Perjantaipullo: Asahi Super Dry

Asahi Super Dry on Asahin panimon valmistamaa 5.2 % vahvuista japanilaista lageria. Alkossa myytävä versio on pantu Italiassa joten on luultavaa että myös Citymarketista ostamani versio on sieltä kotoisin. Oluessa on kantavierrettä 11.2 °P ja katkeroita 23.0 EBU. Lisätietoja löytää Alkon sivuilta.

Oluen aukaistua huomaa että kyseessä on lähes tuoksuton olut eikä tuoppiin kaadettuakaan aromeita juurikaan erota. Vaahtoavuus on vähäistä joten vaahtovuuden ystävien on parempi etsiä vaahtoa kylpyammeen puolelta kuin tuopista johon tämä on huljautettu menemään.

Mausta erottaa varsin hyvin perinteikkään lagerin ominaismaun. Suutuntumaltaan kyseessä on puolitäyteläinen, kepeä ja kuivahko olut. Se ei jätä suuhun juurikaan jälkimakua joten sinänsä sen siemailu on varsin helppoa ja esimerkiksi ruokailun kanssa sopivaa. Kokonaisuutena kyseessä on perus toimiva lager.

Musiikiksi toimii hyvin mm. Bad Religion – American Jesus tai The Offspring – Self esteem.


Perjantaipullo: San Miguel Especial

San Miguel Especial on espanjalainen lager jonka valmistajana on San Miguelin panimo. Alkoholitilavuus oluessa on 5.4 %, katkeroita on 18.0 EBU ja kantavierrettä 12.9 °P. Oluesta löytää tietoja mm. Alkon sivuilta.

Oluen aukaistua erottaa miedon mutta hyvinkin perinteikkään lagerin ominaistuoksun joka on raikas ja kepeä. Tuoksu säilyy hentona myös tuoppiin kaadettua. Olut ei vaahtoa juuri nimeksikään joten kiireisemmätkin pääsevät kuppia kippaamaan myös tuopista ilman että kärsivällisyyden täytyy olla Dalai Laman luokkaa.

Suutuntumaltaan olut on raikas ja puolitäyteläinen, täyteläisempi kuin monet muut maistamani lagerit ovat olleet. Maku on kepeä ja hyvällä tapaa pistävä joka antaa sopivasti nyanssia makuun mutta ei käy tarpeettoman dominoivaksi makukentässä. Kokonaisuutena kyseessä on varsin pätevä peruslager jota on helppoa siemailla vailla sen suurempaa tunnereaktiota puolesta tai vastaan.

Musiikiksi tämän kanssa toimii mm. Christina Aguilera – Genie in the Bottle tai Melanie C – I turn to you.


Perjantaipullo: Tsingtao 1903

Tsingtao 1903 on Kiinan suurimman olutpanimo Tsingtaon panemaa 5,0 % vahvuista vaaleaa lageria. Olutta myydään Suomessa hyvin varustelluissa ruokakaupoissa ja omani ostin Koivukylän Citymarketista. Firmasta ja heidän valmistamistaan oluista löytää tietoa panimon omilta sivuilta osoitteesta https://www.tsingtaobeer.co.uk/.

Oluen aukaistua erottaa sitä haistaessa kirpeähkön tuoksun joka säilyy hieman hennompana seuralaisena myös tuoppiin kaadon jälkeen. Tuoppiin kaataminen on helppoa vähäisen vaahtoamisen vuoksi ja tuopista oluen miellyttävä väri pääsee hyvin esiin.

Maku on miellyttävän raikas ja makeampi kuin monessa muussa maistamassani lagerissa. Suutuntumakin on varsin kepeä. Jälkimakua ei ole käytännössä juuri nimeksikään joten olut on varsin helposti lähestyttävää sorttia. Perus hyvä olut.

Musiikiksi tämän kanssa sopii kepeä kotimainen, mm. Erin – Vanha nainen hunnigolla tai Juha Tapio – Kaksi puuta.

Perjantaipullo: Kirin Ichiban

Kirin Ichiban on Kirin Breweryn lageria jota pannaan Saksassa. Vahvuutta löytyy 5,0 %, katkeroita 20.0 EBU ja kantavierretta 11.2 °P. Olutta myydään hyvin varustelluissa ruokakaupoissa kuten Citymarketeissa ja sitä löytää myös Alkosta.

Oluen aukaistua erottaa perinteisen kepeän ja raikkaan lagerin tuoksun joka löytyy myös tuoppiin kaadettuna. Tuoksu ei ole vahva mutta löydettävissä kohtalaisen vaivattomasti. Vaahtoavuus on maltillista ja tuoppiin oluen saa kaadettua reippaalla otteella ilman pelkoa ylikuohumisesta. Vaahto myös katoaa pian pinnalta pois kokonaan.

Suutuntuma on raikas ja hento. Maku on aavistuksen terävään kallellaan oleva mutta säilyttää silti maltillisuuden. Siinä on myös hivenen metallinen sivumaku. Lageriksi tämä on keskimääräistä makeamman makuinen joka sopi omaan mieltymykseeni mutta se ei kuitenkaan toimi kaikille. Kirin Ichibanissa on kesäinen raikas olemus ja toimii perusbissenä esim. bulkkilagereiden korvaajaksi. Juomakelpoinen mutta ei mikään mestariteos.

Musiikiksi sopii hyvin kepeä rock, mm. Audioslave – Like a stone tai Wheatus – Teenage dirtbag.

Perjantaipullo: Iloliemi kakkonen

Iloliemi kakkonen on Honkavuoren panimon panemaa lageria joka nimestään huolimatta ei ole kakkosolutta vaan vahvuutta siitä löytyy 5,5 %. Olutoppaan kuvauksen mukaan olut on myös Ilosaarirockin vuoden 2018 virallinen festariolut.

Pullon aukaistua ensimmäisenä reaktiona on kiire kaivamaan luuttua sillä noin puolet pullosta kuohusi suoraan yli pullon pitkin pöytiä ja lattioita. Ei ole hyvä tämä. Tämän seurauksena tämän postauksen kuvassa näkyy tuopissakin näin vähän olutta. Luutulla tarkoitetaan tässä kontekstissa siis asiaa mitä kutsutaan toisaalla päin Suomea tiskirätiksi, ei siis sitä soitinta jos ajatuskulku sattui sellaisille reiteille eksymään jostain syystä.

Tuoppiin asti tiensä löytänyt olut tuoksuu miedosti mutta hedelmäisesti. Suutuntuma on puolitäyteläinen, raikas, hedelmäinen ja greippimäinen ja siinä on hieman pistävyyttä mukana, omaan makuuni liiaksikin. Jälkimaku on epämukava ja nousee esiin melkein heti kun oluen on suustaan nielaissut alas. Kokonaisuutena kyseessä on kuitenkin juomakelpoinen olut joka toimisi paremmin kesäkuumalla, syksyllä sisällä tuopista nautittuna ei jättänyt omiin makuhermoihin mitään erityistä kokemusta.

Musiikiksi sopii kepeä musiikki, mm. Anna Abreu – End of Love tai Poppy – Time is up.