Tag: Lager

Pyynikin Mosaic Lager on kotimaisen Pyynikin panimon 4.7 % vahvuinen lager. IBU-arvo oluessa on 30 ja EBC on 8. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa.

Ensisilmäyksellä tölkki ei erikoisemmin itseäni houkuttele ja ulkoisesti liittyy keskinkertaisten tölkkien joukkueeseen. Tölkin aukaistua erottaa miellyttävän hedelmäisen raikkaan tuoksun jossa huokuu ipamaista olemusta.

Tuoppiin kaataminen ei vaadi kovin suurta ponnistelua sillä vaahtoavuus ei ole mitenkään vallatonta. Nopealla kaadolla pinnalle muodostui toki hentoa pitsimäistä vaahtoa sen verran että yhdellä käden heilautuksella koko tölkin sisältö ei tuoppiin mennyt, mutta maltillisemmalla kaatajalla tätä haastetta tuskin olisi ollut. Pinnalle muodostunut vaahto katoaa pinnalta pois yhtä nopeasti kuin veronpalautusrahat pankkitililtä joten lopun tölkin sisällön pääsee pian halutessaan kaatamaan myös tuoppiin. Itse siemaisin loput kulauksella suoraan tölkistä.

Väri on kaunis ja houkutteleva miellyttävällä meripihkaisella sävyllään.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pistävän katkera. Maku on lempeän sitruksinen ja yrttinen, mutta katkeruus nostaa päätään makukentässä omaan mieltymykseeni aavistuksen liiaksi korostuen. Juomakelpoinen, mutta liiallisen kuivan jälkimaun ja voimakkaan katkeruuden vuoksi ei omaan makuuni aivan voittajavalinnaksi päädy.

Musiikkina tämän kanssa toimii mukavasti kepeä poppimetalli, mm. Reasons Behind – (E)met tai Sorronia – Enemy of Youtself

Fix Hellas on kreikkalaisen Olympiakí Zythopoiían panimon vaalea 5 % vahvuinen lager. Oluen alkuperäinen panimo on ollut nimeltään Fix jonka vuoksi oluen nimessä vielä kulkee kyseinen nimi mukana vaikka panimo on vaihtunutkin. Historiatietoja oluesta löytää Wikipedian artikkelista siitä kiinnostuneille (katso täältä). Fix Hellasia myydään hyvin varustelluissa marketeissa.

Pullosta oluesta löytää aavistuksen tunkkaisen tuoksun, joka tuopissakaan ei nosta esiin kepeää ja raikasta pohjaolemustaan täyteen potentiaaliinsa. Tuoppiin kaataminen sujuu helposti eikä olut vaahtoa juuri nimeksikään. Pinnalle kaataessa muodostunut ohut vaahto katoaa sieltä myös pois ennen kuin olutta pääsee edes nauttimaan. Kuparinen väri on silmää miellyttävä.

Suutuntuma on keskitäyteläinen hakeutuen jo kuitenkin täyteläisyyden reunamaille. Maku on hienoisesti pistävä ja raikkaan ensituntuman jälkeen hieman kallistuu väljemmille vesille. Ei missään nimessä väljäksi, mutta raikkauden huuma vaihtuu suussa kuitenkin pian jo turvallisen tuttavuuden vakioituneille vesille. Helposti nautittava juomakelpoinen olut.

Musiikkina tämän kanssa menee kepeä iloinen pop-musiikki, mm. Ally Brooke – No good for me tai Mabel – Mad Love.

Ahvenamaalaisen Stallhagenin panimon Julbock on 4.7 % vahvuinen Dark Lager joka Olutoppaan sivulla on lueteltu Amber lager/Wiener -tyyliseksi. Muita tietoja en tästä oluesta löytänytkään edes valmistajan omilta kotisivuilta joten muita teknisempiä tietoja en tähän hätään osaa sanoa.

Pullon aukaistua erottaa miellyttävän siirappimaisen mutta hiivaisen tuoksun josta syntyy ainakin allekirjoittaneelle etäinen mielikuva kotikaljasta. Tuoppiin kaataminen on helppo prosessi vähäisen vaahtoavuuden vuoksi ja pian jo tuopistakin pääsee havaitsemaan että tuoksu säilyy yhä nauttijan matkaseurana.

Väri on ruskeaan päin kallistuvaa tummaa ja koostumukseltaan hyvinkin sameaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Siinä on aavistus pistävyyttä mutta kuitenkaan ei ikävällä tapaa. Helposti nautittava ote.

Mausta löytää humalaista tuntua ja alkoholin maun erottaa selkeästi vaikka vahvuutta oluessa paljoa ei olekaan. Aavistuksen verran olisin kaivannut tuhdimpaa suutuntumaa, mutta tämmöisenäänkin helposti nautittava olut jota mieluummin kuitenkin nauttisi hyvän aterian kyytipoikana kuin itsenäisenä olutnautintona.

Musiikiksi menee mm. Visions of Atlantis – Heroes of the Dawn tai Kalidia – Frozen Throne.

Edellisen viikon tapaan tälläkin kertaa valinnaksi päätyi englantilaisen Sheperd Neamen panimon olut. Tällä kertaa valintana on 9.0 % alkoholitilavuudella varustettu Spitfire Super Strong Lager. Katkeroita oluessa on 33.0 EBU ja kantavierrettä 18.6 °P. Olutta löytyy Alkon vakiovalikoimassa ja lisää teknisiä ja muita tietoja juomasta löytää Alkon sivuilta.

Oluen aukaistua erottaa voimakkaan mutta miellyttävän tumman oluen aromin – siitäkin huolimatta että tämä ei kovin tummaa ole. Tuoppiin kaadettua aromi valitettavasti heikkenee merkittävästi eikä vahva tuoksu enää nouse esiin. Väriltään olut on lageriksi sangen tavallinen kullan keltainen.

Tuoppiin kaataminen on helppoa sillä olut ei juurikaan vaahtoa ja pinnalle muodostunut pienikuplainen vaahto katoaa pinnalta yhtä nopeasti kuin kaunis ajatus päästä asunnon siivoamisesta vapaapäivänä.

Suutuntuma on paksu ja täyteläinen jossa on kuitenkin raikkaus hyvin säilynyt mukana. Mausta tulee aavistuksen verran silti mämmimäinen maku joka luultavasti on vain seurausta oluen kermatoffeisesta makuvivahteesta.

Ilahduttavasti maku on maltilinen ja hillitty vaikka vahvuutta on näinkin paljon. Se ei liiemmälti korostu makukentässä ja tekee siitä näin helposti nautittavan oluen. Omaan makuuni tämä oli toimiva lager.

Musiikkina menee hyvin kotimainen iskelmä, mm. Kikka – Tartu tiukasti hanuriin tai Tarja Ylitalo – Ei tämä tyttö lempee anele.

https://youtu.be/QQzJKRs6g7w

https://youtu.be/XD5t406xwJ8