Perjantaipullo: Doggie Style Pale Ale

Flying Dogin Doggie Style

Tämänviikkoisen perjantaipullon valinnaksi kohdistui Doggie Style Pale Ale jota valmistaa amerikkalainen Flying Dog Brewery. Olut on vahvuudeltaan 5,5 % ja sen katkerot on 35 IBU. Väriarvoa en valitettavasti heidän nettisivuiltaan löytänyt.

Doggie Style vaahtoaa varsin vähäisesti tuoppiin kaadettaessa ja sen voikin halutessaan humauttaa tuoppiin kohtalaisen nopeallakin vauhdilla ilman että olut kuohuu yli laitojen. Harvoinpa onneksi tällaiselle kiirehtimiselle on mitään perusteltua syytä joten mieluummin maltin kanssa oluen lasiinsa kaataa. Vaahto on koostumukseltaan kohtalaisen paksua ja ehkä jopa hieman kermaistakin mutta se on makunsa puolesta lähes mautonta.

Tuoksu oluessa on hento jota hetken etsimällä kyllä löytää mutta joka ei varsinaisesti nenään hyppää. Tuoksu on tutun alemainen ilman sen suurempia ihmeellisyyksiä.

Maussa on hillittyä hedelmäistä vivahdetta. Se on kohtalaisen raikas olut eikä siitä makunsa puolesta synny vaikutelmaa kovinkaan vahvasta oluesta. Tästä huolimatta maku ei millään muotoa ole vetinen tai laiha, suutuntuma on alussa hieman pistävä ja kirpeän sitrusmainenkin mutta hetken suussa pidettyä löytyy täyteläistä olutnautintoa. Varsin juomakelpoinen olut.

Musiikkina tämän kanssa toimi erinomaisesti ainakin Kaunis Kuolematon – Palava maa sekä Vorna – Yksin.

Ruokapaikat: Indreni

Butter Chicken -ateria

Tämänkertaisena ruokapaikkana on Vantaan Koivukylässä sijaitseva nepalilainen ravintola Indreni. Indreni löytyy osoitteesta Hakopolku 2 eli se on LIDListä tien toisella puolella aivan Sani-pubin läheisyydessä.

Asiointi oli helppoa ja suoraviivaista. Menin tiskille, sanoin että haluan syödä täällä, valitsin mitä haluan syödä ja menin istumaan pöytään. Pian tarjoilija toi jo kannullisen vettä ja kaatoi sitä lasiin sekä hetken sen jälkeen myös pöytään tuli aterian kanssa tilaamani olut.

Ateriavalikoima Indrenissä oli perinteinen nepalilaisten ruokapaikkojen valikoima. Kanaruokia oli useita, mutta myös lammas- ja kalaruokiakin olisi ollut tarjolla monipuolisesti. Tarkemmin ravintolan valikoimaa voi katsoa Pizza-Onlinen sivuilta sillä ravintolalla ei tätä kirjoittaessa vaikuttanut olevan omaa nettisivua.

Myös tällainen tuotiin ennen ateriaa

Ennen aterian saapumista pöytään tuotiin myös yläpuolella kuvassa näkyvä lärpäke jonka nimeä en valitettavasti tiedä. Kuitenkin tämä on hyvin yleinen nepalilaisissa ravintoloissa ja mukavasti se täälläkin kuului ateriaan mukaan.

Satuin menemään paikalle pahaan ruuhka-aikaan joten ruokaa jouduin odottamaan kohtalaisen kauan. Varsinaisesti ravintolassa ei ollut kuin yksi pöytäseurue syömässä mutta kuljettaja vei tilauksia hyvin monia annoksia sinä aikana kun itse odotin ruokaani. Mukava oli odotellessa tietää että ainakin paikan ruoat ovat kohtalaisen suosittuja joten tuskin odotettavissa oli järin huonoa ateriaa.

Kun ateria tuli pöytään ja pääsin syömään tilaamaani Butter Chicken -ateriaa oli helppoa ymmärtää miksi kauppa käy. Ruoka oli normaalia hyvää ja toimivaa nepalilaista ruokaa josta ei löytynyt mitään valittamista. Maku oli hyvä niin riisissä kuin lihassakin, annoskoko oli tolkullinen ja aterian kokonaisuus ruoan puolesta oli kaikilta osiltaan toimiva.

Paikka on sisältä kohtalaisen pieni

Ainoat miinuspuolet annan paikalle sen viihtyisyydestä. Paikka ei ole sisältä mitenkään järin tilava eikä se ole myöskään omaan makuuni kovin tunnelmallinen tai viihtyisä. Tällaisenaan sisustus tuo mieleen hieman pikaruokalan jossa tarkoitus on käydä vain vetämässä sapuskat naamaan ja lähteä takaisin baanalle joka sinänsä on sääli sillä ateriansa osalta ravintola voittaa sen ulkoisen olemuksen luomat mielikuvat.

Kuitenkin paikasta jäi positiiviset kokemukset ja on ilahduttavaa huomata että Koivukylässä löytyy kelvollinen nepalilainen ravintola. Ateriahinnat pyörivät tämänkaltaisten ravintoloiden normaalissa tasossa eli keskimäärin noin 15 euron hujakoilla. Tämä annos oli 14,90 eur.

Myös palvelu oli Indrenissä hyvää ja ystävällistä joten on luultavaa että tulen käymään täällä vielä toisenkin kerran mikäli nepalilaista ruokaa tekee mieli syödä.

Kokkailukeskiviikko: Lihaisa kesäkurpitsavuoka

Valmis annos kasvisten kanssa

Tämänkertaisen kokkailukeskiviikon ruokana on lihaisa kesäkurpitsavuoka. Käytännössä se siis tarkoittaa lihan pannulla kärventämistä ja heittämistä uuniin kesäkurpitsan kanssa. Pistin sekaan myös paprikaa jotta vuokaan saa useampaa kasvista ja sitä kautta hieman monipuolisuutta kehiin.

Aterian kokkailu alkoi perinteiseen tyyliin eli pannu kaapista levylle/tasolle, jotain luikastetta jotta liha ei köntsähdä kiinni ja levy päälle. Pistin itse jotain öljyä mitä vielä kaapissa oli mutta en tiedä huomaisinko mitään eroa vaikka olisin käyttänyt voita. Lihaksi valikoitui minuuttisuikaleet joita kärvennetään ainoastaan muutamia minuutteja pannulla jonka jälkeen ne ovat jo syömäkelpoisia.

Lihat valmistumassa pannulla

Tässä vaiheessa kun pannulle oli pistetty lihat lämpenemään oli hyvä aika heittää uuni jo lämpenemään. Uunin lämpötilaksi pistin 225 astetta.

Lihojen valmistumista ja uunin lämpenemistä odotellessa viipaloin valmiiksi kesäkurpitsan haluamani kokoisiksi paloiksi ja siihen kyytipojaksi pilkoin mukaan myös yhden ison paprikan. Yksi kokonainen kesäkurpitsa ja yksi iso paprika olivat sopiva annos omaan uunivuokaani sillä tilaa piti jäädä myös lihasuikaleille.

Ateria menossa uuniin

Kun kesäkurpitsa ja paprika olivat vuoassa oli lihasuikaleetkin jo kuitakuinkin tolkullisen näköisessä kunnossa. Heivasin paistuneet lihasuikaleet sitten kasvisten seuraksi ja laitoin vuoan uuniin.

Uunissa ruokaa tuli pidettyä 40 minuuttia joten tässä vaiheessa oli hyvää aikaa katsoa elokuvaa odotellessa. Pistin puhelimeen hälytyksen sillä ilman sitä ruoka olisi varmaan unohtunut uuniin pidemmäksikin ajaksi. Netistä bongaamani 40 minuutin uunissaoloaika oli varsin passeli sillä siinä ajassa kesäkurpitsat olivat jo pehmentyneet mukavaksi syödä.

Valmis annos vuoassa

Kun otin ruoan pois uunista niin vasta siinä vaiheessa tuli leikattua kurkkua ja tomaatteja lautasen reunalle ja pistettyä raejuustoa siihen sivuun. Sinä aikana ruoka kerkeää hieman jo jäähtyä ja sitä pääsee sopivasti syömään ilman että polttaa kitaansa omaa malttamattomuuttaan.

Kokonaisuutena tämä oli mukavan maukas ja helppo kotiruoka eli sellainen että täytynee tehdä toisenkin kerran ja laittaa lisäksi vielä useampia erilaisia kasviksia ja koettaa minkälainen kombinaatio toimisi parhaiten. Kaikessa primitiivisyydessäänkin kahdella kasviksella ja lihalla sai jo maukkaan aterian.

Kokeilussa: Zoegas skånerost -kahvi

Papuja myydään kohtalaisen kokoisessa pussissa

Tovi on taas vierähtänyt kun olen ostanut uutta ja erilaista kahvia jota itse pääsisi jauhamaan kahvimyllyllä mutta kaupasta tarttui matkaan tovi sitten Zoégas Skånerost -kahvipapuja.

Kavhi on ainakin Verkkokaupan sivujen mukaan ruotsalainen kahviklassikko vuodelta 1918. Koska en vielä itse silloin ollut syntynyt en toki tiedon paikkaansapitävyydestä voi mennä takuuseen mutta uskon että asia on näin.

Rusinoita? Jäniksen papanoita? Ei vaineskaan vaan kahvia papuina!

Zoégast Skånerostista tulee kuvauksissa usein vastaan termi vahva, mutta ainakin omaan makuuni tämä ei edusta järin vahvaa kahvia. Se on kyllä maukas, aromikas ja hyvätuoksuinen kahvi jota siemailee erittäin mieluusti, mutta vahvuutensa osalta tämä on kohtalaisen mieto mikäli puruja ei jauha kaikkein hienoimmaksi mitä myllystä irti lähtee. Maku on miellyttävän pehmeä.

Makunsa puolesta ainakin maidon kanssa nautittuna kyseessä on varsin kelpo kahvi jota kannattaa testata mikäli tummemmista kahveista nauttii.

Kuvia Koivukylästä, osa 4

Asuintoloni toisesta suunnasta kuvattuna

Kävin joitain päiviä takaperin pyöriskelemässä lähialueita kameran kanssa joten pistänpä tänne lisää kuvia Koivukylän suuralueesta eli osa kuvista on Koivukylästä ja osa Rekolan tai Havukosken puolelta. Kuvat ei varsinaisesti mitään kovin taiteellisia kuvia ole eikä pyri olemaan, lähinnä niillä on tarkoitus näyttää minkä näköistä seutua täältä löytyy aivan kävelymatkan päässä kotoa.

Noin puolen kilometrin päässä asunnolta
Jou jou ja räppikäsi heiluun! Raggarit on sotkeneet paikkoja.
Kauempana näkyvien kerrostalojen läheisyydessä on myös oma kotini
Rekolan Kino joka ei valitettavasti ole enää käytössä
Tässä vaiheessa tuli etäinen Lieksa-fiilis itselleni
If they don’t let you say it, you must spray it – täälläkin on ollut vandaalit vauhdissa
Tuttu ja turvallinen juna-asema – tosin turvallisuudesta en menisi niinkään takuuseen