Perjantaipullo: Ayinger bräuwrisse ​

Ayinger Bräuwrisse on saksalaisen Ayingerin panimon panemaa hefeweizeniä eli saksalaistyylistä vehnäolutta. Alkoholitilavuutta oluessa on 5,1 % ja sitä myydään ainakin hyvin varustelluissa K-marketeissa.

Olut tuoksuu hieman tunkkaisuudestaan huolimatta aavistuksen banaaniselle. Tuoppiin kaadettua erottaa samean värin joka ei ainakaan allekirjoittaneelle mitenkään erikoisesti iskenyt.

Kaadettaessa tuoppiin vaahtoaa Bräuwrisse kohtalaisen paljon ja se muodostaa pinnalleen paksun ja kermaisan vaahdon joka kuitenkin katoaa pinnalta suhteellisen nopeasti.

Suutuntuma on hento ja raikas, keväinen ja sitruksinen. Banaaninen maku erottuu myös selkeästi suutuntumassa. Jälkimakuna ainoastaan banaanin maku jää muistuttamaan nauttijaansa olemassaolostaan.

Kokonaisuutena tämä on asiallinen olut. Se ei ole millään muotoa oma suosikkini, mutta kuitenkin sellainen että helppo tätä olisi nauttia toisenkin kerran.

Musiikiksi menee mm. Sanni – Prinsessoja ja astronautteja tai Heikki Kuula – Koirakaveri.

Perjantaipullo: Kapuziner Winter-Weissbier

Kulmbacherin panimon Kapuziner Weissbier on saksasta saapuvaa vehnäolutta. Sen alkoholipitoisuus on 5,4 %, väri on 22.7 EBC ja katkeroita siinä on 12 EBU. Lisätietoja löytää saksaksi valmistajan omalta kotisivuilta.

Oluesta erottaa miellyttävän siirappisen tuoksun joka nousee aisteihin tuopista olutta nautittaessa. Vaahtoavuus on rauhaisaa mutta kuitenkin sellaista että hieman joutuu tuoppiin kaataessa käyttämään malttia. Vaahto joka pinnalle muodostuu on kaunista, paksua ja kermaisaa ja säilyy pinnalla hyvän tovin.

Maku on hieman pistävä ja raikas. Suutuntumaltaan puolitäyteläinen ja siitä löytää banaanimaista tuntua hetken suussa pidettyä. Jälkimakua ei ole juuri nimeksikään joten kyseessä on todella helposti lähestyttävä olut.

Kokonaisuutena toimiva vehnäolut ilman sen suurempia ylistystä tai alistusta vaativia ilmaisuita.

Musiikiksi uppoaa hyvin elektronisia vivahteita sisältävä musiikki, esim. Blutengel – Vampire tai Night Club – Candy coated suicide.

Perjantaipullo: Paulaner Hefe-Weißbier

Paulaner Hefe-Weißbier on saksalaisen Paulanerin panimon panemaa 5.3 % vahvuista tummaa vehnäolutta. Olutta on saatavailla ainakin LIDL-kaupoista.

Olut on tuoksultaan varsin mieto ja neutraali niin pullossa kuin tuoppiin kaadettunakin. Tuoppiin kaataminen on sujuva prosessi eikä olut vaahtoa tarpeettoman paljoa ja kovin paljoa ei joudu tuoppiin kaatamista hidastamaan. Pinnalle syntyvä paksuhko kermaisa vaahto on maultaan lähes mautonta hattaraa.

Suutuntuma oluessa on puolitäyteläinen ja selkeästi makeaa sorttia oleva ja sitä onkin helppoa lähestyä. Jälkimakua ei ole juuri lainkaan joten hyvästä tai huonosta jälkimausta ei voi sanoa juuta tai jaata sillä jälkimakua ei jäänyt suuhun pyörimään käytännössä lainkaan.

Tunnelmaltaan tämä olut ei ole kovin vahva, mutta omaan makuuni tämä oli toimiva juoma jossa on miellyttävästi selkeästi erottuvaa hedelmäistä makua mukana.

Musiikiksi tämän kanssa sopii kevyt metalli/rock, esimerkiksi Burning Witches – Hexenhammer tai Sirenia – Love like cyanide.


Perjantaipullo: Tuomas Hopfenweizen

Tuomas Hopfenweizen on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan valmistamaa vehnäolutta jossa vahvuutta löytyy 5.5 %. Olutta myydään ainakin hyvin varustelluissa S-ryhmän kaupoissa.

Oluen aukaistua löytää perinteikkään vehnäoluen tuoksun joka säilyy myös lasissakin. Vaahtoaminen on varsin mietoa ja sen voi kaataa nopeasti tuoppiin ilman huolta ylitse kuohumisesta. Pinnalle muodostuva vähäinen vaahto on koostumukseltaan kohtalaisen paksua tavaraa.

Suutuntuma on puolitäyteläinen ja maku on raikas ja banaaninen. Suussa maku on asiallinen vaikkakin hieman pistävä mutta valitettavasti jälkimaku on epämieluisa. Kuitenkin kokonaisuutena toimiva olut.

Musikiksi sopii kevyt pop, mm. Ava Max – Sweet but psycho tai Ariana Grande – No tears left to cry.

Perjantaipullo: Perlenbacher vehnäolut

Perlenbacher vehnäolutta myydään ainakin LIDLeissä

Nimensä mukaisesti Perlenbacher vehnäolut on LIDL-kaupoissa myytävää vehnäolutta. Alkoholitilavuus oluessa on 4.5 %.

Ensituntuma tölkistä on suhteellisen mitäänsanomaton sillä tölkin etiketin ulkonäkö antaa halvan tusinaoluen tuntuman. Tölkin aukaistua erottaa miedon mutta tunnistettavan vehnäoluelle tyypillisen tuoksun. Tuoppiin oluen saa kaadettua suhteellisen rivakasti sillä vaahtoavuus on kevyttä ja vaahto on suhteellisen paksuhkoa hattaraa mutta se katoaa pinnalta todella nopeasti pois. Tuopista oluen kohtalaisen tavallisen tuoksun erottaa hieman selkeämmin.

Suutuntuma on puolitäyteläinen, maku on hieman simamainen makealla banaanisella vivahteella. Maussa on aavistuksen verran terävyyttä vaikka kokonaistuntuma mausta jättääkin kohtalaisen laihan ja lähes vetisen fiiliksen. Alkoholia oluesta ei juurikaan maista.

Perlenbacherin vehnäolut on juomakeploinen vaikkakin kohtalaisen mitäänsanomaton tusinaolut.

Musiikiksi sopii jokin iloinen ja rempseä kepeä metalli, mm. Elvenking – Draugen’s Maelstorm sekä Leave’s Eyes – Sign of the dragonhead.