Tag: Vehnäolut

Alunperin jenkeistä lähtöisin olevan Blue Moonin panimon Belgian White on 5,4 % vahvuinen vehnäolut jota myydään hyvin varustelluissa marketeissa sekä Alkon vakiovalikoimassa. Katkeroita löytyy 19.0 EBU ja kantavierrettä 13.5 °P. Lisää teknisiä tietoja löytää Alkon sivuilta (lue täältä).

Pullo on ulkoisesti keskinkertainen; toimiva, mutta ei mitenkään erityisen poikkeava massasta. Pullon aukaistua löytää suhteellisen tunkkaisen olemuksen joka suhteellisen usein on ollut monien muidenkin vehnäoluiden ominaispiirre. Tuopissa tuoksu ei sen houkuttelevammaksi käy, mutta ei se missään vaiheessa onneksi myöskään häiritseväksi muutu.

Tuoppiin kaataminen käy huoletta yhdellä humauksella sillä vaahtoavuus on maltillista ja 0,5 litran oluelle varattu tuoppi imaisee nesteet iloisesti sisuksiinsa nopeammin kuin Esson baarin pajatso mummojen eläkerahat.

Väri on tuoppiin kaadon jälkeen tummempaan sävyyn hakeutuvaa, melkein jopa kuparista mutta pian kaatamisen jälkeen samea ja simamainen – ellei jopa kiljumanen – vivahde nousee esiin. Omaan makuuni ulkoisesti olut ei herätä suurta intohimoa maistamaan, mutta onneksi ei olutta väriin katsominen.

Suutuntuma on keskitäyteläinen. Mausta erottaa vehnäoluelle tyypillisen vehnän maun mutta aavistuksen kirpeämpänä ja raikkaampana kuin monessa muussa. Humalointi on mietoa eikä alkoholin tuntu pääse missään vaiheessa makukenttään korostuneesti esiin, hädin tuskin sitä edes erottaa mausta muutenkaan. Sitruksinen raikkaus toimii eikä jälkimakukaan ole tarpeettoman korostunut. Toimiva vehnäolut vailla sen suurempia kehuja tai haukkuja.

Musiikkina tämän kanssa toimii hyvin rempseä indie-kama, mm. Dodie – Guiltless tai Kailee Morgue – Medusa.

Saksalaisen Spaten-Franziuskaner-Bräun panimon Franziskaner Hefe-Weissbier on 5.0 % vahvuinen vehnäolut jota myydään Suomessa hyvin varustelluissa ruokakaupoissa sekä Alkossa. Kantavierrettä oluessa on 11.6 °P ja katkeroaineita 8.0 EBU. Lisää tietoa löytää Alkon nettisivuilta.

Oluen aukaistua löytää hentona vehnäoluelle ominaisen tuoksun vaikkakin hieman siirappimaisemmalla vivahteella. Tuoppiin kaadettua tuoksu erottuu merkittävästi paremmin ja se säilyy suhteellisen voimakkaasti tuopissa oluen juonnin ajan.

Tuoppiin kaadettaessa paksuhkoa kermaista vaahtoa syntyy pinnalle kohtalaisesti mutta tasaisesti kohoten. Vaahto kuitenkin katoaa nopeasti jo pinnalta myös pois.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas ja siinä on suhteellisen kesäinen tunnelma. Alussa makukenttään nousee hieman banaaninen maku ja hetken suussa pidettyä raikas olemus alkaa muistuttamaan jo lähestulkoonsa banaanilimppareita (kerettiläinen näkemys, tiedän kyllä).

Varsin hyvä olut jota on ilo nauttia.

Musiikiksi menee rauhaisa ja kepeä tunnelma, mm. Harmaja – Katkera maa tai Ville Valo – Olet mun kaikuluotain.

Kotimaista Vehnäolut on nimensä mukaisesti vehnäolutta. Vahvuutta oluessa on 4.7 % ja sitä myydään S-ryhmän kaupoissa. Oluesta en liiemmin tietoja löytänyt netistä, mutta ilmeisesti tämä on Laitilan panimolta tulevaa tavaraa.

Vehnäolutta myydään puolen litran tölkissä. Tölkin visuaalinen ilme on omaan silmääni ainakin tyylitön ja ruma ja siitä syntyy suoraan enemmänkin mielikuva halvasta litrakaatotavarasta kuin laadukkaasta oluesta. Ei anneta kuitenkaan tölkin hämätä ja mennään itse makuun.

Tölkin aukaistua erottaa tavallisen vehnäoluen tuoksun vaikkakin kohtalaisen laimeana. Tölkin sisällön kaadettua tuoppiin nousee tuoksu hieman vahvemmin esiin. Tuoksu on ihan ok, ei mikään maata mullistavan hyvä mutta ei onneksi huonokaan. Vaahtoa syntyy pinnalle varsin maltillisesti vaikka sisällön humauttaisi tuoppiin vauhdikkaastikin eikä vähäinen syntynyt vaahto viihdy pinnalla kovinkaan montaa minuuttia.

Suutuntuma oluessa on hieman pistävään päin kallistuva mutta raikas. Harmillisesti suutuntuma on taipuvainen vetisyyteen eikä siitä saa kunnolla mitään irti. Mausta nousee esiin banaanin makua joka on hyvä, mutta maku ei nouse kuitenkaan kovinkaan tasapainoisesti makukenttään joka laskee maun miellyttävimmän olemuksen arova hieman.

Ei tämä kuitenkaan mitenkään huono olut ja tällaisenaankin se on ihan juomakelpoinen, mutta selkeästi maku olisi kaivannut vahvempaa runkoa ja täyteläisempää suutuntumaa jotta se olisi päässyt kunnolla oikeuksiinsa.

Musiikiksi tämän kanssa toimii mm. JVG – Popkorni tai Ruudolf – Jalokivii tiputtelen.

Kulmbacherin panimon Kapuziner Weissbier on saksasta saapuvaa vehnäolutta. Sen alkoholipitoisuus on 5,4 %, väri on 22.7 EBC ja katkeroita siinä on 12 EBU. Lisätietoja löytää saksaksi valmistajan omalta kotisivuilta.

Oluesta erottaa miellyttävän siirappisen tuoksun joka nousee aisteihin tuopista olutta nautittaessa. Vaahtoavuus on rauhaisaa mutta kuitenkin sellaista että hieman joutuu tuoppiin kaataessa käyttämään malttia. Vaahto joka pinnalle muodostuu on kaunista, paksua ja kermaisaa ja säilyy pinnalla hyvän tovin.

Maku on hieman pistävä ja raikas. Suutuntumaltaan puolitäyteläinen ja siitä löytää banaanimaista tuntua hetken suussa pidettyä. Jälkimakua ei ole juuri nimeksikään joten kyseessä on todella helposti lähestyttävä olut.

Kokonaisuutena toimiva vehnäolut ilman sen suurempia ylistystä tai alistusta vaativia ilmaisuita.

Musiikiksi uppoaa hyvin elektronisia vivahteita sisältävä musiikki, esim. Blutengel – Vampire tai Night Club – Candy coated suicide.