Aleksin Blogi

  • Kuukausikatsaus huhtikuuhun

    Tikkurila huhtikuun viimeisenä päivänä

    Kuukausi vaihtui jo muutama päivä takaperin, mutta kuukausikatsaus on antanut odotuttaa itseään. Viikonloppuna tuli oltua paljon menossa ja ajattelin että laitan tämän kuukausikatsauksen tällä kertaa blogin tavallisimpaan postaussykliin (maanantai, keskiviikko, perjantai ja lauantai) sopivaan väliin. Toki monesti muinakin päivinä tulee postailtua aikataulujen sallimissa rajoissa, mutta jos ei niin vähintään näinä päivänä on blogissa tarkoituksena tulla jotain.

    Huhtikuu oli hyvä kuukausi ja siihen mahtui paljon tapahtumaa. Työt jatkuivat tavalliseen tapaan etänä tehden, sosiaalista elämää tuli vietettyä paljon seurakuntalaisten kanssa mutta toki sosiaalisiin kuvioihin mahtui myös hengailua muidenkin kavereiden kanssa. Myöskin kuukauden taitteessa kaveri Joensuun suunnalta kävi kylässä joten kotiseutujen suunnalta vielä tulee ihmisiä nähtyä aina joskus.

    Huhtikuussa pidin myös viikon mittaisen loman (lue täältä) – tai käytännössä lähes puolitoista viikkoa, sillä pääsiäisen jälkeisen viikon vietin vapaalla. Myös kodin parvekekausi tuli avattua kun kaverin kanssa istuimme partsilla ja siemailimme kylmät huurteiset. Harmillista kyllä säät on sen jälkeen taas viilentyneet Vantaan suunnalla joten seuraavaa parvekkeella illan istumista saanee odottaa tovin.

    Viime kuussa värkkäsin makuuhuoneeseen kotistudiosetupin. Käytännössä tarkoittaa siis sitä, että siellä on nyt jälleen tietokonepöytä ja Mac Mini valmiina musiikin äänityksiä ja biisien luontia varten (tästä tulee postaus lähiaikoina). Pariin räppibiisiin sain viime kuussa tehtyä lyriikat ja räpättyä ensimmäiset demoversiot purkkiin, joten kotistudiosetupin valmiiksi makuuhuoneeseen virittely on tuottanut tulostakin. Ehkä tänä vuonna vihdoin saan tehtyä koko levyn loppuun, eihän se ole kuin vasta jostain vuodesta 2013 saakka ollut odottamassa että sen “Sitten joskus” saan valmiiksi 😀

    Kaverin tekemää herkullista vegaanista piirakkaa pienryhmässä. Hän on mestarileipuri!

    Viime kuun puolella kävimme seurakunnan väen kanssa myös Espoon Nuuksiossa. Kävelyä tuli kohtalaisen paljon ja lämmintäkin pukkasi, mutta luonnon helmassa hengailu hyvässä seurassa on mitä parhainta viihdettä.

    Kuun lopulla tein hankintoja joita on tarkoitus firman toiminnassa käyttää eli erilaisia valoja, videokameran ja sen oheisromppeita. Valokuvaamisessa itse haluan kehittyä paremmin käyttämään valoa, joten erilaisille valoille on tarvetta jotta voin monipuolistaa valaistuksia.

    Videokameran taas hankin jotta pääsen koettamaan voisiko sellainen olla omiin tarpeisiin sopiva. Katsoin Verkkokauppa.comin valikoimaa, katselin YouTubesta siihen kameraan liittyviä videotestejä ja ajattelin että 179 euron hintaan myytävä Sony HDR-CX240 saa riittää ensimmäiseksi videokameraksi jotta pääsen edes näkemään onko camcorderit tuoteryhminä omaan toimintatapaan sopiva vekotin. Ennen kuin sijoittaa 800 euroa ja siitä ylöspäin mihinkään parempaan videokameraan haluan olla ensin varma että tuoteryhmä on edes sellainen että voisin kuvitella sellaisia oikeasti käyttäväni. Ilahduttavaa kyllä, olen rakastunut tähän vekottimeen jo vajaassa viikossa täysin. Kun kerkeän kirjoitan tästä arvostelun tänne blogiinkin.

    Huhtikuussa tuli myös omia workfloweja hiottua valokuvaksen osalta. Olen huomannut toimivaksi lähestymistavaksi sen että siirrän JPG-kuvat suoraan kuvaussession jälkeen tabletille tai iPhonelle ja sitä kautta laitan ihmisille jakoon sellaiset kuvat kuin kameralta ulos tuli. Sitten aina jossain vaiheessa siirtelen RAW-kuvat toiselta kortilta backupiksi NASille. Useammat kuvaussessiot näin on tullut hoidettua ja havaittua erinomaiseksi toimintatavaksi. Vanhakin koira oppii siis uusia temppuja!

    Huhtikuu oli kokonaisuutena erinomainen kuukausi josta on ollut hyvä siirtyä toukokuun puolelle. Kuukausi alkoi hyvin ja sosiaalisissa merkeissä joten toivon mukaan tästäkin kuusta tulee hyvä itselleni sekä tietenkin kaikille muillekin. Hyvää alkanutta kuukautta, pitäkää itsestänne huolta 🙂

  • Leffalauantai: Bandidas

    Maria Alavarez (Penélope Cruz) ja Sara Sandoval (Salma Hayek)

    Bandidas (IMDB) on vuonna 2006 julkaistu komediallinen lännenelokuva. Sen on ohjannut Joachim Rønning ja Espen Sandberg ja sen pääosarooleissa nähdään Penélope Cruz, Salma Hayek, Steve Zahn sekä Dwigh Yoakam.

    Tarina sijoittuu meksikoon missä paikallisella väestöllä alkaa olemaan ongelmia pankkien alkaessa ottamaan polkuhinnoin tiloja haltuunsa maksuvaikeuksien vuoksi. Paikallinen pankki tekee yhteistyötä ja sopimuksia New Yorkin pankin kanssa, mutta sopimukset eivät vaikuta pidemmän päälle molempia osapuolia kovin paljoa hyödyttävältä.

    Paikallisen pankkiirin kuollessa omituisella tavalla päättää kuolleen pankkiirin tytär Sara Sandoval (Salma Hayek) kostaa isänsä kuoleman syyllisille. Hän lyöttäytyy yhteen Maria Alavarezin (Penélope Cruz) kanssa jolta pankki on kieroilla sopimuksilla riistänyt tilan hänen isältään sekä ampunut häntä. Pian erilaisista taustoista tullut kaksikko alkaa ryöstelemään pankkeja ajaakseen kostoa ja oikeudenmukaisuuden voittoa.

    Maria Alvarez (Penélope Cruz) ja Quentin (Steve Zahn)

    Kepeille toimintaelokuville ominaiseen tyyliin myös Bandidas on yksinkertainen ja selkeä tarinansa osalta eikä siitä kovin syvällisiä pohdintoja sen suuremmasta merkityksestä tai tarkoituksesta irtoa, joten tämän vuoksi tämä on mukavaa ja rentoa katsottavaa niihin hetkiin kun haluaa nähdä viihdettä.

    Pidin tässä elokuvasta sen yleisestä tunnelmasta joka syntyy mm. miljöön uskottavuuden, lavastusten ja puvustusten, hyvän näyttelytyön ja toimivien valaistuksien ja värimaailman kautta. Ulkoisesti tässä on kaikki peruselementit kohdallaan eikä mikään osa jätä erityisen kylmäksi.

    Cruzin ja Hayekin näyttelytyötä (sekä tietenkin heidän naisellista kauneuttaan) on aina ilahduttavaa katsoa eikä tälläkään kertaa mitään pahaa sanottavaa roolisuorituksista löydy.

    Erityisesti omaa makuani ohjauksellisessa tyylissä miellytti suhteellisen loppuvaiheilla nähty hidastettu taistelukohtaus, joten vaikka kokonaisuutena mentiin tasaisen varmalla toimivalla tyylillä ilman suurempia poikkeuksia oli mukaan saatu tehtyä silti myös positiivisesti esiin nouseva kohtaus.

    Bandidas on viihdyttävä elokuva jonka katsoo kerran tai vaikka toisenkin. Se ei loista erityisesti millään osa-alueella, mutta ei se myöskään epäonnistu missään. Se on tasaisen varma valinta niihin hetkiin kun haluaa nähdä kepeää toimintaa ilman sen suurempaa tarvetta syvällisempään merkitykseen ja sen etsintään.

    Arvosana: 6/10 (IMDB: [simple_tooltip content=”Perustuu 34 329 annettuun ääneen”]5,7/10[/simple_tooltip])

  • Perjantapullo: Beck’s

    Brauerei Beckin panimon Beck’s on 5,0 % vahvuinen lager. Katkeroita siinä on 19.0 EBU ja kantavierrettä löytyy 11.1 °P. Olutta myydään pulloina alkossa ja tölkkeinä ainakin tämän kirjoittamisen hetkellä Vantaan Koivukylän R-Kioskilla.

    Yksinkertaisen perus lagerin tölkkiin puettu Beck’s on suhteellisen neutraali ilmestys hyllyssä. Tuoppiin kaadettaessa vaahtoavuus on runsaasta, mutta pinnalle muodostuva vaahto ei kauaa siinä säily vaan katoaa nopeasti myös pois.

    Tuoksu on tunkkaiseen taipuvainen ja jollain tapaa tuo mieleen monet maistamani vehnäoluet. Väri on kullankeltainen.

    Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas. Maku on mieto ja helposti lähestyttävä, mutta sopivan viljaisa ollakseen tarpeeksi persoonallinen. Sitruksiset vivahteet löytyvät hetken etsittynä. Jollain tapaa tästä tulee itselleni mieleen useammatkin tsekkiläistyyliset lagerit.

    Monessa mielessä Beck’s on sellainen olut että on helppoa ymmärtää jos tämä menee keskinkertaisten tasapaksuisten oluiden joukkoon, mutta jostain syystä itselleni tämä toimii keskivertoa paremmin. Käytännössä jos etsin yhtä tai kahta tölkkiä helposti nautittavaa olutta elokuvan seuraksi, on Beck’s ollut useasti oma valintani.

    Musiikkina tämän kanssa menee mm. Justin Bieber ft. Daniel Caesar, Giveon – Peaches tai Selena Gomez – Look at her now.

  • Kokeilussa: Godox Led M150 LED-paneeli kotistudiovalokuvauksessa

    Lyhyesti tuotteesta

    Godox Led M150 on pienikokoinen akkukäyttöinen led-valaisin

    Maanantaina kävin hakemassa Verkkokauppa.comista firmalleni valokuvaukseen ja videokuvaukseen liittyvää rompetta, joten vähitellen tänne blogiin niistä kirjoittelen jos ja kun aikaiseksi saan. Yksi ostamistani vekottimista oli pienikokoinen Godoxin Led M150 ledivalo.

    Ledivalon käyttötarkoituksena on toimia valona niin valokuvauksessa kuin myös videokuvauksessa niissä tilanteissa missä valoa ei ole juurikaan saatavissa. Tämä härpätin toimii jonkinmoisella sisäänrakennetulla akulla jonka voi ladata USB-piuhalla ja täydellä teholla akkukestoksi luvataan jopa 60 minuuttia. Sinänsä aika ei ole paljoa, mutta luultavasti kovin usein tätä ei yhtäjaksoisesti pidä päällä niin kauaa, etenkään täydellä teholla.

    Valon mukana toimitetaan adapteri millä tämän saa kiinni kameran salamakenkään, joten senkin osalta tämä on valokuvaukseen ja videokuvaukseen selkeästi suuniteltu.

    Lisää tuotteesta löytää tietoja mm. Verkkokaupan sivulta (katso täältä). Oston ajankohtana valoa myytiin 55,90 euron hintaan.

    Kuvauksen prosessi ja esimerkkikuvia

    Setuppi jota kuvauksessa on käytetty. Taustakankaana toimii tavallinen green screen, kamera on jalustalla samoin kuin Godoxin ledivalo. Varsinaisen kuvauksen aikana huone oli pimentävillä verhoilla pimennetty.

    Koska allekirjoittanut harrastaa enimmäkseen valokuvausta, oli itseäni kiinnostavin aspekti se että voiko tätä käyttää minkäänlaiseen kotistudiovalokuvaukseen kuvatessa myös potretteja. Luultavasti pienien tuotekuvien ottamiseen tämä on mitä kätevin vekotin, mutta entä sitten poseerauspotretteihin?

    Ainakin omien pikaisten kokemusten perusteella tämä sopii myös siihen käyttöön hyvin mikäli kuvailee samankaltaista kuvailua kuin itse kuvailen, ts. vahvoja kontrasteja, paljon varjoja ja tiukkoja rajauksia. Jos haluaa isompaa kokonaiskuvaa kohteesta voi tämä olla riittämätön monelle, mutta tiukasti rajattuihin lähikuviin tämä tuntuisi toimivan erinomaisesti.

    Koska kuvat valehtelevat (vai puhuvat?) enemmän kuin tuhat sanaa laitetaan tähän muutamia ottamiani selfieitä. Kaikki näistä on kuvattu käyttäen Fujifilm X-T2 kameraa, Fujinon 18-55 F/2.8-4.0 objektiivia ja valaistus on hoidettu käyttäen ainoastaan tätä Godoxin Led M150 -valoa eli huone oli pimennetty pimentävillä verhoilla ja todella vähäistä valoa tuli keittiön puolelta huoneen reunalle eikä sekään valaissut kuvausaluetta.

    Kaikki kuvat on editoitu JPEG-muodossa olleesta kuvasta käyttäen iPad Prolle asennettua Lightroomia. Kuvat on siirretty siis muistikortilta suoraan tabletille JPEG-muotoisena iPadin Kuvat-ohjelmaan ja sen jälkeen tabletin Lightroomilla avattu omaa silmää miellyttäviä otoksia yksi kerrallaan mustavalkoiseksi muokkaamista varten.

  • Uusia toimintamalleja kuvien käsittelyyn Apple Lightning-SD-kameramuistikortinlukijan avulla

    Muistikortinlukija iPhonelle ja iPadille

    Taustaa tarpeista ja toimintamalleistani

    Kuten monet itseni tuntevat tietävät harrastan kohtalaisen paljon valokuvaamista ja erillinen kamera, yleensä Fujifilm X-T2, kulkee monessa paikassa mukana. Kuvaillessa käytän kahta muistikorttia ja tallennuksessa tapana on tallentaa aina RAW + JPEG siten että toiselle kortille menee RAW-kuvat ja toiselle JPEG.

    Kuvaaminen ja kuvien jälkeenpäin katseleminen on mukavaa, mutta kokonaisprosessissa on vähitellen tullut fiilis että tässä voisi olla parantamisen varaa.

    Käytännössä prosessi kuvien käsittelyssä on kuvaamisen jälkeen ollut se että kotiin palattua käynnistelen tietokoneen, avaan Lightroom Classicin, tökkään muistikortin tietokoneeseen ja laitan kuvat siirtymään verkkolevylle. Lightroom Classic on aivan järjettömän hidas joten kuvien siirtämisessä menee oma aikansa. Tämäkään ei ole varsinaisesti ongelma, mutta kuvien selaaminen Lightroom Classicilla on ison kirjaston kohdalla jo tuskastuttavan lagista.

    Vaikka ohjelma on laginen, on se silti ollut vielä tarpeeksi hyvä. Kuitenkin aina on hyvä miettiä omia työnkulkujaan onko toimintamalleissaan yhtään mitään järkeä vai onko jo nykyään parempiakin toimintamalleja joita voisi käyttää. Useimmiten ottamiaan otoksia haluaa jakaa kavereille joita kuvissa on, joten tätä taustaa vasten peilaten olisi paljon kätevämpää jos kuvat saisi jakoon nopeammin ja helpommin.

    Kohden uutta uljasta maailmaa ja parempia toimintamalleja

    Koska kuvien jakaminen kavereille tapahtuu lähes poikkeuksetta WhatsAppin, Telegrammin tai Signalin kautta ja satunnaisissa poikkeuksissa Dropboxin tai Instagrammin yksityisviestin kautta on kätevämpää mikäli kuvat saa suoraan puhelimelle josta ne on kaikkein helpointa myös jakaa eteenpäin.

    Aikaisemmin olen kirjoittanut tänne tämän adapterin tapaisesta USB-adapterista (lue täältä) jonka avulla kuvia on myös mahdollista siirtää kännykälle. Harmillista kyllä omat muistikortinlukijani tarvitsevat sen kanssa lisävirtaa toimiakseen joten käytännöllisyys ja helppous jäävät puuttumaan mikäli sen kanssa valokuvat siirtää kännykälle.

    Tämän postauksen mukainen Lightning-adapteri sitä vastoin on sellainen että se tekee ilman säätämistä suoraan sen mitä siltä odotan. Pulikka kännykkään, kamerasta muistikortti pulikkaan, Kuvat-ohjelma auki iPhonesta/iPadista, alalaitaan ilmestyy uusi välilehti kuvien tuomista varten josta sitten voi valita mitä kuvia kännykälleen tai tabletilleen haluaa tuoda. Siitä sitten töksyttelee sormellaan haluamansa kuvat ja valitsee tuonnin. Helppoa ja nopeaa!

    iPhone tukee Fujifilmin RAW-kuvia mikäli ne ovat pakkaamattomia, joten tarpeen vaatiessa RAW-kuvat voi siirtää kännykälle. Oma prosessini kuitenkin on toisenlainen sillä siirrän ainoastaan kamerassa toisella muistikortilla olevat JPEG-kuvat kännykkään.

    Valokuvauksellisesti onnistuneesti otetut Fujifilmin generoimat JPEG-kuvat näyttävät suoraan erinomaiselta eikä ne vaadi enää erillistä säätämistä – tai jos vaatii, on yleensä kyseessä ainoastaan hieman valaistuksen lisäämistä jne. joissa JPEG-kuvat on täysin riittäviä laadultaan.

    Kännykälle siirretyt kuvat synkronoituvat iCloudiin ja sitä kautta menevät iPadille, Apple TV:lle sekä makuuhuoneen Mac Minille. Lisäksi iCloudista voin myös Windows-koneella helposti nettiselaimen kautta ladata kuvia tietokoneelle. Kun hyvälaatuiset erillisellä kameralla kuvatut otokset löytyvät suoraan puhelimesta on Day One -päiväkirjaohjelmaankin helppoa lisätä kerralla kunnollisia kuvia ilman että prosessi vaatii tarpeetonta säätämistä, NASilta kuvien latailua ja muuta tuskastuttavaa ja turhaa.

    Jatkossakin kuvaustapanani on yhä RAW + JPEG. RAW-kuvat on tarkoitus siirtää muistikortilta vanhanaikaisella metodilla yhä edelleen tietokoneelle josta ne menevät kahdennetulle verkkolevylle. RAW-kuvien siirtämisessä NASille tosin enää ei tarvitse pitää mitään kiirettä sillä muistikortti johon RAW-kuvat menevät on sen verran suuri että kestää viikkoja normaalissa käytössä ennen kuin se täyttyy ja aikaisemmin ne on pitänyt siirtää vain siksi että ne on saanut jaettua muille.