Aleksin Blogi

Leffalauantai: 27 Dresses (27 Dresses – Hääkuumetta)

27 Dresses (IMDB) joka suomalaisittain on käännetty muotoon 27 Dresses – Hääkuumetta on Katherine Heiglin tähdittämä romanttinen komedia jonka on ohjannut Anne Fletcher.

Fletcherin muihin ohjauksiin lukeutuu mm. The Proposal joten kyseessä ei ole ensimmäinen romanttinen elokuva jonka ohjauksessa nähdään Fletcherin kädenjälkeä eikä myöskään Katherine Heiglille kyseinen elokuvan tyyli ole tuntematon. Aikaisemmin olen täällä blogissa arvostellut kaksi muuta Heiglin tähdittämää romanttista elokuvaa (The Ugly Truth sekä New year’s eve) joten tuttua ja turvallista romanttista elokuvaa oli odotettavissa.

Tarinansa osalta 27 Dresses kertoo ainaisena morsiusneitona pysyvästä Janesta (Katherine Heigl) joka on salaisesti rakastunut pomoonsa Georgeen (Edward Burns). Janen sisko Tess (Malin Akerman) saapuu toisesta kaupungista vierailemaan hänen luokseen muutamaksi viikoksi ja tietämättä siskonsa tunteista Georgea kohtaan tutustuu hän itse Georgeen ja rakastuu häneen eikä tunne jää yksipuoleiseksi. Tilanne on epämukava ja kiusallinen Janelle mutta hän pystyy kuitenkin elämään asian kanssa.

Pian Janen elämään astuu myös toimittaja Kevin (James Marsden) joka hääaiheisia artikkeleita hän on lukenut jo pidemmän aikaa. Tutustuttua selviää että Kevin vaikuttaa merkittävästi kyynisemmältä kuin mitä hänen kirjoittamistaan teksteistään voisi uskoa. Vähitellen Janen ja Kevinin välit alkavat lämmetä samaan aikaan kun sisarensa välit lämpenevät Georgeen. George ja Tess päättävät avioitua ja pian ikuisella morsiusneidolla on edessään häiden järjestäminen siskolleen ja miehelle jota hän on salaa rakastanut jo pidemmän aikaa.

27 Dresses on kaikilta osiltaan perinteinen kepeä romanttinen hömppäelokuva joka ei omassa lajityypissään eroa juurikaan muista vastaavista teoksista, ei hyvässä eikä sen enempää pahassakaan. Juoni on ennalta arvattava ja kliseinen, siinä on lajityypilleen yllättäviksi käänteiksi perinteiseen tapaan vähemmän yllättäviä käänteitä ja ennen kaikkea siinä on lämminhenkistä hyvää mieltä mukaan mahtuvan draaman seassa.

Näyttelytyö elokuvassa on perinteisen hyvää tasoa. Katherine Heigl on osaava näyttelijä joka soveltuu varsin hyvin kepeiden romanttisten elokuvien päätähdeksi eikä James Marsdenin roolisuorituksessakaan ole moittimista. Henkilöhahmot jäävät toki yhtä etäisiksi mitä muissakin kepeällä ja viihdyttävällä otteella tehdyissä romanttisissa elokuvissa on tapana, mutta tätä toki ei pidä nähdä moitteena elokuvaa kohtaan – enemmänkin kyseessä on lajityypille olennainen ominaispiirre joka kuuluu asiaan.

Tekninen toteutus elokuvassa on perushyvää Hollywood-tasoa eli kaikki elokuvan peruselementit toimivat ja pitävät hyvin pakan kasassa. Kamerakulmia käytetään perinteisillä tavoilla jonka ansiosta katsojan on helppoa seurata tarinan kuljetusta, henkilöhahmoja on sopivasti mutta ei liikaa, juonesta kerrotaan kaikki olennainen ja aivot voi jättää rennosti narikkaan kun käpertyy sohvan nurkkaan katsomaan viihdettä.

Kokonaisuutena 27 Dresses on omassa lajityypissään hyvä ja viihdyttävä elokuva jonka voi katsoa useammankin kerran. Mikäli romanttiset elokuvat ovat lajityyppinä millään muotoa kiinnostavia on tämä elokuva tuttu ja turvallinen valinta, mutta mikäli tämän tyylin elokuvat ei ole oma juttu ei tämänkään katsomatta jättämisellä menetä mitään elokuvahistoriallisesti merkittävää.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 6,1/10)

Perjantaipullo: Pimeyden Morsian

Iso-Kallan panimon valmistama Pimeyden Morsian on imperial stouttia jonka alkoholitilavuus on 8.0 %. Katkeroita oluessa on 29.0 EBU ja kantavierrettä 19.2°P. Olutta myydään hyvin varustelluissa Alkoissa.

Pullon aukaistua erottaa miedon mutta miellyttävän paahtoisen stoutin tuoksun. Tuoppiin kaadettuakin tuoksu säilyy matkassa vaikkakin yhtä hennosti erottuvana kuin pullossakin. Olut ei vaahtoa juuri lainkaan joten tuoppiin kaataminen on helppo ja mutkaton prosessi missä ei tarvitse juurikaan hidastella vaahtoamisen vuoksi.

Suutuntuma on pehmeä ja miellyttävä, samea ja täyteläinen, varsin helposti lähestyttävä paahteinen olut. Tämä toimii hyvänä sisäänheitto-oluena mikäli haluaa lähteä tutustumaan stouttien makumaailmaan sillä ainakin tähän mennessä maistamistani stouteista tämä on ollut omaan makuuni paras. Sen verran hyvä että olut löysi tiensä myös Suosituksia-sivulleni.

Pimeyden Morsian on myös jonkinmoinen bändiolut sillä kuten etiketissäkin lukee on kyseessä Turmion Kätilöiden Pimeyden morsian.

Musiikkina tämän kanssa toimi mm. Turmion Kätilöt – Dance Panique tai Black Light Discipline – On fire

Triss Merigold -figuuri

Viime viikolla asioidessani asematunnelin GameStopissa satuin bongaamaan Withcer-pelisarjasta uusia figuureita. Hyllyssä oli suoraan Triss ja Geralt -figuurit joista sitten Triss tuli kotiin kannettua ja sijoitettua pianon päälle. Täytynee joskus koettaa löytää myös Yennefer ja mahdollisesti ostaa myös Geralt mikäli niitä jatkossakin GameStopista tai muualta löytyy.

Kokeilussa Nintendo Classic Mini

Muutama viikko takaperin löysin Prismalla käydessäni Nintendo Classic Mini -pelikonsolin. Jossain vaiheessa näitä tuli Suomeen myyntiin mutta ne myytiin silloin nopeasti loppuun enkä saanut moista tuolloin hankittua, mutta onneksi nyt näitä on tullut uutena eränä edulliseen hintaan joten sama oli vihdoin itsellekin moinen hankkia kun sopivasti kaverillekin sain myytyä vanhan ylimääräisen puhelimeni ja sain ylimääräistä rahaa tuhlaukseen.

Aikaisemmin olen ostanut jo SNES Classic Minin josta tännekin kirjoitin lyhyesti viime vuoden lokakuussa, joten mukava että kokoelmaan sai nyt tämän originaalin Nintendon pelejä sisältävän kapistuksen.

NES Classic Mini on hyvin pitkälti originaalin Nintendon näköä mutta merkittävästi pienemmässä koossa, HDMI-liitännällä sekä USB-liittimellä josta laitteeseen saa virrat. Mukana paketissa tulee konsolin lisäksi USB-kaapeli, HDMI-kaapeli sekä yksi peliohjain. Yksin näillä kuitenkin pääosin pelaa joten toisen ohjaimen puute ei varsinaisesti häiritse itseäni, mutta joillekin tämä voi olla isompi miinuksen arvoinen asia.

Laitteessa on asennettuna valmiiksi 30 peliä, mm. Super Mario, Mega-Man II sekä Punch-Out. Koko listan peleistä mukana tulevista peleistä löytää mm. Wikipediasta.

NES Classic Mini on mukavan mutkaton ottaa käyttöön ja käyttää jatkossakin, ohjaimen tuntuma on kouraan sopiva ja mukana tulevissa vakiopeleissä on useita itselleni tärkeitä pelejä lapsuusvuosiltani. Tietenkin sinne olisin kaivannut Bucky O’Harea, Black Mantaa, Boat Duelia, Tetristä ja monia muita helmiä mutta vakiona mukana tulevat pelit tarjoavat varmasti viihdettä nekin.

Ilahduttavasti Nintendo Classic Mini tarjoaa mahdollisuuden tallentaa pelinsä missä vaiheessa tahansa. Kiitos tämän ominaisuuden sain vihdoin ja viimein pelattua Super Mario Brosin läpi 😀 Täytynee harjoitella pelaamaan kahdeksannen maailman kentät niin hyvin että voin jokin päivä pelata koko pelin läpi ilman tallennuksen käyttämistä 🙂

Netistä löytyy myös ohjeita kuinka laitteen voi häxätä ja laittaa sisään paljon muitakin pelejä kuin vain vakiona mukana tulevat joten täytynee perehtyä josko sitä saisin aikaiseksi tehdä. Pitänee pistää tänne postaus aiheesta mikäli moista tulee koetettua.

Leffalauantai: Jurassic Park III

Jurassic Park III on Joe Johnstonin ohjaama toiminnallinen seikkailuelokuva vuodelta 2001. Johnstonin muita tunnettuja ohjauksia on mm. Jumanji vuodelta 1995 sekä Captain America: The First Avenger vuodelta 2011. Pääosarooleissa nähdään Sam Neill, William H. Macy, Téa Leoni sekä Trevor Morgan.

Jurassic Parkin kolmannessa elokuvassa tapahtumapaikkana on Isla Sorna, saari jossa dinosauruksia vaeltaa vapaana eläen omaa elämäänsä. Ensimmäisestä Jurassic Park -elokuvasta tuttu arkeologi Dr. Alan Grant (Sam Neill) kohtaa rikkaan pariskunnan jonka kanssa tehtävä sopimus antaa toivoa siitä että normaaleja arkeologisia töitä voidaan jatkaa hyvän taloudellisen diilin myötä. Pariskunta pyytää Grantin oppaaksi kun he lentävät lentokoneella sen ylitse katselemaan dinosauruksia.

Matkan aikana selviää että pariskunta ei ole aivan totuudessa täysin pysynyt ja ainoana tarkoituksena ei olekaan mennä turvallisesti yläilmoista ihastelemaan esihistoriallisten eläinten elämää. Pian matkaseurue onkin jo maan kamaralla etsimässä kadonnutta poikaa Ericiä (Trevor Morgan) dinosaurusten asuttamalla maalla.

Siinä missä Steven Spielbergin ohjaama ensimmäinen Jurassic Park vuodelta 1993 oli monessa mielessä mullistava elokuva omana aikanaan ei samaa voi enää sanoa Jurassic Park III:sta. Dinosauruksia oli jo nähty muutamaan otteeseen eikä kolmannessa osassa aikaisemmat osat nähneelle katsojalle enää tule samanlaista haltioitunutta uutuuden viehätystä nähdessä valtavien dinosaurusten temmellystä telluksella. Tästä huolimatta dinosaurukset olivat tässäkin osassa varsin ilahduttavaa katsottavaa ja niissä oli tyyliä.

Jurassic Park III:n juoni on kohtalaisen tasapaksu eikä tätä elokuvaa katsoessa kannata lähteä etsimään mitään mestarillista käsikirjoitusta. Kuitenkin se on tarpeeksi uskottava antaakseen selityksen ja syyn juonen tapahtumille joka on aivan tarpeeksi tämän tyylilajin tuotokselle, sillä joskus on mukava vain katsoa elokuvaa joka nojaa puhtaasti viihteelliseen antiin tyylikkäällä toteutuksella pyrkimättä olemaan elämää suurempaa taidetta.

Ohjauksellinen puoli oli Johnstonilla toimivaa tasoa. Tapahtumat on selkeitä ja helposti seurattavia, juonessa on helppoa pysyä, kohtauksien tunnelma pysyy hyvin kasassa järkevästi toteutetuilla leikkauksilla ja musiikit tukevat elokuvan tunnelmaa hyvin.

Kokonaisuutena Jurassic Park III on kepeää viihdettä ja se toimii hyvin niinä hetkinä kun haluaa vain istahtaa perus toimivan toimintaelokuvan ääreen ilman että tarvitsee sen suuremmin vaivaa nähdä ymmärtääkseen mitä tarinassa tapahtuu.

Se ei tarjoa katsojalleen monipuolista tarinaa eikä herätä syvällistä pohdintaa mistä kaikessa oli kyse. Sen sijaan se nojaa puhtaasti dinosauruksiin ja niiden luomaan viihdearvoon. Ja mikä parasta, tämä toimii hyvin.

Arvosana: 6/10 (IMDB: 5,9/10)