Leffalauantai: Capote

Capoten roolissa nähdään Philip Seymour Hoffman

“More tears are shed over answered prayers than unanswered ones.”

Capote (IMDB) on Bennett Miller ohjaama draamaelokuva vuodelta 2005. Pääosaroolissa Truman Capotena nähdään Philip Seymour Hoffman ja hänen lapsuudenystävänä Harper Leenä nähdään Catherine Keener.

Elokuvassa kerrotaan kuinka pienessä kansasilaisessa kaupungissa on tapahtunut brutaali kokonaisen perheen murha vuonna 1959. Capote kiinnostuu tapauksesta ja lähtee ystävänsä Harperin kanssa tekemään artikkelia aiheesta mutta tapahtumia seuratessaan hän tajuaa että tapahtuma on kokonaisen kirjan arvoinen. Hän visioi kirjastaan uudenlaista tyyliä edustavaa teosta, dokumenttiromaania. Teoksen nimeksi on tulossa Kylmäverisesti joka on oikeastikin siis Truman Capoten kirjoittama teos.

Murhamies vauhdissa

Rikoksen epäillyt tekijät löytyvät ja heidän oikeudenkäyntinsä käydään. Myös Truman ystävineen on oikeuskäsittelyä katsomassa ja hän jää ihmettelemään tapauksen yksityiskohtia ja päättää itse tutustua tapahtumiin hieman paremmin.

Hän hankkiutuu vankilaan passitettujen tekijöiden luo ja käy keskusteluita heidän kanssaan tulevaa tapauksesta kertovaa kirjaansa varten. Oikeus on määrännyt murhaajille kuolemantuomion mutta toimeenpano lykkääntyy useampaan otteeseen joten kirjan valmistuminen viivästyy aina vain kaukaisempaan tulevaisuuteen.

Truman kerkeää haastatellessaan ystävystyä toisen tekijän kanssa mutta onko Trumanin ystävystyminen oikeasti aitoa vai onko kyseessä vain hänen teeskentelynsä jolla hän saa hankittua vangin luottamuksen jotta saisi kaivettua hänestä ulos murhayön tapahtumia?

Truman ja Harper

Capote on mukavan verkkaisella tarinankuljetuksella etenevä draamaelokuva joka pitää katsojan hyvin otteessaan. Philip Seymour Hoffmanin roolisuoritus on tässä elokuvassa on saanut parhaan miespääosan Oscarin vuonna 2005 eikä syyttä – elokuvaa katsoessa itsekin havahduin panemaan merkille kuinka erinomaisesti Hoffman vetää roolinsa.

Truman Capote on paikoitellen hermoja raastavan ärsyttävä tapaus – hänen puhetyylinsä tuntuu rasittavalta kuunnella, olemuksensa on kohtalaisen vastenmielinen eikä ylimielisestä ja kierolta tuntuneesta luonteestakaan voi antaa liikaa kehuja. Sitä suuremmalla syyllä Hoffmanin roolisuoritus ansaitsee kiitosta sillä hänen onnistuneen näyttelytyönsä ansiosta katsojalle syntyy tunteita jotka huonommalla ilmaisulla olisi loistanut poissaolollaan.

Päähenkilöstä syntyy mielikuvia jotka kuitenkin myöhemmässä vaiheessa elokuvaa muuttavat muotoaan ja aiheuttaa hieman hämmentäviäkin ajatuksia – millainen mies hän lopulta onkaan, ylimielinen ja itseään täynnä oleva kylmä teeskentelijä vaiko kuitenkin empatiaan kykeneväinen ihminen joka aidosti kokee ja tuntee menetyksen luomaa taakkaa?

Vangit vakavina

Pidin tästä elokuvasta todella paljon. Sen näyttelytyö on erinomaista, käsikirjoitus on kiinnostava eikä sen visuaalisesta tyylistäkään löydä mitään moitteen sijaan. Kokonaisuus on toimiva paketti. Tämä on ehdottomasti parhaita elokuvia joita olen pitkään aikaan nähnyt.

Kiintoisana puolena on elokuvan yleisesti saamat arvostelut. IMDB:ssä arvosana on tätä kirjoittaessa ainoastaan 7,4 mutta Metacriticissä metascore on 88. Kriitikoiden arvosteluissa positiivisia arvosteluita on 38, mixed 2 ja negatiivisia arvosanoja on 0. Kuitenkin tavallisten katsojien näkemykset ovat poikenneet tästä selkeästi – 188 positiviista arvostelua, 33 mixed ja 16 negatiivista. Mielenkiintoista havaita olevansa kriitikoiden kanssa samalla linjalla.

Sanalla sanoen tämä elokuva on mestariteos.

Arvosana: 9/10 (IMDB: 7,4/10)

Perjantaipullo: Teerenpeli Suomi 100 juhlaolut

Teerenpeli Suomi 100 juhlaolut

Tämänviikkoisena perjantaipullona on Teerenpeli Suomi 100 juhlaolut. Kuten nimestä voi arvata kyseesä on kotimaisen Teerenpeli-panimon panema olut. Tyypiltään se on pohjahiivaolut ja sen alkoholipitoisuus on 5,0 %, väriarvo on 45 EBC ja katkeroita 25. Olutta oli saatavana muutama viikko takaperin vielä Alkosta mutta tuote on valitettavasti tainnut jo poistua valikoimasta.

Avatessa pullon voi helposti havaita miellyttävän savuisen tuoksun joka jo itsessään on omiaan luomaan suomalaista tunnelmaa kuten juhlaoluelta voi jo odottaakin. Vaahtoavuus on mietoa ja sen vaahto on varsin hentoa eikä vaahto kauaa kestä oluen pinnalla ennen katoamistaan.

Suutuntuma on pehmeän täyteläinen. Olut on värinsä lisäksi myös maultaan varsin tumma olut jossa savun aromi nousee tuoksun lisäksi myös makuun antamaan miellyttävää kesäyön tunnelmaa, sellaista jossa sielunsa silmin voi nähdä itsensä paistamassa makkaraa järven rannalla hyvässä porukassa.

Maku on kaikin puolin hyvä ja tämä menee helposti nautintona siemailtavien oluiden listalle.

Musiikiksi tämän kanssa sopii rauhallinen tunnelmointi, esim. Silentium – Painless sekä Antimatter – Epitaph.

Ruokapaikat: Grande Parilla

Grande Parillan ateria oli miellyttävän näköinen

Tämänkertainen ruokapaikkatestaukseni sijoittuu Vantaan Tikkurilassa kauppakeskus Dixissä sijaitsevaan Grande Parillaan. Grande Parillan menusta löytää monipuolisesti valikoimaa aina salaateista pihveihin unohtamatta pizzoja ja hampurilaisaterioitakaan. Tarkemmin menusta ja paikasta löytää tietoja osoitteesta http://www.grandeparilla.fi/. Oma valintani oli Parillan Special -hampurilaisateria.

Tilausprosessi oli mutkaton. Henkilökunta neuvoi istumaan jonka jälkeen hetken päästä tuotiin jo lounaslistaa. Olin kuitenkin valinnut jo ennen sisäänmenoa mielessäni että mitä otan joten annoin vain tilaukseni suoraan tarjoilijalle. Tämän jälkeen hän neuvoi mistä löydän lautaset salaattia varten ja kertoi että tuo aterimet pian pöytään. Kävin sitten ottamassa salaattia odotellessa varsinaisen aterian valmistumista.

Salaattipöydästä sai koostettua monipuolisen salaatin

Salaattipöytä oli miellyttävän monipuolinen. Sieltä löysi perinteisempiä kasviksia kuten kurkkua ja tomaattia mutta lisäksi siellä oli myös sellaisia aineksia ja kastikkeita joita yleensä ei ole tullut salaattipöydässä bongattua ja joista en edes tiedä mitä ne olivat 😀 Tämä tuskin kertoo kuitenkaan varsinaisesti niiden eksotiikasta vaan lähinnä omasta tietämättömyydestäni. Kuitenkin se tärkein eli maku oli varsin hyvää tasoa.

Varsinaista ateriaa ei joutunut kauaa odottamaan vaikka paikalla oli itseni lisäksi muutakin väkeä. Salaatin hakureissulta pöytään palaamisen ja aterian pöytään saapumisen välillä aikaa kerkesi humahtaa alle vartti joten siinä kerkesi hyvin salaatin syödä rauhassa ja sen jälkeen pääsikin melkein heti jo pääaterian kimppuun.

Lähikuvaa hampurilaisesta

Ranskalaiset olivat normaalia hyvää tasoa eli ne maistuivat sille mille ranskalaiset perunat ravintolassa yleensä aina maistuvat. Mukana tuleva kastike johon ranskalaisia pääsi dippailemaan oli myös hyvä eikä ketsuppia jäänyt kaipaamaan.

Hampurilainen oli omaan makuuni toimivaa tasoa. Sen kuori maistui hyvälle, välissä oli sopivassa määrin kasviksia antamassa hyvää balanssia vahvalle lihapitoisuudelle, pihvi oli sopivan kypsää omaan makutottumukseeni nähden ja purilaisen koostakaan ei löydä negatiivista sanottavaa. Ateria oli siis hyvää ja tasokasta laatua.

Paikan yleinen viihtyvyys ja tunnelma oli hyvä. Oma istumapaikkani valinta ei ollut fiksuin mahdollinen sillä valitsin suoraan käytävän vieressä olevan pöydän josta väkeä kulkee jonkin verran ohitse ja vaikka välissä onkin lasiseinä ei paikkavalintani ollut ehkä osuvin omiin ruokailumieltymyksiini. Tästä toki ei paikkaa voi syyttää vaan omaa ajattelemattomuuttani paikan valinnassa. Toki lasiseinän toisella puolen kävelevät ihmiset eivät sen enempää ole häiriöksi kuin muutenkaan kauppakeskuksessa kulkevat ihmiset mutta olen kuitenkin yleisesti enemmän rauhallisempien istumapaikkojen ystävä.

Grand Parilla Dixin käytävältä kuvattuna

Aterian hinnat olivat tavallista tasoa. Oma ateriani irtosi 16,90 eur hintaan + 3,50 euroa isosta limpparista.

Palvelu Grande Parillassa oli hyvää tasoa eli henkilökunta oli ystävällistä ja hommansa osaavaa ja tarjoilijasta välittyi yleispositiivinen fiilis joka on aina plussaa paikan viihtyvyyttä ajatellen.

Kokonaisuutena Grande Parillasta jäi positiiviset kokemukset ja mielelläni käyn täällä toisenkin kerran vielä syömässä.

Kokkailukeskiviikko: Kesäkurpitsaa ja Hookoon Sinistä uunissa

HK:n sinistä, kesäkurpitsaa, kasviksia ja raejuustoa

Tämän viikon ateriaan tuli perusraaka-aineeksi valittua jo legendan statuksen saavuttanut kansallispötkylä HK:n Sininen eli perinteisemmin ranskalaisittain ilmaisten Hookoon Blöö. Makkaroiden makkara, ultimaattinen eines jollaiseksi jokainen halpakopiomakkara tahtoisi tulla mutta jotka aina vain jäävät nuolemaan näppejään makkaroiden mestaruuskisoissa.

Koska HK:n Sininen toimii erityisen hyvin uunissa laitettuna heitin sen uunivuokaan valmistumaan. Kuitenkin haluan syödä myös kasviksia jotta ateriaan saa monipuolisuutta ja terveellisyyttä heitin sekaan vuokaan myös kesäkurpitsaa ja paprikaa.

Aterian ainekset odottamassa uuniin menoa

Uunin lämpötilaksi taisin heittää 200 tai 225 astetta ja ajastimen laitoin 12 minuuttiin. Odotellessa ruoan valmistumista oli näppärästi taas aikaa pilkkoa tuoreet kasvikset ja muut lisukkeet lautaselle eli tomaattia, kurkkua ja fetajuustoa sekä raejuustoa.

Kun aika oli kulunut otin aterian pois uunista, heitin pinnalle juustoraastetta ja persiljaa hieman väriä ja makua antamaan ja sen jälkeen pääsikin jo syömään.

HK:n sininen toimii myös kylmänä

Vaikka lenkki jo itsessään on toimiva ruoka uunissa laitettuna on kasvisten lisääminen suositeltavaa aterian monipuolisuuden lisäämiseksi. Kesäkurpitsa on perusvarma lisukse mutta täytynee koettaa joku kerta kokkailla vielä jotain muitakin variaatioita tästä ruoasta.

Kokonaisuutena tämäkin on helppo ja edullinen kotiruoka jolla lähtee nälkä ja joka maistuu hyvälle.

Hylly konsoleille

IKEAn hyllystä tulee näppärä konsolikabinetti. Työ on vielä vaiheessa sillä johtoläjä on aivan kauhea kuten kuvasta näkyy.

Sunnuntaina tuli tori.fi:n kautta hankittua kotiinkuljetuksella IKEAn (luultavasti) Kallax-hylly. Aikaisemmin olen jo miettinyt että makuuhuoneeseen teen vanhoille konsoleille jonkinmoisen pelipisteen jahka saan siihen sopivan hyllyn hankittua joten tämä tuli näppärästi kuin tilauksesta.

Kuten kuvasta näkee tällä hetkellä tämä on vielä selkeästi vaiheessa sillä johdot pyörii vähän siellä sun täällä kaoottisesti. Kuitenkin hylly itsessään on kohtalaisen näppärän kokoinen, 8×2 kokoisena siihen mahtuu vanhoja pelikonsoleita useampia. Tällä hetkellä paikallaan on Xbox 360, SNES Mini Classic, Nintendo Wii, Nintendo 64, Playstation 2 sekä Playstation 3. Tosin voi olla että tässä hyllyssä olevan pleikkari kakkosen vien olohuoneeseen ja jätän tähän isomman version siitä jossain vaiheessa.

Alunperin mallailin hyllyä olohuoneeseen nurkkaan mutta käytännön ongelmien vuoksi siirsin tämän hyllyn vielä ainakin makuuhuoneeseen. Käytännön ongelmilla tarkoitan sitä että useassakin pelikonsolissa ohjainten johdot ovat yksinkertaisesti liian lyhyet jotta niitä yltäisi sitten enää pelaamaan sohvalta käsin. Tämä toki ratkeaa tilaamalla jatkokappaleita ohjaimiin mutta koska niiden toimitus ei tapahdu päivässä enkä ole vielä kerennyt etsiä mistä niitä saisi Suomeen toimitettuna joten siihen asti ainakin hylly saa olla tässä.

Toinen käytännön asia mikä pitää selvittää mikäli jossain välissä hyllyä siirrän olohuoneeseen on sulakkeiden kesto. Toki tämä ei ole ongelma jos laitteet eivät ole yhtä aikaa päällä (kuten tietenkään eivät ole), mutta täytyy kuitenkin selvitellä onko siitä jotain riskiä jos jatkoroikkia menee samasta pistorasiasta monia joiden takana on iso määrä elektroniikkaa.

Ajatus oli kyllä muutenkin että makuuhuoneessa olisi tämä vanhojen konsoleiden pelipiste mutta tämä vaatii selvästi vielä lisähiomista. Käytännössä suurimmat tarpeet tämän idean optimaaliselle toimivuudelle on nojatuolin hankkiminen, jonkinlaisen pienen television hankinta joka mahtuu tuohon nykyisen television tilalle ja jossa on digitaalinen ääniulostulo + jonkinlainen perus DAC. Vaihtoehtoisesti voi toki hommata jonkun halvan käytetyn vahvistimen jossa on monta HDMI-liitäntää ja pre outit aktiivikaiuttimille mutta luultavasti kustannustehokkaampi vaihtoehto on hankkia vain joku käytetty televisio jossa on tuo digitaalinen ääniulostulo.

Syy miksi digitaalista ääniulostuloa kaipaan on tietenkin se että tuon television oma äänipiiri on niin karmea että sieluun sattuu pelatessa kun kuuntelee pelien musiikkeja joista tulee sellaista puuroa huonon äänipiirin takia että mieli tekee laittaa tämä kuntoon. Kuitenkin kaiuttimet ovat perushyvät Focalin XS Bookit ja ne kuulostavat paljon paremmalta kunnollisella äänilähteellä joten miksikäs en sitä jossain vaiheessa kuntoon laittaisi.

Visioin jo myös sieluni silmillä joko ledistrippiä tai pöytälamppua tuohon viereen jotta saa tunnelmallisemman valaistuksen pelisessioihin. Tämä kanssa on asia jota ei tarvitse heti olla virittelemässä kuntoon mutta sitten jossain vaiheessa tulevaisuudessa. Samoin johtolaatikoita pitää hankkia toinen tähän sillä kaikki muuntajat eivät mahdu fiksusti survomatta tuohon nykyiseen laatikkoon joten on vain parempi siisteyden ja muuntajien kestävyyden vuoksi hankkia jokin kerta Verkkokaupalla käydessä toinen mokoma nykyisen seuraksi. Samoin johdot pitää niputtaa jotenkin fiksusti kunhan olen saanut muut asiat pelipisteestä kuntoon.