Perjantaipullo: Franziskaner Hefe-Weissbier

Saksalaisen Spaten-Franziuskaner-Bräun panimon Franziskaner Hefe-Weissbier on 5.0 % vahvuinen vehnäolut jota myydään Suomessa hyvin varustelluissa ruokakaupoissa sekä Alkossa. Kantavierrettä oluessa on 11.6 °P ja katkeroaineita 8.0 EBU. Lisää tietoa löytää Alkon nettisivuilta.

Oluen aukaistua löytää hentona vehnäoluelle ominaisen tuoksun vaikkakin hieman siirappimaisemmalla vivahteella. Tuoppiin kaadettua tuoksu erottuu merkittävästi paremmin ja se säilyy suhteellisen voimakkaasti tuopissa oluen juonnin ajan.

Tuoppiin kaadettaessa paksuhkoa kermaista vaahtoa syntyy pinnalle kohtalaisesti mutta tasaisesti kohoten. Vaahto kuitenkin katoaa nopeasti jo pinnalta myös pois.

Suutuntuma on keskitäyteläinen ja raikas ja siinä on suhteellisen kesäinen tunnelma. Alussa makukenttään nousee hieman banaaninen maku ja hetken suussa pidettyä raikas olemus alkaa muistuttamaan jo lähestulkoonsa banaanilimppareita (kerettiläinen näkemys, tiedän kyllä).

Varsin hyvä olut jota on ilo nauttia.

Musiikiksi menee rauhaisa ja kepeä tunnelma, mm. Harmaja – Katkera maa tai Ville Valo – Olet mun kaikuluotain.

Perjantaipullo: Kotimaista Vehnäolut

Kotimaista Vehnäolut on nimensä mukaisesti vehnäolutta. Vahvuutta oluessa on 4.7 % ja sitä myydään S-ryhmän kaupoissa. Oluesta en liiemmin tietoja löytänyt netistä, mutta ilmeisesti tämä on Laitilan panimolta tulevaa tavaraa.

Vehnäolutta myydään puolen litran tölkissä. Tölkin visuaalinen ilme on omaan silmääni ainakin tyylitön ja ruma ja siitä syntyy suoraan enemmänkin mielikuva halvasta litrakaatotavarasta kuin laadukkaasta oluesta. Ei anneta kuitenkaan tölkin hämätä ja mennään itse makuun.

Tölkin aukaistua erottaa tavallisen vehnäoluen tuoksun vaikkakin kohtalaisen laimeana. Tölkin sisällön kaadettua tuoppiin nousee tuoksu hieman vahvemmin esiin. Tuoksu on ihan ok, ei mikään maata mullistavan hyvä mutta ei onneksi huonokaan. Vaahtoa syntyy pinnalle varsin maltillisesti vaikka sisällön humauttaisi tuoppiin vauhdikkaastikin eikä vähäinen syntynyt vaahto viihdy pinnalla kovinkaan montaa minuuttia.

Suutuntuma oluessa on hieman pistävään päin kallistuva mutta raikas. Harmillisesti suutuntuma on taipuvainen vetisyyteen eikä siitä saa kunnolla mitään irti. Mausta nousee esiin banaanin makua joka on hyvä, mutta maku ei nouse kuitenkaan kovinkaan tasapainoisesti makukenttään joka laskee maun miellyttävimmän olemuksen arova hieman.

Ei tämä kuitenkaan mitenkään huono olut ja tällaisenaankin se on ihan juomakelpoinen, mutta selkeästi maku olisi kaivannut vahvempaa runkoa ja täyteläisempää suutuntumaa jotta se olisi päässyt kunnolla oikeuksiinsa.

Musiikiksi tämän kanssa toimii mm. JVG – Popkorni tai Ruudolf – Jalokivii tiputtelen.

Perjantaipullo: Ayinger bräuwrisse ​

Ayinger Bräuwrisse on saksalaisen Ayingerin panimon panemaa hefeweizeniä eli saksalaistyylistä vehnäolutta. Alkoholitilavuutta oluessa on 5,1 % ja sitä myydään ainakin hyvin varustelluissa K-marketeissa.

Olut tuoksuu hieman tunkkaisuudestaan huolimatta aavistuksen banaaniselle. Tuoppiin kaadettua erottaa samean värin joka ei ainakaan allekirjoittaneelle mitenkään erikoisesti iskenyt.

Kaadettaessa tuoppiin vaahtoaa Bräuwrisse kohtalaisen paljon ja se muodostaa pinnalleen paksun ja kermaisan vaahdon joka kuitenkin katoaa pinnalta suhteellisen nopeasti.

Suutuntuma on hento ja raikas, keväinen ja sitruksinen. Banaaninen maku erottuu myös selkeästi suutuntumassa. Jälkimakuna ainoastaan banaanin maku jää muistuttamaan nauttijaansa olemassaolostaan.

Kokonaisuutena tämä on asiallinen olut. Se ei ole millään muotoa oma suosikkini, mutta kuitenkin sellainen että helppo tätä olisi nauttia toisenkin kerran.

Musiikiksi menee mm. Sanni – Prinsessoja ja astronautteja tai Heikki Kuula – Koirakaveri.

Perjantaipullo: Kapuziner Winter-Weissbier

Kulmbacherin panimon Kapuziner Weissbier on saksasta saapuvaa vehnäolutta. Sen alkoholipitoisuus on 5,4 %, väri on 22.7 EBC ja katkeroita siinä on 12 EBU. Lisätietoja löytää saksaksi valmistajan omalta kotisivuilta.

Oluesta erottaa miellyttävän siirappisen tuoksun joka nousee aisteihin tuopista olutta nautittaessa. Vaahtoavuus on rauhaisaa mutta kuitenkin sellaista että hieman joutuu tuoppiin kaataessa käyttämään malttia. Vaahto joka pinnalle muodostuu on kaunista, paksua ja kermaisaa ja säilyy pinnalla hyvän tovin.

Maku on hieman pistävä ja raikas. Suutuntumaltaan puolitäyteläinen ja siitä löytää banaanimaista tuntua hetken suussa pidettyä. Jälkimakua ei ole juuri nimeksikään joten kyseessä on todella helposti lähestyttävä olut.

Kokonaisuutena toimiva vehnäolut ilman sen suurempia ylistystä tai alistusta vaativia ilmaisuita.

Musiikiksi uppoaa hyvin elektronisia vivahteita sisältävä musiikki, esim. Blutengel – Vampire tai Night Club – Candy coated suicide.

Perjantaipullo: Paulaner Hefe-Weißbier

Paulaner Hefe-Weißbier on saksalaisen Paulanerin panimon panemaa 5.3 % vahvuista tummaa vehnäolutta. Olutta on saatavailla ainakin LIDL-kaupoista.

Olut on tuoksultaan varsin mieto ja neutraali niin pullossa kuin tuoppiin kaadettunakin. Tuoppiin kaataminen on sujuva prosessi eikä olut vaahtoa tarpeettoman paljoa ja kovin paljoa ei joudu tuoppiin kaatamista hidastamaan. Pinnalle syntyvä paksuhko kermaisa vaahto on maultaan lähes mautonta hattaraa.

Suutuntuma oluessa on puolitäyteläinen ja selkeästi makeaa sorttia oleva ja sitä onkin helppoa lähestyä. Jälkimakua ei ole juuri lainkaan joten hyvästä tai huonosta jälkimausta ei voi sanoa juuta tai jaata sillä jälkimakua ei jäänyt suuhun pyörimään käytännössä lainkaan.

Tunnelmaltaan tämä olut ei ole kovin vahva, mutta omaan makuuni tämä oli toimiva juoma jossa on miellyttävästi selkeästi erottuvaa hedelmäistä makua mukana.

Musiikiksi tämän kanssa sopii kevyt metalli/rock, esimerkiksi Burning Witches – Hexenhammer tai Sirenia – Love like cyanide.