissa on yksittäisiä VHS-kasetteja joita en aio heittää pois koska niissä on itselleni tai läheisilleni tärkeitä videoita, esim. häävideoita. Kaikkea ei ole tarkoitus näistäkään siis viskata pois, ainoastaan turhat jotka ovat käytännössä katsoen ohjelmia joita on joskus televisiosta nauhoitettu.

Tänään siivosin jälleen yhden muovilaatikollisen johtoja pois. Tällä kertaa kyseessä oli viimeinen muovilaatikollinen mitä kaapissa oli. Kaapissa oli vielä kaksi IKEAn pahvilaatikollista johtoja yhden muovilaatikon lisäksi, mutta tänään sain karsittua johtoja siten että muovilaatikko tyhjeni ja pääsi roskiin ja sama kohtalo oli myös toisella näistä IKEAn pahvilaatikoista.

Enää jäljellä on vain yksi laatikollinen johtoja! Myöhemmin niitäkin voi tarkemmin tutkia onko niissä vielä sellaisia joita en enää käytä, mutta olipa tai ei, kaapeista on parin viikon sisällä lähtenyt useita muovilaatikollisia johtoja parempaan kotiin. Siistin alueen määrän kasvu on merkittävä, sillä aikaisemmin kaapeissa taisi olla kolme muovilaatikollista ja kaksi pahvilaatikollista johtoja, adaptereita, jatkoroikkia ja muita sellaisia ja enää jäljellä on ainoastaan yksi pahvilaatikko.

On mieltä ylentävää ja siten erittäin ilahduttavaa kun näkee työnsä tuloksen aina kun avaa kaapin. Romua siellä on vieläkin, mutta sen määrä on vähentynyt päivä päivältä. Eläköön, vapaus!

Yksi mielenkiintoinen muutos joka minimalismiin siirtyessä on tapahtunut on se, että visuaalisten aistiärsykkeiden määrän vähentyessä olo on jotenkin mukavasti seesteisempi. Tuntuu kuin aika hidastusi ja maailma vain on. Kiireen tunne katoaa, vaikka aikaisemminkaan ei kovin usein ole tuntunut kiireiseltä. Silti jotenkin olotila vain muuttuu erilaiseksi jota kuvaisin parhaiten sanalla seesteinen.

En muista mainitsinko aikaisemmin jo tänne blogiin, mutta toinen hyvinkin erikoinen havainto on ollut se, että olohuone tuntuu isommalta välimatkojensa osalta. Tietenkin olohuone näyttää isommalta koska tavaran määrä on vähäisempi ja tyhjän tilan määrä on aikaisempaa merkittävästi suurempi, mutta en tarkoita siis sitä miltä se näyttää ja tuntuu visuaalisesti.

Tarkoitan siis konkreettisesti sitä, että kun kävelen olohuoneen ovelta huoneen nurkkaan tietokoneelle tai toiseen laitaan parvekkeen ovelle, välimatka tuntuu paljon pidemmältä kuin aikaisemmin. Askeleissa mitattuna matka luultavasti on päinvastoin lyhempi, sillä nyt ei joudu väistämään mitään objektia edessään, mutta kävelymatka tuntuu jotenkin vain pidemmältä. Tämä oli ensimmäinen tekemäni havainto olohuoneen osalta mitä havaitsin kun vähensin tavaraa ja se on tuntunut siltä yhä. En tiedä johtuuko se huoneen muuttuneesta kaiusta joka luo illuusion isommasta tilasta ja sen takia matka tuntuu pidemmältä vai mikä on syynä, mutta yhtä kaikki tämä on ollut mukava lisä – sama asunto tuntuu nyt aikaisempaa isommalta niin katsoa kuin kävellä ympäriinsä 😀

Matka minimalistisempaan elämään on jatkunut tasaisen varmasti myös tänään ja eilen. Elokuvia on päätynyt eilen ja tänään useita satoja kappaleita Kierrätyskeskuksen suuntaan.

Kierrätyskeskukselle on päätynyt tänään ja eilen myös muutamia huonekaluja. Makuuhuoneesta tänään lähti vanha televisiotaso ja eilen vanha yöpöytä. Alunperin eilisen tavoitteena oli siivota toinen sen yöpöydän vetolaatikoista, mutta huomattuani että siellä ei ollut tavaraa juuri lainkaan kummassakaan laatikossa päätin laittaa kerralla koko yöpöydän matkaan. Tori.fi:n kautta siitä ei ollut tullut kyselyitä joten ajattelin että turhapa sitä on kovin kauaa nurkissa pyöritellä, etenkin kun se oli IKEA:n yöpöytä joiden hinnat uutenakin on erittäin edullisia.

Nykyisin käytössä oleva yöpötä ei ole ole lähtenyt eikä se ole myöskään näillä näkymin lähdössä sillä sille on yhä käyttöä. Turhat tavarat pois, tärkeät jätetään jäljelle.

Televisiotaso jäi käyttämättä siksi että laitoin television kiertoon. Eilen möin sen pois tori.fi:n kautta ja siitä sain vielä hyvän hinnan. Jos sitä olisin nurkissa pitänyt puoli vuotta tai vuoden on luultavaa että siitä ei olisi saanut enää käytännössä juuri mitään, joten parempi oli laittaa se myyntiin tässä vaiheessa kun tarpeet on muuttuneet. Ilahduttavaa kyllä se meni nopeasti kaupaksi eikä taloudellisesti tullut aivan suhteettoman suurta menetystä.

Tänään roskapönttöön päätyi vanha tyyny. Kaapissa on ollut ties kuinka kauan vanha tyyny vailla käyttöä, joten viskasin sen vihdoin menemään.

Paljon on saanut jo aikaiseksi, mutta paljon on vielä matkaa jäljellä siivoamisen päämäärään. Päämäärä on siis se, että jäljellä tavaroista on ainoastaan ne joita käytän, joita tulen mitä luultavamminkin käyttämään sekä ne, jotka tuottavat jostain muusta syystä iloa elämään.

Viikko on alkanut jälleen tehokkaasti siivoamalla ja tavaroiden viemisellä Kierrätyskeskukselle.

Kun kirjoitan sunnuntaina että “viikko on alkanut” on hyvä tarkentaa, että lasken viikot siten että ne alkavat sunnuntaista ja päättyvät sapattiin. Esimerkiksi Joh. 20:1 kertoo että Magdalan Maria tuli sapatin jälkeen, viikon ensimmäisenä päivänä Jeesuksen haudalle kun Jeesus oli noussut ylös ja kuten tiedämme, sunnuntaita pidetään kristillisessä traditiossa Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä joten sunnuntai on selkeästikin viikon ensimmäinen päivä ja vasta 1973 Suomessakin viikko on muutettu alkamaan maanantaista aikaisemman sunnuntain sijaan.

Yhtä kaikki, kalentereista takaisin minimalismiin. Tänään kävin viemässä Koivukylän Kierrätyskeskukselle repullisen DVD-elokuvia. Osa niistä oli sellaisia että olen ne katsonut, osa sellaisia että niistä on hyllyssä UHD-versio, osa niistä oli sellaisia että niistä löytyy useampi kappale kaapista joten karsintaa oli niiden osalta helppoa tehdä. Lisäksi yksittäisiä muitakin vein jotka olivat sellaisia mitä tuskin tulen katsomaan muutenkaan.

Toinenkin repullinen tavaraa tuli samalla reissulla vietyä. Toinen repullinen sisälsi erilaisia muuntajia, jalustaan tulevan osan millä videokameraa on parempi käännellä jalustassa, vanhan räkkisyntikan jonka toimivuudesta ei ollut enää mitään tietoa (joskus toimi mutta vain osittain) ja samalla meni myös vanhojen objektiivien suojatulppia.

Pelkästään ilmaiseksi tavaraa ei ole tullut laitettua kiertoon. Tänään sain myytyä vanhan liian vähälle käytölle jääneen Fujin laajakulmaisen objektiivin jonka olin ostanut itsekin tori.fi:stä joitain vuosia takaperin. Lisäksi myytyä tuli langaton mikrofonin lähetin ja vastaanotin, joten jonkin verran rahaakin on tullut saatua tavaran vähentämisestä joka on tietenkin positiivista.

Kaapista löytyi myös rikkinäisiä talvitakkeja. Kummatkin olisi varmasti voinut korjata, mutta on oltava realisti – niitä ei tule kuitenkaan korjattua. Toinen tuli kertaalleen kyllä jo korjattua, mutta myöhemmin siitä hajosi vetoketju toisella tapaa sen verran että se olisi vaatinut enemmänkin jälleen uutta korjausta joten parempi vain etsiä ensi vuonna uusi (tai käytetty) talvitakki kun sille on oikeasti jälleen tarvetta. Lisäksi suhteellisen lämpimillä talvikeleillä olen käyttänyt ruskeaa “konsulttitakkia” kuten kollegani sitä takkia on nimittänyt 😀 Kyseinen takki on hyvä, siisti ja ehjä ja sillä pärjää alkutalven varmasti ilman ongelmia.

Makuuhuoneen kaapeissa on jatkunut siivoaminen myöskin. Hyllyjä on saanut siivottua, mutta vielä on jonkin verran tavaraa niissä jotka kaipaavat parempaa järjestystä. Kuitenkin nyt varsinaisilla hyllyillä alkaa olemaan suurin osa turhasta tavarasta jo heitetty pois ja monet siellä olevat on sellaisia joista ei ole tarkoitus luopua. Esimerkiksi filmikamerat, niiden objektiivit sekä muutamat digikameroiden objektiivit kuuluvat niihin asioihin joita ei ole tarkoitus laittaa pois. Tarkoitus on poistaa se, mitä en käytä ja josta ei ole enää iloa, mutta jättää ne joista on oikeasti jotain hyötyä ja jotka tuottavat lisäarvoa elämääni.

Olohuoneen katosta sain myös aikaiseksi irroittaa kattokaiuttimet ja laitettua ne käytävän kaappiin. Ne eivät ole vielä menneet kaupaksi, mutta otin ne silti jo alas sillä tarrakiinnitys johdoista irtosi ties monettako kertaa toisen kaiuttimen johdon kohdalla. Johto ja sen suojalista roikkui rumasti olohuoneessa joten päätin että otan kaiuttimet ja johdot pois. Sen sain tänään tehtyä, joten nyt viimeisetkin pitkät kaiutinjohdot on olohuoneesta poissa. Paikoitellen laipion rajassa on vielä pieniä pätkiä johtokoteloa, mutta suurin osa tuli saatua jo alas ja vietyä roskiin.

Laipiossa olevat ruuvit joissa kaiuttimet olivat kiinni pitäisi vielä saada jotenkin irti, mutta valitettavasti niiden ruuvien kanta oli jotakin kovin eksoottista eikä omasta työkalupakista löytynyt ainakaan Makitan ruuvivääntimelle sopivaa vaihtopäätä millä ne olisin saanut alas. Eipä siinä mitään, ne pienet ruuvit kerkeää kyllä ottamaan alas myöhemminkin.

Lisäksi makuuhuoneen kaapista sain yhden muovilaatikollisen siivottua pois. Aikaisemmin siellä oli neljä muovilaatikollista tavaraa (pääosin johtoja, muuntajia yms.) sekä yksi pahvilaatikko, mutta nyt siellä on enää kolme muovilaatikollista tavaraa ja pahvilaatikko. Lähipäivinä näitäkin muovilaatikoita on tarkoitus alkaa käymään läpi kovalla kädellä ja katsoa mitkä johdot ovat vielä tarpeellisia ja mitkä eivät ja laittaa turhat johdot pois.

Matka minimalismiin on jatkunut. Lähipäivien tavaran tyhjennyksessä uuden kodin on löytänyt laatikollinen C-kasetteja jotka päätyivät Koivukylän Kierrätyskeskukselle. Ne mitkä tiesin tai muistelin huonoksi heitin suosiolla roskiin, sekä tietenkin ne jotka olivat kotinauhoituksia sillä sellaisia ei Kierrätyskeskukselle oteta enkä niitä kyllä muutenkaan sinne veisi. Lisäksi yksi kasetti mikä sisälsi vihkiäiset jätin tietenkin talteen koska sellaisen paikka ei ole roskissa vaan tallessa.

Tänään vein myös repullisen ja muovipussillisen DVD-elokuvia. Elokuvia on jatkossakin menossa paljon, sillä tarkoitus on viedä sinne ns. tusinaleffat eli sellaiset jotka olen katsonut kerran tai pari, mutta joita tuskin tulen katsomaan uudelleen. Tusinaleffalla en tarkoita sitä että elokuva olisi mitenkään huono, se on voinut olla hyväkin elokuva, mutta se on silti luonteeltaan sellainen että jos haluan sen uudelleen valikoimiini niin sen löydän melkein milloin tahansa huuto.netistä, Kierrätyskeskukselta tai muusta vastaavasta paikasta muutaman euron hintaan.

Elokuvista on tarkoitus jättää ainakin tässä vaiheessa itselle kaikki UHD-elokuvat, Criterion Collectionin ja muiden vastaavien julkaisijoiden elokuvat sekä aasialaiset elokuvat. Näistä mitään ei monestikaan pyöri laajasti käytettynä tai sitten niiden hinnat ovat sellaisia että niistä joutuisi maksamaan uudelleen hankittuna sen verran että ei kannata laittaa ainakaan vielä pois. Lisäksi valikoimaan on tarkoitus jättää myös satunnaisia yksittäisiä muita elokuvia joista pidän syystä tai toisesta.

Tusinaleffoja on itselläni todella paljon, joten niitä saan jatkossakin olla viemässä monen repullisen verran. Ostan yhä vieläkin Kierrätyskeskukselta elokuvia, eli näiden hankinta ei ole jäänyt pois eikä ainakaan hetkeen ole jäämässä pois, mutta niiden pidempiaikainen säilytys muuttuu ja valikoimaan jää vain parhaimmistot tai muuten itselle merkitykselliset tuotokset.

Muita romppeita on myös kaapeista tyhjentynyt. Tänään lähti kaapista sorkkarauta jota oli tarvinnut muistini mukaan vain yhden kerran, eli silloin kun serkkuni kävi asentamassa uudet verhokiskot joitain vuosia takaperin. Sen jälkeen sorkkarauta on ollut kaapissa vailla käyttöä joten senkin oli aika etsiä itsellensä uusi koti.

Lisäksi tänään vein myös sekalaisia pieniä kameroiden ja videokameroiden oheislaitteita sekä GoPro-videokameran oheistarpeita kiertoon ja jätin vain ne, joille on nykyäänkin luultavasti käyttöä. Osalla GoPron tarpeista oli käyttöä silloin kun omistin skootterin, mutta koska en omista enää skootteria en tarvitse samanlaisia kiinnityslaitteita kyseiselle kameralle. Jätin vain GoPron tarvikkeista käsikahvan joka toimii selfietikkuna, sillä sen avulla GoPron käsittely on merkittävästi parempaa kuin ilman sitä.

Tulevaisuudessa jossain vaiheessa on tarkoitus myydä myöskin GoPro pois ja hankkia sen tilalle DJI:n laite sillä se luultavammin sopii nykyisiin tarpeisiini paremmin, mutta se ei ole kuitenkaan tässä vaiheessa vielä ajankohtaista. Kuten tästäkin kommentistani voi huomata, minimalismiin siirtyminen ei siis tarkoita sitä että myyn kaiken pois ja elän ilman tavaroita, vaan sitä että pidän vain asioita joille on käyttöä ja jotka palvelevat nykyisä tarpeitani paremmin.

Pelkästään Kierrätyskeskukselle ja roskiin ei ole tavaraa päätynyt, vaan osan olen laittanut myyntiin ja odotan josko ne menisivät kaupaksi. Jos ne eivät mene suhteellisen tolkullisessa ajassa, ehkä niitä sitten vien jatkossa Kierrätyskeskukselle.

Tavaran vähentämisen lisäksi olen saanut lisättyä tyhjien hyllyjen määrää. Kun osa tavarasta poistuu toisesta kaapista, on sen myötä ollut mahdollista raivata aina uusia hyllyjä siirtämällä niitä sellaisille hyllyille jossa on jo muutenkin paljon tavaraa. Esimerkiksi monet tuotteet jotka odottavat myyntiä ovat nyt samassa kaapissa odottamassa uutta kotia.

Kun siivoan jonkin toisen kaapin hyllyjä olen siirrellyt myyntiin menevät tavarat samalle hyllylle missä on muutakin myytävää tavaraa sen jälkeen kun olen lisännyt ne tori.fi sivustolle. Tällä tavalla kaapeissa olevat tavarat pakkautuvat pienempään tilaan ja tyhjän tilan määrä kasvaa sitä mukaa kun hyllyjä tyhjenee. Tämä luo heti siisteyden ja tilan tuntua kun tavaraa ei ole leviteltynä viidelle eri hyllylle joka kaappiin.

On visuaalisesti miellyttävämpää avata kaappi ja nähdä siellä yksi tai kaksi hyllyä jossa on tavaraa ja nähdä samalla monta tyhjää hyllyä kuin avata kaappi ja nähdä jokaisella hyllyllä enemmän tai vähemmän romua. Tavaran määrä voi olla sama, mutta se miten laajalle sen levittelee vaikuttaa yleisilmeeseen merkittävästi.

Paljon on kerennyt jo tavaroita poistumaan, mutta paljon on vielä tekemättä. Fyysisen maailman asioiden ja esineiden karsinnan jälkeen on tulevaisuudessa paljon tekemistä vielä digitaalisen maailman kanssa, sillä se jos mikä on kaaos. Tiedostoja pyörii nykyisin monissa eri paikoissa – kovalevyillä, muistikorteilla, verkkolevyllä, pilvipalveluissa ja tiedä missä kaikkialla muualla.

Digitaalisen maailman peto on kesytettävänä onneksi vasta tulevaisuudessa, joten tässä vaiheessa riittää että päämäärä minimalismissa koskettaa ensin ainoastaan konkreettisen maailman asioita. Niitä asioita jotka luovat kodista kodin. Minimalistisempi ja askeettisempi tyyli miellyttää itseäni visuaalisesti (toisille sellainen tyyli voi näyttää ankealta ja kolkolta) ja se luo itselleni mukavan seesteisen olon, joten visuaalisten häiriötekijöiden vähentäminen ja eliminointi asunnosta on tärkeä askel elämän laadun parantamisessa ja kokonaisvaltaisessa matkassa minimalistiseen, yksinkertaiseen elämään.

Matkani kohden minimalismia on jatkunut tasaisen varmalla tahdilla. Kuutena päivänä viikossa olen tehnyt askareita joista luultavasti niistä jokaisena päivänä ainakin yksi on liittynyt suoraan tavaran vähentämiseen tai siivoamiseen muutoin.

Olen tehnyt siivoamista kolmen tehtävän taktiikalla, eli edellisenä iltana kirjoitan kolme tehtävää mitä täytyy seuraavana päivänä tehdä ja sitten seuraavana päivänä teen sen. Poikkeuksellisesti viime sunnuntaina en onnistunut yhtä tehtävää tekemään koska äitienpäivän vuoksi Kierrätyskeskus oli kiinni. Jätin sinne vietävät tavarat autoon ja vein ne maanantaina sitten sinne, joten asunnosta ne kyllä onneksi sai jo pois.

Pienet päiväkohtaiset tehtävät ovat toimineet hyvin, sillä kun niistä tekee sopivan pieniä ne tulee helposti tehtyä vaikka työpäivän jälkeenkin ilman että liian suuren tehtävän vuoksi jättää asian tekemättä. Pienikin askel oikeaan suuntaan vie vähän kerrallaan sinne minne on päättänyt mennä, mutta liian suuret harppaukset tai harppausyritykset johtavat monesti asioiden kesken jäämiseen arjen todellisuuden iskiessä vasten kasvoja. Joskus tulee yllättäviä menoja, on väsynyt, sairaana tai jotain muuta vastaavaa, joten isommat tehtävät jäävat helposti odottamaan loputtomiin.

Tunnesiteet tavaroihin

Yksi siivouksessa helposti haasteelliseksi käyvä asia on asiat ja esineet joihin on tunneside, vaikka siinä ei ole mitään järkeä. Esimerksiksi jonkun asian on saanut lahjaksi kauan aikaa sitten, mutta se on ollut vain kaapissa viimeisimmät vuodet.

Esimerkkinä tällaisesta oli itselläni joskus 2004-2006 välillä saamani valokuva ja valokuvakehys jossa kuva oli. Olin saanut kuvan kavereiltani syntymäpäivälahjaksi kauan aikaa sitten ja pidinkin tuota kuvaa joskus esillä, lähes 20 vuotta sitten. Sen jälkeen uudemmissa asunnoissa kuva on ollut vain kehyksessä ja kaapissa muovilaatikossa joten tunneside kuvaan on ollut vain tietoisuus sen olemassaolosta.

Tänään siivosin käytävän kaapissa olleen muovilaatikon sisältöä roskiin kovalla kädellä (ja lopulta myös koko laatikko lensi roskiin) ja samalla tästä kuvasta ja kehyksestä tuli vihdoin luovuttua. Kuva oli palvellut tarkoituksensa, se oli aikoinaan ollut esillä ja nyt se vihdoin on jatkanut matkaansa luonnon kiertokulussa. Otin digitaalisen kuvan tuosta kuvakehyksestä jonka sisällä kuva vielä oli, mutta on luultavaa että en sitä kovin suuresti tule enää kuitekaan kaipaamaan, eihän se ollut enää nähnyt päivänvaloa vuosiin muutenkaan.

Monia muitakin vastaavia asioita muovilaatikossa oli, kuten esimerkiksi lapsuudessa keräämiäni jääkiekkokortteja. Näistä jätin vain kaikki Wayne Gretzky -kortit mitä satuin pikaisella satunnaisella selaamisella näkemään ja loput heivasin roskakoriin. Katsoin että tori.fi:ssä kortteja myydään isoja nippuja 10 euron hinnalla joten en jaksanut lähteä yrittää näitä myydä. Gretzkyt jätin vielä tässä vaiheessa, sillä niiden kuluttama tila on pieni ja niitä aikoinani erityisesti keräsin, mutta on mahdollista että nekin päädyn jossain vaiheessa viskaamaan pois.

Jääkiekkokortit on hyvä esimerkki siitä, että siivoamista voi tehdä kovalla kädellä myös tunnepohjaisten asioiden osalta, mutta pakko ei ole silti heittää kaikkea menemään. Samoin vanhat postikortit heitin lähes kaikki menemään, mutta jätin kuitenkin muutaman talteen. Ehkä nekin heitän joskus vielä pois, mutta en koe pakottavaa tarvetta että kaikki pitäisi heittää menemään joten jätin niitä vielä muutamia ainakin tässä vaiheessa.

Sentimentaalisten tavaroiden osalta noudatan varovaisempaa periaatetta kuin elektroniikkaromun ja muun tavaran osalta. Niitä en voi halutessani saada takaisin joten heitän isoja määriä mutta jätän vielä joitain. Sekin että niitä heittää 99 % menemään tuo merkittävästi lisää tilaa ja siisteyttä, ja jos myöhemmin huomaan että en kaipaa noita jäljelle jääneitä 1 % asioitakaan voin aina viskoa ne myöhemmin pois.

Joskus on lähes sama kuin ei koskaan

Osa tavaroista on luonteeltaan sellaisia, että ne selvästikin odottavat hetkeä jolloin ne tulee käytyä läpi. Hetkeä joka tunnetaan myös sanalla “Joskus” joka kuitenkin käytännön arjessa on kiertoilmaisu aikamääreelle “Ei luultavasti koskaan”. Tänään käytävän kaapissa ollutta muovilaatikon sisältöä siivotessa huomasin pinkan DVD-RW-levyjä sekä yksittäinen kotipolttoinen CD:kin siellä oli seassa jotka olivat selvästi tämän kategorian esineitä. Levyjä jotka odottavat että ne käydään joskus läpi.

En tiennyt mitä niissä oli, mutta kun kävin niitä läpi niin CD:ssä oli musiikkia ja DVD-RW-levyillä ei mitään, lukuunottamatta yhtä levyä. Siellä oli vanhoja valokuvia ja videoita sekä yksittäisiä kauan sitten nuoruudessa kirjoittamiani runoja. Otin varmuuskopiot tiedostoista tietokoneelle ja sen jälkeen pistin kaikki levyt kappaleiksi ja roskiin. Asiat joita ei käsittele heti tai määritä aikaa milloin ne aikoo käsitellä jäävät helposti roikkumaan epämääräisen Joskus-aikamääritteen alle, kuten nämä.

Muita tällaisia Joskus-kategorian asioita on tietenkin esimerkiksi vanhat lehdet ja muut vastaavat. Pienin askelin nämäkin saa käsiteltyä asianmukaisesti ja viskottua turhat tavarat menemään.

Tavaroiden siirtely paikasta toiseen on toimiva ratkaisu hetkellisesti

Monesti olen törmännyt minimalismi-aiheisissa blogeissa ja videoissa vastaan ajatukseen että asioiden siirtely ei auttaisi (tai sitten vain muistan väärin) vaan ne pitäisi käsitellä ja tehdä päätöksiä. Olen itse kuitenkin tämän asian suhteen eriävällä linjalla. Asioiden siirtely paikasta toiseen on toisinaan mitä parhain keino saada asioita eteenpäin.

Siivotessa ja tavaroita roskiin heittäessä tulee vastaan tilanteita että on siivoamassa esimerkiksi yhtä hyllytasoa. Hyllytaso on jo siivottu ja muuten lähes kokonaan siisti ja vailla tavaroita, mutta siellä on seassa yksittäisiä asioita joiden osalta ei pysty heti päättämään mitä niille tehdä. Esimerkiksi jos hyllyllä on ollut jokin elektroniikkalaite, mutta sen toimivuudesta ei ole varmuutta eikä sitä siinä hetkessä voi ryhtyä asiaa tarkistamaan joko ajan puutteen vuoksi tai vaikkapa sen vuoksi että laitteen muuntaja ei ole samassa paikassa. Tällaisissa tilanteissa olen havainnut itselleni toimivammaksi taktiikaksi siirtää tällaisen asian muualle käsittelemättömälle hyllytasolle odottamaan jatkotoimenpiteitä.

Tällä tavalla yksittäisiä tavaroita siirtäessä pois edestä hyllytason saa siivottua kerralla loppuun ja mahdollisesti jopa kokonaan tyhjäksi ja sitä myöten siistin ja tyhjän alueen määrä kasvaa. Kun työn tulokset näkee heti, se antaa intoa ja motivaatiota lisää siivota muitakin tasoja tulevina päivinä. Lisäksi romut hakeutuvat tällä tapaa aina vain pienempään tilaan josta ne on helpompaa hahmottaa että mitä vielä on.

Siisteys ja kaaos etsivät muotoaan

Siisteys on luonteeltaan ja taipumukseltaan samanlaista kuin kaaoskin – se etsii kaltaistansa seuraa. Kun hyllyn, pöydän, pöytätason tai minkä tahansa pitää siistinä ja myöskin sen ympäristön pitää siistinä, on se paljon helpompaa pitää sellaisena. Siistissä tilassa yksittäinen romu rikkoo harmonian jonka vuoksi se tulee nopeammin laitettua pois jotta järjestys palaa.

Valitettavasti sama pätee toisinpäin. Heti kun yksittäinen lehti, paperi tai mikä tahansa esine minkä paikka ei ole pöydällä löytää tiensä pöydälle, jos sitä ei siivoa on käsissä tragedian ensiaskeleet. Paperi kaipaa seurakseen toista eikä kahta ilman kolmatta. Pian pöydällä on iso epämääräinen kasa papereita ja kaaos on alkanut jälleen hakea muotoaan.

Askel kerrallaan muutos parempaan jatkuu. Siisteyden yksi hyvä puoli on se, että kun kerran siihen on jossain vaiheessa taas päässyt on siinä pysyminen jatkossa paljon helpompaa. Perusmuotoinen esineiden siivoaminen ei ota sen jälkeen käytännössä aikaa juuri lainkaan, sillä kun asioilla on omat paikkansa minne ne kuuluvat ne on jatkossa nopeaa sinne laittaa heti käytön jälkeen.

Jos asunnon antaa hakeutua uudelleen kaaokseen on siivoamisen aloittaminenkin aina vaikeaa ja kaaos valtaa alaa vähän kerrallaan. Onneksi sama pätee myös toisinpäin. Kun siivoaa asuntonsa askel kerrallaan ei kaaokselle jää lopulta sijaa muuta kuin kadota vähitellen kokonaan pois. Romu ei viihdy siellä missä siisteys vallitsee.

Myytyjä asioita

Matka kohden minimalistisempaa elämäntyyliä on jatkunut. Kirjoitin viikko takaperin postauksen Paluu minimalismiin on alkanut ja matka on edennyt sen jälkeen tasaisen varmasti kohden parempaa.

Olen tällä viikolla kerennyt myymään vanhan skannerin, yhden vahvistimen sekä 14-tuumaisen putkitelevision tori.fi sivuston kautta. Lisäksi television mukana annoin kaksi muovipussillista VHS-elokuvia.

Tänään päivällä vein kaksi vanhaa Xbox 360 -konsolia pelikauppa VPD:lle ja samalla reissulla mukana meni myös Playstation 2 ja sen pelit. Yksi Xbox 360 päätyi Koivukylän Kierrätyskeskukselle elektroniikkajätteisiin sillä se oli hajonnut ja toinen VPD:lle viety konsolikaan ei toiminut niin hyvin että olisivat siitä mitään hyvittäneet joten jätin sen sinne ilmaiseksi. Yhden Xbox 360 konsolin kuitenkin jätin itselleni, sillä aion sillä pelata.

Ihmetystä voi tietenkin herättää miten ihmeessä näitä Xbox 360 -konsoleita on alunperinkään neljä tullut itselleni, mutta tälle on varsin looginen selitys. Olen ostanut aikoinaan settejä missä ihmiset ovat myyneet ison läjän pelejä ja konsolin siinä samassa jonka vuoksi näitä konsoleita on sitten tullut. Jonkun olin ostanut sen vuoksi että sinne oli kovalevylle jätetty mielenkiintoisia pelejä mutta joita en sitten kuitenkaan jaksanut pelata. Kuitenkin kokonaisena pakettina ostettuna on saanut aikoinaan pelit paljon edullisemmin kuin pelkkiä pelejä ostamalla sillä monet ovat halunneet päästä kerralla eroon peleistä ja konsolista samalla vaivalla.

Aikaisemmin tällä viikolla myin pois myös Playstation 5:n, CD-soittimen ja kolme CD/DVD hyllyä jotka kaikki menivät kaverilleni. Playstation 5:llä ei ollut hetkeen tullut pelattua ja odotan sille ainoastaan yhtä peliä (seuraavaa Horizon-sarjan peliä). Koska sen pelin julkaisuaikatauluista ei ole vielä mitään tietoa ei tätä kannattanut enää pitää itsellä nurkissa keräämässä pölyä vailla käyttöä. Lisäksi seuraava Horizon-sarjan peli voi tulla mahdolliseseti myös PC:lle joten tässä vaiheessa ei konsolia ollut tarvetta enää pitää kaiken varuilta odottamassa. Nykyään PS5:n saatavuus on hyvä, niitä liikkuu niin uutena kuin käytettynäkin joten jos tulee myöhemmin tarve saada pelata PS5:llä voin mennä ja hakea uuden tai käytetyn tilalle alle 24 tunnissa. Kun miettii asiaa tältä kantilta on helpompaa laittaa tavaraa myyntiin.

Kierrätyskeskukselle on mennyt monta säkillistä tavaraa eikä roska-astiakaan ole jäänyt vailla sisältöä

Myymisen lisäksi erittäin hyvä keino päästä tavarasta eroon on viedä niitä Kierrätyskeskukselle. Koivukylän Kierrätyskeskuksella olen käynyt monta kertaa kuluneella viikolla viemässä monta repullista ja monta muovipussillista tavaraa.

Olen vienyt muutaman muovipussillisen ja muutaman repullisen verran VHS-leffoja. Yhtenä päivänä vein varmaankin 9 tai 10 jatkoroikkaa. Lisäksi olen vienyt sinne myöskin erilaista muuta pienelektroniikkaa ja erilaisia johtoja sekä myöskin joitain kaapissa olleita vanhoja astioita joita ei ole ollut käytössä vuosiin. Astiakaapissa on yhä edelleen saman verran astioita kuin ennenkin, eli käyttöastiat ei ole vähentyneet kuitenkaan minnekään.

Olen myös hankkiutunut viikon sisällä eroon yhdestä huonossa kunnossa olleesta lenksavasta tv-tason/kirjahyllyn osasta.

Sängyn alla on ollut aikaisemmin 3 kohtalaisen suurta pahvilaatikkoa täynnä tavaraa, mutta enää siellä ei ole yhtään pahvilaatikkoa. Laatikko kerrallaan tavaran määrä vähenee ja pahvilaatikot itsessään ovat päätyneet palasina pahvin keräykseen.

Matka on vielä kesken ja paljon on tehtävää

Vaikka paljon on jo saanut tehtyä, on matka kohden minimalismia siltikin vasta alussa. Kaapeissa pyörii yhä paljon käyttämätöntä tavaraa joista osa menee myyntiin, osa roskiin ja osa Kierrätyskeskukseen.

Onneksi paluuni minimalismiin ei ole sellainen prosessi joka pitää saada viikossa, kuukaudessa tai edes kuudessa kuukaudessa tehtyä valmiiksi, vaan enemmänkin kyseessä on pidempi matka joka on kokonaisvaltaisempi kuin vain näkyvän ja kaapeissa lymyilevän romun määrä. Kyseessä on ennen kaikkea ajattelutavan muutos jonka seurausta tavaran vähentäminen on. Tavaran vähentäminen itsessään ei ole siis se pääpointti vaan se on ulkoinen seuraus ajattelun muutoksesta. Tämä on kuitenkin aihe josta voisi kirjoittaa pidemmältikin joten en lähde siitä tähän postaukseen kirjoittamaan jotta tämä pysyy inhimillisen pituisena lukea.

Matka kuitenkin jatkuu toivon mukaan jälleen ensi viikolla. Muutaman tunnin päästä aurinko jo laskee ja sapatti alkaa, joten silloin en tietenkään tee yhtään mitään tämän asian eteen vaan vietän sen levossa ja toivon mukaan huomisen myöskin seurakunnan yhteydessä.