Kuten viime viikolla kirjoitin oli 17.7.2019 Helsingissä On The Rocksissa keikka jossa oli soittamassa Wolfheart sekä Carach Angren. Viime tiistaina postasin kuvia Carach Angrenista joten tällä viikolla sitten viime viikon postauksessa lupaamani kuvat Wolfheartista.
Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2 kameralla käyttäen 18-55 F/2.8-4.0 objektiivia.
Hyvä tovi on taas vierähtänyt edellisestä ravintolatestauksesta joten vihdoin sain aikaiseksi käydä testaamassa itselleni uutta paikkaa. Paikaksi valikoitui Vantaan Tikkurilassa sijaitseva Chico’s. Olen käynyt saman ketjun ravintolassa Espoon Leppävaarassa (lue täältä) mutta Vantaan paikka oli tetsaamatta tai ainakin sillä tapaa testaamatta että olisin tänne paikasta mitään kirjoittanut.
Tikkurilan Chico’s sijaitsee osoitteessa Tikkuraitti 13 eli aika lähellä Prismaa monen muun ruokapaikan seassa.
Paikkaan sisälle mennessä neuvoi kassalla oleva henkilökunta että voin valita vapaasti haluamani paikan ja mennä istumaan. Menin istumaan ja pian jo pöytään tuotiin ruokalistaa. Tein tilaukseni ja pian jo olut tuotiin pöytään. Alkupaloiksi valitsemani nachot saapuivat myös ripeästi eikä nälkäisenä tai janoisena tarvinnut montaa minuuttia istuskella.
Pääateriaksi valitsin listalta Chico’s Bacon & Cheese -hampurilaisen sekä lisukkeeksi ranskalaiset perunat. Ateria valmistui nopeasti eikä kovin kauaa alkupalojen jälkeen kulunut kun pääsi jo varsinaisen aterian kimppuun.
Ateria oli tuttu ja turvallinen ravintolahampurilainen ilman sen suurempia yllätyksiä. Hyvä ja maukas, omaan makuuni sopivan kypsyä (pyysin kypsänä ja sain sellaisen) ja tarpeeksi tuhti viedäkseen nälän pois. Ranskalaiset olivat myöskin tavallisen laadukasta ravintolaruokaa ilman mitään kommentoitavaa joten eipä tästä mitään negatiivista löydä sanottavaa.
Paikan palvelu toimi moitteetta, henkilökunta oli ystävällistä, ympäristö ja sisustus oli tunnelmallista ja viihtyisää joten kaikin puolin Chico’s vaikutti paikalta jossa voin helposti kuvitella käyväni vielä toisenkin kerran.
Aterialle tuli alkupaloineen, oluineen ja pääruokineen hintaa 31,40 eur joten edullisimman pään ruokapaikka ei ole kyseessä. Aterian kokemuksen kokonaisuuden huomioon ottaen hinta on kuitenkin varsin maltillinen ja järkevästi mitoitettu laatuun nähden.
Viime viikon keskiviikkona oli Helsingissä On The Rocksissa keikka jossa oli lämppärinä soittamassa kotimainen melodista death metallia (tai tuttavallisemmin melodödöä) veivaava Wolfheart sekä pääesiintyjänä hollantilainen sinfonista black metallia soittava Carach Angren.
Lisäksi ennen Wolfheartia olisi ollut soittamassa Nevalra sekä Thy Antichrist joista kumpaakaan en mennyt katsomaan vaan nukuin kotona mieluummin päiväunia että jaksoin lähteä keikalle. Muutenkaan en ole innostunut antikristillisistä bändeistä jota Thy Antichrist käsittääkseni on (voin olla kyllä pahasti väärässäkin joten tulkintavastuu lukijalla).
Kumpaakaan katsomaani bändiä en ole varsinaisesti kuunnellut, kuullut toki olen jonkin verran kumpaakin joista Wolfheartia enemmän. Carach Angrenilta tiesin vain muutaman biisin edes suunilleen. Vaikka bändi on sinfonista black metallia on heidän lyriikalliset teemansa kauhutarinoissa eikä lajityypille ominaisesti antikristillisyydessä ja onpa bändi myös selvästi ilmaissut haastattelussa että he eivät ole antikristillinen tai saatanallinen/satanistinen bändi eivätkä ole koskaan sellaisia olleet.
Ajatuksena itselläni kuitenkin keikan osalta oli ensisijaisesti mennä valokuvailemaan jotta pääsen koettamaan kuinka kameralla onnistuu erilaisissa valaistuksissa järjestettävien keikkojen kuvaaminen ja koska itselläni oli työpaikalta saamani kulttuuriedut kokonaan käyttämättä. Parempi siis on käyttää niitä jotta eivät jää ainakaan täysin käyttämättömiksi.
Laitetaan tähän muutamat kuvat Carach Angrenin keikasta ja ensi viikon tiistain postauksessa sitten muutamat kuvat Wolfheartin keikasta jotta postauksesta ei tule liian pitkä. Kaikki kuvat on otettu Fujifilm X-T2 kameralla käyttäen 18-55 F/2.8-4.0 objektiivia.
Jokunen aika takaperin hankin Fujifilm X-T2 -järjestelmäkameran joten laitan muutaman kyseisellä kameralla ottamani kuvan tähän blogiin nähtäville.
Myöhemmin kirjoitan tästä kamerasta ja sen ostamisen syistä, muiden kameroideni kohtalosta, ensituntumista ja muista vastaavista pidemmänkin postauksen, mutta tässä postauksessa laitan esille muutaman yksittäisen satunnaisen valokuvan jonka olen kyseisellä kameralla ottanut.
Kaikki kuvat on otettu käyttäen Fujinon XF 18-55 F2.8-4 R LM OIS -objektiivia jota yleisesti myydään tämän kameran kittiputkena.
Kävin eilen illasta Helsingissä Ravintola Juttutuvassa katsomassa siellä esiintynyttä Hilland Playboys -nimistä yhtyettä. Yhtye oli itselleni ennen eilistä päivää vielä täysin tuntematon suuruus, mutta oli sellainen fiilis että olisipas mukava lähteä käymään jossain keikalla missä pääsisin pitkästä aikaa testailemaan valokuvaamista. Tuumasta siis toimeen, meteli.net sivustolle tutkimaan mitä on Helsingin keikkatarjonnassa ja suunta kohden Kalliota.
Lukiessani minkälaisesta yhtyeestä on kyse yllätyin jonkin verran siitä tiedosta että he ovat soittaneet kyseisessä paikassa joka maanantaina jo yli 200 keikan verran. Eilen heillä oli vuorossa keikka numero 250 joten kiitettävän aktiivinen poppoo on kyseessä. Selkeästi Country-musiikin kuuntelu on itselläni jäänyt vähemmälle kun en ollut heistä aikaisemmin edes kuullut 😉 Myönnettäköön että en ollut tainnut kuulla aikaisemmin myöskään tuosta baarista missä keikka järjestettiin joten ehkä tietämättömyyteni suodaan anteeksi. Alla video YouTubesta mistä saa käsitystä minkälaista musiikista on kyse.
Keikka oli todella hyvä. Yhtyeen soitannasta huomasi helposti kokemuksen ja rautaisen ammattitaidon ja keikkatunnelma oli todella tossun alle menevää svengaavaa countryä ja bluegrassia. Kovin veto itselleni oli Dolly Partonin kappale Jolene joka löytyy myös yhtyeen vinyyliltä. Ostin vinyylin matkaan koska musiikki oli sen verran erinomaista että täytyyhän näihin tutustua enemmänkin.
Keikka kesti yhteentoista saakka ja sinä aikana kerettiin kuulemaan monia todella tiukkoja sooloja niin kitaroilla kuin mandoliinillä ja banjollakin. Keikka oli kyllä ehdottomasti näkemisen arvoinen ja toivon mukaan tulee käytyä vielä jokin toinen kertakin näitä katsomassa. Lähdin ainoastaan jotta pääsisin valokuvaamaan keikkaa mutta innostuin samalla että countrymusiikkihan voi olla todella hienon kuuloista livenä. Ei hassummin!
Laitan vielä muutamat keikalta ottamani kuvat tähän loppuun.
